Itse luulin säästyneeni PMS-oireilta, kunnes huomasin että itsetuhoiset jaksoni vuorottelivat kuukausittain. Noin yhtä-puoltatoista viikkoa ennen kuukautisia KAIKKI ärsyttää, mutta hiljaisena ihmisenä pidän kaiken sisälläni. Tekee mieli hypätä sillalta. Voiko olla normaalia että PMS:n johdosta haluaa tappaa itsensä joka kuukausi? Kun "pms" helpottaa, pidän itseäni typeränä, miten saatoinkaan ajatella noin sillä elämäni on ihan hyvää. Mistähän apua. Kuulemma b-vitamiini auttaisi, mutta olen syönyt sitä noin 4kk purkista, ei auta 8vielä?).
Onko näin rajut mielialanvaihtelut normaaleja PMS:ään kuuluvia? En kovin välitä kehostani joten en ole huomannut/ajatellut turpoanko tms. noihin aikoihin tai tuleeko muita ruumiillisia muutoksia.
Onko näin rajut mielialanvaihtelut normaaleja PMS:ään kuuluvia? En kovin välitä kehostani joten en ole huomannut/ajatellut turpoanko tms. noihin aikoihin tai tuleeko muita ruumiillisia muutoksia.
Vastaukset 4
Vanhimmat
ja ihmissudeet kärsivät joskus,olen ärtyisä,riidanhaluinen,agressiivinen.en toki lyö ketään mutta olen tosi hermoraunio.kaikki mieskaverini elämässäni ovat aina tienneet että nyt mulla on ne kireet päivät taas ja välirikkojen vaara on lähellä.kaipaan silloin omaa aikaani,ja ärsyynnyyn tosi helposta.ja ahdistaa ja joskus masentaa sekä herkempi saada itkujakin aikaan.itsetunto menee alamaihin ja olo on kierroksilla.sekä joskus on sellasia että lähenkö täälät kokonaan pois-höpötyksiä.sitten kun menkat alkavat ja vuotopäiviä jo pari takana,olo on kiva,kevyt ja ei olo turpeakaan enää,ja finnejä tulee leukaan.mulla auttaa hiljaisuus,lenkkeily luonnossa,puhelin kiinni .
Kyllä se varmaan ihan PMS:ää on. Siihen on olemassa kaikenlaisia niksejä, mielialalääkkeitäkin käytetään jos menee tosi pahaksi.
Joskus näin dokkarin, jossa naiset kokeilivat nauttia paljon maitotuotteita, ja se auttoi monilla pms:ään paljon. Kannattaa toki miettiä silti ihan omaa tunne-elämääkin, voisiko olla jotain patoutunutta vihaa (sekin tutkitusti on yhteydessä pahaan pms:ään). Sekin jo auttaa kun tiedostaa ne omat mielenliikkeet ja osaa laittaa ne mittasuhteisiinsa (tyyliin "no niin tämä on nyt vaan tätä").
niin tuo viha ja patoutuneet tunteet tulee mieleen ensin depressio tai humalaisen paineiden purkaukset.pms on hormonaalinen oireisto,ei mikään mielenterveys häiriö.hormonipitoisuudet heittää ja se vaikuttaa mysö mielialoihin ja puhtaasti kehon tuntemuksiin.patoutunut viha ilmenee kaikilla ,miehillä,naisilla.nuorilla ja vanhoilla.en patoa mitään,ihmiset ovat erilaisia ja erilaiset tilanteet ihmis-suhteissakin aihaettaa skismoja.ja perheessä vastuu on aikamoista,yksin sinnku elämää viettävä nainen ilmeisestikin on tasapainoisempi pms oireissaan kuin parisuhtieta ja perhe-elämää elävä kanssa sisarensa.sinkkujen ei tarvitse ajatella muuta kuin omaa ainoaa itseää,ja pms oireetkaan ei tunnut missään.kun muistelee tarkemmin.toki sinkuilla vaativa työ tai opiskeluaika saattaa vaikuttaa pms oireitojen alttiimmiksi.sinkuilla elämä ei ole sressaavaa,kuten perheellisillä,toki heillä ei oel aikaa tarkkailla koko aikaa ovulaatioita ja kehon liikkeitä.mies ja lapset ja koirakin vaativat osansa
Jos se sinkkuus on kaikkein kamalin juttu elämässä, niin se PMS voi olla todella karmea. Silloin sitä on kaikkien ihanien mahdollisten poikien hylkäämä.