olen 24 vuotias nainen, olen seurustellut pian viisi vuotta..ongelmat alkoivat ollessani 18-vee, aikaisemman paskan parisuhteen myötä olin henkisesti aivan loppu rikki poikki...alkoivat sitten paniikkikohtaukset, sairastan siis paha asteista paniikkihäiriötä tänäpäivänäkin..mutta minun parisuhteeni on ollut hyvä ja myös paljon paskaakin..tällä hetkelläkin kirjoitan tänne että saan edes jotain helpotusta.
olen niin stressiherkkä ihminen, liian kiltti ehkä..oloni on juuri nyt TAAS se että musta ei ole mihinkään, täällä kotona siis. tuntuu että olen vaan rahan lainaaja, kiitosta ei siitäkään tänään tullut, välillä tunnen olevani niin vitun turha,ketään ei kiinnosta..en jaksa itkeä itseäni uneen kuten nytkin..se sairas itse inho mikä mulla on,vihaan itseäni musta vaan ei ole mihinkään..kaikki nauraa ja pitää pellenä, olen niin kyllästynyt ja saatanan väsynyt, taas toivoin kuolemaani. sain työpaikan mutta ei siitä tule mitään jos taas alkaa uniongelmat että valvon yöni ja lähden sitten töihin sydän hakaten ja silmät turvoksissa. työpaikka kusee kun parisuhteessa on ongelmia...väsymys vie voimat, siis todella...kai mä sitten tänään taas oon kussut herran muroihin kun oli niin vitun omituista käytöstä. mutta mähän olen vaan ruuanlaittaja, siivooja,rahoittaja... siltä musta tuntuu. parempi idea olisi nyt varmaan ehkä kun pistää elämän semmoseks paskaks mitä se joskus oli, vetää pää täyteen joka päivä ja paeta tätä todellisuutta.ajokortin ajaminen on inssiä ja kirjalisia vailla mutta taas meni halut edes yrittää..pää lyö tyhjää...todella. ei tiedä mistään mitään ja ei jaksa kohta enään yrittääkkään..olenpahan täällä seinien sisällä ja eristäydyn täysin muusta maailmasta. ei ei, ei tästä ota hullukan tolkkua..mutta sen tiedän että liikaa paineita ja stressiä..oikein paskaa kevättä ja mitähän vielä ei yhtään mitään. koskahan tää helpottais.
olen niin stressiherkkä ihminen, liian kiltti ehkä..oloni on juuri nyt TAAS se että musta ei ole mihinkään, täällä kotona siis. tuntuu että olen vaan rahan lainaaja, kiitosta ei siitäkään tänään tullut, välillä tunnen olevani niin vitun turha,ketään ei kiinnosta..en jaksa itkeä itseäni uneen kuten nytkin..se sairas itse inho mikä mulla on,vihaan itseäni musta vaan ei ole mihinkään..kaikki nauraa ja pitää pellenä, olen niin kyllästynyt ja saatanan väsynyt, taas toivoin kuolemaani. sain työpaikan mutta ei siitä tule mitään jos taas alkaa uniongelmat että valvon yöni ja lähden sitten töihin sydän hakaten ja silmät turvoksissa. työpaikka kusee kun parisuhteessa on ongelmia...väsymys vie voimat, siis todella...kai mä sitten tänään taas oon kussut herran muroihin kun oli niin vitun omituista käytöstä. mutta mähän olen vaan ruuanlaittaja, siivooja,rahoittaja... siltä musta tuntuu. parempi idea olisi nyt varmaan ehkä kun pistää elämän semmoseks paskaks mitä se joskus oli, vetää pää täyteen joka päivä ja paeta tätä todellisuutta.ajokortin ajaminen on inssiä ja kirjalisia vailla mutta taas meni halut edes yrittää..pää lyö tyhjää...todella. ei tiedä mistään mitään ja ei jaksa kohta enään yrittääkkään..olenpahan täällä seinien sisällä ja eristäydyn täysin muusta maailmasta. ei ei, ei tästä ota hullukan tolkkua..mutta sen tiedän että liikaa paineita ja stressiä..oikein paskaa kevättä ja mitähän vielä ei yhtään mitään. koskahan tää helpottais.
Vastaukset 1
Vanhimmat
No saithan purettua sisintäsi ja tuntoja. Älä nyt ainkaan ala viinan kanssa läträämään: sitten on varmasti lisää kymmenen ongelmaa. Taidat itse vihata kaikista eneiten itseäsi; ja silloin tuntuu että kaikki vihaa. Kuinka voi odottaa rakkautta toisilta jos itsekkin vihaa itseään. Sinun pitää alkaa näkemään oma arvois ihmisenä ja sitten voit olla jopa armollinen otseäsi kohtaan. On sinullakin ne omat vahvuutesi ja hyvät piirteet.