En voi SIETÄÄ lapsia

Kukin taaplaa tyylillään ja tuo on sinulle sopivaa elämää. Onneksi sinun vaimosikin on samaa kastia, niin eipä tule siitä kinastelua. Sitä vaan mietin, että miten omat lapsesi suhtautuvat tuollaiseen ?

Minä taas itse odotan kovasti, että joskus saan olla isovanhempi ja pikkuset kädet kiertyy mummun kaulan ympäri. Saan oikein hemmotella ja hyysätä semmosia pikkusia lutusia punaposkia. :)

Tänne sosiaaliseen mediaan kuitenkin tuut jorisemaan...

Olisit vaan jatkanu valitsemallasi linjalla - se selvästikin sopii sulle =)

Tuskin nyt ainoakaan olet, mutta ettei nyt vain se työ olisi liian suuressa roolissa elämässäsi. Hellitä vähän ja anna elämällekkin tilaa.

En siedä minäkään lapsia. Ne tekee tarpeensa housuihinsa, ölisee ja oksentaa kuin juopuneet.

Pahinta on kun duunikaveri tuo kenkälaatikollisen valokuvia töihin ja alkaa esitellä lastenlastensa kuvia. Katokato kuin se on viisaski ja tossakin hymyilee niin viisaasti, kun kakara on kuvassa työntänyt sormensa koiran hanuriin. Voi helevetti. EVVK.

Olin aikoinani naimisissa laisesi kanssa, onneksi en ole enää. Saan kutsua kotiini kenet haluan, lapsenlapseni saavat temmeltää täällä milloin haluavat. Kyllä elämä on autuasta ilman narsistia.

En nyt itsestäni ihan noin sanoisi, vahvasti.
Mutten ole koskaan erityisemmin välittänyt heikäläisistä.
Kaipa siksi meidän lapsettomuutemme ei ole koskaan ollut ongelma.

=> Olenko ainoa?

Siellähän mätänet sitten aikanaan vanhainkodissa ja katselet kun muilla asukeilla käy lapset ja lapsenlapset tervehtimässä ja soittelevat kuulumisia jouluna, isänpäivänä, syntymäpäivänä yms.
Pikkulapset kasvavat aikuiseksi ja sitä iloahan sulla ei ole eikä tule olemaan että seuraisit lastesi ja lastenlastesi varttumista.
Itsekin olet ollut joskus lapsi. Jos vanhempasi olisivat ajatelleet samallalailla niin pölyhiukkasena olisit ikuisesti leijaillut. Mistä noin itsekkäitä oikein sikiää?

Mars nyt pötkölleen tänne mun plyysiselle soffalle makaamaan, mä istahdan tänne nojatuoliin ja kuuntelen. Kyllä me sut vielä kuntoon saadaan.

Se on helposti ymmärrettävissä, että lapset ei kiinnosta, mutta että ei voi SIETÄÄ siksi että ei koe PÄTEMISEN tarvetta? Miten liität tähän tarpeen päteä? Koko juttu kalskahtaa, varsinkin kun sinulla kuitenkin on lapsia? Eikä nekään syntyessään olleet aikuisia? Miten sä sen homman hallitsit? Onko se jättänyt jälkiä sun lapsiin?

Pakosta tulee mieleen, että olitko itse onnellinen lapsena? Minkälaista kohtelua sait?

Ymmärrän sinua aika hyvin. Lähipiirissä olen nähnyt muutamien isovanhempien nääntyvän lastenlastensa kanssa. Sitä teeskentelyn määrää ja jatkuvaa hoito- ja rahansyytämisrumbaa en kyllä kestäisi. Eikä se lopu siihen, että lapsenlapsi varttuu, vaan sitten tulee autokoulut, lakkiaiset jne. jne. Mummot ja papat ne eivät saa suutaan auki, vaan ovat kiltisti käytettävissä aina. Takana päin siten nuristaan.

Lapset ovat tylsää seuraa.

On hyvä tehdä lapsilleen selväksi se, että 20-30kin vuotta kestänyt lastenhoito on nyt vihdoinkin ohi ja on aika saada viettää loppuelämä sillä omalla tavallaan miten haluaa.

Säälin isovanhempia jotka ovat joutuneet päivähoitajiksi. Osa tekee sitä vasten tahtoaan ettei vain pahoittaisi kenenkään mieltä. Osa PÄTEMISEN tarpeesta. Osa lapsista taas käyttää härskisti hyväkseen vanhempiaan. Heille tuodaan kakarat joka vkl kun lähdetään viihteelle.

Tarhassa lapset viettävät sosiaalista elämää ja siellä on virikkeitä paljon enemmän kuin mummon hoidossa.
Ja jos sattuu mummolle tai lapsille onnettomuus, sairauskohtaus tai muuta voi seuraukset olla kohtalokkaat. Tarhassa on valvovia aikuis-silmiä aina näkemässä. Kotona vain mummon silmäpari ja jos sille jotain sattuu....

