Yksinäisyys on maailman kamalin tunne

Ps. taas aukes korkanderi. Onnistuin olemaan 3 päivää juomatta. Tämä paha olo syö mua sisältä päin ja pahemman kerran! Toivoisin että ihme tapahtuisi!

Joo, aletaan yhdessä odottamaan sitä ihmettä. Mitä sillä välin tehtäisi? Kerro vaikka elämäntarinasi mikä sua ahdistaa ja miksi olet yksin. Kerro vielä mistä tykkäät, mikä saa sinut hymyilemään ja hyvälle tuulelle.

Elikkäs olen lähestulkoon parikymppinen mies. Mulla ei ole kavereita. Tai no olisi "juomakavereita" mutta heidän seura ei kiinnosta. Ensinnäkin ne juo aina ittensä ihan känniin ja sitten ne alkaa tekemään kaikkea typeryyksiä jota mä en jaksa. Hyppivät mm. autojen päällä, huutelevat ihmisille yms muuta paskaa.

En ole vastannut ollenkaan heidän puheluihin koska en jaksa kun tiedän mitä asiaa heillä on "tuutko baariin". Tämä on mun oma valinta ja sen minä joudun sen kestämään. Ne ei osaa tehä muuta kun vaan juoda juoda ja juoda. Ei muuta.


Lisäksi mulla on ongelmana, että kärsin ajoittain eristäytyvästä luonteesta. Välillä tulee halu eristäytyä kaikista ihmisistä enkä kertakaikkiaan voi sille mitään. Tuon ongelman takia aikaisemmat kaverisuhteet jäivät mm. jotka loin ala-asteella. SIlloin olin melko sosiaalinen, olin kaikkien kaveri ja melko paljon vietin aikaa kavereiden kanssa(enimmäkseen tyttöjen, uskokaa tai älkää). Yläasteen alussa jotain tapahtui, liekö se syynä että "sairastuin" tinnitukseen, jonka takia eristäydyin ihmisistä.

Asioista joista tykkään on autolla cruisailu, kun lompakko antaa toistaiseksi sen myöten. Tykkään myös koirista ja nuo asiat saavat minut iloiseksi.

Tietenkin toivoisin että uskaltautuisin myös tutustua uudestaan tyttöihin ja sitä kautta löytäisin sekä kavereita että mahdollisen seurusteukumppanin, kun en ole koskaan lyhyen elämäni aikana seurustellut. Tosin on sitä jo varmaan 1/4 osa elämästä eletty, että hyvin on tähän asti mennyt... :S

Oikeastaan aika hyvin sulla on asiat. On koira, auto ja olet raitis. Mitään estettä ei myöskään ole mikset löytäisi jonkun kivan naisen. Millaisia keinoja sinulla on ollut löytää joku tyttö?

Netti ei ole ainoa keino löytää seuraa, mutta varmasti sitä tulee niin mukavuudenhaluiseksi ja laiskaksi itse kukin, että on vaikea lähteä mihinkään, onhan siinä oma vaivansa.

Silti on mietittävä mikä on se tärkein juttu mitä elämältään haluaa, voinko elää tälläistä elämää vai tarvitsenko jotain muuta sisältöä siihen. Mikä tekee sinut onnelliseksi sitä kannattaa lähteä tavoittelemaan.

Voidaan yhdessä toivoa ihmettä elämäämme :) Minulla on vähän toisenlaisen ihmeen odotus ja toive.

Itseasiassa koira on veljeni, mutta näen sitä lähes päivittäin :) Ja ikävä kyllä en ole täysin raitis, tämä kamala tunne ajaa minut alkoholiin väkisinkin vaikka uskon Jumalaan ja Jeesukseen vahvasti.

