Milloin on oikea aika alkaa yrittämään lasta?
Olemme parikymppinen pariskunta, ja tuntuu siltä että voisi olla aika alkaa koittamaan lapsensaantia. Olen käynyt ammattikoulun, mutten ole alan töissä ollut, muita töitä on parin vuoden edestä tehty. Miehellä työuraa on takana viitisen vuotta. Olen 22, hän 25. Itselläni olisi edessä kouluttautuminen uudelle alalle, jolla on hankala työllistyä, mutta ala olisi mieluisa ja sellainen jossa oikeasti jaksaisi olla. Mies on unelmatyössään.
Nyt on kuitenkin pyörinyt mielessä se, että jos sittenkin yrittäisi saada lapsen tähän väliin? Meidän kummankin vanhemmat ovat vanhoja, ja miehen äitikin menossa eläkkeelle. Miehelläni on veli, mutta hän on jo reippaasti yli 30 eikä todennäköisesti saa lapsia. (ei kiinnostusta naisia kohtaan). Olisi kiva jos mieheni äiti saisi leikkiä lapsenlapsensa kanssa, ja samoin omat vanhempani vielä kun ovat sellaisessa kunnossa. Omatkin vanhemmat lähestyvät eläkeikää.
Ajatuksissa pyörii, että kannattaako vielä odottaa, kannattaako käydä vielä 3 vuotta koulua (jos edes pääsee sisään) ja sitten mahdollisesti saman verran lisää korkeakoulua, ja sitten vasta lasta, vai onko mielestänne sopiva aika nyt? Itse tunnen olevani valmis äidiksi, ja mies on kertonut haluavansa myös isäksi.
Huokaus.
Nuoriahan tässä ollaan, mutta olisi kiva ettei sitten yli 50 vuotiaana tarvitsisi kouluikäistä lasta passata.
Mitä mielipiteitä?
Oikea aika alkaa yrittämään lasta?
59
792
Vastaukset
- Pari asiaa
Toisaalta mun on vaikea kommentoida tähän toistaiseksi lapsettomana sinkkumiehenä eikä ikääkään ole vasta kun 23 mutta itse olen ajatellut asian näin:
Useampia lyhyitä suhteita on takana eikä ole vielä sopivaa löytynyt ja myönnän sen että itsessäkin on vikaa, ei kaikki vaan voi toimia. Jos kuitenkin joskus eteen tulee niin ainakin seuraavat asiat olen päättänyt:
1. Taloudellinen toimeentulo, joka tarkoittaa sitä että ainakin toinen vanhemmista (tässä tapauksessa mies tai minä itse) tuo rahaa kotiin ja hoitaa finassipuolen kuntoon, mikäli mahdollista niin ei liikaa ylitöitä kun se lapsi tarvitsee kummatkin vanhemmat. Lapsilisät tulee mutta omistaan joutuu laittaan paljo lisää joten rahaa menee. Toistaiseksi on töitä ollut ja olen nytkin **vakituisesti töissä** vaikka eihän työmarkkinoihin voi enää luottaa.
2. Henkinen kunto, eli oletko aivan varmasti valmis seuraavan 18:sta vuoden täydelliseen elättämiseen, kasvattamiseen, kouluttamiseen ja kurinpitoon vaikka se ei aina niin mukavalta/siedettävältä tuntuisikaan? Itse kun tulen sellaisesta perheestä jossa isä joi ja äiti oli aina töissä vaikka ei niitten riitelyltä saanut edes yöllä nukuttua! Niin joskus vaan tuntuu siltä että tässä on tapahtunut iso vahinko mutta oma elämäni on nykyään kunnossa, samaa en toivo mahdollisille lapsilleni.
3. Rakkaus. Omaa lastaan sekä puolisoaan kohtaan ei saa milloinkaan katketa vaikka olisi 2 nukkumatonta yötä takana niin parisuhteen ja ydinperheen pitää nimenomaan kasassa tämä tunteista hienoin (koskee myös raskauden ja sen jälkeistä seksielämää :)
4. Tuki. En tunne sinun enkä miehesi lähipiiriä mutta omastani voin sanoa että äidin puolelta isovanhemmat varmaan pyöris hoitoasioihin liittyvissä asioissa mielellään mukana mutta isän puolelta tuskin ottaisivat mitään kantaa kun ei olla oltu yhteydessä pitkiin aikoihin, tuki ei kuitenkaan saa olla sääntö vaan poikkeus jos on jokin asia vaikka kylillä hoidettavana, sinä ja miehesi olette se päätuki lapselle.
Mitä vielä tuohon mahdolliseen koulutukseesi tulee niin koulutuksen aikainen lapsenhoito voisi olla aika haastavaa joten itse ainakin hoitaisin koulutuksen alta pois ensin mutta jos sinusta tuntuu siltä että sopiva aika on nyt niin eikun vaan onnea matkaan :). Raskauden ja synnytyksen aikaisten komplikaatioiden riski kasvaa iän karttuessa, ei nyt merkittävästi varmaan alle 30-kymppisellä mutta nuorenahan sitä paremmin jaksaa!
En tiedä saanko itse koskaan omia lapsia mutta eipä tuolla niin väliä ole vaikka pyörinkin täällä **VAUVAKUUME** palstalla, ehkä sitä pikkuisen on ilmassa. Aika ja elämä näyttää. Toivottavasti tämä vähän valaisi asiaa :). Muista kuitenkin että te yhdessä päätätte mitä teette ja käytä selvää järkeä kun kuuntelet toista! Kauanko olette olleet yhdessä?- Pohtijainen
1. Talous on tosiaan sellaisessa kunnossa, kun se voi olla. Mies onhyvässä duunissa ja saa kelpoa peruspalkkaa, josta jää nykyisellä vuokralla hieman yli. Itse en ole ollut kunnon töissä väärän koulutuksen takia, ja vaikuttaa siltä etten ainakaan tänä vuonna pääse haluamaani koulutukseen. Työmarkkinoihin ei tosiaan voi luottaa, ja nyt tällä hetkellä tilanne on aika hyvä.
2. Tätä olen pohtinyt hyvin paljon, miettinyt sitä että pärjääkö nyt varmasti lapsen kanssa. Itselläni on masennustaustaa, mutta nyt pari vuotta ollut terveen kirjoissa.
Mutta sitten taas, voiko sen tietää että tämä "epävarmuus" häviää minnekään? Saatan yhä 30-vuotiaana miettiä samaa asiaa, ja aikaa olisi mennyt hukkaan siinä miettiessä. Lastenhoito- ja kasvatuskokemusta löytyy kyllä omasta takaa, lapsi ei ole mikään vieras käsite.
3. Olen erittäin onnellinen mieheni kanssa, enkä koskaan haluaisi vaihtaa häntä toiseen. Välillä tulee pientä kinaa, mutta ne sovitaan viimeistään ennen nukkumaanmenoa. Tiedän itsekin, miltä tuntuu kun vanhemmat riitelee, enkä halua samaa omille lapsilleni.
