Tämä tapahtui sinä kesänä, kun minulta kosahti auto ja jouduin hankkimaan uuden, tosin käytetyn, mutta rahaa meni kuitenkin liikaa. Kun kesäloma sitten alkoi, niin huomasin olevani PA ja oli pakko pysyä kotosalla.
Nuorempi veljeni, joka asuu kotitilaa, päätti käyttää tilannetta hyväkseen, se alkoi värvätä minua kesärengikseen. Olisi ilmainen ylöspito ja hän voisi vielä maksaa pientä päivärahaakin. Niinhän siinä sitten kävi, että minä lankesin ansaan ja muutin kotitilalle kesäkasakaksi, vaikka en ollut viettänyt siellä kesiäni yli kymmeneen vuoteen. Tosiasia oli kuitenkin, että tuon neljän viikon aikana talouteni kohentuisi ja kunto nousisi kohisten, se olisikin tarpeen, sillä salilla käynti lopahti meikäläiseltä aina pariin kertaan. Ei siellä oikein viitsinyt kulkea siimojaan esittelemässä, kun toiset olivat siinä autuaallisessa olotilassa, että kehtasivat kulkea hihattomissa T-paidoissaan.
Veljen kanssa me emme olleet ainakaan liian lämpimissä suhteissa, johtuen murkkuiän nahisteluista, joista emme olleet koskaan aikuisina edes keskusteltu. Veli oli aina ollut iso ja roteva, sekä kohdellut minua, ihan kuin olisi ollut isoveljeni taikka minä jokin paskasäkki. Tuo ongelma oli vieläkin jossain syvällä muhimassa, koskapa minä tein kaikenlaista jäynää veljelle, eli koirailin niin paljon kuin suinkin keksin. Kyllä kai veli sen huomasi, että minä tein tahallani kaikenlaista, vaikka ei se mitään sanonut. Eivät ne mitään niin isoja ilkeyksiä olleet, mutta kuitenkin ärsyttäviä. Saatoin luettuani kätkeä sanomalehden sohvaan tyynyn alle, niin että sitä ei yhtään näkynyt ja annoin veljen kaikessa rauhassa etsiä sitä. Sitten kun se lopulta löytyi, olin hämmästynyt, kuinka ovelasti lehti voi kadota.
Joka ilta, jos oltiin kotona, niin sauna lämmitettiin, varsinkin heinäpäivää ei osannut lopettaa ilman kunnon kylpyä. Joka saunareissulla yllätyin veljen ulkoisesta olemuksesta, nuoruuden aikainen läski oli hävinnyt, Tatu oli vankka mutta kiinteä. Olihan noita tuon tapaisia miehiä meidän suvussa, mutta ei kukaan niistä taatusti ollut noin jytäkkä. Siinä oli tarpeeksi syytä, että kiusa piti tehdä salassa taikka muka vahingossa, ettei isäntä päässyt siihen vastaamaan. Toisaalta olisi kiva jos tuo saisi tietää, kuinka paljon minä olin sitä muilutellut tänä kesänä.
Rantasaunalle tulee vesi vanhasta pihakaivosta lapolla, se on kätevä systeemi, ei tarvita pumppua eikä kantajaa, aukaisee vain hanan, niin vesi valuu lähes äänettömästi. Saavi täytettiin yleensä silloin, kun saunaa sytytettiin, mutta eräänä iltana minä en tehnytkään niin, vaan täytin pesuvadit vasta kylvyn aikana.
Kylpy alkoi olla lopuillaan ja Tatu oli sotkenut kuontaloonsa shampoota, minä avuliaana Aatu tarjouduin kaatamaan hänen päähänsä huuhdevettä ison pesuvadillisen. Tatu haukkoi henkeään ja pomppi niin, että mahtavat lihakset hyllyivät, lopulta se sai sanotuksi:
– Helvetin kylmää…
Minä lausahdin siihen, että olisiko mennyt vahingossa kaikki lämminvesi samaan vatiin. Työnsin käteni siihen toiseen astiaan ja ilmoitin, että tämä tosiaan on aika lämmintä. Onneksi en kaatanut tätä sinun päällesi, siinä olisi saattanut karvat irrota, kuin kaltattavalta sialta.
– Eihän tämä mitään kuumaa oo, ihan sopivaa, sanoi Tatu tunnusteltuaan minun vettäni.
Sitten se tuli aivan eteeni ja tuijotti minua kiinteästi silmiin ja totesi melko kireällä äänellä:
– Sinä teit tämän tahallasi. Minä oonkin jo muutaman päivän ajatellu, että mun pitää piiskata sut vielä toisen kerran. Jos olisin ollut joku 15-vuotias tai sitä nuorempi, niin minun vereni olisi varmasti hyytynyt, mutta olen täyttänyt jo 36 vuotta, ei sen ikäistä enää säikytellä.
– Miten niin muka toisen kerran, sanoin, ennen kuin kerkesin ajattelemaankaan mitään.
– Älä yritäkään, kyllä sinä muistat, että minä olen sut kerran kunnolla piiskannut.
– Milloinka muka?
– Se oli sinä kesänä, kun minä lopetin peruskoulun, elikkä minä olin 16-vuotias.
– Minähän olin silloin jo 18.
– Niin hän sinä olit, mutta eihän se haitannut.
– Nyt sinä kuvittelet, ei olisi taatusti onnistunut!
– Onnistu ihan helposti, silloin mulla oli vielä papua sen verran vähän, että piti käyttää oveluutta.
– Kyllä sä näet niin kummallisia unia! Sun pitää tutkituttaa pääsi!
– Siihen aikaan ma jouduun uuvuttamaan sut pitämällä sua matossa, ankarasti sinä yrititkin päästä ylös monen minuutin ajan. Lopulta sä olit niin rätti, että sut oli ihan helppo nostaa polvenpäälle ja piiskata siinä.
– Voi noita sun puheitas, että ihan 16-vuotiaana! intin, vaikka hyvin muistin, että siinä oli käynyt juuri niin kuin veli selosti. Hän oli piiskannut minut, vaikka minä olin kaksi vuotta vanhempi, tosin laiha lirppu häneen verrattuna.
Enempää Tatu ei puhunut vaan, lähti pukuhuoneeseen. Minä pesin ja jynssäsin itseäni niin kauan, että veli poistui pukuhuoneesta, vähän nolotti mennä alastomana hänen eteensä.
JATKUU
VELJELLÄ KESÄRENKINÄ 1
38
7010
Vastaukset
- Toinen veli
VELJELLÄ KESÄRENKINÄ 2
Minä kuivailin ja pukeuduin kaikessa rauhassa, olin kutakuinkin valmis, kun oven pimensi jokin. Tatu astui sisään ja istui pukuhuoneen penkille.
– Vai ei se äijä usko, että on saanut multa kerran selkäsaunan.
– Ollaan me tapeltu ja nujuttu vaikka kuinka paljon, mutta kyllä nuo sun puheet on vahvasti liioiteltuja.
Pitemmälle en kerinnyt, kun veli nappasi rautaisella otteella ranteestani. Meikäläisen jalat luisteli lattialla, kun veli veti minut viereensä. Tiukkoja kouria tuntui olevan joka puolella, ja voimaa oli liikkeellä. Kaikki vastaanhangoittelu nujerrettiin nopein määrätietoisin ottein. Tatun lihakset pullistelivat ja värähtelivät joka puolella. Ensimmäisestä sekunnista asti tajusin, että minä en voi veljelleni mitään, hän määrää minun kohtalostani täysin. Oikeastaan, minä olin odottanut tätä matsia, että olisin voinut näyttää veljelle, etten ollut enää niin heikko, mutta nyt tämä tuli kyllä liian äkkiä. Tuskin kesti kymmentä sekuntia, kun känsäinen kämmen alkoi paukahdella paljaalla takapuolellani. Helvetin helposti minä olin antautunut Tatun polville, mutta nyt ei auttanut enää mikään rimpuilu, minua piteli mies, jolla oli taatusti tarpeeksi papua ja iskutkin olivat sen mukaisia.
