Rakastuin erääseen nuoreen mieheen syksyllä 1986. Emme olleet kauan yhdessä. Silti elän sen rakkauden varjossa koko loppuelämäni. Hyvässä ja pahassa.
"Hän jätti sormenjäljet mun sydämeen..."
1986
Mags
74
1530
Vastaukset
- kaipaan sinua too
antaisitko lisää vihjeitä, olisinko hän?
- Mags
Vihje... Asutko Oulussa?
- Mags
Mags kirjoitti:
Vihje... Asutko Oulussa?
Paitsi ettei täällä kannata mitään vihjeitä kysellä. Tämä mies kyllä tunnistaisi minut jo nimimerkistä, jos sattuisi täällä käymään. Ja tietäisi mistä on kyse...
- kaipaan sinua too
Hoijaaa.. En tunnista, väärä olet nainen ja vuosikin kun tarkemmin muistelen niin vuodella liikaa ,,, ja tapaukseni oli itä-suomessa.
- tt
Ketä too kaipalet itä- suomesta
- haikailen sinua too
minäkin kaipailen itä-suomesta ja vuoteen 1985...nuorta miestä johon palavasti ihastuin...valitettavasti hän ei tuntenut samoin...
- kkkkkkkkkk
haikailen sinua too kirjoitti:
minäkin kaipailen itä-suomesta ja vuoteen 1985...nuorta miestä johon palavasti ihastuin...valitettavasti hän ei tuntenut samoin...
kuka kaipailee itä- suomesta laita edes yksi nimi-kirjaimin joko etu tai sukunimi.
- haikailen sinua too
kkkkkkkkkk kirjoitti:
kuka kaipailee itä- suomesta laita edes yksi nimi-kirjaimin joko etu tai sukunimi.
?????
- tt
haikailen sinua too kirjoitti:
?????
aika vaikea ymmärtää mitä haikaillet too??????????
- haikailen sinua too
tt kirjoitti:
aika vaikea ymmärtää mitä haikaillet too??????????
niin...onko sillä enää mitään väliä...nimellä...molemmilla omaelämä jossain...haikailla kait saa...ja ikävöidä...
- kaipaan sinua too
haikailen sinua too kirjoitti:
minäkin kaipailen itä-suomesta ja vuoteen 1985...nuorta miestä johon palavasti ihastuin...valitettavasti hän ei tuntenut samoin...
AIKA täsmää ja sukupuoli täsmää, mutta olen jo menettänyt uskoni että tiemme enää kohtaisi , joten en usko että olisit hän kuitenkaan?
Olit vaalea silloin,kaunis nainen ... - haikailen sinua too
kaipaan sinua too kirjoitti:
AIKA täsmää ja sukupuoli täsmää, mutta olen jo menettänyt uskoni että tiemme enää kohtaisi , joten en usko että olisit hän kuitenkaan?
Olit vaalea silloin,kaunis nainen ...Niin, silloin nuori ja nätti, nyt vaan nätti, aika vierii kuomaseni. Niin. tokkopa olen hän jota kaipailet?! Melkoinen sattuma se kyllä olisi.
- kkro..
haikailen sinua too kirjoitti:
?????
1994
- -
Itse synnyin ko. vuonna ja se riittää minulle.
- mikan faijan ...
sama vuosi, mutta kesä ja nainen.
- burana
Voi sinua onnellista. Taisit viedät myös palan hänen sydämestämeen, et voisi muuten muistaa.
- Mags
Enpä tiedä, olenko hänen sydämestään palaa vienyt, ei hän ole sitä niin sanonut. Silloin olin hänelle rakas, nyt - no, en rakas ainakaan. Ehkä hyvä ystävä kuitenkin? Yritän ainakin olla. Minulle hän on ihana rakas ihminen lähellä ja silti niin kaukana... Olen kyllä onnellinen hänestä, niinkuin monista muistakin ihmisistä, joita olen lähelleni saanut.
- burana
Teillä taisi suhde loppua, mutta rakkaus jäi palamaan. Tietenkin hän rakastaa sinua yhä vaikkei välttämättä haluaisi sinua takaisin. Mutta ystäväksi varmasti haluaa.. kukapa ei haluaisi olla rakkauden kohde?
- Mags
Ei, ei hän halua minua takaisin, sen hän on tehnyt selväksi. Aikaa on kulunut, meillä on molemmilla perheet ja hänellä menee vaimonsa kanssa hyvin nyt. Ei tässä sellaisesta ole kyse.
