Suomen metsien kasvu ja puiden koko

Samaa mieltä. Suomalset eivät ole erityistä kulttuurikansaa siinä mielessä, että arvostaisivat koskematonta luontoa niin paljon, että malttaisivat olla silppuamatta metsiään omien mielihalujen ja himojensa vuoksi. Terveiden tarpeiden tyydyttämiseen metsiämme ei ole ole tarvis raiskata.

Ainakin Metsätilastollisen vuoskikrjan mukaan järeän puun määrä ja osuus on kasvanut toisen maailmansodan jälkeen jatkuvasti kaikilla pääpuulajeilla, joillakin kaksin-, joillakin moninkertaisesti.

oikea metsä on kohta harvinaisuus,metsäteollisuuden syy.Suomessa hakataan aivan liian paljon jo nyt,siis metsäkoneella.

Höpö höpö. Vuotuinen puun kasvu on paljon suurempi kuin hakkuumäärät.

Kasvaa mitä kasvaa, elikkä pusikkoa. Vielä sotien jälkeen puuvarantomme oli keskimäärin jotain 300e/ha, nyt se on luokkaa 30/ha. Eli kymmenesosa on puuainesta metsässä enää aikaisemmasta, tämän voi kyllä todeta silmilläkin ihan: mistä löydät enää yli satavuotista mestikköä?

Järeätä puuta, jolla tarkoitetaan rinnankorkeusläpimitaltaan vähintään 30-senttistä puuta, oli Suomessa 150 miljoonaa mottia 1950-luvun alussa. Nyt sitä on yli 400 miljoonaa mottia. Etelä-Suomessa vastaavat luvut ovat 75 ja 310, Pohjois-Suomessa 75 ja 75. Jos tällainen puu ei jonkun mielestä ole järeää, niin aivan vastaavalla tavalla määrät ovat kasvaneet, vaikka läpimittavaatimus olisi suurempikin. Koko puuston määrä on noussut 1500:sta 2200 miljoonaan mottiin, mikä on enemmän kuin koskaan tunnetun historian aikana eli 1800-luvun alusta alkaen, vaikka Suomi oli silloin nykyistä suurempi. Näin sanoo Metsätilastollinen vuosikirja, paitsi 1800-luvun osalta tietolähde on muuan Helsingin yliopiston tutkimus.

Ei kolkytsentttinen puu ole mikään järeä, höpöä. Ennemmin kyllä uskoo silmiinsä, kun kiertää suomenmaata.:Ihan sirpaleita ovat vanhat mesät. Ja suurin osa on vasta taimikooa/ nuorta metsää. Sellaista metsää, jonka tukkien keskipituus olisi 25 metri tai enemmän et näe juuri missään..eli ikää olisi satavuotta tai enemmän. Sitäpaitsi 50-luvulla oli jo hakattu ahkerasti metsiä noin puolen vuosisadan ajan.

Täytyykö toistaa: jos 30-senttisten määrä on kasvanut, on kasvanut myös 40-senttisten. Oleellista ei ole siitä tinkaaminen, miten järeä on määritelty, koska jotenkin se nyt vaan pitää määritellä. Oleellista on, että isompien puiden määrä on kasvanut huimasti, eivätkä ne siis mitenkään óle voineet hävitä.

Miksi asiat olisivat paremmin jos järeää tukkipuuta olis enemmän? Kuka tai mikä asiasta hyötyis? Perusteluja kehiin.

Nuo tilastot isojen puiden määrän lisääntymisestä ovat silkkaa valetta. Jokainen vähänkin metsissä liikkunut tietää, että muutaman viime vuosikymmenen aikana muutos on ollut raju. Kasvaneet puumäärät johtuvat vain ja ainoastaan laskentatavan muutoksesta, mikään muu ei selitä sitä mihin isopuiset metsiköt ovat kadonneet. Niitä ei vain yksinkertaisesti enää ole.