VANHAINKODISTA:
Kävin melki jokapäivä katsomassa 96vee äitiäni ensin terkkarin vuodeosastolla ja sitten 2n vuoden ajan vanhainkodissa. Itse olin silloinkin työssä ja usein iltaisin istuin äitini sängyn vieressä keskustellen ja korttia pelaten hänen kanssaan.
Suurinta osaa muita asukkaita käytiin katsomassa vain näinä juhlapäivinä eikä koskaan muulloin.

LAPSIRAKAS narsistinen veljeni siellä ei juurikaan poikennut. Juuri nämä juhlapäivät; syntymäpäivä,äitienpäivä ja joskus joulunakin olivat niitä jolloinka lapsirakas veljeni kävi OMIA vanhempiaan tervehtimässä ja samoin äitiämme vanhainkodissa. Kesäaikaan häntä ei näkynyt v-kodissa laisinkaan kun mökillä oli kivempi viettää eläkekesää.

Sanon NARSISTISET koska he omaa egoaa, kauneuttaan, PÄTEVYYTTÄÄN ja tarpeellisuuttaan peilaavat lastenlastensa kautta olemalla päteviä, tärkeitä ja tarpeellisia. Ikäänkuin jalustalla ollen. Nauttivat vielä olostaan.....narsismista johtuen.
Narsismia ei varmaankaan tyydytä istua vanhuksen sängyn vieressä mutta lastenhoidosta hän saa sitä.

En ole mikään työnarkomaani tai narsisti enkä itsekeskeinenkään. Vapaata aikaa on niinkuin 8h tekevällä.
Teen tavallista duunia ja otan muut huomioon. Sosiaalista elämää on tarpeeksi. Monella sitä on vähemmän.
Oliko se pahasta kun tänne kirjoitin? Tuntuu olevan? En sentäs ole sosiaalierakko. En anna muiden pompottaa itseäni ja kaikkeen ei pidä suostua. On osattava sanoa EI.
Jos tähän ikään mennessä ei osaa sanoa EI KIITOS niin muut käyttävät sitä armotta hyväkseen. Lapsetkin.

Suunnilleen samaa mieltä aloittajan kanssa. Antaas olla kun pari sopivaa mummoa tulee kansalaisopiston harrastuspiiriin ja jauhavat lapsenlapsistaan viikosta toiseen ja puhuvat sen verran kovaäänisesti, että varmasti kaikki läsnäolijat vakuuttuvat siitä, kuinka poikkeuksellisia ja ainutlaatuisia juuri heidän lapsenlapsensa ovat. Lopetin eräässä harrastuspiirissä käymisen, koska ryhmässä ei ollut kaipaamaani rauhaa keskittyä työskentelyyn.

Erikoinen asenne ja ajatusmaailma.

Omat lapsenlapseni eivät kaipaa tai tarvitse mitään teatteria tai aikuisten jalustalla olemista vaan ihan tavallista läsnäoloa ja yhdessätekemistä.

Minulle ihmissuhteet ovat kaikki kaikessa: oma puoliso, lapset ja lastenlapset. Muulla ei ole loppupelissä mitään merkitystä, olen sen jo monta kertaa huomannut. Maallista mammonaa on kerääntynyt ja työkin on mielenkiintoinen mutta menettävät merkityksensä ja vaikutuksensa heti kun huomaa esim. ettei niillä ole mitään vaikutusta sairauden edessä.

ei kaikkien tarviikkaan tykätä en ole itekkään mitenkään kauheen lapsirakas totta kai omaani rakastan ja lapsen lastani mutta en ole elämääni elänyt kummankaan kautta enkä elä en ole hössähtänyt mummu mutta meille saa tulla ja olla yötä vaikka kaksikin mutta vanhemmat ne on jotka kasvattaa ja ottaa vastuun ymmärrän tosi hyvin ihmisiä jotka eivät enää halua sekaantua lastenhoitoon sen jälkeen kun ovat omat lapsensa saaneet maailmalle varsinkin jos lapsia on ollut useampikin ja rajoittaneet elämää jo useamman kymmenen vuotta niin kyllä sitä jo kaipaa itselleenkin aikaa elämä kuluu niinkun itsestään ohi jos hoitaa lapsia kakskymppisestä seittemänkymppiseks niin kauan kun lastenlapsetkin on aikuisia.

Minä mummo saan ihan tarpeeksi nauttia välillä omasta rauhastani, omista menoistani ja omista harrastuksistani sekä omista rahoistanikin.

