elämä ohi

Sinä et uskalla ottaa vastuuta ja sitoutua. Sinulla puuttuu uskallus ja pitkäjännitteisyys. Onko niin että pelkäät epäonnistumista: siksi mieluummin päätät ja lopetat asiast itse ennen kuin ota riskin että asia ei luonnistu tai tulet jätetyki. Tälla tavaoin yrität halluita ja kontrolloida elämääsi itseäsi. Onko sinulla menneisyydessä paljon pettymystä ja onko vaadittu yli kestokyvyn.
Kyllä sinulle vielä paikka elämässä löytyy ja et ole todellakaan vanha. Rukoilen että taivaallinen Isä antaisis sinulle voimaa ja rohkeutta ottaa vastaa ja viedä loppuun haasteita. Rohkene mysö puhumaan avoimesti ongelmistasi. Aloita vastuun ottamien pienin haasteina ja iloitse onnistumisesta.

juu sen tiedän että en uskalla ottaa vastuuta. en halua tehdä mitään mikä jää ns. mun vastuulleni. ja jos näin käy ahdistun ja pelkään että asiat ovat väärin tehty tjn.(siis päätökset koskien mun omaa elämää hoituvat , mutta ongelma tulee siinä kun joudun päättämään asioista jotka koskevat jotain muuta henkilöä, joko tämän terveyttä, rahaa jne) En myöskään salli itselleni virheitä, mun on pakko tehdä kaikki 100% oikein. Se yksikin pikku virhe saa mulla aikaan murehtimis kierteen joka peittää kaikki onnistumisetkin alleen. Tosta seurustelusta en tiedä onko syy siihen että vältän sitä, pelko että en kelpaakkaan. Mua vaan ahdistaa jos pitäs olla jonkun kanssa kaksin, tulen hyvin tietoiseksi esim. omista kehon toiminnosita, miltä näytän, miltä kuullosta, sitten saatan olla ihan hiestä märkä yms.. mikä tekee asiasta vieläkin kiusallisempaa. Muutama kerta on riittänyt siihen etten enää ikinä sovi treffejä...

Kai mulla oli lapsuudessa paljon pettymyksiä. Tunsin aina olevani sisaruksistani se huono osaisin, vaikka yritin eniten olla mieliksi äidilleni. Jouduin myös lapsena kantamaan paljon vastuuta kun äitini oli sairas. Mietin paljon asioita että jos äitini kuolee niin miten hoidan perheen asiat kun isänikin oli vähän huono perheen pyörittämisessä. Tein paljon esim kotitöitä sillä kukaan muu siskoistani ei tehnyt mitään. Halusin olla äidille aina mieliksi. Kaikki muut siskoni tappelivat äitini kanssa, minä en koskaa, sen sijaan pesin koko huushollin. Joutusin paikkailemaan muiden siskojeni aiheuttamaa mielipahaa äidilleni olemalla mieliksi esim juuri siivoamalla ja tekemällä ruokaa. Saatoin jopa pistää omat rahani ruokakauppaan että nuoremmalla siskollani olisi ollut ruokaa kun perheellä oli rahat tiukilla ja äitini oli sairas.

Olen pari vuotta nuorempi mieshenkilö ja mun elämä on myös samanlaista. Jos mikään ei tästä muutu ja nopeasti niin toivon vain että tulis maailmanloppu tai joku muu katastrofi niin että henki menis mahdollisimman pian. Olen myöskin varmaan jo pilannut oman elämäni ja kaikki on ohi jos asiat ei pian muutu.