Itse en ole viherpiippo, tykkään pistää puita kumoon mutta tykkään myös isoista puista pystyssä kasvamassa ja niitä minulla jonkin verran onkin. Olen ottanut sen kauhean riskin, että isot puut järjestään kuolevat pystyy aina ja kaikkialla. Olen toki kaatanut muutaman ison puun, joka tosiaan on kuollut pystyyn mutta niiden lukumäärä suhteessa muuhun puustoon on naurettavan pieni.

Maamme metsät kasvavat ropsipuuta, massatavaraa ja ovat niiden mielestä kauniita, jotka tykkäävät marssia tahdissa käskijän tahdin mukaan.

Tuolla yllä sanottiin, että Suomen metsistä on hakattu 30 viime vuoden aikana yhtä paljon puuta kuin siellä nyt on. En tiedä tästä, mutta Valtakunnan metsien inventointien mukaan mukaan Suomessa oli puuta noin 1500 miljoonaa kuutiota 1950 luvun alussa, ja vuonna 2010 sitä oli 2200 miljoonaa kuutiota. Samalla aikavälillä puuta taas hakattiin noin 3300 miljoonaa kuutiota. Tukkipuuta tarvitaan moneen asiaan. Siitä hyötyy luonto ja metsänomistaja saa niistä paremman hinnan, paitsi jo ne ovat ylisuuria, eli niin suuria etteivät mene sahasta läpi. Kysyn myös, miksi kukaan näkisi sellaisen vaivan, että vääristelisi metsätilastoja. Jos vääristelisi, kiinnihän siitä jäisi. Muutos on ollut raju, mutta toiseen suuntaan kuin Järri väittää. En halua väheksyä kenenkään omia kokemuksia, muistutanpahan vaan, että Suomessa on talousmetsää yli 20 miljoonaa hehtaaria. Jos joku tarkistaisi niistä vaikka vaan puolet ja käyttäisi jokaisen hehtaarin tarkasteluun minuutin sekä siirtyisi seuraavalle valon nopeudella, ja käyttäisi tähän jokaikisen päivän jokaikisen minuutin, tehtävä ottaisi yli 19 vuotta.

Tilastoja halutaan vääristellä koska on metsäteollisuuden etu selittää, että hakatkaa lisää vaan metsiänne, kasvavat enemmän kuin koskaan ikinä. Kappalemäärää suomen metsissä kyllä on, vaan kovin ovat kuin tikkuja verrattuna aikaan ennen metsäteollisuuden rynnistystä maahan.

Ihminen haluaa nähdä luonnon arvon siinä miten hyvin se on hyödynnettävissä hänen omaksi hyväkseen. Ei puun arvo ole siinä meneekö se sahasta läpi vai ei, vaan sillä on itseisarvo. Metsän tullessa vanhaksi sen eläinlajisto runsastuu ja monipuolistuu. Asialla on merkitystä myös ihmiselle esim. luonnon tasapainon vuoksi.

Kuten tuossa yllä niin metsäteollisuudella tosiaan on tarve manipuloida tilastoja puiden määrästä metsissämme. Tukkimies ei taida paljoa olla tekemisissä minkään puuteollisuushaaran kanssa tai sitten tosiaan on kun noin kirjoittaa. Muunmuassa sahateollisuus on jo pitkään sopeuttanut konekantaansa metsistämme saatavan tukkipuun mukaan.

Eihän noita metsiä kukaan pysty inventoimaan, kysynnän ja tarjonnan laki vaan tuo sieltä metsistä sitä puuta jalostuslaitosten kentille. Myös tiestömme on nykyään sen verran kattava että aarnimetsän viereenkin voi autolla ajaa jos sellaista vielä jostain löytyisi. Auto löytyy jolla aarnimetsään pääsisin ja jolla tiestä kuin tiestä selvitään. Mukava olisi kuulla onko jossain muualla kuin verkkoaidatulla alueella vielä kunnon metsää