Nostanpa aiheen minkä olen muutamaa miestä huomannut täällä kummastuttavan.
Huumorintaju ja miehen kyky saada nainen nauramaan tuntuu olevan esillä aika monen naisen kriteerilistalla - usein jopa TOP5:den sisällä.
Ihastuneena sitä herkästi nauraa mitä typerimmille kaskuille, mutta mikä merkitys miehen huumorin laadulla on esimerkiksi ennen ihastumista tai alkuihastuksen jälkeen?
Pitääkö miehen osata nauraa itselleen, hallita tilannekomiikkaa vai osata ulkoa pikkutuhmia sutjauksia? Onko ihanteellinen huumorintaju samanlainen kuin itselläsi vai ennemminkin samanhenkinen, muttei identtinen?
Kriteerinä huumorintaju?
Huumorin tulppaani
34
2094
Vastaukset
- asdghjkl
huumorintajulla on kokonaisuudessaan merkitystä. ihastuminen on huomattavasti epätodennäköisempää, jos mies ei ekoilla treffeillä saa minua kertaakaan nauramaan tai edes hymyilemään. mutta jos silti ihastun, niin kyllä se ihastus häviää aika nopeasti, jos huumorintajua ei ole. kyllä parisuhteessa täytyy huumoriakin olla. miehen täytyy ehdottomasti osata nauraa itselleen, ja mieluummin hallita tilannekomiikkaa kuin ulkoaopeteltuja vitsejä (harvoin ovat oikeasti hauskoja). ja tietenkin mahdollisimman samanlainen huumorintaju niin kummallakin on hauskaa:)
- wrtuertiy
Jos miehen/naisen jutut ei naurata tutustumisen alkuvaiheessa, niin ei ne naurata myöhemminkään. Jos elämässä ei ole huumoria, niin aika raskaaksi se käy, pätee työelämäänkin.
- rwtrwrwwww
Olen ihmetellyt samaa. Noi ovat kyllä hyvin pitkälti höpö höpö juttuja joka kertoo siitä ettei naisella ole kovin suurta kokemusta seurustelusta/on teini/tai jotain jne.
- hmrh...
Sinulla ei liene huumoria lainkaan, kun kerta se pitää kieltää muiden kriteereistäkin?
- japs_79
hmrh... kirjoitti:
Sinulla ei liene huumoria lainkaan, kun kerta se pitää kieltää muiden kriteereistäkin?
Ei olekkaan. Eikä ole mun vaimollakaan. En kuitenkaan ole kylmä, eikä hänkään ole. Suhdetta voisi kuvailla asialliseksi. En jaksaisi mitään turhannauraa, ja todennäköisesti vaimoni ajattelee samoin minusta.
- Huumori kunniaan!!
japs_79 kirjoitti:
Ei olekkaan. Eikä ole mun vaimollakaan. En kuitenkaan ole kylmä, eikä hänkään ole. Suhdetta voisi kuvailla asialliseksi. En jaksaisi mitään turhannauraa, ja todennäköisesti vaimoni ajattelee samoin minusta.
Kyllä tulee elämästä tylsää, jos ei osaa edes nauraa.
Jos en omaisi huumoria, työstäni tulisi hyvin hankalaa. - naurakaa joka päivä
japs_79 kirjoitti:
Ei olekkaan. Eikä ole mun vaimollakaan. En kuitenkaan ole kylmä, eikä hänkään ole. Suhdetta voisi kuvailla asialliseksi. En jaksaisi mitään turhannauraa, ja todennäköisesti vaimoni ajattelee samoin minusta.
Osaan jo kuvitella teidät eläkeläisinä naama norsun vitulla ihmettelette kaupassa maitopurkin hintaa.