Noin parinkymmenen mäjäyksen jälkeen veli kysyi:
– Onko tämä nyt ensimmäinen vai toinen kerta, kun minä sinut piiskaan?
– Olokoot vaikka sitten toinen kerta!
Iskut jatkuivat edelleen ja kerta omat voimat eivät riittäneet pelastukseksi, minun oli pakko nöyrtyä.
– On tämä toinen kerta!
Silloin kaikki oli ohi, Tatun tiukka käsivarsi höltyi ympäriltäni, minut nostettiin pystyyn ja olin vapaa. Piiskaaja poistui ja minä aloin kokoilla ylpeyteni rippeitä. Olisin varmaan hypännyt autooni ja hävinnyt, jos avaimet eivät olisi olleet tuvassa. Kun olin aikani oikonut ja sukinut itseäni, niin minun oli pakko mennä sisälle. Uskottelin, että tämä oli rouvia leikkiä, jonka minä olin huolimattomuuttani antanut tapahtua, jos minua ruvettaisiin oikeasti piiskaamaan, niin kyllä minä sen estäisin.
Kun sitten lopulta astui tupaan, niin veli sanoi:
– Tulehan mies kahville!
Kun minä sitten istuin pöytään isäntää vastapäätä, silmiini sattui jotakin sellaista, mitä en ollut ennen nähnyt: Oven vuorilaudan välissä sojotti puolimetrinen koivupiiska. - sietäisin saada
Lisää piiskaa! Aina olen piiskaa ja alistusta pakolla halunnut, vaikka en ole koskaan sitä saanutkaan. On niistä kuitenkin kiva juttuja lukea, ja olen niistä joskus itsekkin tarinoita kehitellyt aikani kuluksi.
- ankarasti!
Olisikohan aika itsesikin saada oikein kunnolla koivuniemenherraa pakaroille ja paljaille reisille, Niin tietäisit mistä puhut tai fantasioit.
- sietäisin saada
ankarasti! kirjoitti:
Olisikohan aika itsesikin saada oikein kunnolla koivuniemenherraa pakaroille ja paljaille reisille, Niin tietäisit mistä puhut tai fantasioit.
Olisi aika, mutta minä olen varsin huono ajautumaan sellaisiin tilanteisiin, joissa joku saisi aihetta kurittaa minua oikeasti. Sillä jos siihen pitää itse tarjoutua, niin mitä piiskaamista se sellainen on. Toisaalta minulla liittyy seksuaalisuus tuohon alistumiseen aika vahvasti, joten luulisin kiihottuvani tilanteessa, jossa minulle annettaisiin aidosti selkäsauna.
Kiinnostuneena kyllä luen tarinat ja katselen filmit, joissa kurittoman poikaviikarin pyöreät kiinteät pakarat läiskitään kuumaksi, ja punaisiksi. - mies
sietäisin saada kirjoitti:
Olisi aika, mutta minä olen varsin huono ajautumaan sellaisiin tilanteisiin, joissa joku saisi aihetta kurittaa minua oikeasti. Sillä jos siihen pitää itse tarjoutua, niin mitä piiskaamista se sellainen on. Toisaalta minulla liittyy seksuaalisuus tuohon alistumiseen aika vahvasti, joten luulisin kiihottuvani tilanteessa, jossa minulle annettaisiin aidosti selkäsauna.
Kiinnostuneena kyllä luen tarinat ja katselen filmit, joissa kurittoman poikaviikarin pyöreät kiinteät pakarat läiskitään kuumaksi, ja punaisiksi.Oletko minkä ikäinen?
- Kipuherkkä
ankarasti! kirjoitti:
Olisikohan aika itsesikin saada oikein kunnolla koivuniemenherraa pakaroille ja paljaille reisille, Niin tietäisit mistä puhut tai fantasioit.
ankarasti! ilmeisesti tietää totuuden, eli sattuuko se, jos aikuisena saa piskaa?
Kuinka sitä kukaan suostuu ottamaan, jos se kovasti sattuu? - Tarve olis
Kipuherkkä kirjoitti:
ankarasti! ilmeisesti tietää totuuden, eli sattuuko se, jos aikuisena saa piskaa?
Kuinka sitä kukaan suostuu ottamaan, jos se kovasti sattuu?Juu sattuuha se mut ni se pitääkin sattua parikertaa saanut kunnolla piiskaa näin aiskuis iällä ja haluisin lisääkin mut täs keski-suomen maakunnas ei taida olla antajaa eli piiskaajaa eräs arto antoi ne paritkerrat kunnolla täs äänekoskella mulle olen hoikka 48.v mies
- Määräys
Pistäpä niitä tulemaan tänne!
- Lukuhulllu
Laitahan niitä tarinoita tänne luettavaksi!
- ei nimimerkkiä
jatkoa?
- summain
jatka :D
- seikkailijaboy
summain kirjoitti:
jatka :D
Varmaan pitäisi tietää, mutta en tiedä, joten voisiko joku valaista, eli mikä on tämän D-kirjaimen viesti, se kun vilistää siellä sun täällä netissä?
- lisää
Kirjoita lisää, hyvää kerrontaa!
- Toinen veli
VELJELLÄ KESÄRENKINÄ 3
Veli tuijotteli minun reaktioitani, sen oma ilme oli selvästi nautinnollinen, ilmeisesti sitä huvitti naamastani lukemansa asiat.
– Mikä helvetti tuo on? kysyin kun enin puna kasvoiltani oli tasaantunut.
– Se on sellainen vitsa, jota annetaan tuhmille lapsille.
– Onko sulle sellaisiakin, minä en ole tiennytkään.
– On nyt pari kolme viikkoa ollut yksi sijoitettuna kaupungista. Jouduin sen jo kerran piiskaamaan, taikka oikeastaan toisen kerran. Ajattelin, että olisi hyvä, jos olisi vitsa ulottuvilla, jos vielä tarvitaan.
Minä olin niin häkeltynyt, etten osannut sanoa mitään, se oli jotakin outoa, kun kyseessä olin minä, sillä en tosiaankaan jäänyt usein sanattomaksi. Mutta veljen röyhkeys minua hämmästytti, suorastaan jurppi. Ehkäpä tuollaiset isot riskit miehet omaavat luonnostaan enemmän röyhkeyttä kuin tällaiset tavalliset kirjastoissa istujat. Sellainenhan se oli äijäkin aikanaan, ei siinä turhia nikoteltu, kun se vielä 16-vuotiaan löylytti. Eipä Tatulla tilanteessa ollut mitään hävettävää, se oli voittanut meidän matsin 3-0. Minunhan sitä oli syytä hävetä, kun en ollut itseäni puolustanut. Alkoi suututtaa, etten ollut pannut kunnolla hanttiin. Olihan vastapuoli melkoinen jässikkä ja käsivarsikin hauiksen kohdalta jykevää kaliperiä, mutta että aikuinen mies ei muka pysty toisen polvelta karkaamaan, sitä en vielä uskonut. Jos Tatu ei olisi käynyt niin yllättäen kimppuuni, niin hän ei olisi minua koskaan rähmälleni polvelleen saanut.
Lopulta kuitenkin sanoin, että jos sinä tarkoitat piiskaamisella tuota leikkimielistä nujakointia äsken saunalla, niin sanonpahan vaan, että en minä edes aloittanut vielä sitä matsia.
– Samat sanat, eipä tuota tarvinnut vielä harteitaan halkaista, koska susta ei juuri vastusta löytynyt.
– Älä kuule vittuile! Mistä sinä muka minun voimani tiedät?
– Miestä jos ottaa kouralla niskasta kiinni, tällä tavalla, niin kyllä sen siitä tietää, kenellä on voimaa. Jos on voimissaan oleva jätkä, niin ei siitä saa minkäänlaista otetta yhdellä kädellä. Rääpälettä pystyy puristamaan yhdellä kädellä niskasta niin, että se sotkee housunsa. Minä jos nappaan sinun veivisi vasemman käden pihtiin niin sinä lasket vapaaehtoisesti housusi ja annat minulle vielä vitsankin käteen. Mieluummin otat risusta saparollesi kuin meikäläisen kouran niskaasi.