4. Meille kummallekin perhe on hyvin tärkeä, ja olemme hyvissä väleissä kaikkien lähisukulaisten kanssa. Serkkuja nyt on niin paljon ja missä sattuu ettei niitä kaikkia edes muista. Isovanhemmat asuvat kummatkin aika kaukana nykyiseen asuinpaikkaan verrattuna, ja paikkakunnalla ei oikein ole verkostoa, mutta emme ole huolissamme tästä.
Olemme mieheni kanssa olleet päälle 2 vuotta yhdessä, 3 kk seurustelun jälkeen menimme kihloihin, ja hieman on häät suunnitelmissa mutta niillä ei ole mikään kiire. Tätä olen miettinyt myös, olisi varmaan helpompi mennä ensin naimisiin niin ei olisi lasten kanssa niin suurta byrokratiaa kuin avosuhteessa.
No onhan tässä aikaa mietiskellä. - Adult man
Kuules poika: Laitoit nyt asiat väärässä järjestyksessä. Talous on viimeinen asia tuossa listassa joka vaikuttaa lapsen hyvinvointiin. Vakaa talous on se juttu, ei mikään kulisielämän mahdollistava kerskakulutus. Seon ihan sama saako 1300 vai 200€ kuuakudessa käteen, kunhan se tulee jetsulleen samaan aikaan ja samalla kellonlyömällä joka kuukausi.
Munanjatkeeksiko lapsiakin hankitaan? - Adult man
Pohtijainen kirjoitti:
1. Talous on tosiaan sellaisessa kunnossa, kun se voi olla. Mies onhyvässä duunissa ja saa kelpoa peruspalkkaa, josta jää nykyisellä vuokralla hieman yli. Itse en ole ollut kunnon töissä väärän koulutuksen takia, ja vaikuttaa siltä etten ainakaan tänä vuonna pääse haluamaani koulutukseen. Työmarkkinoihin ei tosiaan voi luottaa, ja nyt tällä hetkellä tilanne on aika hyvä.
2. Tätä olen pohtinyt hyvin paljon, miettinyt sitä että pärjääkö nyt varmasti lapsen kanssa. Itselläni on masennustaustaa, mutta nyt pari vuotta ollut terveen kirjoissa.
Mutta sitten taas, voiko sen tietää että tämä "epävarmuus" häviää minnekään? Saatan yhä 30-vuotiaana miettiä samaa asiaa, ja aikaa olisi mennyt hukkaan siinä miettiessä. Lastenhoito- ja kasvatuskokemusta löytyy kyllä omasta takaa, lapsi ei ole mikään vieras käsite.
3. Olen erittäin onnellinen mieheni kanssa, enkä koskaan haluaisi vaihtaa häntä toiseen. Välillä tulee pientä kinaa, mutta ne sovitaan viimeistään ennen nukkumaanmenoa. Tiedän itsekin, miltä tuntuu kun vanhemmat riitelee, enkä halua samaa omille lapsilleni.
4. Meille kummallekin perhe on hyvin tärkeä, ja olemme hyvissä väleissä kaikkien lähisukulaisten kanssa. Serkkuja nyt on niin paljon ja missä sattuu ettei niitä kaikkia edes muista. Isovanhemmat asuvat kummatkin aika kaukana nykyiseen asuinpaikkaan verrattuna, ja paikkakunnalla ei oikein ole verkostoa, mutta emme ole huolissamme tästä.
Olemme mieheni kanssa olleet päälle 2 vuotta yhdessä, 3 kk seurustelun jälkeen menimme kihloihin, ja hieman on häät suunnitelmissa mutta niillä ei ole mikään kiire. Tätä olen miettinyt myös, olisi varmaan helpompi mennä ensin naimisiin niin ei olisi lasten kanssa niin suurta byrokratiaa kuin avosuhteessa.
No onhan tässä aikaa mietiskellä."Olemme mieheni kanssa olleet päälle 2 vuotta yhdessä, 3 kk seurustelun jälkeen menimme kihloihin, ja hieman on häät suunnitelmissa mutta niillä ei ole mikään kiire."
-Eihän se ole sun miehes!! Mutt hei, nou hätä, ette ole tehneet mitään peruuttamatonta. Älkää lapsia hankkiko vielä. Katsokaa miten asiat ja mm. terveytesi kehittyy. Olkaa viisaampia kuin muut... - Pari asiaa
Adult man kirjoitti:
Kuules poika: Laitoit nyt asiat väärässä järjestyksessä. Talous on viimeinen asia tuossa listassa joka vaikuttaa lapsen hyvinvointiin. Vakaa talous on se juttu, ei mikään kulisielämän mahdollistava kerskakulutus. Seon ihan sama saako 1300 vai 200€ kuuakudessa käteen, kunhan se tulee jetsulleen samaan aikaan ja samalla kellonlyömällä joka kuukausi.
Munanjatkeeksiko lapsiakin hankitaan?Ja mistähän nyt päättelit että munanjatkeeksi niitä tekisin?
Ja en muistaakseni sanonut missään kohdassa tekstiäni mitään tärkeysjärjestyksestä, kerroin vaan allekkain numeroiden ne asiat miten olen asian ajatellut, ei järjestyksellä ole mitään tekemistä toteutuksen kanssa!
Hommahan menee niin että mies hankkii itselleen naisen!
Ei suvulle........
Eikä koko kylälle!
Lapsi tarvitsee biologiset vanhempansa jotka osaavat ratkaista omat ongelmansa ilman että lapsi kärsii siitä! On koko perheen etu että homma pysyy kasassa.
- Koulu kunniaan
Miten joku voi ajatella, että olisi kannattava perustaa perhe, ennen opiskelujen loppumista? En käsitä. Ensin koulu, sitten perhe!
- pohtijainen
Yksi koulu on käyty jo, ja seuraava koulu veisi 3 vuotta aikaa. Toinen isovanhemmista saattaa olla kupsahtanut jo siihen mennessä, ja olisi surullista jos hän ei saisi nähtä yhtäkään lastenlastaan.
- ei sillä lailla
pohtijainen kirjoitti:
Yksi koulu on käyty jo, ja seuraava koulu veisi 3 vuotta aikaa. Toinen isovanhemmista saattaa olla kupsahtanut jo siihen mennessä, ja olisi surullista jos hän ei saisi nähtä yhtäkään lastenlastaan.
Ihan hyviä pohdintoja sinulla, mutta sen kyllä sanoisin, että älä tuota pidä perusteena, että isovanhempi saattaa olla jo kupsahtanut. Lapsia ei voi tehdä isovanhempia varten, eikä sillä periaatteella kuka milloinkin saattaa kupsahtaa. Se on huono peruste, koska sinun elämäsi se lapsi totaalisesti tulee muuttamaan, ei isovanhemman.
