KUIN SALAMA TAIVAALTA

Vanhemmat naiset ne vasta parhaita on, paranee vanhetessaan kuin viini;)

Terveisin se toinen nainen

Ja niin minä tapasin hänet hänen työpaikallaan... Ja olen aivan hulluna häneen =) Olen siis nuorempi ja hän vanhempi;)

Ja niin, onneksi olkoon vain sinullekin, on mahtava kokea niitä hienoja fiiliksiä ja vielä mahtavampi olisi kokea yhdessä hänen kanssaan;)

Heh heh, olemme kyllä suht samanikäisiä..
Minulla ei riittäisi koskaan kantti ehdottaa hänelle yhtään mitään, punastelin kuin pikkupoika ihan normaali juttelustakin.
Varmaan kyse on siitä kun se oikeanlaisen kohtaat, se vie jalat alta, sääli ettemme kohdanneet nuorempana(tosin ei hän varmaan ajattele minusta samoin).

Hih, tuntuu kuin minua yritettäisiin houkutella avautumaan :D

Tarina on tuttu ja tunne huikea, itsekin hämmästelen, miten monille tätä tapahtuu. Ja olen nauttinut siitä tunteesta, jännä että sen vielä "vanhempanakin" voi kokea...

Tiedän tuon tunteen. Joku käy suoraan sydämeen. Se on ehkä sukulaissieluisuutta, kun joka on läheinen ensinäkemältä. Ehkä tuo toinen tunsi samoin? Energiakentät kun kulkee yleensä molempiin suuntiin, joten hän saattoi kokea saman värähtelyn kuin sinä. Se kaipuu jää lopulliseksi ja tulet lopun elämäsi muistamaan ne ihmiset, jotka ovat asettuneet sydämeesi. Niitä ei kohtaa montaa koko elinaikana, jotkut eivät koskaan yhtään, vaikka tyytyvät liittoon hyvän kumppanin kanssa.

Olen lukenut, että ihminen on sisimmältään eläin. Hän tunnistaa lajitovereistaan potentiaalisen parittelukumppanin ja välille syntyy jännite välittömästi. Muualla voi olla sitten sitoumuksia jne. ja moraali estää luonnon tarkoituksen, mutta tunne jää.

jättävät myös naisen kun jumalainen adonis ilmestyy paikalle.
Silmät suurenee, henki salpautuu ja kaikki muukin järjellinen toiminta katoaa.

Olen omakohtaisesti saanut kokea kuinka rakastuminen käy nopeammin kuin itsekään ehdit tiedostaa. Hän vain kävelee paikalle ja olet mennyttä.

Tällainen tajunnan räjäyttävä tunne täytyy olla molemminpuolinen että se jatkuu ja kestää.

Hyvä etten ole kokemukseni kanssa yksin, eläköön se pieni ero.
Tapasin tänään uudemman kerran tuon ihastukseni kohteen, HUH HUH !
Olipas kiva jutella, tavallaan ihminen on minulle ventovieras mutta jotenkin juttu kulkee kuin ihmisen kanssa jonka olisin tuntenut aina, eikö ole ihmeellistä?
Minä uskon tavallaan sielujen kumppanuuteen, tai pikemminkin että palapelin palaset sopivat toisiinsa kiinni kuin itsestään...
Minä tulen tapaamaan työn merkeissä vielä kerran tämän ihastukseni, sitten se on ohi mutta aion nauttia viimeisestä kerrastakin täysin palkein, hänen seuransa luo jännitteen ja antaa hyvän olon.
Mikäli tilanteemme olisi toinen, molemmat vapaita....mutta ei ehkä sittenkään rohkeuteni riittäisi aloitteeseen.
Kuinka moni vastaavassa tilanteessa ryhtyy esittämään coolia ettei vastapuoli huomaisi että ilmassa on rakkautta , siitä kiinni jääminen olisi niin noloa..vai olisiko?

Onko tunteminen noloa? Ei mun mielestä. Ei tarvi esittää coolia ja kylmää, sillä kyllä maailmassa pitää olla tilaa aidoille tunteille.

Samankaltaisia tuntemuksia on ollut minullakin.. kuin tuntisi yhteenkuuluvuutta toisen kanssa? Sitä jännitettä jään kaipaamaan ikuisesti.

TÄÄ ON HYVÄ KESKUSTELU, LISÄÄ JUTTUA!

Ihastumiseen tarvitaan oikea hetki ja oikea henkilö, jännite syntyy itsestään eikä hetkeä tai paikkaa voi ennalta valita.
Minulle tapaus oli niin vahva etten siitä uskaltanut edes ajatella tuleva mitään, varmaan jos tämä toinen olisi antanut siihen viitteitä olisin saanut slaakin..

Maaliskuun alussa koin samanlaisia väreilyjä, kuin konsanaan nuoruudessa. Luulen, että tunne oli molemmilla sama. En ole voinut unohtaa, muut ovat kuin ilmaa. Hän oli haavoitettu ja varattu. Kaippa aika himmentää muiston.

Se tunne oli uskomaton. Yksi pidempi katse (myöskin maaliskuussa:) ja noiden muutamien sekuntien aikana todella konkreettisesti tuntui siltä kuin salama iskisi päähän ja aavisti toisen ehkä tuntevan myös jotakin. Mutta kumpikin varattuja. Mies vanhempi ja joutui työnsä vuoksi olemaan hetken osa elämääni. Tavatessamme uudestaan myöhemmin keväällä olin asiallinen, yritin säästää itseäni turhilta tunteilta, mennä eteenpäin. Nyt kesä on jo pitkällä ja vieläkään en ole päässyt tämän mystisen kokemuksen yli täysin. Erikoista tämä elämä.

Niin mulle, kun antaa jalat mä vien koko kehon.