- nainen23v.
siis en todellakaan oleta poikaystäväni olevan mikään c.k. lewis joka viihdyttää minua koko illan vitseillään.
huumorintajulla lähinnä tarkoitan, että miehellä tulee olla pilkettä silmäkulmassa, eli täytyy osata rentoutua ja heittäytyä tilanteeseen.
vitsailu on siis lähinnä spontaania, tilanteeseen sopivaa komiikkaa/kiusoittelua eikä mitään ulkoa opeteltuja pikku kalle sutkautuksia. myös jos minä sanon jotain hassua on aika kiusallista, jos mies ei ymmärrä vitsiä tai ei älyä nauraa :D
ei kannata ylianalysoida tätä. ihan sama onko toisen huumorintaju samanhenkinen vai samanlainen vai identtinen, kunhan juttu luistaa ja on kivaa, se riittää.
alkuhuuman jälkeen on tärkeätä, että edelleen viihtyy toisen seurassa. jos kumppani on huumorintajuinen viihtyvyys on todennäköisempää :) tietenkin täytyy osata myös ottaa vakavat tilanteet vakavasti...- ....
c.k. lewis? tarkoitatko että vähän niinkuin louis c.k. meets jerry lewis?
- :P
.... kirjoitti:
c.k. lewis? tarkoitatko että vähän niinkuin louis c.k. meets jerry lewis?
youtubessa kirjoitetaan tuon miehen nimi sekä c.k. lewisinä että c.k. louisina, en ole perehtynyt kumpi nimi on oikea.
- Fallen Moon
"Ihastuneena sitä herkästi nauraa mitä typerimmille kaskuille, mutta mikä merkitys miehen huumorin laadulla on esimerkiksi ennen ihastumista tai alkuihastuksen jälkeen?"
- Sanonpa vain, että laadulla on väliä paljonkin. Koska jos ei lainkaan huumoria omaa, niin tuskinpa lähtisin toisille treffeille tai tapaisin toista kertaa.
- Huumorintajuton ei kestäisi minua viittä minuuttia kauempaa.
"Pitääkö miehen osata nauraa itselleen, hallita tilannekomiikkaa vai osata ulkoa pikkutuhmia sutjauksia?"
- Pitää osata nauraa itselleen ja myös minunkin hölmöilyilleni, koska muuten hän tuntisi suurta myötähäpeää liikkuessaan kanssani. Tilannekomiikkaan liitty vahvasti tuo itselleen nauraminen.
- Mikä olisi tylsempää, kuin itsekseen nauraa ja toinen on huumorintajuton tolvana eikä ymmärrä tilanteen komiikkaa?
- Ulkoaosaaminen ei niinkään ole pakko, toki jos osaa, niin sen kuin vain laukoo niitä ;)
"Onko ihanteellinen huumorintaju samanlainen kuin itselläsi vai ennemminkin samanhenkinen, muttei identtinen?"
- Tämän allekirjoitan! Siis jos ei omaa lainkaan huumoria, on sellainen ihastuminen tuhoon tuomittua, koska ei kestä olla seurassani. Ihan siitä syystä, että välillä päästän suustani mitä sattuu ja nauran sen päälle.
- Kurttuotsainen vakavikko nyrpistäisi naamaansa jo kuullessaan parikin hassua lausetta minun suustani.
Yhteenvetona, että pakko löytyä huumorintajua, muuten ei tule mitään. ;) Leikkimielinen, hiukan mustaa ja tietenkin lapsekasta. Plussana, jos muutakin löytyyy. Siitä on ihannemieheni huumorintaju tehty ;) - naama paskana
Itselläni ei ole huumorintajua. Huumorintaju on kyllä tärkeä jos haluaa seurustella tai esim ystäviä. Ärsyttävintä on se että minun jutuille ei koskaan ole naurettu, vaan ulkonäölle.
- ystävän neuvo
Opettele nauramaan omalle ulkonäöllesi.
- en halua tosikkoa
Varmaan jokaisen huumorintaju on omasta mielestään hyvä.
Itse tykkään vähän kyynisestä ja sarkastisesta huumorista, mutta ennen kaikkea itselleen pitää osata nauraa. Itseironia on vaikea laji, ja yleensä sen hallitseminen vaatii jo itsetuntoa. Eli siis itseironinen tyyppi on yleensä hyvä tyyppi muissakin asioissa. Pikkutuhmat ei oo se mun juttu, vaikka niille naurankin usein. En vaan itse osaa keksiä niitä, epäluova kun olen.:)
Huumorintaju heijastaa varmaan aika paljon ihmisen muitakin ominaisuuksia. Mitään naistennaurattajaa koomikkoa en tarvitse.