Suoraan sanoen en tiedä kestänkö enään vuottakaan tätä kamalaa yksinäisyyttä. Kyllä välillä itsemurha tulee mieleen, jos tarpeeksi masennun niin kyllä itsemurha on varmaan väistämätön kohtaloa. Ei sille mitään mahda. :( EN VAIN HALUA elää tämän kamalan tunteen kanssa, joka alkaa aina silloin kun työt loppuvat eli 15-17 aikoihin...

Huikka silloin tällöin nuorella terveellä miehellä ei tee mitään :) Koira on hyvä ja uskollinen kaveri ei sitä välttis muita tarvikaan, jos koira osaa kuunnella murheita hyvin ja halia :-)

Joo yksinäisyys on joillekin vaikeaa, mutta itsarin syyksi se ei vielä riitä.

Mitä haluaisit elämältä, mitä haluaisit tehdä? Missä näet itsesi viiden vuoden päästä?

yksinäisyys on tosiaan kova paikka, ja toisinkuin ed, itse pidän ihmissuhde ongelmia kaikkein vaikeimpina ja ärsyttävimpinä ratkaista. Toivoisin kovasti että voisin auttaa..
Minkälaista työtä teet ? Olisiko töissä mahdollisuutta tutustua muihin ihmisiin ?
Tästä saatan saada negatiivistä kommenttia muilta, mutta baarista saattaa löytää naisseuraa.. Jos siis baariin päädyt niin ota nyt siitä ilo irti ja yritä kohteliaasti tutustua naisiin, ei tietenkään mitään yhdenyönjuttua vonkaamaan.

Mielestäni on myös erilaisia tukiryhmiä syrjäytyville/epäsosiaalisille/yksinäisille ihmisille. Voisi olla sinulle kokeilemisen arvoista, tapaisit samassa tilassa olevia ihmisiä ja voisit tutustua heihin.

Älä menetä vielä toivoasi !

Miten sitä voi jaksaa jos elämäni on kokoajan tälläistä? Aina joka päivä tulee kamala tunne, kun on yksinäinen. Ei se äidin seura kavereita korvaa... Ennen elämäni oli nautinnollista ja mukavaa, olin sosiaalinen ja minulla oli kavereita. Nykyään olen laiska paskiainen jolla ei ole kavereita eikä elämää.

Olen masentunut, itkettää, väsyttää. Toivoisin että työpäivä olisi ainakin 12 tunnin mittainen niin ei kerkiäisi miettimään yksinäisyyttäni ja epäonnistunutta elämääni.

Ja nyt on jo monena päivänä peräkkäin tullut itsemurha mieleen. I need medical care right now but it's too hard to get help!

Mä muistan kun olin töissä vielä vuosi sitten niin tein yleensä 12 tuntisia päiviä ja joskus jopa 15 tuntisia et ei tarttis tehdä mitään muuta päivisin. Töistä kun tuli kotiin niin teki ruokaa ja sit nukkumaan ja aamulla taas 15 tunnin työpäivään. Ei siinä yksinäisyyttä paljon jaksanut miettiä.

jos haluaisit jutella niin lisää ihmeessä mun msn
[email protected]

tuskin voin auttaa mutta ainahan voin yrittää

Se on totta että yksinäisyys on todella kova paikka. Itse olen altistunut sille koko ajan vaikka minulla on kavereita. Olen ns. "alempi" arvoinen joten minut usen syrjäytetään ja jätetään unholaan. Olen myös ujo, joten en pysty vaihtaa porukkaa, sillä en halua yksin pyöriä. Viime kesänä mulla oli poika ystävä ja kaikki oli kohdallaan kunnes hän jätti minut ja rupesi pyörimään parhaan kaverini ympärillä. Nykyään ollaan jo ihan puhe väleissä mutta silti tunnen itseni syrjityksi niin koulussa kuin vapaa-ajallakin.

Itsemurha ei mielestäni ole kovinkaan hyvä ratkaisu, koska kuvittele minkälaista tuskaa lähimmäiset kuten vanhemmat kokevat luullessan heidän toimineen "väärin" Olematta tukemassa.