– Voi helevetti…
– Poika, poika… jos olisit nuorempi, niin nyt oltaisiin matkalla pesemään suuta saippualla.
– Minä en ala hullun kanssa asumaan, minä lähden kaupunkiin.
– Etkä lähde, meillä on neljän viikon sopimus. Sen jos rikot, niin mä tuun kaupunkiin ja piiskaan kunnolla ja vielä kaikkien nähden.
– Mikä perhanan piiskaaja sinä luulet olevasi!
– Ainakin hyvä sellainen, kuten voinet todistaa. Meikäläisen salaisuus on räjähtävä voima. Siinä kuule moni ukko ottaa selkäänsä kun alkaa minulle isottelemaan.
– Oletko sinä pönttö mennyt muitakin pieksämään.
– En ole, mutta sinä olet tainnut saada ennenkin vähän remmistä.
– Älä lässytä!
– Älä kuule itse yritä, sä valehtelet, sä olet saanut piiskaa monta kertaa.
– Voi saakeli noita sun puheitasi…
– Ensinnäkin äijä on löylyttänyt sut useita kertoja ja sitten mä olen nähnyt sun ilmoituksesi.
Ensin minä en ihan tajunnut mitä Tatu tarkoitti, mutta sitten yhtäkkiä alkoi pistely kaikkialla kehossa, päännahkaakin pommitettiin kuin neuloilla. Lopulta minulta pääsi kuin huokaus, ihan vahingossa:
– Olenko minä vastannut sinun ilmoitukseesi?
– Et tietenkään, minulla ei ole ollut koskaan mitään ilmoitusta.
Nyt hävetti, olin paljastanut veljelleni itsestäni liikaa. Mitä hän tarkalleen ottaen tiesi minusta? Mitä minun pitäisi sanoa? Olisiko sillä enää väliä? Jos vaikka antaisi asian vain olla. Sitten keksin mielestäni ajatuksen, jolla voisin hieman paikkailla sattunutta vahinkoa.
– Sinäkö se ole se maakunnan kuulu kurittaja?
Kysymykseni tuntui teennäiseltä ja eikä äänenikään ollut normaali. Tunsin vajoavani entistä syvemmälle hetteeseen, punaiseen hetteeseen, ainakin hipiästäni päätellen, joka oli hyvää vauhtia punastumassa.
Tarvittaessa sitäkin, mutta vain tarvittaessa, sinut olen piiskannut vain ihan välttämättömyyden pakon edessä.
– Joka tapauksessa, minä aion pitää varani, enkä sinun leikkeihisi enää suostu.
– Se on miehen puhetta, elät siivolla, niin minun ei tarvitse puuttua sinun tekemisiisi.
– Minä en suostu sinun läpsyteltäväksesi, jos jotakin yrität niin sinun käy huonosti… Minua et enää äkkirynnäköllä yllätä.
– Niinhän ne yleensä sanovat, mutta vitsa on ovipielessä ja tarvittaessa ryhtyy hommiin. Raaskin kyllä antaa sinulle minuutin valmistautumisaikaa, mutta sitten sinua ei pelasta mikään.
Viimeistä repliikkiä sanoessaan Tatu hätisti kärpäsen niskastaan ja minä oivalsin jotakin: Jos miehellä on noin pitkä olkavarsi ja sen hauis pullistuu noin muhkeaksi, niin sen haban ympärysmitan täytyy olla valtava.
Päätin lopettaa sen härkkimisen. Jos voimassa häviää, niin älyssä pitää voittaa. - hyvää tekstiä!
Miten sujui veljesten yhteiselo - jatkoa toivoyaan.
- odotellaan 10+
Jatka ihmeessä, hyvin ja moelenkiintoisestikirjoitettu !
- tykkään
Odotan lisää, oli hyvä alku. Kiitos vaan!
- LISÄÄÄÄÄÄ!
hyvää kerrontaa ja juoni mitä parhain - saisiko jatkoa KIITOS!
- Toinen veli
VELJELLÄ KESÄRENKINÄ 4
LOMA PÄÄTTYY
Vaikka minä kuinka mietin, niin asia oli aivan selvä. Tatu oli sellainen mies, joka tykkäsi piiskata toisia jätkiä. Se perverssi oli käyttänyt jo 16-vuotiaana minua hyväkseen, oli vain leikkinyt kurinpalautusta, mutta todellisuudessa oli nauttinut saadessaan minut piiskattua. Tuollaisia minä ajattelin vähän väliä, varsinkin kun näin veljen hillumassa töidensä kimpussa. Nyt hän oli isäntä ja määräsi tietenkin täällä. Ja olinhan minä koiraillut sille monella tapaa, kyllä siinä paremmatkin hermot pettävät.
Ei tuo pähkäily minulle tietenkään rauhaa tuonut, koska totuus piili jossakin taustalla piilossa ja minä tiesin sen varsin hyvin, kunhan sallisin tosiasioiden rauhassa laskeutua tietoisuuteeni. Totuus oli se, että minulla ei ollut periaatteessa mitään erityistä piiskasaunaa vastaan. Vaikka tietenkin siinä vaiheessa, kun minun vastarintani murtui ja kuritus alkoi, nolotti hirveästi, suorastaan hävetti. Jos piiskan varressa olisi hillunut joku muu eikä veli, niin ehkä asia olisi ollut helpompi hyväksyä.
Joka tapauksessa minä mielessäni nimittelin Tatua perverssiksi, vaikka samalla orrellahan me istuttiin, tosin nokat eri suuntiin. Ja niinhän me istuimme, että jos aioimme jatkaa matkaa, niin meidän piti kulkea toistemme yli. Käytännössä Tatu kulki yli ja minä heikompana ali. Mutta minulla oli oikeus nimitellä veljeä, koska ei hän tiennyt, että minä olin jonkinlainen masokisti. Sitä paitsi eettisesti oli jalompaa ottaa piiskat itse vastaan, kuin julmasti piiskata heikompansa.
Varsinkin se löylytys, jonka olin saanut 18-vuotiaana Tatulta, oli törkeä, koska en itsekään tiennyt silloin olevani näitä kavereita. Elikkä se halusi ainoastaan nähdä miltä nuoren miehen pylly näyttää ennen piiskausta ja sen jälkeen. Sitä paitsi tuo kuritus oli minulle melkoinen kunnianmenetys, se jurppi, että kaksi vuotta nuorempi jätkä tekee minulle tuollaisen tempun.
Kesälomani kului kohti loppuaan, minä raadoin kuin hullu maamyyrä ja sivusilmällä mittailin veljeni lihaksia ja harteita, samalla yritin miettiä, miltä tuntui olla noinkin riski jätkä. Kavereita sillä ainakin oli, ilmeisesti piiskattaviakin tarpeeksi, koska minä olin saanut olla rauhassa.
JATKUU- Toinen veli
Koitti viimeinen lauantai, sunnuntaiaamuna minä lähtisin kohti kaupunkia. Veli oli nostanut käteistä rahaa ja latoi ne minun kouraani. Se raha lämmitti mukavasti kämentä, syykin oli selvä, veljen kukkaro oli ollut koko iltapäivän etukamarin pöydällä auringonpaisteessa. Lieneekö pelännyt, ettei muista maksaa, vai oliko se laitettu minulle ansaksi. Näpistelijöitä ja varkaita on perinteisesti piiskattu, jätkä taitaa olla ovela, mietin itsekseni. En minä tietenkään rosvo ole vaikka muuten järjestänkin kaikenlaisia ongelmia työnantajalleni. Siinä sitten iltakahvin jälkeen veli kysyi, että tiesinkö minä millaisia kursseja ennen vanhaan rengeille järjestettiin?
Enhän minä mitään tiennyt, mutta ehdotin nyt kuitenkin kiertokoulua ja rippikoulua. Totesinpa siihen vielä lisäksi, että kelpasi sinun, kun sinulla on niin sivistynyt renki.