Ja huumoria ei mielestäni ole mitkään törkeät, mauttomat, toisia halventavat ja oikeasti puolitosissaan heitetyt junttimaiset heitot jotka jälkeenpäin kuitataan "se oli vaan huumoria"-lauseella.- oikea itsetunto
Sinulla on väärä käsitys itseironiasta. Usein sitä harrastavat ne, joilla on oikeasti aika huono itsetunto. On helppo lyödä läskiksi koko homma, kuten Enbuskekin esim. kaljuudestaan vitsailee. Hän peittää ahdistustaan vitsailulla. Hän ei koskaan vitsailisi esim. siitä, että hän on maailman huonoin toimittaja tai maailman huonoin isä: se osuisi jo liian lähelle. Näin ollen hän vitsailee hyvin kipeästä, mutta joten kuten siedettävästä aiheesta.
Tämä on juuri ongelma: itselläni on hyvä itsetunto, ja haluaisin olla itseironinen, mutta kaikki jotka harrastavat itseironiaa, ovat huonoitsetuntoisia. En haluaisi itse kuulua tähän kategoriaan "vitsaillaan puolivakavissaan". Mikä olisi oikea keskitie, en tiedä. Sanoisin, että oikeasti hyväitsetuntoiset itsestäänvitsailijat ovat harvassa.
Oikeasti hyvä itsetunto näkyy muilla tavoin kuin itsensä ja muiden mollaamisena (usein itseironikot myös ironisoivat muita). Hyvä itsetuntoinen ihminen kannustaa muita ja itseään, mutta ei mollaa ketään, myöskään itseään. - c2c2c
oikea itsetunto kirjoitti:
Sinulla on väärä käsitys itseironiasta. Usein sitä harrastavat ne, joilla on oikeasti aika huono itsetunto. On helppo lyödä läskiksi koko homma, kuten Enbuskekin esim. kaljuudestaan vitsailee. Hän peittää ahdistustaan vitsailulla. Hän ei koskaan vitsailisi esim. siitä, että hän on maailman huonoin toimittaja tai maailman huonoin isä: se osuisi jo liian lähelle. Näin ollen hän vitsailee hyvin kipeästä, mutta joten kuten siedettävästä aiheesta.
Tämä on juuri ongelma: itselläni on hyvä itsetunto, ja haluaisin olla itseironinen, mutta kaikki jotka harrastavat itseironiaa, ovat huonoitsetuntoisia. En haluaisi itse kuulua tähän kategoriaan "vitsaillaan puolivakavissaan". Mikä olisi oikea keskitie, en tiedä. Sanoisin, että oikeasti hyväitsetuntoiset itsestäänvitsailijat ovat harvassa.
Oikeasti hyvä itsetunto näkyy muilla tavoin kuin itsensä ja muiden mollaamisena (usein itseironikot myös ironisoivat muita). Hyvä itsetuntoinen ihminen kannustaa muita ja itseään, mutta ei mollaa ketään, myöskään itseään.totta tuo..itseänsä tulee mollattua huonon itsetunnon takia. Ja se menee huumorina muillekin vaikka onkin vakavaa
- Ei se itseironia
oikea itsetunto kirjoitti:
Sinulla on väärä käsitys itseironiasta. Usein sitä harrastavat ne, joilla on oikeasti aika huono itsetunto. On helppo lyödä läskiksi koko homma, kuten Enbuskekin esim. kaljuudestaan vitsailee. Hän peittää ahdistustaan vitsailulla. Hän ei koskaan vitsailisi esim. siitä, että hän on maailman huonoin toimittaja tai maailman huonoin isä: se osuisi jo liian lähelle. Näin ollen hän vitsailee hyvin kipeästä, mutta joten kuten siedettävästä aiheesta.
Tämä on juuri ongelma: itselläni on hyvä itsetunto, ja haluaisin olla itseironinen, mutta kaikki jotka harrastavat itseironiaa, ovat huonoitsetuntoisia. En haluaisi itse kuulua tähän kategoriaan "vitsaillaan puolivakavissaan". Mikä olisi oikea keskitie, en tiedä. Sanoisin, että oikeasti hyväitsetuntoiset itsestäänvitsailijat ovat harvassa.
