Miksi estää toista tulemasta onnelliseksi?

Jos sulle asia ei ole ajankohtainen, siis se ero ja lasten huoltajuus, on hirveän helppo puhua korulausetia! Mutta kun asiat ei mene juuri tuolla tavalla kun kirjoitat, helppo se on suunnitella ja maalata "ihanaa" eroa, mutta kun se on kohdallasi, niin mietippä sitten sanoja mitä kirjoiti!!!

Suosittele vaan lämpimästi ja älä syyttele ketään.. niinpä, mutta tosiasiat ei ole ihna noin.

Kauniita asioita joita on helppo ajatella ja miettiä silloin kun parisuhteessa kaikki on hyvin. Mutta siinä lauseet unohtuu kun saat selville että miehelläsi on toinen. Maa katoaa jalkojen alta, tulee valtavat huonommuuden tunteet, vihaa, katkeruutta ym. Mutta nuo tunteet kuuluvat surutyöhön ja ne vain pitää käydä läpi ja hyväksyä ne.

Tässä kaikessa myllerryksessä minulla oli kuitenkin aina mielessä se että lapset ei saa kärsiä asiasta. Miestä en voinut väkisin luonani pitää enkä todella halunnutkaan. Miksi olisin halunnut asua ja elää ihmisen kanssa joka ei rakasta minua vaan hänen sydämessään on toinen. Mies sanoikin että hän on vasta nyt löytänyt sen elämänsä rakkauden. Joten olisin ollut tosi tyhmä jos olisin häntä väkisin yrittänyt saada jäämään lasten ja minun luokse. Hain eron, lunastin hänet ulos kodistamme ja toivotin onnea uuteen suhteeseen. Mitään muuta minä en siinä tilanteessa voinut tehdä.

Eron jälkee lapset ovat tavanneet isää silloin kun se isälle sopii. Eli loppujen lopuksi aika harvoin. Mutta vuosien myötä olemme tähän sopeutunuteet. Oppineet elämään elämäämme niin että isän tapaamiset ovat harvinaista herkkua ja muu elämä arkea. Alussa yritin ehdottaa isälle tapaamisia silloin ja silloin mutta kun ne eivät isälle käyneet niin luovutin. Helpompi näin kun isä ilmoittaa paria päivää aikaisemmin milloin olisi mahdollista lapset yöksi tai kahdeksi ottaa. Lapset lähtee hänen luokseen jos emme ole ennättäneet suunnitella mitään tai nuorisolla ei ole mitään menoja kavereiden kanssa.

Vaikka ero sattuu ja siitä selviäminen vie vuosia (ainakin omalla kohdallani) niin siitä voi selvitä hengissä ja jopa täydessä ymmärryksessä. Vihalle ja katkeruudelle ei saa antaa valtaa vaan on nämäkin tunteet työstettävä läpi ja hyväksyttävä tapahtunut.

Sulla todella "ruusuiset" kuvitelmat miten ero menee... ei se ole noin kun se on kohdallasi!!

Olet kuin pieni lapsi, "sitten kun minä olen aikuinen, en koskaan eroa, en koskaan huuda lapsilleni jne...minulla on maailman kaunein koti, iso uima-altaineen..."

Kun ensimmäisiä kertoja saat kuulla, että olet hirviö exä, olet juopppo ja mielenvikainen, ja lapsesi haisee, ovat huonokäytöksisiä, ja häiriköitä, niin jos silloin jaksat vielä ajatella et tuet exmiestä uudessa suhteessa, olet iloinen hänen onnesta, ja tuet kaikin puolin... niin hyvä!

Onnea yritykseen!