- Adult man
No niinhän se on, vaan kun nykyaikana kaikki hankkii väärässä järjestyksessä perheen ja vaikkapa onnellisen ja toimivan parisuhteen.. Jos focus on perhe vaikka ei ole rakkautta ja kokemusta yhteiselosta, niin eihän se voi toimia.
Ei nämä nykynuoret tajua tai halua tajuta. Kiirettähän ei ole siis mihinkään. - Adult man
pohtijainen kirjoitti:
Yksi koulu on käyty jo, ja seuraava koulu veisi 3 vuotta aikaa. Toinen isovanhemmista saattaa olla kupsahtanut jo siihen mennessä, ja olisi surullista jos hän ei saisi nähtä yhtäkään lastenlastaan.
No se on ihan sama onko joku kupsahtanut ennen lasta. Ei sitä niin voi laskea. Teetkö nyt lapsia sitten itselle vai muille? -Mieti sitä...
- fwqfnlq
No esimerkiksi yliopistossa opiskellaan keskimäärin 5-6v jonka jälkeen alkaa rankka työnhakuprosessi, useamman vuoden vaihe jossa pyritään saamaan vakituinen työpaikka. Aivan täysin ymmärrettävää että joku haluaisi tehdä lapset mieluummin opiskeluaikana kuin esimerkiksi heti valmistuttuaan (ei muuten löydy helpolla työpaikkoja vanhoilla papereilla hakeville), tai sitten yli 20v kun koulu käyty ja vakipaikka löytynyt.
Opiskelujen aikana myös lapselle löytyy enemmän joustavuutta kuin työssäkäyvällä, se on aika iso juttu jos preferoi lapsen kanssa ajanviettoa.
Minä taas en ymmärrä miten kukaan jaksaa tuomita toisen haluja tehdä opiskeluaikana lapsi jos a)heillä on suhde kunnossa b)on henkisesti kypsä vanhemmaksi c) talous on hallinnassa (esim toinen töissä).
Ap, voithan hakea kouluun, ja jos siltä tuntuu vielä vuoden päästä, niin yrittää raskautua ja pitää sitten äippälomaa koulusta. Ei maailma siihen kaadu jos mies on töissä. Se on hankala kysymys onko valmis vanhemmaksi. Kannattaa keskustella yhdessä miehesi kanssa, koetteko olevanne täysin valmiita mahdollisiin unettomiin öihin, känkkäränkköihin, parisuhteen ja seksielämän muutoksiin, siihen että teitä ei ole enään kaksi vaan olette perhe, siihen että lapsen hyvinvointi tulee aina ennen teitä, taloudellisiin muutoksiin, mahdolliseen lapsen kehitysvammaisuuteen tai vakaviin sairauksiin, raskauden tuomiin muutoksiin kehoosi, lapsen murrosiän mahdolliset alkoholi- ja huumekokeilut (tai jopa vakinainen käyttö. Tuo antaa osviittaa siitä mihin vanhempi voi joutua sitoutumaan kun tekee lapsia.
Tärkeintä olisi että pohtisitte, mitä teillä on annettavaa lapselle/lapsille? Mikä tekee teistä hyviä vanhempia? - pohtijainen
Adult man kirjoitti:
No se on ihan sama onko joku kupsahtanut ennen lasta. Ei sitä niin voi laskea. Teetkö nyt lapsia sitten itselle vai muille? -Mieti sitä...
Kuulostaa jotenkin pahalta, että lapset "tehdään ensisijaisesti itselle." Haluan, että koko sukuni saisi nauttia pienestä, joka on minun verta ja lihaani, haluaisin heidän näkevän että millainen olento minusta on syntynyt.
- pohtijainen
Adult man kirjoitti:
No niinhän se on, vaan kun nykyaikana kaikki hankkii väärässä järjestyksessä perheen ja vaikkapa onnellisen ja toimivan parisuhteen.. Jos focus on perhe vaikka ei ole rakkautta ja kokemusta yhteiselosta, niin eihän se voi toimia.
Ei nämä nykynuoret tajua tai halua tajuta. Kiirettähän ei ole siis mihinkään.Olemme asuneet nyt päälle vuoden yhteisessä asunnossa, joten ei voi sanoa ettei olisi kokemusta yhteiselosta. Ja mitä tuo tarkoittaa ettei ole rakkautta? Miksi "vain" vuoden pari seurusteilleilla ei voisi olla rakkautta suhteessaan?
Kiirettä ei ole, mutta tämä justiinsa että muuttuuko tilanne tästä yhtään, vai huomaanko vielä 30 vuotiaana ajattelevani samalla lailla, että pitäsikö vielä odottaa? - pohtijainen
fwqfnlq kirjoitti:
No esimerkiksi yliopistossa opiskellaan keskimäärin 5-6v jonka jälkeen alkaa rankka työnhakuprosessi, useamman vuoden vaihe jossa pyritään saamaan vakituinen työpaikka. Aivan täysin ymmärrettävää että joku haluaisi tehdä lapset mieluummin opiskeluaikana kuin esimerkiksi heti valmistuttuaan (ei muuten löydy helpolla työpaikkoja vanhoilla papereilla hakeville), tai sitten yli 20v kun koulu käyty ja vakipaikka löytynyt.
Opiskelujen aikana myös lapselle löytyy enemmän joustavuutta kuin työssäkäyvällä, se on aika iso juttu jos preferoi lapsen kanssa ajanviettoa.
Minä taas en ymmärrä miten kukaan jaksaa tuomita toisen haluja tehdä opiskeluaikana lapsi jos a)heillä on suhde kunnossa b)on henkisesti kypsä vanhemmaksi c) talous on hallinnassa (esim toinen töissä).
Ap, voithan hakea kouluun, ja jos siltä tuntuu vielä vuoden päästä, niin yrittää raskautua ja pitää sitten äippälomaa koulusta. Ei maailma siihen kaadu jos mies on töissä. Se on hankala kysymys onko valmis vanhemmaksi. Kannattaa keskustella yhdessä miehesi kanssa, koetteko olevanne täysin valmiita mahdollisiin unettomiin öihin, känkkäränkköihin, parisuhteen ja seksielämän muutoksiin, siihen että teitä ei ole enään kaksi vaan olette perhe, siihen että lapsen hyvinvointi tulee aina ennen teitä, taloudellisiin muutoksiin, mahdolliseen lapsen kehitysvammaisuuteen tai vakaviin sairauksiin, raskauden tuomiin muutoksiin kehoosi, lapsen murrosiän mahdolliset alkoholi- ja huumekokeilut (tai jopa vakinainen käyttö. Tuo antaa osviittaa siitä mihin vanhempi voi joutua sitoutumaan kun tekee lapsia.