Oikeasti hyvä itsetunto näkyy muilla tavoin kuin itsensä ja muiden mollaamisena (usein itseironikot myös ironisoivat muita). Hyvä itsetuntoinen ihminen kannustaa muita ja itseään, mutta ei mollaa ketään, myöskään itseään.tarkoita sitä, että koko ajan mollaa itseään ja lyö kaiken leikiksi. Ironia on vaikea laji ylipäätään, sitä ei monikaan ihan hiffaa, edes, että mitä se tarkoittaa. Itsetunto tarkoittaa sitä, että tuntee itsensä, myös huonot ominaisuutensa. Ja hyväksyy ne. Ja jos oikeasti kokee olevansa hyvä toimittaja, eikö olisi vähän hölmöä heittää läppää siitä kuinka on huono toimittaja? Hyvällä itseironialla varustettu hyväitsetuntoinen ihminen voi heittää läppää huonoista puolistaan (koska hyväksyy ne) mutta ei tietenkään heitä läppää niistä hyvistä puolista (olisi vähän älytöntä), mutta ei myöskään koe tarvetta korostaa hyviä puoliaan; kaikki tietävät ne jo.
Yleensä itseään kehuvilla besserwissereillä on huono itsetunto ja nimenomaan se, ettei osaa nauraa itselleen, kertoo epävarmuudesta.
Miksi haluaisit olla itseironinen? - Ja väittäisin että
oikea itsetunto kirjoitti:
Sinulla on väärä käsitys itseironiasta. Usein sitä harrastavat ne, joilla on oikeasti aika huono itsetunto. On helppo lyödä läskiksi koko homma, kuten Enbuskekin esim. kaljuudestaan vitsailee. Hän peittää ahdistustaan vitsailulla. Hän ei koskaan vitsailisi esim. siitä, että hän on maailman huonoin toimittaja tai maailman huonoin isä: se osuisi jo liian lähelle. Näin ollen hän vitsailee hyvin kipeästä, mutta joten kuten siedettävästä aiheesta.
Tämä on juuri ongelma: itselläni on hyvä itsetunto, ja haluaisin olla itseironinen, mutta kaikki jotka harrastavat itseironiaa, ovat huonoitsetuntoisia. En haluaisi itse kuulua tähän kategoriaan "vitsaillaan puolivakavissaan". Mikä olisi oikea keskitie, en tiedä. Sanoisin, että oikeasti hyväitsetuntoiset itsestäänvitsailijat ovat harvassa.
Oikeasti hyvä itsetunto näkyy muilla tavoin kuin itsensä ja muiden mollaamisena (usein itseironikot myös ironisoivat muita). Hyvä itsetuntoinen ihminen kannustaa muita ja itseään, mutta ei mollaa ketään, myöskään itseään.Enbuskella on itseasiassa aika hyvä itsetunto. Tietänee omat vahvuutensa ja heikkoutensa.
Ruben Stiller taas on toista maata. - oikea itsetunto 2
Ja väittäisin että kirjoitti:
Enbuskella on itseasiassa aika hyvä itsetunto. Tietänee omat vahvuutensa ja heikkoutensa.
Ruben Stiller taas on toista maata.Enbuske lopetti pitkäksi aikaa twiittiensä päivittämisen facebookiin. En tiedä onko sattumaa, että tämä tapahtui pian sen jälkeen kun olin kritisoinut hänen tietojaan eräästä aiheesta. Hän vaikutti kommenteissaan aidosti vähän loukkaantuneelta, ts. hänelle tuli tyhmä olo. Hänen fiksuutensa on yksi hänen identiteettinsä peruspilareista, joten luonnollisestikaan hän ei kestä hävitä omassa leipälajissaan. Hän myös myöntää ohjelmassa, että häntä ahdistaa kaljuutensa aivan valtavasti, mutta on pakottanut itsensä vitsailemaan siitä. Kun anoppi mainitsi asiasta, hänen piti laskea kymmeneen ettei olisi tullut fyysistä väkivaltaa.
Tiedän itse kyllä ihmisiä, joilla ei ole kovin kaksinen itsetunto, mutta he vitsailevat heikkouksistaan. Usein heikkoudesta vitsaillaan joko siten, että henkilö ei itse usko oikeasti olevansa esim. tyhmä vaikka sanoo niin, tai sitten niin että mies vitsailee lievästä ylipainostaan koska uskoo naisten olevan hänestä kiinnostuneita siitä huolimatta. Kun itsetunto tippuu entisestään, itseironia muuttuu suoranaiseksi itsensäsolvaamiseksi.