– Saattaahan tuo sivistynyt olla, mutta renkikurssi siltä on käymättä, ilmoitti veli.
– Minä en mitään kurssia ala käymään, tätä homma päättyy kuitenkin tähän.
– Etkös sinä ole selvinnyt töistäsi enemmän kuin kiitettävästi.
– Oonpa tietenkin.
– Mutta käytöksen puolella on ollut kaikenlaista törttöilyä, ilmoitti veli yksikantaan.
– Onhan tuota tullut jotakin pientä kokeiltua, tällainen maalaisympäristö innostaa tuollaisiin kansatieteellisiin kokeiluihin, puolustauduin.
– Niinpä. Minäkin tiedän jotain kansatieteestä. Ennen vanhaan oli sellainen tapa, että jos taloohin otettiin renki ja se oli hyvä työmies, mutta lätillinen tavoiltaan, niin isäntäpä ei antanutkaan sille potkuja vaan yritti vielä piiskaamalla parantaa sen tavat.
Veli nousi ylös ja lähti kohti ulko-ovea. Mennessään se sanoi:
– Otahan housut alas!
Silloin minä tajusin, että oven päällä vuorilaudan välissä seisoa sojotti koivuinen piiska.
– Ei perhana… karkasi minulta. Kuulin, että äänessäni oli jo pelon ja kiihtymyksen aiheuttamaa vapinaa. Siksipä en puhunutkaan enää mitään.
– Housut alas! Jos minä joudun sen tekemään, niin siitä seuraa lisärangaistus, julisti Tatu.
Minä puolestani yritin karkuun, mutta se päättyi siihen, että sain rautaisen kouran niskaani, minut painettiin kumaraan ja kaksi lihaksikasta reittä puristui päätäni vasten. Asia oli selvä, minä voisin porata kroppani vaikka lattian läpi kellariin, mutta pääni ei irtoaisi Tatun pihdistä. Tunsin, että housujeni kimpussa oltiin jo. Yritin käsiäni väliin, mutta kohta sormeni olivat melkoisessa takussa ja tiukka koura piti niitä paikallaan, tuuli alkoi käydä paljaille pakaroilleni ja seuraavana sinne kiiruhti notkea minihaarainen koivunlatvus. Nolointa oli se, että minusta pääsi jo parahduksia noiden kymmenen ensimmäisen iskun aikana jotka sain, ennen kuin minut vapautettiin ja rojahdin lattialle.
– Siinä oli housuista, sitten alkaa alkaakin kasvatuksellinen käsittely, ilmoitti vastapuoli.
En minä kerinnyt lattialta ylös, kun minussa oli kiinni kaksi rautaista kouraa ja minä nousin ilmaan. Ja mitä minä näin: Horisontti pyöri ympärilläni, vahvoja lihaksia pullisteli joka puolella ja näin sellaista liikkeen nopeutta, että en olisi ikinä pystynyt moista kuvittelemaan. Lopuksi minä laskeuduin jykeville reisille, sininen satiini kiilteli alleni ja kimmoisaa lihasta oli joka puolella. Minut otti hallintaan käsivarsi, jossa oli ainakin kolme kertaa niin paljon voimaa kuin omissa naruissani. Peli oli menetetty, minä olin kuin pikkupoika isän sylissä, vailla mitään mahdollisuuksia. Minun kasvattamiseni kunnon rengiksi alkoi. Kaikki tapahtui rauhallisesti ja hallitusti, minnekään ei ollut enää kiirettä, paitsi minulla pois vitsan alta. Mutta minulta ei sellaisia kyselty, nyt oli puikoissa tosimies. Minä olin vain apupoika, jonka tehtävänä oli kiemurrella ja marista ja sen homman minä hoidinkin hyvin.
Mielettömän pitkän ajan päästä veli päästi minut, silta se ainakin tuntui, että aikaa oli venytetty äärettömästi.
– Nyt kun sinä tulet ensi kesänä rengiksi, niin sinä oletkin kiltti poika, totesi Tatu hyvin lempeällä äänellä.
– En minä tule… sanani jäivät kesken, sillä Tatu sieppasi minut syleilyynsä.
– Kyllä sinä tulet, me olemme veljeksiä ja meidän elämät kietoutuvat tiukasti toisiinsa.
Minun läpi meni kummallinen turvallisuuden aalto ja minun oli sisäinen pakko sanoa:
– On sulla veli pirusti voimaa, ja se on mukavinta sinussa.
- mielenkiinnolla seur
Hyvä kertomus - onko odotetava ensikesään, vai menetkö rengin hommiin aijemmin, kun koulutuskin on noin hyvässä vaudissa. Tätä jäämme odottelemaan. KIITOS tähänastisesta!!! olet lahjakas kirjoittaja!
- Toinen veli
SYKSY SAAPUU KAUPUNKIIN
Kesä tuntui loppuvan siihen, kun lähdin kaupunkiin. Ainut paikka, jossa kuumotti, olivat minun pakarani, sen verran voimallisesti Tatu oli minua käsitellyt. Muutamassa päivässä sekin helle loppui ja syksy painoi sitkeästi päälle. Öisin sade löi kylmin kyynelin tummaan ikkunaan ja päivisin minä puolestani taoin työnantajalleni varallisuutta minkä kerkesin.
Kävin minä joskus kapakassakin, mutta harvoin. Eikä siellä edes tärpännyt. No olisin minä tietenkin jonkun hipsukan matkaani saanut, mutta ei siitä olisi mitään iloa kuitenkaan ollut. Tulin yksin kotiin ja muistelin mennyttä kesää ja Tatun haban kokoa, toisinaan se paisui kuvitelmissani huimaaviin mittoihin, jollei ihan valtakunnan suurimmaksi niin ainakin maakunnan mahtavimmaksi. Jos jollakulla on sellainen hauis, niin turha sitä vastaan on taistella, sen kuin ottaa koreasti piiskat vastaan, eikä sitä löylytystään tarvitse edes hävetä, sillä vitsan käyttäjä on vahva kuin härkä. Sille miehelle ei pelkästään heikkouttaan hävitä. Tatu on sen verran rautainen jätkä, että se pystyy halutessaan piiskaamaan 90 prosenttia Suomen miehistä.
Joinakin öinä Tatun hauis ei lähtenyt kasvamaan, vaikka minä kuinka sitä paisuttelin. Vaan veljen olkavarren ympärysmitta pysyi siinä 40 ja 50 sentin välissä, tarkkaa lukua en tiennyt, koska en ollut kehdannut koskaan kysyä, vaikka olinkin asiaa mielessäni arvioinut. Silloin minä aloin harmitella, miksi en pistänyt silloin kesällä enemmän kampoihin, miksi annoin piiskata itseni. Olisi minun pitänyt tuollaisen miehen polvelta karkuun päästä. Siinä minä sitten mielikuvituksissani sätkin ja kiemurtelin, mutta en minä koskaan vapaaksi päässyt kuin vasta piiskauksen jälkeen.
Kävin harvakseltaan kuntosalillakin ja aprikoin toisinaan, että lähden maalle ja näytän veljelle mistä kana kusee. Se tarkoittaa, että pistän niin hirveästi hanttiin, että Tatu väsyy, eikä saakaan minua piiskatuksi.
JATKUU- Toinen veli
Sellaista jollotusta elämä oli marraskuulle asti, kunnes sitten eräänä sateisena ja tuulisena yönä alkoi tapahtua. Minä heräsin siihen, että eteisessä kolahti. Katsoin kelloa, ei se ollut vielä lehdenjakaja. Mutta siitä olin varma, että eteisessä liikkui joku. Näin raollaan olevan oven edessä liikkuvan varjon, joku tuntematon oli olohuoneen puolella. Asuntooni oli murtauduttu. Päätin että hermojeni on pidettävä. Jos varas luuli, että asunto on tyhjä, niin minä en saanut paljastua. Minun oli yllätettävä hänet pimeydestä ja iskettävä niin, että siltä olisi heti taju kankaalla. Mihinkään taisteluun hänen kanssaan en ryhdy. Mietin kiivaasti mikä olisi se ase. Mutta silloin makuhuoneen ovi työnnettiin kokonaan auki ja roteva mies astui sisään.