Tärkeintä olisi että pohtisitte, mitä teillä on annettavaa lapselle/lapsille? Mikä tekee teistä hyviä vanhempia?Tätä juuri ollaan mietitty, että olemmeko valmiita. Mutta tulee taas tämä että onko sitten koskaan valmis? Entä jos mietin vielä yli 30 v että olenko vieläkään valmis vanhemmaksi? Lastenhoitokokemusta kyllä löytyy työn puolesta, mutta pieniä vauvoja en osaa hoitaa. Ainakaan vielä. Mutta eihän sitä osaa puoletkaan ensisynnyttäjistä ennen neuvoloita sun muita?
Olen miettinyt noita kaikkia asioita, ja toivon tietenkin että kaikki menee hyvin, mutta jos sattuu jotain niin sille ei voi mitään, ja siihen pitää sopeutua.
Haluan olla äiti. Tunnen, että minun elämäntehtäväni on saada lapsia, ja kasvattaa niistä mahdollisimman hyviä ihmisiä, jotka voisivat parantaa muiden elämää. - ei sillä lailla
pohtijainen kirjoitti:
Kuulostaa jotenkin pahalta, että lapset "tehdään ensisijaisesti itselle." Haluan, että koko sukuni saisi nauttia pienestä, joka on minun verta ja lihaani, haluaisin heidän näkevän että millainen olento minusta on syntynyt.
En minä ainakaan sitä tarkoittanut. Tottakai sukukin varmasti nauttii uudesta tulokkaasta, mutta siinäpä se pointti onkin. Sinä ja miehesi kestätte ne lapsen saamisen rankat puolet, esim. yövalvomiset, kiukkuilut, sairastumiset ja ylipäätään sen arjen. Sukulaiset saavat lapsesta ne kermat kakun päältä. Sen takia ei lasta kannta hankkia sukulaisten takia, se on huono syy.
- Professional person
Ei m issään nimessä lapsia nyt!
Parikymppisenä tai kaksivitosena ei tajua mitö haluaa -aiheesta olemassa tutkimukskin!
Hyvin paljon mahdollista (99%), että ette ole viiden vuoden kuluttua edes yhdessä enää ja sekin miehesi "unelma-ammatti" on muuttunut toiseen.
Katselkaa sinne kolmikymppiseen asti ja sitten, jos olette yhdessä enää, voitte hankkia lapsia. Lapsia ei kannata hankkia muiden kuin itsensä takia; ei veronmaksajiksi, ei kun muillakin on, ei kun isovanhemmat saisivat sen kanssa leikiä, ei kun halutan itselle statusta jne.
Suosittelen perehtymään asiaan ja yhteiskunnassa vallitsevaan nuorten perheiden pahoinvointiin kriitisemmällä mielellä. Olette nuoria vielä ja monta kehitysvaihetta edessä. Kun kiire ei ole, niin miksi hosua?
Nauttikaa toisistanne ja matkustelkaa, opiskelkaa jne. -nähkää ja kokekaa.- Adult man
Samaa mieltä.
- pohtijainen
Entäs sitten jos katsotaan sinne kolmikymppiseksi, ja sitten tilanne taas muuttuu? Entä jos mies menettää työnsä kokonaan, vammautuu vaikka onnettomuuden vuoksi, eikä pysty tekemään työtä? Entä jos sattuu jokin iso haaveri ja toinen meistä kuolee?
Samanlaista jossitteluahan tämä on kuin se "entä jos eroamme, entä jos hän haluaa vaihtaa työtään." Haluan ajatella positiivisesti, etten koskaan ikinä ole toisen ihmisen kanssa, että kaikki menee hyvin. Kummallakin skenaariolla on samat mahdollisuudet toteutua.
- Return to reality
Tapauksessanne noin 8 vuoden päästä aikaisintaan.
- Heippa!
Ite oon 21v ja mies 23v. 6 vuotta seurustelua takana, niistä reilu 5 vuotta kihloissa ja yhdessä asuttu 4,5 vuotta. On oma rivitaloasunto, koulutus, molemmilla vakituiset työpaikat (itse toimin yrittäjänä), auto.. Kaikki siis kohdillaan ainakin omasta mielestäni. Nyt on 4kk yritystä takana.. Oli ihan hirveä stressi kun päätöstä tehtiin. Aina löytyy niitä syitä miksi sitä lasta ei vielä voisi tehdä mutta löysin myös tuhat syytä miksi haluan sen tehdä. Näinpä sitä hypättiin vaan tuntemattomaan ja odotellaan kuumeisesti molemmat plussaa testiin! Itselläni on ihana tilanne että mies on ihan yhtä odottavin mielin ja jutellaankin asiasta aika paljon. Mitään hirmuista paniikkia ei olla otettu, tulee jos on tullakseen. Mutta tietty mieluusti aika pian saisi tulla :) Mutta pointtini siis on se, että jos oikealta tuntuu siitä vaan yrittämään! Itse kans kyselin erilaisilla palstoilla ja lueskelin eri juttuja, mutta tosi on se, että itse sen asian vaan parhaiten tietää eikä kukaan muu. Kuunteleen vaan omaa järkeä ja tunteita, kyllä se vastaus sieltä tulee! Aurinkoista kevään jatkoa ja tsemppiä päätökiin :)
- pohtijainen
Kiitos viestistäsi, nyt aletaan ihan vakavasti miettimään tätä asiaa kun ei se koulupaikka napannutkaan.. Hyvää kevättä sinnekin ~
- Grow up!!
pohtijainen kirjoitti:
Kiitos viestistäsi, nyt aletaan ihan vakavasti miettimään tätä asiaa kun ei se koulupaikka napannutkaan.. Hyvää kevättä sinnekin ~
Ei VittU mitä idiootteja olette! EI LAPSIA NYT AINAKAAN TEILLE!!
- pohtijainen
Grow up!! kirjoitti:
Ei VittU mitä idiootteja olette! EI LAPSIA NYT AINAKAAN TEILLE!!
Miksi ei? Kerro perustelusi. Miksi joku muu saisi hankkia lapsia ja millä syyllä?
- Suosittelija
pohtijainen kirjoitti:
Miksi ei? Kerro perustelusi. Miksi joku muu saisi hankkia lapsia ja millä syyllä?
Kolmissakymmenissä sitten.
- just joo!!!??
Suosittelija kirjoitti:
Kolmissakymmenissä sitten.