Minä vain kaipaan häntä usein, hän on niin vahva ja hyvä mies. Ja minun tunteeni eivät jotenkin vain suostu sammumaan. Mutta tunteet ovat aivan eri asia kuin teot ja minä olen 100% tietoinen siitä, mitä tunnen ja mitä teen. Olen uskollinen miehelleni ja iloitsen siitä, että hänkin on uskollinen omalla tahollaan.
Minun sydämeeni mahtuu paljon ihmisiä, enkä aio rajoittaa rakkauden määrää omassa elämässäni. Tämä maailma on niin kylmä ja kova paikka, että haluan näyttää tunteeni, jos vain voin. Mutta tunne on eri kuin teko, se on selvä asia.
- burana
Olen aivan sanaton.
"Minun sydämeeni mahtuu paljon ihmisiä, enkä aio rajoittaa rakkauden määrää omassa elämässäni."
Jos voisin, niin kertoisin kaipaamallesi miehelle että käy heti halaamassa sinua.- Mags
Noo, hänen puhelinnumeronsa on 0401....... Ei vaineskaan, varjellaan nyt miesparan yksityisyyttä kuitenkin :) Mutta kaunis ajatus, kiitos siitä! Siitä halauksesta saisin varmasti voimaa pitkäksi aikaa!
- Mags
Kaipaatko sinä burana jotakuta ihmistä menneisyydestä? Onko sinunkin sydämessäsi lähtemättömät sormenjäljet?
- burana
Kyllä kaipaan. Niin paljon etten osaa mitään järkevää tähän edes lyhyesti kirjoittaa :/
Voih.... Toivon sinulle, että kaipauksesi löytää kodin ja tarinasi saa kauniin ja hyvän jatkon...
- burana
Luulen että tarinallani on hieno loppu - kuten sinunkin. Voimme vaikuttaa käsikirjoitukseen;)
"Minun sydämeeni mahtuu paljon ihmisiä, enkä aio rajoittaa rakkauden määrää omassa elämässäni."Niin, voihan siihen käsikirjoitukseen vaikuttaa omalta osaltaan. Mutta näissä elämän saippuaoopperoissa on niin paljon henkilöitä, että on pakko luottaa siihen suurempaan käsikirjoittajaan ja elää vain omaa osaansa. Vaikka kuinka haluaisin muuttaa menneisyyttä tai laittaa elämäni ihmiset toimimaan tulevaisuudessa haluamallani tavalla, niin en pysty siihen.
Voin vain ottaa rakastavan ja hyväksyvän asenteen kaikkeen mitä tapahtuu ja luottaa siihen, että rakkaus löytää oikean tien, kun sen antaa rauhassa tehdä niin.
Tällä hetkellä eniten toivoisin, että saisin oman parisuhteeni mieheni kanssa kuntoon ja rakkauden roihuamaan kotona. Sitten ehkä vähemmän muistelisin tuon suloisen nuoruudenrakkauteni vahvoja käsiä... Ja kyllä minä saankin asiat kuntoon, olen aina ennenkin saanut. Siihen pitää vain uskoa, muu ei auta.
- burana
Jos antaa tuulen kuljettaa, niin voi että tuuli kuljettaa aina. Ehkä joskus osuu karikollle tai paratiisirannikolle. Kuka tietää. Mutta suhteen vaaliminen vaatii työtä ja kasvamista.. kumpa olisin aikoinaan osanut vaalia suhdetta edes pikkuisen kuten nykyään, mutta ei sitä opi ennen kuin tekee virheitä.
Mutta vuosi 1986 on minullekin tärkeä, mitä muuta muistat Mags tuolta ajalta?
Hmm, mielenkiintoinen kysymys, mitä muistan...? Tarkoitatko yleisesti ajan henkeä vai minun henkilökohtaisia muistojani?
Yleisesti 1986 oli vielä 80-luvun "kulta-aikaa". Lamasta ei puhunut kukaan, kulutettiin ja osteltiin varmasti enemmän kuin koskaan ennen. Teknologinen murros oli tulollaan, minunkin isoveljeni näpräili jo ensimmäisiä tietokoneita. MTV oli suosikkikanava ja kaapelikanavia löytyi muitakin, jotka toivat viihteen ihan uudella tavalla ulottuville. Olin liian nuori, jotta muistaisin yhteiskunnallisia asioita paljonkaan, mutta silloin puhuttiin kasinotaloudesta ja rikastumisesta uudella tavalla, ei ollut enää synti olla peluri.