Helposti ihmiset siis kategorisoivat itseironian samaan kategoriaan kuin "pomppivat antiloopit" jotka osoittavat metsästäjille että ovat elämänsä kunnossa. Todellisuudessa en tunne juuri ketään itseironista ja oikeasti itsevarmaa tai hyväitsetuntoista ihmistä. Itseironia näyttäytyykin minulle eräänlaisena hämäyskeinona esittää vahvuutta. - alkup. vastaaja
oikea itsetunto 2 kirjoitti:
Enbuske lopetti pitkäksi aikaa twiittiensä päivittämisen facebookiin. En tiedä onko sattumaa, että tämä tapahtui pian sen jälkeen kun olin kritisoinut hänen tietojaan eräästä aiheesta. Hän vaikutti kommenteissaan aidosti vähän loukkaantuneelta, ts. hänelle tuli tyhmä olo. Hänen fiksuutensa on yksi hänen identiteettinsä peruspilareista, joten luonnollisestikaan hän ei kestä hävitä omassa leipälajissaan. Hän myös myöntää ohjelmassa, että häntä ahdistaa kaljuutensa aivan valtavasti, mutta on pakottanut itsensä vitsailemaan siitä. Kun anoppi mainitsi asiasta, hänen piti laskea kymmeneen ettei olisi tullut fyysistä väkivaltaa.
Tiedän itse kyllä ihmisiä, joilla ei ole kovin kaksinen itsetunto, mutta he vitsailevat heikkouksistaan. Usein heikkoudesta vitsaillaan joko siten, että henkilö ei itse usko oikeasti olevansa esim. tyhmä vaikka sanoo niin, tai sitten niin että mies vitsailee lievästä ylipainostaan koska uskoo naisten olevan hänestä kiinnostuneita siitä huolimatta. Kun itsetunto tippuu entisestään, itseironia muuttuu suoranaiseksi itsensäsolvaamiseksi.
Helposti ihmiset siis kategorisoivat itseironian samaan kategoriaan kuin "pomppivat antiloopit" jotka osoittavat metsästäjille että ovat elämänsä kunnossa. Todellisuudessa en tunne juuri ketään itseironista ja oikeasti itsevarmaa tai hyväitsetuntoista ihmistä. Itseironia näyttäytyykin minulle eräänlaisena hämäyskeinona esittää vahvuutta.Jaa.. Näkökanta kai tuokin.
Mutta siis, esimerkiksi jo se että Enbuske myöntää ahdistuvansa kaljuudestaan, kertoo terveestä itsetunnosta jos jokin. Todella harva ihminen nimittäin myöntää tällaisia seikkoja ääneen.
Ylikorostuneen itsevarma saattaa olla oikeasti melko epävarma ja huonoitsetuntoinen ja niin poispäin.
Haluaisit siis olla itseironinen, mutta et kuitenkaan voi, koska muut näkisivät sen heikon itsetunnon merkkinä? Tuo jos jokin kertoo epävarmuudesta, ellei sitten ollut ironiaa koko heitto? :-)
Minä en ainakaan tarkoita itseironialla mitään jatkuvaa itsensä mollaamista, vaan sellaista vähän pilke silmäkulmassa-tyyppistä tervettä elämänasennetta, jossa kaikkea ei tarvitsekaan ottaa niin kuoleman vakavasti ja osataan nauraa ennen kaikkea itselleen. Sillä siitä kaikki, ja varsinkin hyvä huumori, mielestäni lähtee. Mutta ei siitä sen enempää.
Kyllä sellaiset jatkuvat "mä olen niin huono"-kommentit rasittavat, mutta niitä ei ehkä voi edes kunnolla laittaa huumorin piikkiin. - oikea itsetunto 3
alkup. vastaaja kirjoitti:
Jaa.. Näkökanta kai tuokin.
Mutta siis, esimerkiksi jo se että Enbuske myöntää ahdistuvansa kaljuudestaan, kertoo terveestä itsetunnosta jos jokin. Todella harva ihminen nimittäin myöntää tällaisia seikkoja ääneen.