Miten olisi ammattiapu? Ihan tk-lääkäri pystyy auttamaan alkuun, mielialalääkitys palauttaa toimintakyvyn ja sen jälkeen on voimia osallistua terapiaan.

Joo, kyllä se auto kannattaa heittää kotiin ja pyöriä mieluummin lenkkareiden tai polkupyörän kanssa kartsalla. Nämä sikamaiset polttoainesten hinnat jo masentaa niin halavatun pakanasti että !

Just joo. Jotkut pillerit auttaakin ihan hirveesti, Kaikki tääl luulevat olevansa jotain psykiatreja ja tietävänsä et mikä auttaa. Jos ei edes uskalla tavata toista yksinäistä niin olette yksinäisiä lopun elämänne ja valitatte täällä samoista jutuista vuosi kausia.

Pillerit "lievittää" vaan oireita mutta pistää pään ihan sekasin. Lääkkeitä mielenterveydellisiin vaivoihin en tule koskaan syömään!

Kuulostaa kurjalta mutta elämäsi on vielä alussa, ethän tiedä mitä seikkailuja ja kokemuksia on vielä edessäpäin :) koira ja työ ja auto.. voi kyllä mulle kelpais juuri nuo seikat ja niitä tarvitsisin! kun taas perhe ja paljon ystäviä on. vaihtokauppaan en silti lähde mut kunpa voisin auttaa jotenkin :)

Okei, sä olit "ennen" sosiaalinen ja iloinen? Mihin ihmeeseen se ihminen hävisi? Et sä ennen niin ujo ollut, vai?

Kyllä, iloisuus voi hävitä ihmisestä. Tässä siitä myös elävä esimerkki. Nyt olen lähinnä harmaa hiipivä haamu ihmisten keskellä, pelottaa oikein kun näkee omat kasvonsa valokuvissa tai peilissä. Oi, kun vieläkin voisi nauraa ja tutustua ihmisiin luontevasti, mutta joku osa ihmisyydestä on syöty pois, ja olenkin nykyisin todella yksinäinen. Tänään meinasi parku tulla, kun tiesin että tämäkin aurinkoinen päivä menee yksin tietokoneella istuessa. Muuhun toimintaan en vain enää kykene. Eikä kyse ole siis laiskuudesta, saamattomuudesta tms. vaan todellisesta toimintakyvyn laskemisesta.

Kyllä mä tosiaan olin ennen iloinen ja sosiaalinen, vietin paljon aikaa kavereiden kanssa ala-asteella. Harmittaa pirusti kun se nuo piirteet katosivat sormia napsauttamalla... Nykyään olen sitten arka ja eristäytynyt.

Tosin olen väkisinkin yrittänyt poistua huoneestani ja mennä ulos, olen alkanut tekemään kävelylenkkejä vaikkakin ne yksinäiseltä tuntuvat. Lisäksi eilen vietin varmaan 3 tuntia kruisaillen pitkin kaupunkia, ei auto onneksi niin paljoa satasella sitä bensaa vie.

Ja kun autolla ajaminen tuntuu mieleiseltä, se antaa sulle lisäpontta mennä sinne kaupungille sen auton kanssa. Vaikka sain paljon kääntyileviä päitä ja katseita, se ei haitannut, koska olin "turva-alueella" eli auton sisällä.

Ei mitään itsarijuttuja! Jos oikeesti on tunne, et nyt tää loppuu ni kävelet ensimmäiseen terveyskeskukseen ja kerrot tuntemuksistas, ne ohjaa sieltä sit eteenpäin. Ja jos et haluu mitään ammattiapua, sit vaan päätät ittelles et perkele mähän selviin tästä vaikka väkisin! Rupeet ittekses työstään sitä. Päivä kerrallaan ja pienin askelin.
Kerroit et sulla on perhe. Voi kuulostaa kliseeltä, mut mieti ihan oikeesti mitä sun itsemurhas sun perheelles tekis. Siis jos mun veli tappais ittensä, ni EN TODELLAKAAN ikinä selviäis siitä!! Jos muuten tuntuu kaikki turhalta ja itsemurha ainoolta vaihtoehdolta, ni mieti vielä perhettäs, niille sää et varmaan ole mitenkää samantekevä ja niitten elämä muuttuis kertaheitolla.