Just, todella hienoa logiikkaa..että ku ei koulupaikka napannutkaan ja isovanhemmatkin saattaa kuolla hetkellä millä hyvänsä ni nyt on kaikki syyt tehdä tähän saumaan lapsi?!?? Että viis siitä oonko kykenevä äidiks, kestänkö kaikki vastoinkäymiset(usko pois,pienen vauvan kans arki on välillä todella vaikeaa), onko rahatilanne se et pystyn lapseni elättämään..ehei,pointti oli sit näköjään se et ku en päässy kouluun ni nyt sit se lapsi ja heti?!??? Oikeesti, mietippä nyt uudemman kerran noita perustelujas, luepa tää ketju alusta loppuun uudelleen ja kato minkä kuvan saat noist sun kirjotuksistas..et niis ainakaan millään tavalla tuo esille oikeita asioita lapsen tekoon vaan nimenomaan isovanhemmat,kouluun ei päässy ym ym..NUO EI OO SYY TEHDÄ LASTA ja LAPSI EI OO LEIKKIKALU!!!!! Sitä ei voi heittää pois ku ei enää kiinnostakaan asia tai "leikki" alkaa tympimään ja haluatkin jotain ihan muuta!!!!
MIETIPÄ NYT UUDEMMAN KERRAN ASIOITA!!! - pohtijainen
just joo!!!?? kirjoitti:
Just, todella hienoa logiikkaa..että ku ei koulupaikka napannutkaan ja isovanhemmatkin saattaa kuolla hetkellä millä hyvänsä ni nyt on kaikki syyt tehdä tähän saumaan lapsi?!?? Että viis siitä oonko kykenevä äidiks, kestänkö kaikki vastoinkäymiset(usko pois,pienen vauvan kans arki on välillä todella vaikeaa), onko rahatilanne se et pystyn lapseni elättämään..ehei,pointti oli sit näköjään se et ku en päässy kouluun ni nyt sit se lapsi ja heti?!??? Oikeesti, mietippä nyt uudemman kerran noita perustelujas, luepa tää ketju alusta loppuun uudelleen ja kato minkä kuvan saat noist sun kirjotuksistas..et niis ainakaan millään tavalla tuo esille oikeita asioita lapsen tekoon vaan nimenomaan isovanhemmat,kouluun ei päässy ym ym..NUO EI OO SYY TEHDÄ LASTA ja LAPSI EI OO LEIKKIKALU!!!!! Sitä ei voi heittää pois ku ei enää kiinnostakaan asia tai "leikki" alkaa tympimään ja haluatkin jotain ihan muuta!!!!
MIETIPÄ NYT UUDEMMAN KERRAN ASIOITA!!!Sinä voisit hyvin myös lukea koko ketjun läpi. Poimit mukaan ainoastaan ne asiat, jotka merkitsevät vähiten asiaan.
Kertokaa sitten fiksumpana minulle, miksi pitäisi odottaa siihen kolmeenkymmeneen ikävuoteen? Miten maailmankuvani muuttuu? Voi olla ettei sitten enää olekaan niin hyvä tilanne lapsen hankinnan suhteen, voi olla että sairastun tai mieheni menettää työnsä. Aivan samanlaisia jossitteluja kuin se että erottaisiin miehen kanssa, taikka katuisin lasta. Olen terve mieleltäni ja ruumiiltani, en polta enkä juo, miehellä on työtä ja parisuhteessa kaikki on hyvin. Mitä muuta tässä tarvitaan? Minua ei kiinnosta opiskella, ei matkustella eikä muutenkaan rillutella pitäisikö sitten kärvistellä jossain paskaduunissa tai työttömänä, kun toisaalta voisi tehdä jotain tärkeää sillä ajalla? En tahdo nelikymppisenä saattaa enää pientä lasta kouluun. - pohtijainen
just joo!!!?? kirjoitti:
Just, todella hienoa logiikkaa..että ku ei koulupaikka napannutkaan ja isovanhemmatkin saattaa kuolla hetkellä millä hyvänsä ni nyt on kaikki syyt tehdä tähän saumaan lapsi?!?? Että viis siitä oonko kykenevä äidiks, kestänkö kaikki vastoinkäymiset(usko pois,pienen vauvan kans arki on välillä todella vaikeaa), onko rahatilanne se et pystyn lapseni elättämään..ehei,pointti oli sit näköjään se et ku en päässy kouluun ni nyt sit se lapsi ja heti?!??? Oikeesti, mietippä nyt uudemman kerran noita perustelujas, luepa tää ketju alusta loppuun uudelleen ja kato minkä kuvan saat noist sun kirjotuksistas..et niis ainakaan millään tavalla tuo esille oikeita asioita lapsen tekoon vaan nimenomaan isovanhemmat,kouluun ei päässy ym ym..NUO EI OO SYY TEHDÄ LASTA ja LAPSI EI OO LEIKKIKALU!!!!! Sitä ei voi heittää pois ku ei enää kiinnostakaan asia tai "leikki" alkaa tympimään ja haluatkin jotain ihan muuta!!!!
MIETIPÄ NYT UUDEMMAN KERRAN ASIOITA!!!Ai niin, ja kannattaisi opetella käyttämään huutomerkkejä ja kysymysmerkkejä hillitymmin, joku voi vaikka provosoitua tuosta ja saisit itsesi vaikuttamaan uskottavammalta. Ihan perusjuttuja katos.
- just joo!!!?????
pohtijainen kirjoitti:
Ai niin, ja kannattaisi opetella käyttämään huutomerkkejä ja kysymysmerkkejä hillitymmin, joku voi vaikka provosoitua tuosta ja saisit itsesi vaikuttamaan uskottavammalta. Ihan perusjuttuja katos.
No jopa on hyvä asenne sulla..eli sua ei kiinnosta opiskella,olla huonossa työssä ym ym..saako sit kysyä et mikä sua kiinnostaa???? ai niin, no se lapsenteko nyt taitaa olla sun pääasias elämässäs täl hetkel, mut sun asenne elämään on nyt kyl niin retuperällä että..entäs sitte ku kullästyt siihen lapseenkin ku se ei oo enää uus ja hieno juttu..sittenkö sua ei enää kiinnosta hoitaa sitä vai????? Mietipä nyt tuota asiaa ihan ajan kanssa ja lue oikeesti koko tää ketju ajatuksella läpi..minkä kuvan oot tääl antanu itestäs???? Ei kiinnosta thö,ei kiinnosta opiskelu,lapsi piyäis tehdä sen
Jtakia et vanhemmat saattaa kuolla missä vaiheessa vaan ja ovat jo vanhoja ym ym..
Kyllähän se nyt oikeesti niin menee et ensin koulutus,työpaikka,vakaa parisuhde ja sitte vasta se lapsi! Sillo sulla on sille lapselle jotain annettavaakin. :-) - pohtijainen
just joo!!!????? kirjoitti:
No jopa on hyvä asenne sulla..eli sua ei kiinnosta opiskella,olla huonossa työssä ym ym..saako sit kysyä et mikä sua kiinnostaa???? ai niin, no se lapsenteko nyt taitaa olla sun pääasias elämässäs täl hetkel, mut sun asenne elämään on nyt kyl niin retuperällä että..entäs sitte ku kullästyt siihen lapseenkin ku se ei oo enää uus ja hieno juttu..sittenkö sua ei enää kiinnosta hoitaa sitä vai????? Mietipä nyt tuota asiaa ihan ajan kanssa ja lue oikeesti koko tää ketju ajatuksella läpi..minkä kuvan oot tääl antanu itestäs???? Ei kiinnosta thö,ei kiinnosta opiskelu,lapsi piyäis tehdä sen
Jtakia et vanhemmat saattaa kuolla missä vaiheessa vaan ja ovat jo vanhoja ym ym..