Kuuntelin poppia, Madonnaa ja Tinaa, Eppuja ja Dingoa. Pään täyttivät koulu, pojat, vaatteet ja meikit. No kyllä minä luin myös kirjoja ja harrastin ihan tosissani musiikkia. Oli ihanaa olla aikuistuva tyttö siihen aikaan! Meidät oli "vapautettu", saimme olla seksikkäitä, kovia ja itsenäisiä. Silti me pystyimme vaatimaan vielä sitä kunnioitusta ja ritarillisuutta, josta äitimmekin olivat saaneet nauttia. Siinä murroksessa pystyi nuori nainen poimimaan rusinat pullasta, vanhat perinteet ja uusi vapaus löivät somasti kättä keskenään.
Minä menin tuona vuonna lukioon ja aloin aikuistua ja seikkailla. Sinä vuonna minulla oli suhde yhden opettajani kanssa, en onneksi päästänyt häntä sänkyyni, pussailua ja tuhmien puhumista se oli. Näin jälkeenpäin ajatellen järkyttävää, mutta silloin olin vain tyytyväinen siihen, että minulla oli "elämä". Se juttu kuoli, koska se mies vonkasi seksiä liian innokkaasti, enkä minä halunnut. Sitten hengailin yhden sun toisen pojan kainalossa, mutta en antanut niillekään, en halunnut olla "helppo".
Keväällä olin tavannut ihanan pojan, en koskaan unohda sitä kun näin hänet ensimmäisen kerran. Hän katsoi minuun ja maailmani nyrjähti jotenkin ihanasti. Häneltä sain ensisuudelmani. Myöhään syksyllä tapasimme uudestaan ja aloimme seurustella. Minun ensimmäiseni, ensimmäinen kaikessa, niin hyvässä kuin pahassa... Sitä kestikin sitten kolmatta vuotta, olin 16 kun aloimme ja 19 kun erosimme. Hänen sormenjälkensä ovat sydämessäni yhä....
Tässä minun muistoja, millaisia sinulla on? Miksi se vuosi oli sinulle tärkeä?- asia mies
Eli tässä näemme asian joka kertoo sen että sinä ja sinun miehesi ette ole oikeita toisillenne. Miksi menit edes naimisiin miehesi kanssa jos rakastat entistä poika ystävää palavasti? En yritä syyllistää ketään täällä, mutta tämä on kylmä fakta tässä paskassa maailmassa. Tietenkin onhan miehelläsikin varmasti ollu entinen joka on vieläkin tänäpäivänä kirkkaasti hänen mielessään. No mutta minua askarruttaa tämmöiset asiat että mennään naimisiin ihmisen kanssa jota ei rakastakkaan ja sitten vielä perustetaan perhe. Minä en usko että voisin olla semmoisen naisen kanssa joka rakastaa sydämensä pohjasta entistä ja vieläpä ensimmäistä poika ystävää.
Sehän on valhetta kokonaisuudessaan. asia mies kirjoitti:
Eli tässä näemme asian joka kertoo sen että sinä ja sinun miehesi ette ole oikeita toisillenne. Miksi menit edes naimisiin miehesi kanssa jos rakastat entistä poika ystävää palavasti? En yritä syyllistää ketään täällä, mutta tämä on kylmä fakta tässä paskassa maailmassa. Tietenkin onhan miehelläsikin varmasti ollu entinen joka on vieläkin tänäpäivänä kirkkaasti hänen mielessään. No mutta minua askarruttaa tämmöiset asiat että mennään naimisiin ihmisen kanssa jota ei rakastakkaan ja sitten vielä perustetaan perhe. Minä en usko että voisin olla semmoisen naisen kanssa joka rakastaa sydämensä pohjasta entistä ja vieläpä ensimmäistä poika ystävää.
Sehän on valhetta kokonaisuudessaan.Kuulehan asia mies: siitä hetkestä kun erosin tuosta ensimmäisestäni meni aikaa yli kymmenen vuotta siihen, että tapasin nykyisen mieheni. Siinä välissä oli pitkä suhde ja paljon elämää, ihan tavallista nuoren aikuisen pyrkimystä perheen ja normaalien opiskelu-, työ-, ym. kuvioiden pyörittämiseen. Myös se poikaystäväni meni naimisiin, sai perheen, uran ym. ym. Me olimme eronneet ja sillä sipuli. Yritin kovasti silloin nuorena unohtaa hänet, sydän oli särkynyt, mutta eteenpäin oli mentävä. Onnistuinkin unohtamaan, ainakin pinnallisesti oikein hyvinkin.