– Et sitten oo tullu käymään?
Valahdin veltoksi, kun tajusin, että se oli Tatu. Keuhkoni tyhjenivät ilmasta, enkä välittänyt täyttää niitä heti uudestaan, siksi olin hiljaa. Vieras otti muutaman askeleen ja istui sänkyni reunalle, minua hän ei paljoa huomioinut vaan minä jäin hänen ja seinän väliin litistyksiin.
Hän alkoi selostaa, kuinka oli odottanut minua puintiaikaan, kyntöaikaan jne. Töistä hän puhui, kuten useimmiten kesälläkin. Hänellä oli päällään skottiruutuinen vihreänsävyinen kauluspaita, se oli niin ohutta puuvillaa, että minä tunsin hänen kehonsa lämpösäteilyn sen läpi. Puhuessaan hän kääri paitansa hihoja ja minä tuijotin hänen käsivarsiensa vahvoja lihaksia, jotka alkoivat paisua isommiksi, kunnes taas sulivat normaaleiksi ojentuessaan.
– Kun sinua ei ruvennut kuulumaan, niin minä ajattelin, että ehkä minä piiskasin sinua kesällä liian kovasti.
Sellaisista puheista minä vaivaannuin ja yritin nousta vuoteesta, mutta varsin vähäisin ponnistuksin veli esti aikeeni.
– On varmasti noloa, jos nuorempi mies piiskaa paljaat pakarat koivuvitsalla, ihan kuin pahaiselta pikkupajalta. Kyllä sellainen syö taatusti miestä, ainakin minua riipoisi. Meikäläisellä kun on tuota voimaakin siunaantunut melkoisesti, niin sitä tulee myös vitsaa annettua turhan lujalla kädellä.
Sen verran aloin aavistella, että yritin äkkirynnäköllä nousemista, mutta se kilpistyi vastapuolen lihaksikkaaseen rintaan ja varmat kourat painoivat minut alas.
– Minä ajattelin, että käyn tassuttelemassa sinun paljaat pakarasi veljellisellä kourallani, niin näet, ettei se isällisen lempeä kuritus aina niin hirveästi satu ja tohdit tulle kotonakin käymään.
Puheet loppuivat siihen ja minut kaivettiin vuoteesta ja päädyin mahalleni Tatun syliin, sitten lähtivät housut jalasta ja luja koura otti minut hallintaansa. Koko ajan ihmetteli, että en pystynyt pistämään kunnolla hanttiin, tuskin veli edes huomasi, että minä yritin vikuroida.
Jämäkkä koura alkoi tanssahdella paljailla pakaroillani. Vaikka Tatu kuritti kauan ja hartaasti, niin ei se sattunut ollenkaan. Kuitenkin häpeän alta yritin karkuun kaikin voimin, mutta piiskaajalla oli uskomattomat voimat ja minun oli taivuttava kurituksen alle. Lopulta makasin uupuneena kiltisti paikallani ja ihmettelin tätä löylytystä, joka ei sattunut ollenkaan.
Vihdoin Tatu irrotti otteensa minusta ja putosin lattialle. Siihen minä sitten heräsin, olin polvillani sängyn vieressä ja vielä pahasti sotkeutuneena lakanoihin. Tatu oli poissa, rosvo oli poissa, unikuvat olivat haihtuneet ja minä olin yksin.
Mutta minulla oli varma tuntu, että tämä oli enneuni.
- sujuvaa!
Hyvä - JATKOA!!!! KIITOS!
- LISÄÄÄÄÄÄÄÄ
halutaan katkoa!!!! KIITOS EDELLISISTÄ JAKSOISTA!!!
- Toinen veli
KESÄRENGIN PALUU
Se oli marraskuun 21 päivä, kun tulin töistä kotiin, niin huomasin eteisen lattialla kirjeen, jonka oli ahkera postimies tänään tipauttanut siihen. Se oli osoitettu minulle ja titteliksi oli laitettu herra.
– Aika vanhanaikaista, ajattelin ääneen. Tuli ajateltua aika usein ääneen, syykin oli selvä, olin päivän mittaan liian vähän keskusteluyhteydessä ihmisten kanssa. Käsiala oli Tatun. Mitähän sillä on mielessä? Ei kai tämä ole hääkutsu?
Meikäläisellä on hyvät hermot, kävin vessassa, pesin käteni, panin kahvin tippumaan ja sitten vasta hyökkäsin raatelemaan kuorta auki. Kun olin viiltänyt sivun, kurkistin koveriin, siellä oli kirjelappu ja valokuva. Kuvassa Tatu seisoi tunturin laella tuulessa, niin että hänen takanaan näkyi koko maailma. Kuvan kääntöpuolella luki teksti: ”Käytiin jätkien kanssa Tenolla kalassa.”
Katsoin kuvaa uudelleen, ei siinä mitään Tenoa näkynyt, Siinä seisoi Tatu ja se oli otettu todennäköisesti Kiilopään laella. Tarkempi havainnointi kertoi, että on riskin näköinen kaveri, käsivarret jämäkästi rinnalla ristissä. Sitten mun sydän jysähti yhden ylimääräisen lyönnin. Velipojalla oli se vihreäruutuinen paita päällä, jonka minä olin nähnyt unessa, hihatkin oli kääritty ihan samalla lailla kuin silloin yöllä. Siitäkin minä olin varma, että en ole nähnyt tuota paitaa koskaan aikaisemmin oikeassa elämässä. Tuosta oivalluksesta tuli ihan kummallinen olo, päässä vähän huippasi. Ehkä se kuitenkin johtuu veren sokeritasosta. Otin kahvia ja eilen ostetun munkin. Sitten muistin sen kirjelapun. Se ei ollut pitkä, veli ei osaa vieläkään kirjoittaa.
Terve, Velimies!
Tulehan käymään täällä isien maalla itsenäisyyspäivänä. Eikös sullakin ole pitempi loma silloin? Tänne tulee yksi vieras silloin viikonloppuna ja minä haluan esitellä sen sulle. Jollei peruutusta kuulu, niin minä pidän asian sovittuna. Elähän siivolla!
Terveisin Tatu
– No voi helkkari, eikö voinut sanoa kuka se on. Ei halunnut esitellä minua hänelle, vaan sen minulle. Ei se voi olla ainakaan morsmaikku, jos se on koira? Tai sitten veli härnää minun uteliaisuuttani ja yrittää saada minut liikkeelle. Joka tapauksessa minä en saa koskaan tietää, mistä on kysymys, jollen minä mene paikalle. Lopulta sääli valtasi minut, ilmeisesti se on keksinyt jonkin mitättömän vaihtoehdon, jolla houkuttelee minua paikalle. Niin se on, siellä käy joku ihan yhdentekevä henkilö, vaikka nokikolari. Tatu taitaa olla vielä yksinäisempi kuin minä.
Niinhän siinä sitten kävi, että minä tupsahdin viides päivä joulukuuta synnyinsijoille. Isäntä itse tuli pihalle vastaan, tai jos ihan rehellisiä ollaan, niin sattui kävelemään navetasta tuvan suuntaan ja teki pienen pysähdyksen autoni kohdalla. Ei mitään hempeyttä, ei ylisanoja, aivan kuin olisi vasta tunti sitten erottu. Keskusteltiinhan me sitten illan mittaan kaikenlaista, enimmäkseen kuitenkin Tervakorpeen liittyvistä asioista. Lopulta minä aloin tivata, että mikä se on, jonka takia minut on tänne kutsuttu.
Tatu keikkui pitkään kahden vaiheilla kertooko vai pitääkö salaisuutena, jostakin syystä se heittäytyi avomieliseksi:
– Se on Lasse.
– Ja mikähän Lasse? lausahtelin ylimieliseen sävyyn.