Ittelläkin on hyvin samanlaisia tuntemuksia ko sulla, yksinäisyyttä ja helvetin tyhjä olo välillä. Välillä on parempia aikoja ja välillä sit taas mustempia. Näin menty jo yli kymmenen vuotta. Mun mun elämäs on NIIN paljon silti hyviä asioita, vaik kavereita ei liiemmin olekaan, et niitten avulla jaksaa aina jotenkin vaan painaa eteenpäin. Ja lukemani perusteella niin sullakin on, joten keskity niihin hyviin asioihin elämässäs! Ja lähdet vaan ulos, vaikka sitte ajelemaan autolla, yrität jotain kautta päästä johonkin sua kiinnostavaan porukkaan mukaan. Helpommin sanottu kun tehty, tiedän kyllä. Mut pakko sitä on jostain lähtee, jos oikeesti haluaa muutoksen elämäänsä. Erilaisen muutoksen, kuin sen päättämisen oman käden kautta...

Tsemppiä sulle ja kaikkea hyvää! Toivon todella et löydät samanhenkisiä ystäviä ja pääset yksinäisyydestäs ja noista ajatuksistas eroon!

itselläni on vaikea mielenterveys sairaus,lääkitys sen mukainen,touhua riittä ihan mukavasti,moni asia kiinnostaa.
samalla olen kaupunki erakko,tykkään silti olla ihmisten parissa.
kavereita ei ole ,kuin sisko,muutama veli,oma aikuinen poika.
en juo.
riittä nuo,en ole koskaan ollutkaan lauma ihminen,väsyn niissä.
kannattaa aluksi yrittää pienikin asia hoitaa-tai alkaa harrastaa,johon kokee vetoa.
siitä saattaa aueta solmu.pelkkä kotona olo,tuo masennusta,pahaa olo,vertailua toisiin,

On kumma kun mielialat vaihtelevat. Eilen ja tänään on ollut suht "kiva" päivä. On ollut vaihtelua, oon ollu koiravahtina ja paljon ollu tänään ja eilen ulkona. Nyt iltaa kohti alkaa taas yksinäisyys alkaa valtaamaan alaa kun ei ole "tekemistä". Ja tottakai hain myös kaveriksi kaljaa turruuttamaan tämän yksinäisyyden tunteen ainakin osittain pois.

Kun naapurissani asuu pikku lapsia, n. 6-10 vuotiaita, heidän leikkejä ja iloisia huutoja katsellessa tulee haikea olo ja alkaa miettimään: "olisinpa vielä tuon ikäinen". Ei stressiä maanpäällisistä asioista.

Tosiaan, itsemurhaa en kykenisi missään tapauksessa tekemään vaikkakin sellaisia ajatuksia on aikaisemmin ollut. Kaipa kun sitä on tarpeeksi masentunut, väkisinkin mieleen tulee sellaset asiat.

Ja kiitos kaikille noista kannustusviesteistä! Toivoisin itsekkin että löytäisin samanhenkisiä kavereita. Aikoinaan niitä oli ihan riittämiin, sillon tuli harvakseltaan riitaa siitä kenen kanssa olen millonkin kun eräät kaverini eivät tulleet toimeen keskenään. Ai sitä aikaa, kaipaan sitä todella! Tyttöjen kanssa oleminen ei tuottanut minkäänlaisia ongelmia. Itseasiassa pidin enemmän tyttöjen seurasta kuin poikien.