Nykyistä miestäni rakastan täydestä sydämestäni. Hän on perheessämme puoliso, isä, se toinen aikuinen, johon haluan luottaa ja jonka kanssa tahdon vanheta. Jos minulla tunteita onkin entistäni, tai oikeastaan entisiäni kohtaan (minulla on hyviä muistoja muistakin elämäni miehistä), niin ne ovat kuitenkin vain tunteita, minä hallitsen niitä ja pidän ne aisoissa.
Täällä anonyyminä voi vuodattaa kaipuutaan ja näyttää sen puolen ajatuksistaan, mitä "aikuisten oikeasti" ei voi. Ja se on ihan hyvä niin.
En tiedä kuinka vanha olet, mutta minun iässäni (40 ) on jo oppinut, että yhden ihmisen elämään mahtuu useampi rakkaustarina ja ne kaikki voivat olla syviä ja tosia. Rakkaus on tunne, josta kyllä riittää, kun sen vain uskaltaa kokea ja on valmis tutustumaan toiseen ihmiseen perinpohjaisesti ja aidosti.- asia mies
mags kirjoitti:
Kuulehan asia mies: siitä hetkestä kun erosin tuosta ensimmäisestäni meni aikaa yli kymmenen vuotta siihen, että tapasin nykyisen mieheni. Siinä välissä oli pitkä suhde ja paljon elämää, ihan tavallista nuoren aikuisen pyrkimystä perheen ja normaalien opiskelu-, työ-, ym. kuvioiden pyörittämiseen. Myös se poikaystäväni meni naimisiin, sai perheen, uran ym. ym. Me olimme eronneet ja sillä sipuli. Yritin kovasti silloin nuorena unohtaa hänet, sydän oli särkynyt, mutta eteenpäin oli mentävä. Onnistuinkin unohtamaan, ainakin pinnallisesti oikein hyvinkin.
Nykyistä miestäni rakastan täydestä sydämestäni. Hän on perheessämme puoliso, isä, se toinen aikuinen, johon haluan luottaa ja jonka kanssa tahdon vanheta. Jos minulla tunteita onkin entistäni, tai oikeastaan entisiäni kohtaan (minulla on hyviä muistoja muistakin elämäni miehistä), niin ne ovat kuitenkin vain tunteita, minä hallitsen niitä ja pidän ne aisoissa.
Täällä anonyyminä voi vuodattaa kaipuutaan ja näyttää sen puolen ajatuksistaan, mitä "aikuisten oikeasti" ei voi. Ja se on ihan hyvä niin.
En tiedä kuinka vanha olet, mutta minun iässäni (40 ) on jo oppinut, että yhden ihmisen elämään mahtuu useampi rakkaustarina ja ne kaikki voivat olla syviä ja tosia. Rakkaus on tunne, josta kyllä riittää, kun sen vain uskaltaa kokea ja on valmis tutustumaan toiseen ihmiseen perinpohjaisesti ja aidosti.No ihmisiä on erillaisia, jotkut (40 ) ovat eläneet läpi sen yhden suuren rakkauden.
Se että rakastat miestäsi, joka on perheessäsi puoliso ja se toinen aikuinen, niin nuo yllä mainitut jutut jotka aikaisemmin kirjoitit että on ikävä ja sitä ja tätä nii eihän siitävoi kuin saada käsityksen että ikävöit entistä poika ystävääsi joka oli sinulle se ihan ensimmäinen kaikessa asioissa. Ja sinun nykyinen miehesi ei ole siis ainut elämäsi mies, antaa se vaan lisää pontta tämmöiseen ajatelmaan,että sinä kaipaat sitä yhtä ja erityistä, en edelleenkään katso aiheeksi perua yllä kirjoittamaani tekstiä jossa sanoin aika jyrkästi mutta on siinä jokin totunen ainakin mitä olet kirjoittanut aiemmin. Kun kirjoitit että täällä voi vuodattaa kaipuuta anonyymina tunteita, koska muuten et voi sanoa ketä oikeasti rakastat.