Kyllähän se nyt oikeesti niin menee et ensin koulutus,työpaikka,vakaa parisuhde ja sitte vasta se lapsi! Sillo sulla on sille lapselle jotain annettavaakin. :-)Olenko missään vaiheessa sanonut pelkääväni sitä, että kyllästyisin lapseen? Olenko sanonut, että minua ei kiinnostaisi hoitaa sitä?
Oma lapsi olisi parasta maailmassa, ja minut on kasvatettu siihen että perhe on tärkein ja sukua pitää jatkaa. Eikä tämä ole minulle ongelma. Minulla ei ole mitään suuria unelmia, ihan perusjuttuja, ja lapsi on yksi näistä.
En oikeastaan edes ymmärrä, miksi vastaan vieläkin, varsinkin noin surkeasti kirjoitettuun tekstiin. *huokaus' - Karua sanomaa kusipäille
pohtijainen kirjoitti:
Olenko missään vaiheessa sanonut pelkääväni sitä, että kyllästyisin lapseen? Olenko sanonut, että minua ei kiinnostaisi hoitaa sitä?
Oma lapsi olisi parasta maailmassa, ja minut on kasvatettu siihen että perhe on tärkein ja sukua pitää jatkaa. Eikä tämä ole minulle ongelma. Minulla ei ole mitään suuria unelmia, ihan perusjuttuja, ja lapsi on yksi näistä.
En oikeastaan edes ymmärrä, miksi vastaan vieläkin, varsinkin noin surkeasti kirjoitettuun tekstiin. *huokaus'Vitun lehmä, pidä vaan housut jalassa!!
- järki+tunteet
Aina tulee syitä, miksi lapsi ei olisi sillä hetkellä hyvä juttu. Miksi kaikki ajattelee, että 30 on ikävuosina jotenkin sopiva lapsille? Ennen lapset tehtiin paljon nuorempina. Jos oikeesti elämä on kunnossa, eli on työtä joka takaa talouden myös menojen kasvaessa, on parisuhde, jossa rakastetaan, kunnioitetaan ja tuetaan tosisiaan ja asunto, jossa lapsen on turvallista elää, niin mikä puuttuu? Ikä? Jos ajatellaan toisinpäin, niin pitäisikö kolmekymppisenä tehdä lapsia vaikka ei haluaisi, mutta on sopivan ikäinen? Ei sillä ole oikeasti enää väliä, jos kuitenkin on jo kypsä äidiksi. Ja sitähän ei kukaan voi tietää sanoa toisen puolesta.
Ja pakko kommentoida edellä esitettyyn kehoitukseen matkustelusta ym. Itseäni ei ainakaan kiinnosta reissata ja "nähdä mailmaa". Eikä se tee minusta huonompaa tai epänormaalia ihmistä. Komppaan tuota "nauttikaa toisistanne" -kohtaa, mutta sekin on mahdollista lapsen kanssa. Kaikki puhuvat täällä ikään kuin lapsi olisi jotenkin kauhean paha asia, "pallo jalassa", kuinka oma elämä loppuu. Missä kannustus? Missä rehellinen keskustelu ilman tuomitsemista?
Seuraa aloittaja sydäntäsi, ja pidä järki mukana. Jos ulkoiset asiat on kunnossa, eli pystytte tarjoamaan lapsellenne hyvän ja turvallisen elämän, ja rakastatte toisianne ja haluatte yhdessä sitoutua lapseen, niin antakaa mennä! - eikö se mene jakeluu
Älkää jauhako shaissea etsiessänne itsellenne oikotietä onneen, kun sitä ei ole! Se nyt vaan on niin, että lapset kannattaa tehdä vasta kun on kymmenkunta vuotta parisuhdetta takana ja ikää se noin 30v vähintään.
Ihan käytännössä näkee tämän tosiasia, eli miksi tehdä samaa virhettä kun muutkin?
Lukekaa, katselkaa ympärillenne jne jne...siellä on esimerkkitapauksia miksi lapset kannattaa tehdä vanhempana ja kun on ensin rakastuttu ja eletty yhdessä tarpeeksi kauan (=n.10-v).- asdadgsfh
Yhtä paljon osaan antaa esimerkkitapauksia siitä, miten aikaisin tehdyt lapset ovat aivan yhtä onnellisia, tasapainoisia ja iloisia kuin sellaiset, jotka on tehty silloin kolmikymppisenä. Näistä yli 30 v. lapsentekijöiden kauhutarinoista ei vaan puhuta niin avoimesti.
- No tottakai:D
asdadgsfh kirjoitti:
Yhtä paljon osaan antaa esimerkkitapauksia siitä, miten aikaisin tehdyt lapset ovat aivan yhtä onnellisia, tasapainoisia ja iloisia kuin sellaiset, jotka on tehty silloin kolmikymppisenä. Näistä yli 30 v. lapsentekijöiden kauhutarinoista ei vaan puhuta niin avoimesti.
Älä viitsi. Sanoohan sen nyt järkikin, että ikä on viisautta ja parisuhteen kestävyyden näkee vain elämällä kaksin ilman velvoiteliittoa.
Puhut nyt oman etusi nimissä — miksi? - afadfdf
No tottakai:D kirjoitti:
Älä viitsi. Sanoohan sen nyt järkikin, että ikä on viisautta ja parisuhteen kestävyyden näkee vain elämällä kaksin ilman velvoiteliittoa.
Puhut nyt oman etusi nimissä — miksi?Nyt en ymmärrä ollenkaan, miten viestisi liittyy edelliseen vastaukseeni.
- ThethinkerMAN35v
Komekymmentä hyvä ikä lapsille, jos suhdetta takana 10-vuotta. Maailma muuttunut ja ihminen sen mukana. Ollaan vahingoista viisaampia.
- pohtijainen
Eli saisin hankkia lapsia vasta 30 vuotiaana, ja pyöriä siihen asti toimettomana?
- Pahoittelen tosiasio
pohtijainen kirjoitti:
Eli saisin hankkia lapsia vasta 30 vuotiaana, ja pyöriä siihen asti toimettomana?
MItä toimettomana? Lasten kanssa vasta toimettomana pyörit ja haikailet menetetyn ajan perään. Kehitä sitä parisuhdettasi vaikka tai itseäsi sekin aika. Matkustakaa vaikka:)
- Iioi!
