Yökyläilyt

Minun lapset eivät ole yökyläilleet juuri missään. Ainoat isovanhemmat olivat jo hyvin iäkkäitä ensimmäisen lapseni syntyessä joten vain esikoinen on pienenä poikana siellä muutaman yön viettänyt. Ne yöt mahtuu yhden käden sormiin. Kummeilla, ystävillä ja sukulaisilla oli oma elämänsä ja en edes viitsinyt kysyä josko lapset voisivat olla heillä joskus yötä. Ehkä olisi kannattanut kysyä ja hoitaa myös sitä parisuhdetta kahden kesken sillä arjen keskellä se unohtui ja ero tuli kun nuorin lapsi 4v.

Kouluikässä lapset ovat ruvenneet yökyläilemään kavereiden luona ja kaverit meillä. Nuorimmainen ei tosin vieläkään ole ollut missään yökylässä. Ainoat yökylät ovat olleet leirit joissa hän on kesäisin ollut.

No meillä lapsi yökyläilee isovanhempien luona. Kummatkin sitä tahtovat,sekä lapsi että isovanhemmat.

Me vanhemmat sitten levähdämme sen ajan ja hoidamme asioita mitä emme ole ehtineet/pystyneet tekemään.

Lapsi viihtyy isovanhemmilla hyvin,eikä yönkään jälkeen haluaisi lähteä kotiin. Suukottelee isovanhemmat loputtomiin ennen kuin on ihan pakko jo lähteä omaan kotiin.

JA isovanhemmat itse kyselevät koska saisivat lapsen taas hoitoon ja yöksi.

Meillä tämä toimii. Lapsi viihtyy ja isovanhemmat ovat onnellisia saadessaan olla kaksin lapsen kanssa.

Muistan lapsuuteni jolloin minut tyrkättiin toisinaan isäni vanhempien kotiin ja pikkusiskoni varmaan työllisti äitiä sen verran että hän antoi minut sitten pois jaloista. Siellä mummolassa minua kiusasivat isäni nuoremmat sisarukset ja en olis ollenkaan halunut olla siellä.
Jos homma toimii, lapset lähtevät mielellään yökylään mummolaan niin mikäs ettei. On se rikkaus lapsille saada tutustua ja kiintyä useampaan turvalliseen aikuiseen. Koskaan ei teidä, mitä elämä tuo tulessaan, niin lapsella on ympärillä tukeiverkostoa ja eikö ole hyvä vanhempienkin joskus viettää ihan kahdenkeskistä aikaa. En tarkoita että pitäälähteä bilettämään läheä tai tapailemaan salarakkaita.