Minulla ei ole sinua tarkoitus solvata haluan vain että itsekkin huomaat seikan mikä on yleistä. asia mies kirjoitti:
No ihmisiä on erillaisia, jotkut (40 ) ovat eläneet läpi sen yhden suuren rakkauden.
Se että rakastat miestäsi, joka on perheessäsi puoliso ja se toinen aikuinen, niin nuo yllä mainitut jutut jotka aikaisemmin kirjoitit että on ikävä ja sitä ja tätä nii eihän siitävoi kuin saada käsityksen että ikävöit entistä poika ystävääsi joka oli sinulle se ihan ensimmäinen kaikessa asioissa. Ja sinun nykyinen miehesi ei ole siis ainut elämäsi mies, antaa se vaan lisää pontta tämmöiseen ajatelmaan,että sinä kaipaat sitä yhtä ja erityistä, en edelleenkään katso aiheeksi perua yllä kirjoittamaani tekstiä jossa sanoin aika jyrkästi mutta on siinä jokin totunen ainakin mitä olet kirjoittanut aiemmin. Kun kirjoitit että täällä voi vuodattaa kaipuuta anonyymina tunteita, koska muuten et voi sanoa ketä oikeasti rakastat.
Minulla ei ole sinua tarkoitus solvata haluan vain että itsekkin huomaat seikan mikä on yleistä.Niin... En ole kyllä väittänytkään, että nykyinen mieheni olisi elämäni ainut mies. Mutta kyllä minä häntä ihan oikeasti rakastan. Ja kyllä, minulla on lämpimiä tunteita entistä poikaystävääni kohtaan. Hän on vähintäänkin hyvä ystävä, jota rakastan, ehkä ihan vähän enemmänkin. En näe mitään ristiriitaa tässä?
Ehkä meillä on ihan erilainen käsitys rakkaudesta? Minä en koe, että rakkautta pitäisi rajoittaa niin, että se kohdistuu vain yhteen ihmiseen. Eihän rakkaus siitä "pilalle" mene, että rakastaa useampaa ihmistä. Johan pelkästään perheessäkin voi olla monta ihmistä, joita rakastaa. Puhumattakaan suvusta, ystävistä....
Mutta ihan siis romanttistakin rakkautta voi minun mielestäni hyvin kokea montaa ihmistä kohtaan, eikä sitä pitäisi itseltään kieltää. Voin paremmin kun tunnustan tunteeni ja elän sovussa niiden kanssa.
Enkä tarkoittanut tokikaan, että kaikkien pitäisi elää monta rakkaustarinaa elämässään. Kyllähän se yksikin riittää, jos se onnistuu kerralla hyvin. :) Että ihan hienoa, jos olet saanut kokea yhden hienon rakkaustarinan, onnea siitä.
Pettäminen on sitten ihan eri juttu. Se on teko, ei tunne ja sitä en hyväksy ollenkaan.- asia mies
mags kirjoitti:
Niin... En ole kyllä väittänytkään, että nykyinen mieheni olisi elämäni ainut mies. Mutta kyllä minä häntä ihan oikeasti rakastan. Ja kyllä, minulla on lämpimiä tunteita entistä poikaystävääni kohtaan. Hän on vähintäänkin hyvä ystävä, jota rakastan, ehkä ihan vähän enemmänkin. En näe mitään ristiriitaa tässä?
Ehkä meillä on ihan erilainen käsitys rakkaudesta? Minä en koe, että rakkautta pitäisi rajoittaa niin, että se kohdistuu vain yhteen ihmiseen. Eihän rakkaus siitä "pilalle" mene, että rakastaa useampaa ihmistä. Johan pelkästään perheessäkin voi olla monta ihmistä, joita rakastaa. Puhumattakaan suvusta, ystävistä....
Mutta ihan siis romanttistakin rakkautta voi minun mielestäni hyvin kokea montaa ihmistä kohtaan, eikä sitä pitäisi itseltään kieltää. Voin paremmin kun tunnustan tunteeni ja elän sovussa niiden kanssa.
Enkä tarkoittanut tokikaan, että kaikkien pitäisi elää monta rakkaustarinaa elämässään. Kyllähän se yksikin riittää, jos se onnistuu kerralla hyvin. :) Että ihan hienoa, jos olet saanut kokea yhden hienon rakkaustarinan, onnea siitä.