Pahoittelen tosiasio kirjoitti:
MItä toimettomana? Lasten kanssa vasta toimettomana pyörit ja haikailet menetetyn ajan perään. Kehitä sitä parisuhdettasi vaikka tai itseäsi sekin aika. Matkustakaa vaikka:)
Ensimmäistä (ja viimeistä) kertaa tätä palstaa selailen ja on kyllä pakko todeta, että täällä nämä lapsenteon lyykkäämiseen kehottavat "aikuiset" vaikuttavat erittäin kypsymättömiltä ja lapsellisilta. Sori vaan.
Ihmiset ovat yksilöitä, eikä henkistä kypsyyttä voi suoraan määrittää henkilön iällä. Pitäisi teidänkin se ymmärtää.
Et sillee.
- döömm
Tee ihmeessä lapsi jos itse haluat mutta mieti tarkkaan :) Itse olen 22-vuotias, kaksi koulua käynyt ja juuri nyt valmistunut siihen ammattiin mitä haluan tehdä! Töitä ei ole löytynyt ja etsin kokoajan mutta silti yritämme samalla ensimmäistä lasta miesystäväni kanssa. Meillä on takana kohta 5 yhteistä vuotta ja olemme asuneet yhdessä n. 4 vuotta. Ei olla kihloissa eikä menossa naimisiin vielä ainakaan kymmeneen vuoteen. Jos saisin töitä pian niin luultavasti yritystä siirrettäisiin myöhemmäksi mutta tällä hetkelläkin yritämme vaan ei ole tuottanut tulosta (yritystä n. puoli vuotta takana). Kannattaahan se alkaa yrittämään koska siinä hommassa voi mennä vaikkapa viisi vuotta ja jos kolmikymppisenä alatte hommaileen lasta niin kadut ettette aikaisemmin aloittaneet.. Itellä nyt jo paniikki että entä jos ei saada lapsia, tuo aikakin mitä ollaan yritetty tuntuu ikuisuudelta.
- Norell
Tää suomi24-palsta on niin tollo, voi jeesus. Käväisin pitkästä aikaa lukemassa tätä palstaa ja taso sen kuin laskee. En siis tarkoita APtä, joka kysyy ihan fiksuja kysymyksiä, vaan näitä umpitolloja huutomerkkeilijöitä, joilla on niiiiin vahva mielipide asiasta kuin asiasta, mutta oman nimen takaa ei varmana uskallettaisi sanoa puoliakaan siitä, mitä anonyyminä.
Fiksut ihmiset on huomattava vähemmistö tällä palstalla. Sääli.- Syvällinenajattelija
Sehän tässä hyvä inkin, kun voi sanoa mielipiteensä juuriniin kuin ajattelee. Päin namaa varmaan sanovat myös. Kyllähän se parasta olisi kaikille, jos 95% teistä tolvanoistattäisi geeninsö jatkamatta. Fiksuimmilla ihmisillä on kyky ja itsetunto olla monistamatta itseään, vaikka ajattelijoita tarvittaisiin tulevaisuuteen. Johtopäätös: väärät ihmiset tekee lapsia, laskee tasoa ja tuhoaa evoluutiosta fiksut geenit.
Itsekin pitkään mietin lapsia. No kyn kuspäät sikiää, niin pakkohan se oli hyviäkin geenejä jakoon laittaa:)
Ei haukku haavaa tee;) Miksi olette niin haavoittuvua toisten mielipiteistä? Olette epävarmoja persoonia, siksi teette lapsiakin.
- äöö
Pohtijainen, tiedätte itse parhaiten milloin olet/olette valmiita saamaan lapsia.
Mielestäni kuulostatte ainakin valmiilta.
Kun luin aikaisempia kirjoituksia, silmiini pomppasi ero asiat.. Eihän sitä ikinä ihminen tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Esim.Entä jos toinen pettää? Entä jos toinen kuolee? Entä jos suhde ei enää toimi? ym ym. Mielestäni täytyy elää tässä hetkessä!
Esim. Vanhempani saivat minut 26 vuotiaina, mutta erosivat n.40 vuotiaina. Eli elävä esimerkki siitä, että ikinä ei voi tietää tulevaa.
Eli Pohtijainen, jos sinä ja miehesi todella olette valmiita lapseen ja siitä aiheutuvaan vastuuseen, niin mielestäni se täytyy silloin toteuttaa! :)
Tämä on minun mielipiteeni, niistä ei voi kiistellä! :)
Nainen on hedelmällisillään 20 vuotiaan tienoilla.
Mutta.. Oikein hyvää kesän jatkoa ja onnea päätöksentekoon! ;)- unelmoidahan aina sa
"Pohtijainen, tiedätte itse parhaiten milloin olet/olette valmiita saamaan lapsia."7
Tieto ja luulo on kaksi eri asiaa! Kympit kun paukkuu yhdessäoloa ja on asuttu yhdessä ainakin 9 vuotta, niin sitten voi harkita. - argh
unelmoidahan aina sa kirjoitti:
"Pohtijainen, tiedätte itse parhaiten milloin olet/olette valmiita saamaan lapsia."7
Tieto ja luulo on kaksi eri asiaa! Kympit kun paukkuu yhdessäoloa ja on asuttu yhdessä ainakin 9 vuotta, niin sitten voi harkita.Eikö sinulla ole tosiaankaan mitään parempaa tekemistä kuin pyöriä täällä palstoilla puuttumassa toisten asioita? Entäs sellainen ihminen joka löytää puolisonsa vasta 30 tienoilla, pitääkö siinäkin odottaa 10 vuotta? Entäs jos on seurustellut 5 vuotta etänä, pitääkö muuton jälkeen odottaa 10 vuotta lisää.
Ei jumalauta mitä saatanan idiootteja tässä maailmassa on, kuolkaa kaikki pois. Kiitos nam. - faktat faktoina
argh kirjoitti:
Eikö sinulla ole tosiaankaan mitään parempaa tekemistä kuin pyöriä täällä palstoilla puuttumassa toisten asioita? Entäs sellainen ihminen joka löytää puolisonsa vasta 30 tienoilla, pitääkö siinäkin odottaa 10 vuotta? Entäs jos on seurustellut 5 vuotta etänä, pitääkö muuton jälkeen odottaa 10 vuotta lisää.
Ei jumalauta mitä saatanan idiootteja tässä maailmassa on, kuolkaa kaikki pois. Kiitos nam.Pitää pelata elämä niin, ettei tule tuollaista ongelmaa. Alkaa siis suhteeseen parikymppisenä ja sitten kolmikymppisenä lapsia, jos homma kunnossa. Jos ei niin ei. Tosiasioita vastaan on turha taistella! Lapset tässä on se aia numero yksi, eli ihmisten hyvinvointi.