Mutta kummasti minulla riittää aikaa, energiaa ja rahaakin tavata ja seurustella lapsiani ja lastenlapsianikin. Saan jopa paljon elämäniloa ja uutta puhtiakin hoitaessani ja paapoessani lastenlapsiani.

Se on nääs se vuorovaikutus, jolla on elämää sulostuttava vaikutus varsinkin, kun on niistä rakkaimmista kyse.

Mnaah.

Mä vähän panttasin, että kommentoinko, vaiko enkö. Näköjään kommentoin sitten.

Ite en oikein ole mitään mieltä kakaroista. Niitä nyt on ja tuleekin kai olemaan, siihen saakka kun ihmiskunta onistuu tuhoamaan itsensä.

Suurimmat tympeyden aiheuttajat kakaroissa on niitten vanhemmat ja muut sukulaiset. Lisäksi tällainen spartalainen päiväkoti- koulusysteemin on perseestä. Kakarat nyt on sellaisia, kuin miksi ne on kasvatettu. Häirikkökakara ei ehkä olisi häirikkökakara, jos kasvatus olisi ollut kunnossa.

Tähän liittyy vielä tämä ihmisen kehittymisen hitauskin. Akat kehittyy tosiaan nopeemmin. Siihen olemassa fysiologinen selityskin. Miesten jokin aivojen etukuori kehittyy valmiiksi vasta yli kakskymppisenä. Elikkäs, vanhan kansan mukaan, miehen pitää olla rokotettu, riparin käynyt ja armeijasta päässyt, että on aikuinen.

Ja toinen juttu on naiset. Jostain syystä siitä ei ole julkaistu mitään tutkimuksia, eli ei kai ole tutkittukaan. Siis miksi naiset on samalla henkisellä kehitystasollaan teinistä mummoon, jotain syytä siihenkin pitäisi löytyä.

Nojuu, mulla ei ole mitään kakaroita vastaan, niitten vanhemmat on vaan niin usein aivoidiootteja, että kasvattavat kakarat tomppeleiksi.

Laittakaa sitten kommenttine vaikka Mannerheimin lastensuojelu liittoon tai pelastakaa lapset ry:seen, eipä kiinnosta mua. Lapsiasioissa kun tuntuu äänessä olevan useimmiten just idiootit, jotka kasvattaneet kauhukakaroita ja sitten vielä vanhoilla päivilläänkin koittavat kasvattaa lapsenlapsistaan vielä ääliömäisempiä ihmisiä.

=DW=

Mikähän ihmisiä oikein yhdistää, ikäkö vai mikä? Pitäisiköhän tänne perustaa Erakkoryhmä, jotta olisi mukava kirjoitella. Harkitsisin liittymistä.

Aloittajan kanssa toimin samoin siinä, etten anna lastenlapsille mitään lahjoja. Lasten synttärit myös rasittavat. Pitkä matkustaminen monta kertaa vuodessa, jotta saisi syödä kermakakkua täysin erilaisten ihmisten kanssa, on vähän rasittavaa.

Muuta yhteistä en heti keksi.

Kun aikuisena miehenä vertailen ryhmiä lapset, aikuiset naiset ja aikuiset miehet, huomaan yleistämisen auttavan sanomaan jotakin. Miehistä tulee mieleen useita kielteisiä piirteitä, jotka naisissa ilmenevät vähemmän ja lapsissa ei ollenkaan. Naisista tulee mieleen yksi kielteinen piirre, joka miehissä ilmenee vähemmän ja lapsissa ei ollenkaan. Lapsista ei tule mieleen yhtään sellaista kielteistä piirrettä, joka aikuisilla ei olisi vielä pahempi. Vietänkin lastenlasteni seurassa viikottain aikaa ja saan heiltä luultavasti enemmän kuin annan. En todellakaan odota, että he joskus myöhemmin tulisivat minulle vaippoja vaihtamaan. Tapailen, kun se on kivaa nyt ja tässä.

Mutta se naisten vika. Tai kaikki ne miesten viat. Niistä ei varmaan ole syytä puhua tässä lastenosastossa.

Taitaa tuo pätemisen tarve tulla silti esille. :D Miksi muuten ajatella koko asiaa. Asiaan voi suhtautua neutraalisti sen kummemmin siitä huutelematta.
Jokainen tyylillään siitä numeroa tekemättä.

=====> valta vaihtunut.
Tuossa esimerkissä on kyseessä selvä pelottelu lasten tapaamisella ja isän hyväksikäyttäminen.
Onko lapsilla isänsä tilinkäyttöoikeuskin?
Lapset kasvatetaan väärin antamalla kaikki mahdollinen pienestä pitäen mitä vaan satutaan haluamaan. Narsistiset vanhemmat toimivat tällä tavoin jotta lapset pitäisivät heistä. Tämä kyllä aikanaan osuu vanhempien nilkkaan.