– Sinähän tiedät, että minä olen nuorempana harrastanut painia?
– Jotenkin muistuu mieleeni, sanoin ja yritin tavoitella purevuutta, jolla muistuttaisin veljelle mieleen ne nuoruuden matsit, joihin hän oli minua jatkuvasti pakottamassa.
Tatu jatkoi kuitenkin, kuin ei olisi kuullutkaan minua:
– Lasse on 24-vuotias jätkä, jonka kanssa olen verestänyt painia. Se käy aina silloin tällöin meillä harjoittelemassa. Mulla on patjat Pohjoispäädyssä, siellä on väännetty.
– Onkos tämä Lasse sitten joku maailmanlupaus, kun se pitää minulle esitellä?
– Ei kun, minä olen liian raskas vastus sille, niin ajattelin, että sinä olisit sopiva, te olette samankokoisia.
– Ei helvetti, äijä meinaa laittaa jonkun pikkupojan nöyryyttämään minua, Minä en ole treenannut painia sen jälkeen kun täältä lahdin.
– Kyllä sinä sellaiselle nuorelle jätkälle pärjäät, minusta sinä olet ihan riskin tuntuinen siihen verrattuna. Se painaakin varmasti vähemmän kuin sinä.- Toinen veli
jatkuu...
Ei siitä kinastelusta mitään selvää tullut, mutta seuraavana aamuna minä kapusin ullakon pohjoispään kamariin katsomaan Tatun molskia. Olihan siellä vaahtomuovipatjoja ympäriinsä ja niiden päällä sininen pressu. Vain komeronurkkauksessa oli kirjoituspöytä ja lukutuoli muistona Tatun kouluajoilta. Istuin tuolille ja jotakin tehdäkseni avasin ylimmän pöytälaatikon. Siellä oli kaikenlaisia papereita ja pari kynää. Kaikkein päällimmäisenä oli luokkakuva: 9 A luokka ja vuosiluku. Tatu istui eturivissä keskellä ja muut olivat ikään kuin kerätty hänen ympärilleen. Luokanvalvoja oli kuin muulta planeetalta ja välkytteli silmälasejaan vasemmassa reunassa. Katsoin uudestaan eturivin poikaa ja silloin se taas jysähti mieleeni: Tuo kuva on siltä keväältä. Keväältä, jolloin tuo jätkä piiskasi minut, antanut minulle elämäni nöyryyttävimmän selkäsaunan. Noin se on istunut silloinkin polvet vähän levällään ja naama röyhkeässä virneessä. On se varmasti tuntunut mahtavalta, kun on saanut piiskattua kaksi vuotta vanhemman veljensä. Tuskin on malttanut pitää omana tietonaan. On siinä jätkä ollut jo silloin voimissaan.
Aloin penkoa laatikkoa, jos sieltä löytyisi jotakin muuta todistusaineistoa, joka valottaisi Tatun persoonaa. Ei sieltä mitään löytynyt, sotkuisia koulupapereita vain.Lasse tuli lauantaina. Nuori, minun kokoiseni, siisti, leveäharteinen vaalea kaveri. Hänen kroppansa keräsi rasvaa tasaisesti, joten hän vaikutti hieman ylipainoiselta, vaikka vatsa oli ihan kiinteä. Käsivarretkin olivat vahvat ja hauis pullisteli, mutta paljon pehmeämpänä kuin Tatulla. Loppupäätelmä oli, että kaveri oli löysä veikko, tuskin mikään oikea painija. Luultavasti veli on leikkinyt tuon kanssa piiskaleikkejä. Mitähän tuo tuumaisi, jos minä hyökkäisin sen kimppuun ja tarkastaisi sen pakarat, onko niissä piiskan jälkiä. Voinhan minä tuota pyöritellä sitten yläkerrassa, katson sitten munat ja pakarat ohimennen, minkäs se minulle mahtaa. - Toinen veli
Toinen veli kirjoitti:
jatkuu...
Ei siitä kinastelusta mitään selvää tullut, mutta seuraavana aamuna minä kapusin ullakon pohjoispään kamariin katsomaan Tatun molskia. Olihan siellä vaahtomuovipatjoja ympäriinsä ja niiden päällä sininen pressu. Vain komeronurkkauksessa oli kirjoituspöytä ja lukutuoli muistona Tatun kouluajoilta. Istuin tuolille ja jotakin tehdäkseni avasin ylimmän pöytälaatikon. Siellä oli kaikenlaisia papereita ja pari kynää. Kaikkein päällimmäisenä oli luokkakuva: 9 A luokka ja vuosiluku. Tatu istui eturivissä keskellä ja muut olivat ikään kuin kerätty hänen ympärilleen. Luokanvalvoja oli kuin muulta planeetalta ja välkytteli silmälasejaan vasemmassa reunassa. Katsoin uudestaan eturivin poikaa ja silloin se taas jysähti mieleeni: Tuo kuva on siltä keväältä. Keväältä, jolloin tuo jätkä piiskasi minut, antanut minulle elämäni nöyryyttävimmän selkäsaunan. Noin se on istunut silloinkin polvet vähän levällään ja naama röyhkeässä virneessä. On se varmasti tuntunut mahtavalta, kun on saanut piiskattua kaksi vuotta vanhemman veljensä. Tuskin on malttanut pitää omana tietonaan. On siinä jätkä ollut jo silloin voimissaan.
Aloin penkoa laatikkoa, jos sieltä löytyisi jotakin muuta todistusaineistoa, joka valottaisi Tatun persoonaa. Ei sieltä mitään löytynyt, sotkuisia koulupapereita vain.Lasse tuli lauantaina. Nuori, minun kokoiseni, siisti, leveäharteinen vaalea kaveri. Hänen kroppansa keräsi rasvaa tasaisesti, joten hän vaikutti hieman ylipainoiselta, vaikka vatsa oli ihan kiinteä. Käsivarretkin olivat vahvat ja hauis pullisteli, mutta paljon pehmeämpänä kuin Tatulla. Loppupäätelmä oli, että kaveri oli löysä veikko, tuskin mikään oikea painija. Luultavasti veli on leikkinyt tuon kanssa piiskaleikkejä. Mitähän tuo tuumaisi, jos minä hyökkäisin sen kimppuun ja tarkastaisi sen pakarat, onko niissä piiskan jälkiä. Voinhan minä tuota pyöritellä sitten yläkerrassa, katson sitten munat ja pakarat ohimennen, minkäs se minulle mahtaa.JATKUU...
Lasse tuntui tietävän miksi se oli meille tullut, lieneekö sama tieto kuin minulle. Joka tapauksessa iltapäivällä hankkiuduttiin yläkertaan shortseihin ja T-paitaan pukeutuneina ja ensimmäinen matsi alkoi: Lasse vastaan minä. Hyvin pian minä huomasin, että Lasse oli tulisen nopea ja löysän näköinen lihas kovettui rasituksessa kivikovaksi. Olin hätää kärsimässä sen kanssa, niinpä koiruus astui kuvaan. Minä yritin tosissani vääntää siltä sormia tai käsivartta sijoiltaan, mutta äkkiä vastustaja huomasi tuon ja protestoi äänekkäästi. Siitä huolimatta jäädessäni alle etsin otetta vastustajan sormista ja aloin vääntää vahingoittamistarkoituksessa. Olihan minulla puolustus teolleni, vaikka en sitä ääneen sanonutkaan. Minun sielu tarvitsi balsamia, minun oli pakko voittaa tämä keskenkasvuinen sälli, jonka Tatukin oli kuvaillut heikonlaiseksi.
Yhtäkkiä Tatu pomppasi pystyyn ja suorastaan karjui:
– Tälle jätkälle olisi pitänyt antaa jo ajat sitten oikea selkäsauna. Jos tämä olisi mun pikkuveli, niin kyllä piiska laulaisi.
– Minä olen isoveli, vastasin.
– Olen minä sen muutaman kerran piiskannut, ilmoitti Tatu.