- R3FTGYHU6J7IKO8
argh kirjoitti:
Eikö sinulla ole tosiaankaan mitään parempaa tekemistä kuin pyöriä täällä palstoilla puuttumassa toisten asioita? Entäs sellainen ihminen joka löytää puolisonsa vasta 30 tienoilla, pitääkö siinäkin odottaa 10 vuotta? Entäs jos on seurustellut 5 vuotta etänä, pitääkö muuton jälkeen odottaa 10 vuotta lisää.
Ei jumalauta mitä saatanan idiootteja tässä maailmassa on, kuolkaa kaikki pois. Kiitos nam.NIIN JA IDIOOTTEJEN SUKUPUUTTOON KUOLEMISTA TÄSSÄ AJETAANKIN TAKAA, ELI ÄLKÄÄ IDIOOTIT TEHKÖ LAPSIA ELI JÄTTÄKÄÄ GEENINNE JATKAMATTA!
- huokaus -.-
R3FTGYHU6J7IKO8 kirjoitti:
NIIN JA IDIOOTTEJEN SUKUPUUTTOON KUOLEMISTA TÄSSÄ AJETAANKIN TAKAA, ELI ÄLKÄÄ IDIOOTIT TEHKÖ LAPSIA ELI JÄTTÄKÄÄ GEENINNE JATKAMATTA!
Samaa vaan sinulle.
- Onnea yritykseen
oivoi minkälaista paskaa täällä jauhetaan lukuun ottamatta muutamaa viestiä. Olen 22 v nainen ja ukko on 26 ja kyllä me lasta yritetään ja kyllä ystävä piirissä monella jo lapsi ellei kaksikin on. Jos teistä tuntuu että lapsi on tervetullut ja olet valmis ottamaan vastuun ymsymsyms.. niin pökköä pesään. Meillä ukko vaki duunissa, ite oon tehny pätkähommia alan vuoksi, talvella eri hommat ku kesällä. oma talo, auto, kissoja ja koiraa löytyy.. mutta kuitenkin ei sillä materiaalilla ole väliä vaan omalla halulla, kypsyydellä ja valmiudella lapsen hankintaan ja siihen kaikkeen vastuuseen.. mennäämpä ajassa taaksepäin, ei silloinkaan tarvinnut olla huippu koulutuksia, volvoa, koiraa, vakipaikkaa ym alla että voi hankkia lapsen herran jumala ihmiset!!!! Tokihan taloudellinen tilanne on hyvä olla hyvä, en sitä tarkoita. itse muistan opiskelu aikoina, meidän luokalta jäi varmaan 5 opiskelijaa mammalomalle tai isyysvapaalle ja hyvin on mennyt.. ihan se on teistä itestä kiinni, olettehan jo aikuisia ihmisiä. onnea yritykseen jos siihen olette valmiita :)
- Pohtijainen
Hei kaikki, provoilijat ja muut mukavat ihmiset. AP tässä. Ajattelin vaan ilmoittaa, että viimein liuska näytti kahta viivaa
- k.koo+å
" Olisi kiva jos mieheni äiti saisi leikkiä lapsenlapsensa kanssa"
Tämä on mun mielestäni huono syy hankkia lapsia. Mutta se on vain minun mielipiteeni. Mutta jos asiat muuten ovat kunnossa niin siitä vaan...- No niinpä
Heh, sanos muuta. Muiden hyväksynnän takia ei kannata lapsii duunata.
- pohtijainen
Se ei olekaan ainoa syy, mutta yksi monesta syystä.
- dfgfg
Mikäli sinusta tuntuu että olette molemmat kypsiä vanhemmiksi ja taloudellinen tilannekin on vakaa niin siitä vaan. Oikeaa aikaa tuskin kukaan pystyy lähteä määrittämään. Lisäksi etuna olisi sinulla myös mahdollinen isovanhempien apu/tukiverkko. Sen merkitystä ei kannatta väheksyä, siis jos isovanhemmat ovat halukkaita auttamaan lasten hoidossa silloin tällöin. Nuorena nainen on fyysisesti parhaimmillaan äidiksi ja aikaa lapselle on ehkä (riippuu tapauksesta) enemmän kuin sitten 30-vuotiaana ruuhkavuosien aikana.
- Voi helwetti
Vittu mitä jaskaa.. Lapsia ei tiodellakan vastuulliset hanki ihan nuirina ja ihan tuoreeseen suhteeseen, sen sanoo järkikin.
Oikean ajan nimenomasn voi määrittää!
- Onnee:)
Onnea vauvan tulon johdosta.. Luin tuolta rivien välistä plussastanne:)
Oletkin jo siin vaihees et vatsa näkkyy:):):)- Missä ne rivit?
No ei todelakaan yhteiskunnan vahingosta voi onnitella.
- .........
On jollain otsaa.. Toinen saa vauvan ja sä kehtaat sannoo yhteiskunnan vahingoks..
Itse taidat olla se vahinko.- Voi s per..le
Ei välttis. Kaverin suorissa sanoissa on vinha perä. Lapsesta voi onnitellö kohteliaisuusetijetin mukaan vaikka ei tarkoita. Mitenkäs on; voiko lasta onnitella vanhemmistaan, kun tyhmille lapsille ja tyhjän päälle syntyy?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Riikka Purra lupasi Suomen kansalle 1 euron bensaa, hinta nyt 2 euroa
Vasemmistolaisen Marinin hallituksen aikana bensa ei maksanut kuin 1,3 euroa litralta. Ministerin pitäisi perustuslain m2065017Suvi Lindenillä 5 366 päivän putki
Täytyy kyllä myöntää vaikka olen itsekin innokas, niin en ole tuollaiseen yli kymmenen vuoden putkeen kyennyt. Välillä o1194111Mistä se kertoo
Näin miehen pitkästä aikaa. Samantien iski sellainen paineen tunne rintaan, sitä ei ole ollut vuosiin. Ja nyt olen siitä363599- 573585
- 513430
Rakkaalle miehelle
Terveiset rakas. Ikävä on edelleen. Suru valtaa sydämen, kun en saa lähestyä sinua. En saa vastauksia, en soittoa, viest383005Nyt on sanottava että sattuu kipeästi
Jos, sinä aikana kun olen kaivannut ja odottanut sinua ja olet tiennyt sen, niin jos valitsit toisen miehen. Katsot minu182579- 232336
SDP:n kansanedustaja Nazima Radmyar uhriutuu somessa saamistaan viesteistä.
https://www.is.fi/politiikka/art-2000011854410.html Miksi Razmyar ei kestä kansan palautetta oikean kansanedustajan tavo332123UMK-juontajakaksikon pari isoa "mokaa" ihmetyttää - Mitäs tykkäsit Syköstä ja Uotisesta juontajina?
Tänä vuonna UMK-lavalla nähtiin artistien lisäksi juontajakolmikko Jorma Uotinen, Sami Sykkö ja Jasmin Beloued. Juontami231972