Ylikorostuneen itsevarma saattaa olla oikeasti melko epävarma ja huonoitsetuntoinen ja niin poispäin.
Haluaisit siis olla itseironinen, mutta et kuitenkaan voi, koska muut näkisivät sen heikon itsetunnon merkkinä? Tuo jos jokin kertoo epävarmuudesta, ellei sitten ollut ironiaa koko heitto? :-)
Minä en ainakaan tarkoita itseironialla mitään jatkuvaa itsensä mollaamista, vaan sellaista vähän pilke silmäkulmassa-tyyppistä tervettä elämänasennetta, jossa kaikkea ei tarvitsekaan ottaa niin kuoleman vakavasti ja osataan nauraa ennen kaikkea itselleen. Sillä siitä kaikki, ja varsinkin hyvä huumori, mielestäni lähtee. Mutta ei siitä sen enempää.
Kyllä sellaiset jatkuvat "mä olen niin huono"-kommentit rasittavat, mutta niitä ei ehkä voi edes kunnolla laittaa huumorin piikkiin.No sovitaan sitten että minulla on "salaisesti" huono itsetunto. :) Minulla on huono iho, en osaa kunnolla lukea, kirjoittaa tai laskea, ja lisäksi tarvitsen varmaankin rillit!
Kyllä välillä voi jotain itseironista heittää mutta ei pidä lähteä siihen kilpajuoksuun mukaan. :) - No siis
oikea itsetunto 3 kirjoitti:
No sovitaan sitten että minulla on "salaisesti" huono itsetunto. :) Minulla on huono iho, en osaa kunnolla lukea, kirjoittaa tai laskea, ja lisäksi tarvitsen varmaankin rillit!
Kyllä välillä voi jotain itseironista heittää mutta ei pidä lähteä siihen kilpajuoksuun mukaan. :)Tarkoitin kyllä älykkäämpää (itse)ironiaa kuin tuo.
- nauru pidentää...
Vuosia sitten seurustelin miehen kanssa, jolle mikään ei ollut pyhää. Nauroin koko ajan hänen seurassaan, kun hän pystyi tekemään huumoria mistä tahansa aiheesta. Se oli elämäni hauskinta aikaa
- pppggg
Kuinka pitkään suhdettanne kesti?
Kumppanina täysipäiväinen koomikko. Pitemmän päälle no thanks.
- yihilön
En osaa tyhjentävästi selittää, mikä hänen huumorintajussaan kolahti reilut 15 v sitten... Itse hän sanoi, että ajatteli minun olevan vain kohtelias, kun nauraa hihittelin hänen jutuilleen heti tutustuttuamme töissä. No ei... Vaan hän pudotteli jatkuvasti pieniä "pommejaan" ja sai minut hyvälle tuulelle. Eipä aikaakaan, kun olin koukussa... On hänessä hyvin vakavakin puolensa, mutta samanlainen maanläheinen huumorintaju meidät on yhteen niitannut. Ehkä tilannekomiikka hänellä on parhaiten hallussa... Yhteiselle tyttärellemme olen neuvoja jakajanut tyyliin "etsi mies, joka saa sinut aidosti nauramaan".
- PelleHermanni
"etsi mies, joka saa sinut aidosti nauramaan".
Sehän on sitten Uuno Turhapuro:)
Spede oli aikoinaan oikeassa. Uuno on kaikien suomalaisten naisten ihannearkkityyppi mies.
- Rentous tärkeää
Eräs suomalainen miesmuusikko sanoi, että miehen tehtävä on ylläpitää kodissa rentoa ilmapiiriä. Olen samaa mieltä. Miehen tulee olla suojelija, ei lisäahdistuksen aiheuttaja. Elämään tulee suhtautua tietty pilke silmäkulmassa.
- Karjala-lippis
Ehkä vähän noin, mutta ei se nainenkaan saa mikään jäykkis olla. Ehkä se on jotenkin tyypillistä, että mies on se rennompi osapuoli.
- Bubbles
Minä kiinnostun miehestä vain jos hänellä on pilkettä silmäkulmassa ja hieman kiero huumorintaju. Vakavista ja aroistakin asioista pitää osata ja uskaltaa vitsailla.