Meikäläinen kuuli veren kohinan korvissaan ja sydämen jyskytyksen, Ihoa pisteli siihen malliin, että tiesin muuttuvani punaiseksi.
– Minä jos kerran piiskaan niin taatusti loppuu koiruudet.
– Herra on hyvä vaan, sanoi Tatu, kumpaa käytät vitsaa vai remmiä?
– Itseäni pienemmille annan vitsaa, mutta isommilleni annan remmiä.
– Ollaanpa sitä vitsikkäitä, ei tee vaikutusta, taidat olla kakkosluokan näyttelijä.
– Kuka hakee piiskan? kysyi Lasse.
– Täällähän näitä on, totesi Tatu ja avasi komeron oven ja taikoi siltä monihaaraisen pajupiiskan.
– Turvasana on niin kuin muissakin otteluissa, kun katsot saaneesi tarpeeksesi, niin taputat minua, niin minä tiedän lopettaa.
– Nyt lopetat nuo löpinät, minä en aio keskenkasvuiselta piiskoja ottaa…
Lasse keskeytti puheeni:
– Sehän nähdään poikaseni!
Lasse kiepautti pari patjaa pois alta ja siirsi lukutuolin vapautuneeseen kohtaan. Sitten se olikin jo syliotteella minussa kiinni, minä en kerinnyt edes aloittamaan, kun makasin jo mahallani hänen sylissään. Sitten hän väänsi käteni yläviistoon ja alkoi vangita niitä otteeseensa. Nyt tuntui kaverista löytyvän voimaa ihan erilailla kuin äsken painiessa. Hän onnistui lukitsemaan minut hetki hetkeltä enemmän ja enemmän. Kun minä tajusin millaisen voimat vastustajallani oli, niin minä aloin panikoida, tein pelkkiä virheitä ja sähläsin. Vastustaja otti minusta yhä tiukempaa otetta. Se aamulla pehmeältä näyttänyt käsivarsi pyyhkäisi kasvojani kamppailun tiimellyksessä, nyt se oli kova mutta iholtaan hyvin sileä.
Tuskin taistelu oli kestänyt minuuttia ja minä olin paketissa. Vasemmalla kourallaan hän oli lukinnut molemmat käteni, vasen kyynärpää painui poskeni ja olkapääni väliin, niin että jos käänsin päätäni, niin näin silmieni edessä tuon hauiksen, jolle olin aamulla melkein nauranut. Oikealla jalallaan hän oli vetänyt minun oikean jalan lähelle tuolia, niin että en saanut vasenta jalkaani kunnolla maahan. Oikealla kädellään Lasse paineli jo housujani alas. Yritin pyörähtää, yritin vääntäytyä ja kiemurrella, kaikki turhaan, minut oli paketoinut mies, joka osasi hommansa.
Näin kuinka Tatu ojensi piiskan, sitten se alkoi. Iskut olivat alusta astin tehokkaita, ne pistivät tosissaan taistelemaan. Tuntui kuin Lasse olisi yritetty ajaa minua vasemman kainalonsa läpi, mutta en minä mahtunut menemään. Kohta olin valmis taputtamaan antautumisen merkiksi, mutta eihän se onnistunut, käteni oli tiukassa otteessa. Aloin karjua, mylvin kuin äkäinen sonni – ei mitään apua. Lopulta valui vedet silmistä ja minulta pääsi parku. Silloin Lasse laski käteni vapaaksi ja minä taputin sitä hätäisesti reiteen. Piiskaus loppui. Käsivarsi ei painanut enää poskeani, minut nostettiin jaloilleni.
Lasse otti minua känsäisellä kourallaan leuasta kiinni, katsoi silmiin ja kysyi:
– Miltä se tuntui? Nyt vielä kiität saamastasi piiskakasvatuksesta.
Minä kiitin, mutta en sanonut muuta. Katsoin vain Lassea ja Tatua vuorotellen ja aprikoin, että jos veli olisi vain Tatun kokoinen, niin se ei saisi taatusti minua piiskatuksi. Mutta ei siitä oikeastaan ollut lohdutukseksi.
Kaikesta huolimatta minusta on mukava nähdä aina Lassea. Vaikka me olemme tapailleet ja joskus puhuttukin asiasta, niin minulle on vieläkin epäselvää ensikohtaamisen luonne. Houkuteltiinko minut piiskattavaksi, vai tapahtuiko kaikki spontaanisti. Kenties Tatu maksoikin kesäisiä kalavelkojaan, se vitsa siellä komerossa on aika paljastava.
Mutta se on selvää, että ei Tatu pysty Lassea piiskaamaan.
- Moremoremore
Lisää ja paljon
- Kokemusta on
Kuinkahan moni näistä kävijöistä on saanut veljeltään oikean selkäsaunan? Itse hankin kerran sellaisen ja kyllä hävetti, kun maatamaa vuotta vanhempi veli piiskasi kunnolla.
- pienempi veli
Itse myös veljeltä aikoinaan saatu melkoiset piiskaukset ja vielä vanhempien luvalla. Siinä vietiin murkkuikäistä pikkubroidia, niin että vain poika tutisi ja huusi kun remmi tai koivuraippa paljailla pakaroilla tanssi. Meitä lienee muitakin veljen käsittelemiä.
Nuo luetut tarinat, ainakin saivat melkein hien virtaamaan ja pakaroiden menneen "muistin" värähtelemään. - Siinäpä pulma
Kumpi mahtaa syödä enemmän miestä, jos saa selkäsaunan isältään vaiko veljeltään?
- söimuttakiihotti
Kumpikin, kokemusta on molemmista. Varsinki 14-17v. saadut selkäsaunat, kummalta tahansa. Hävetti se vaatteiden riisuminen ja sitten itku joka tuli, armottomasta selkäsaunasta, tuntui ettei lopu koskaan.
Turhasta ei koskaan kumpikaan piiskannut ja vaikka sattui, niin tunne myös jotenkin kiihottava. - Kurssitettu
Veljeltä sain ne elämäni viipeiset selkäsaunat. Niissä hävetti erityisesti se, että ne olisi pitänyt pystä torjumaan.
Jälkipyykki oli myös raivostuttavaa, veli ei malttanut olla pullistelematta suorituksellaan eli leveili voimillaan. Piiskaa tuli varmasti enimmäkseen siitä syystä, että se pääsi näyttämään kuka on isäntä talossa. Kyllä se häpeä ajoi pitkäksi aikaa nöyrän pojan rooliin. - MurkullaPiiskaa
Minäkin olen muutamat piiskat vanhemmalta veljeltä saanut. Tietenkin sattui ja parkukin pääsi, mutta en kehdannut koskaan huoltajalle tehdä valitusta. Mitä vanhemmaksi kasvoin, sen enemmän hävetti. Mitään kostoa en tohtinut suunnitella, koska olisin kuitenkin saanut selkäsaunan palkaksi. Jonkinasteinen fetissi minulle tuli, se taitaakin olla kaikilla tässä maaimassa.
- Toinen_veli
Siltä maalaiskeisarilta tuli kännykkäviesti: "Trompi kävi, tuu heti kun kerkeät!"
En tiedä mistä jätkä sen viestin pisti tulemaan, koska ei reagoinut tekstareihin eikä vastannut kännykkään. Lieneekö lähimasto paskana, tuskin sentään, kyllä siitä jo viestit lentäisi, jos kännykkäyhteydet jossakin päin valtakuntaa olisi poikki.
Vaikka arvaanhan minä, että tämä on hänen tapansa ottaa minusta niskalenkki, ilmeisesti se tiesi, että multa alkoi loma. Mutta mitäpä minä sille trombille teen, en minä sitä enää kiinni saa, se meni jo. Jollen minä lähde herralle orjaksi niin kohta se on minun niskassa täällä asunnossa tai kadulle. Varma asia on, että jos yritän karkuun, vaikka merten taa tai Finnairilla, niin se sattuu justiin kulkureitille ja taivuttelee minut hetkessä mukaansa. Ensin se yrittää hyvällä ja sitten pahalla, siis kannatti mennä hyvällä, niin säilytti paremmin kasvonsa.
