että jumahti johonki vaikeeseen kun mukavia vaihtoehtojakin olis........oon yrittäny oikeesti vaikka miten kiinnostuu muista,mut ei oo onnistunu vielä......
ikävää
joku tarkoitus?
12144
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Sun pitää itse päätellä, onko vaikeudet tehty voitettaviksi - tai luotko niitä myös itse - vai onko toinen sulle vaikea siksi, että on sulle epäsopiva, mahdoton.
Kaiken tarkoitus on kasvaa ihmisenä ja kypsyä valitsemaan.
Ei. Kaiken tarkoitus ei todellakaan ole kasvaa jne. Todellinen kaiken tarkoitus on jättää kaikki suu ammolla ihmettelemään, että mitä v'''''.
Tuo oli jo niin gurumaista tekstiä, että vaihdan uskontoa.
Ei vaan. Jos olet jäänyt suu ammolla ihmettelemään, sulla on ilmeisesti paljon opittavaa. Tai ihmettelemistä. Tai kasvamista.
Aina voi myös kasvaa pois, ulos. Myös itsestään ja käsityksistään.
Mutta toista kohti ei voi kasvaa, jos toinen ei sitä halua. Jos siitä nyt oli kyse.
sä oot vielä ihastunut jonkin verran , mutta annahan ajan kulua, tunne haalistuu päivä päivältä, jos et saa vastakaikua..kyllä sä vielä kiinnostut muistakin, on tuore kokemus :)
Ajattele se ihminen ilmapalloksi ja päästät hiljalleen narusta irti ja huokaiset syvvän ja sanot heipä hei.
Uskon ihan tosissani, että meidän kaikkien elämä on suunniteltu etukäteen ja
vaikka kuinka pyristelisi vastaan, niin se menee kuitenkin aina toisin kuin itse suunnittelee.
joskus parempi, ku tökkäsee naskalilla reiän ja sanoo gudbai föör evö
Mä mietin ihan samaa. Kun näkee miehiä, joiden silmistä hehkuu lämpö ja elämä. Jotka ovat hetkessä kiinni ja aitoja, hellyttäviä, vakuuttavia niin ammatissa kuin yksityiselämässäänkin. Miksi valitsee kylmän ja saavuttamattoman. Kai se on se haaste. Se ymmärrys ettei elämä tuo kasvua ja kehitystä sille joka saariston suojissa aina vain odottelee suotuisaa tuulta. Ihan miten vaan. Oli miten oli. Kasvoin, opin, kannoin ja lopulta pudottiin taakan. Pyysin rakastamaan. En vaatinut, koska tiedän, tuli mitä hyvänsä selviän siitäkin, vahvempana, kauniinpana ja rohkeampana kuin koskaan. Minun arvoni ei ole kiinni sinun rakkaudestasi. Eikä sinun arvosi minun. Se kuuluu meille molemmille riippumatta toisistamme. Kai tärkeimmän lahjan jo sain, sinut opikseni, jotta osaisin paremmin. Narsistiksiko leimaat? Miten vain. On sinun asiasi, miten energiasi kulutat. Vihaan vai rakkauteen, pahaan vai hyvyyteen. Mä valitsin puoleni. Ylimielinenkö? En usko. Minun arvoni ei vähennä sinun arvoasi. Sen kun ymmärtää, voi hengittää vapaasti. Ilman kateutta, katkeruutta. Valinta on sinun. Lukijani. Arvon palstatoveri. Kansalainen ja kukkulan kuningas. Prinsessa on kuollut, kauan eläköön kuningatar.. :).
Ikävöin, ikävöin!! Olen yrittänyt kiinnostua muista, useasti. Ei onnistu ei. Tänään eräs tumma katseli hymyillen niin syvälle silmiin, että vähän hämmennyin. Sähköiskuefektiä en silti saanut. Ei sitä saa muilta.
vaan keneltä...?
Onko sillä väliä?
sitä kenestä olet oikeasti kiinnostunut ja jo se ei onnistu, sitten vasta yrität unohtaa ja kiinnostua muista?