Eräs läheinen iäkäs ihminen on jo aiheetta ilmeisesti useamman vuoden ajan epäillyt, että hänen tietokonettaan "vakoillaan" ja että hänen puheluitaan kuunnellaan. Lisäksi hän on saanut päähänsä, että _minä_ olisin se henkilö, joka häntä "vakoilee". Koko tilanne tuntuu todella absurdilta, ahdistavalta ja stressaavalta, kun hänelle on mahdotonta puhua järkeä päähän ja kiusaaminen vain jatkuu. Hän lähettelee minulle ajoittain uhkailevia sähköposti- ja tekstiviestejä sekä soittaa asiasta puheluita. Lisäksi on epäilystä, että hän puhuu minusta selän takana muille tutuille pahaa ja väittää ko. syytöksiään heille minusta. Itselläni on avuton ja kiusattu olo ko. tapauksen vuoksi.
Itselläni ei ole koskaan ollut taitoja, halua tai kiinnostusta mihinkään hänen väittämiinsä asioihin (tiettävästi ko. toimenpiteet ovat teknisestikin jo todella hankalia/vaikeita) ja olen aina elänyt nuhteettomasti ja kunniallisesti. Hän ei ilmeisesti pidä minusta muuten, sillä en ole niin menestynyt (=ulkoisesti hyvännäköinen ja hyväpalkkaisessa työssä) kuin hän toivoisi, joten olen varmaankin helppo "saalis" vihan kohteeksi tai syntipukiksi, kun oikeasti häntä varmaankin vaivaa joku ihan muu arjen huoli.
Olen ihan tavallinen, normaali, työssä käyvä, perheellinen, nuorehko, nuhteeton Suomen kansalainen. En enää kohta ymmärrä, mitä voisin tehdä asialle ja onko jopa niin, että hänen toimintansa menee herjaamisen puolelle? Ko. väitteet myöskin stressaavat ja huolestuttavat minua suuresti. Osa yhteisistä läheisistä ihmisistä on alkanut myöskin suhtautua minuun jotenkin etäisesti ja pelkään, että se on ko. panettelun seurausta. Tarvitsisin kipeästi apua ja hyviä neuvoja tilanteeseen! Ei ole reilua, että joku voi saada päähänpiston ja väittää aivan järjettömiä asioita toisesta ihmisestä. Miten sellaiselta voisi puolustautua? Missä menee laittoman herjaamisen raja?
Itselläni ei ole koskaan ollut taitoja, halua tai kiinnostusta mihinkään hänen väittämiinsä asioihin (tiettävästi ko. toimenpiteet ovat teknisestikin jo todella hankalia/vaikeita) ja olen aina elänyt nuhteettomasti ja kunniallisesti. Hän ei ilmeisesti pidä minusta muuten, sillä en ole niin menestynyt (=ulkoisesti hyvännäköinen ja hyväpalkkaisessa työssä) kuin hän toivoisi, joten olen varmaankin helppo "saalis" vihan kohteeksi tai syntipukiksi, kun oikeasti häntä varmaankin vaivaa joku ihan muu arjen huoli.
Olen ihan tavallinen, normaali, työssä käyvä, perheellinen, nuorehko, nuhteeton Suomen kansalainen. En enää kohta ymmärrä, mitä voisin tehdä asialle ja onko jopa niin, että hänen toimintansa menee herjaamisen puolelle? Ko. väitteet myöskin stressaavat ja huolestuttavat minua suuresti. Osa yhteisistä läheisistä ihmisistä on alkanut myöskin suhtautua minuun jotenkin etäisesti ja pelkään, että se on ko. panettelun seurausta. Tarvitsisin kipeästi apua ja hyviä neuvoja tilanteeseen! Ei ole reilua, että joku voi saada päähänpiston ja väittää aivan järjettömiä asioita toisesta ihmisestä. Miten sellaiselta voisi puolustautua? Missä menee laittoman herjaamisen raja?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Iloita paikallisen tk:n kotisairaanhoitoon, että ko henkilö tarvitsee joko psyykkisen sairauden tai dementian vuoksi hoitoa.
no iloitaan vaan:)
no iloitaan vaan, mutta mistä syystä?
Kiitoksia! Olen myöskin miettinyt, että kyseessä saattaisi olla esim. alkava dementia / vastaavat ikääntymiseen liittyvät oireet, sillä kyseessä on iäkkäämpi sukulainen, jolla ilmennyt myös ajoittaista unohtelua jne. Toisaalta ne jutut kuulostavat siltä, että voi olla vainoharhaisuuttakin tms. kyseessä. Hän itse ei ole myöntänyt mitään sen suuntaista, jos hienovaraisesti on yrittänyt asiasta mainita.
Ja siis jos jäi epäselväksi, niin _en_ ole tehnyt mitään asiaa, joista hän minua syyttää. Kyseessä on vieläpä henkilö, jolle olen sukua, joten minun on pakko olla tekemisissä hänen kanssaan. Lisäksi vieläpä mielelläni haluaisin olla tekemisissä sukulaisten kanssa ja mieluiten vielä hyvissä väleissä, joten jo se on tuskallista, että ko. tapaus syö välejä hänen ja hänen lähimmän perheensä kanssa. Tuntuu oikeasti epäreilulta, että ikään kuin olisi vain päätetty, että pitää olla yksi suvussa, josta ei tykätä - vaikkakin ihan valheellisilla (ja tässä tapauksessa täysin järjettömillä) tekosyillä. Tässä tulee ihan kiusattu ja avuton olo oikeasti.
Nyt äkkiä ko. ihminen lääkäriin ja dementiatutkimuksiin! Lääkkeet ja muu hoito olisi kai pitänyt aloittaa jo kuukausia, jopa vuosia sitten.
Aloittajan ei pidä syyllistää itseään, sukulaisensa on sairas, vaikkei itse sitä ymmärräkään. Sinä et saane häntä lääkäriin, mutta ehkä joku toinen sukulainen tai ystävä, johon hän luottaa, ellei, niin sitten ottakaan yhteys vaikka sosiaalitoimeen.
Sukulaisesi tarvitsee apua, vaikka itse tajuakaan. Korostan: sinun ei tarvitse syyttää itseäsi, sairaus on tehnyt tehtävänsä, mutta hanki hänelle apua!