Aloin pakata vaatteita usean viikon "lomaa" varten. Kun olin päätökseni tehnyt, niin kiukkukin alkoi hiljalleen purkautua ja pystyin ajattelemaan hyviäkin asioita veljestäni. Esimerkiksi, että oli se kova jätkä, kun piti sellaista taloa pystyssä tällaisina aikoina. Olihan se myös pitäjän riskein ukko, siitä kunniasta lohkesi hieman minunkin reppuuni, sillä kaikki kuvittelivat, että olisin ainakin jonkin verran veljeni kaltainen. Se oli tietenkin ikävää takapakkia, että Tatu piti minua tiukassa kurissa, vaikka olikin kaksi vuotta nuorempi. Joku ajattelisi, että onpa siinä hyvä mies käyttämään piiskaa, mutta ei se niin hienoa ole, jos olet se, jonka pakaroilla se tanssii. Tietenkin, jos jossakin olisi piiskaajan paikka avoinna, olisi Tatu hyvä siihen pestiin ja ilmeisesti viihtyisi myös virassaan. Ihan pikkuisen, aivan minimaalisen vähän minä näin jotakin myönteistä saamissani selkäsaumoissa. Niiden seurauksena olin alkanut käydä salilla ja olinkin kehittynyt jonkin verran. Toinen seikka, jota en missään nimessä mene Tatulle sanomaan, liittyi siihen turvallisuuden tunteeseen, joka syntyi, kun joutui velimiehen käsittelyyn. Että joku on niin vahva ja pitää sinusta huolta. Se saattoi olla jotain perua lapsuudesta, eli heijastuma isästä Tatuun. Siinä sitä oli ihmettelemistä keittiöpsykologille, varsinkin minun laiselleni, joka en edes keittiössä viihtynyt.
Enenpää en asiaa miettinyt, vaan aloin laahustaa vuoteeseen tuntien häpeää, että olin mennyt tunnustamaan itselleni tuollaisen asian piiskajaisista.
Aamulla piti hoitaa vielä muutama asia kuntoon, mutta jo ennen puolta päivää starttasin auton ja käänsin nokan kohti menneisyyttäni. Kun minä sitten saavuin Mustakorpeen, siellä ei ollutkaan ketään kotona, minne lie ukko lentänyt, jos vaikka trombi vienyt. Tilanne ei minua haitannut, sillä minulla oli kotitalon avain.
Nappasin laukkuni ja läppärin mukaan ja pujottelin ovesta sisälle. Laskin kantamuksen tuvan sohvalle ja katselin ympärilleni, ihan siistiä oli. Melkein kuin vahingossa katsoin eteiseen johtavan oven ylälaitaan, siinä se oli: koivuinen piiska. Monihaarainen, tukevahko, se osaa taatusti vonkua ja räpsyä. Mutta oliko se unohtunut siihen vai vasta haettu. Päätin tarkistaa sen tuoreuden. - yksjokumuujostain
Vahinko vain etten saa mitään kiksejä piiskailusta tms. :( Oli hyvin kirjoitettu ainakin. :)
- Toinen_veli
Kurkotin vitan oven vuorilaudan välistä ja vongautin sillä ilmaa. Kyllä siitä jonkinlainen ääni lähti, ajattelin kuinka pirusti se sattuisi pakaroilla, jos noin napakasti löisi. Eteläseinällä oli kaksi ikkunaa ja niiden välissä piironki ja iso peili. Marssin sinne, koska halusin nähdä miltä minä näyttäisin käyttämässä tuollaista kuritusvälinettä. Olisinko määrätietoinen auktoriteetti vai mitätön nössykkä. Onneksi minulle oli T-paita, joten pystyin havainnoimaan kiinteää 33 sentin habaani, kuinka se reagoi napakassa liikkeessä. Oli se paremman ja uskottavanman näköinen kuin vuosi sitten. Saattaisi siinä joku heikompi voimiltaan aiheesta pelätä, kun minä ilmestyisin paikalle. Piti vielä tutkia millainen liikerata olisi tällaisen vitan kanssa, jos toinen makaisi polvieni päällä mahallaan. Varmasti syntyisi punaisia viiruja paljaalle pinnalle, on meikäläisen käsivarsissa sen verran rekyyliä. Miltähän se tuntuisi, jos toinen alkaa parkumaan, oliko minusta silloin jatkamaan piiskausta, jos aihetta muuten olisi.
Sinä toit sitten piiskan tullessasi?
Mulla pomppasi sydän rinnassa niin, että se tuntui kilahtavan kylkiluita vasten. Puhuja oli Tatu, joka oli saapunut tupaan täysin äänettömästi. Olisin halunnut sulloa vitsan jonnekin, mutta ei ollut mitään paikkaa, eikä se olisi enää hyödyttänyt. Olin taas kerran täysin sanaton, mutta veli ei ollut:
Minä ajattelin, että me ensin syötäisiin, sen jälkeen minä voin kyllä antaa sulle piiskaa.
Minä luulin, että sinä olet sairaalassa trompin jälkeen, kun ei missään näkynyt. Siksi päätin hävittää tämän kuivuneen vitan, ennen kuin tänne alkaa pursuta ihmisiä. Minusta ei kaikkien tarvitse tietää noista sinun leikeistä.
Tatu hymyili:
Vai leikiltä ovat tuntuneet, no se korjautuu helposti.
Kuntosalilla kulkiessani olin mittaillut mielessäni kasvaneita voimiani ja tietenkin suhteutin niitä Tatun vastaaviin. Oli todella ollut sellaisia päiviä, että uskoin pystyväni jonkinmoiseen vastarintaan. Mutta nyt taas epäilys nosti päätään. Tatu nujersi minua jo puheillaan ja muutenkin se oli rotevoitunut, tai sitten minä olin jo kuilun partaalla pelkoineni. Päätin turvautua puheeseen:
En minä ole tänne tullut… tappelemaan. Tulin siksi, että luulin sinun olevan oikeissa vaikeuksissa sen trombin jälkeen.
Tappelemaan? Eihän me koskaan tapella.
Kyllä sinä tiedät mitä minä tarkoitan.
No hyvä on. Minä vain härnäsin sinua ja lupaan, että tänä päivänä en tule sinua piiskaamaan, tapahtukoon mitä hyvänsä.
Mieleeni nousi ajatus, että täällä pitää hankkia joka päivä uusi sopimus, muuten tulee koivuniemeläinen kylään. En minä jaksanut ajatella enää asiaa, vaan me ruvettiin ruokasille ja keskusteltiin trombista.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Voitasko leikkiä jotain tunnisteleikkiä?
Tietäisi ketä täällä käy kaipaamassa.. kerro jotain mikä liittyy sinuun ja häneen eikä muut tiedä. Vastaan itsekin kohta912384- 602114
Jotain puuttuu
Kun en sinua näe. Et ehkä arvaisi, mutta olen arka kuin alaston koivu lehtiä vailla, talven jäljiltä, kun ajattelen sinu1001951Tietysti jokainen ansaitsee
Hän varmasti ansaitsee vain parasta ja sopivinta tietenkin, suon sen onnen hänelle enemmän kuin mielelläni. Aika on nyt23186850+ naiset kyl
Lemottaa sillille mut myös niitte kaka lemottaa pahlle ku kävin naiste veskis nuuhiin111682- 771602
hieman diabetes...
Kävin eilen kaverin kanssa keskusapteekissa kun on muutama kuukausi sitten tullut suomesta ja oli diabetes insuliinit lo271466Hei A, osaatko
sanoa, miksi olet ihan yhtäkkiä ilmestynyt kaveriehdotuksiini Facebookissa? Mitähän kaikkea Facebook tietää mitä minä en411440Välitän sinusta mies
Kaikki mitä yritin kertoa tänään ei mennyt ihan putkeen..Joka jäi jälkeenpäin ajateltuna suoraan sanottuna harmittaa aiv61412- 731400