- Shole
Huumoriakin on niin monenlaista, yhteinen sävel pitää löytyä. Ollapa jossain nainen jonka mielestä Pahkasika, Fingerpori ja brittiläinen kyyninen tittuilu sekä Herradmiesliiga on hyvää huumoria. Ja ken ymmärtäisi mikä Seinfeldissä on hauskaa, ja siksi pitäisi sitä Frasierin ohella maailman huonoimpana komediana.
- Jjlkcjnvhjk
Ite en viihtyis edes huumorittomassa parisuhteessa, jos totta puhutaan, kyl mun kriteeri on ainaki, pakko olla huumorintajua, kaikkialla täytyy olla sitä, se faktana maailman paras ja tärkein ihmisen ominaisuus! Jos ei oo huumorintajua, ei voi hyvin mennä. Maailma on huomattavasti helpompi paikka sen kans, mm oman kokemuksen mukaan, ainaki mun on helpompi lähetyä ihmistä millä on hyvä huumorintaju, sulava ja kiva ja rentoo, koska itellä on huumorintajua, ollu jo 5vuotiaasta saakka, harjasin sen aktiiviseks, kuuntelemalla omaa naurua, mikä hyvä ettei tappanu mua nauruun.
- Nainenkeskisuomesta
Huumorintaju on number one. Ehkä klisee mutta näin se vaan on! Ja sellainen yhdistelmä vaatimattomuuteen vaikka "Anteeks kun näin tukka pystyssä olen tässä juttelemassa" tai..ex tempore heittoja! :D Kunhan puhuu suoraan, vaikka sanoisi "vähän kyllä jänskättää jutella mutta eiköhän se tästä lähe" ja nauru päälle…tällainen mies kiinnittää huomion heti. Sellaiset 'olen treenattu ja helv**in komee'-mentaliteetilla olevat on turn off. Liian hiljaiset miehet -vakavat- ei kiinnosta. Vaikka kuinka fiksuja olisivat. Hymy saa naiset heikoksi, kyllä se näin on!
Huumorintaju on helvetin hyvä plussa toisella ja kyllähän se on hyvä osata myös nauraa itselleenki,mutta ei sitä tarvitse jokaisesta asiasta alkaa vitsiä vääntää pitää osata olla myös vakava.
Kaksmieliset vitsit menee kyllä kans mut siihenkin pitää osata vetää rajat. :d- outoameninkiä
Mulle kaikki naiset, jotka sanoo miehen valinnan kriteeriksi huumorintajun, ovat turn off. Sille ei voi mitään. He vain tuntuvat joltakin Arja Korisevalta, joka kikattaa koko ajan. (Oikeesti Koriseva on mielestäni ihan jees). En vain kestä tuollaista asennetta. Jos mieheltä odotetaan jotakin sen suuntaista puhetta, jolla saa naisen kikattamaan, niin mä oksentaisin saman tien.
Olen huomannutkin, että suhteellisen vakavat ja ehdottomasti älykkäät naiset saavat minut lämpenemään. En ole koskaan uskaltanut mennä älykkyystesteihin, koska korkea lukema voisi olla järkytys. Oikeastaan on harmi, että niin monet naiset piilottelevat älykkyyttään.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
20e Riskitön veto 20e talletuksella VB:lle
Pssst! Vinkki viis rotvallinreunalla eläjille. VB tarjoaa 20 euron riskittömän vedon ensitallettajille vedonlyöntiin.42447- 1161617
Viiimeinen viesti
Sinulle neiti ristiriita vai mikä nimesi sitten ikinä onkaan. Mulle alkaa riittää tää sekoilu. Oot leikkiny mun tunteill361356Analyysiä: Kiuru-keissi oli ja meni - demarit hävisi tässäkin
Tapauksen tultua julki alkoi demarit ja muu vasemmisto selittään, että tämä oli poliittista väkivaltaa, siis ennen kuin1561181- 521095
- 1131082
Suomessa on valittava 2 lucia neitoa...
Maahanmuuttajille oma lucia neito ja Suomalaisille oma SUOMALAINEN Lucia neito....sama juttu on tehtävä miss Suomi kisoi1051044- 571041
Olet tärkeä
mutta tunnen jotain enemmän ja syvempää. Jos voisinkin kertoa sinulle... Olen lähinnä epätoivoinen ja surullinen.46909- 60882