Pettäminen on sitten ihan eri juttu. Se on teko, ei tunne ja sitä en hyväksy ollenkaan.Tietenkin tämä asia on sillä selvä,että jos miehesi kaipaa myös omaa exäänsä niin mikäs siinä. Eikös miehelläsi ole myös exä jonka kanssa on on viettä nyt se nuoruuden ja kaikenpaskan.
- burana
1986 oli hienoa aikaa. Paljon yhtälaisuuksia Magsin kanssa.. iät ja suhteen kesto. Jo pelkkä muistelu herkistää liikaa, enpä muista muuta kun hänet tuolta ajalta. Eput, Dire.. ja armeija. http://www.youtube.com/watch?v=5vUDmFjWgVo
Ja miten voi rakastua johonkin eka sekunnilla. Osu ja uppos.Kyllä se ensisilmäyksellä rakastuminen on ihan totta... Ja kaunista. Tuo taisi olla ihan maaginen vuosi... :) Herkkiä muistoja on ihana vaalia! Onnea tulevaan sinulle!
- burana
samoin
- burana
Tuli mieleen että kun on olemassa äitien ja isien päivät, kaatuneiden muistopäivä.. niin voisi olla exä-päivä, jolloin voisi ihan lain turvin muistaa edellisiä kumppaneita ilman ympäristön luomaa paheksuntaa? Exä -päivänä muisteltaisiin vanhoja ystäviä ystävinä eikä vihollisina.
Hyvää alkavaa viikkoa. Aika ihana ajatus!
Tosin olisi siinä varjopuolensa, on se joukko ihmisiä joille eroon on ollut todella painava ja vakava syy. Mutta onhan niitäkin ihmisiä, joille äitienpäivä tuo vain kipeitä muistoja jne. Ja olisihan siinä nykyisillä kumppaneilla nieleksimistä, varsinkin jos ei menisi ihan tasan se ex-kumppanien määrä ja laatu....
Joten kyllä sellainen virallinen exien päivä voisi olla ihan hyvä. Silloin heitettäisiin kaikki katkeruus pois ja pitäisi olla iloinen kokemuksistaan ja kiitollinen exästä, jolta oppi paljon. Ja saisi ottaa reippaasti yhteyttä exään, voi sitä puhelinten kilinää ja sähköpostien suihketta! Face kaatuisi monta kertaa päivän aikana, kun ihmiset tökkisivät toisiaan ja kirjoittelisivat sydänviestejä seinille! Hihii! :) Nämä palstat olisivatkin sitten ihan turhia, koska ei tarvitsisi haikailla, voisi kysyä ihan suoraan, että mitä kuuluu.
Kannatettava ajatus, mitenkähän tämä saadaan aikaiseksi?!- burana
Hei Mags taas.. jätetään exä -päivä vielä hautumaan. Minua kiinnostaisi tietää se, miten sinä järjestäisit päivän ohjelman jos voisit viettää päivän rakastettusi kanssa, esim klo 9-21. Taas aika omituinen ajatus, mutta kerkesin jo kysyä;)
Itselle tuli mieleen ensimmäisenä hieman autoilua, huippu ravintola, laatu viini, auringon lasku.. mutta en usko että hän siitä tykkäisi. Kuten en minäkään.
Mikäli en saa sydänkohtausta tavatessa aamulla, niin kahvikupposet kävisimme juomassa huoltoasemalla. Tämän jälkeen voisin ajaa kotia ja esitellä hänet perheelleni (!). Juu, no problem - hänet haluan ehdottomasti esitellä perheelleni. Sieltä sitten vierailu molempien vanhempien luona, ja eiköhän jommassa kummassa potut tarjota.
Ähkyolon kadotessa ehdottaisin muutaman kilometrin/tunnin kävelylenkkiä viereisellä kuntopolulla tai kesällä ilman muuta joelle soutelemaan. Jos nälkä (minulla ei) niin pikaruoka jossain ja sitten palauttaisin hänet tuntia aikaisemmin kuin sovittu takaisin (jotta ensi vuonna uudestaan...).
Tämmöistä tuli nyt mieleen. Noniin... Ensimmäinen vastaukseni katosi jonnekin, yritetäänpä uudelleen.
Siis tosi hauska tehtävä tämä! :) Sinun päiväsi kuulostaa mukavan kotoiselta, olisi varmasti hyvä tehdä helppoja ja molemmille mukavia juttuja. Yliromanttisuudesta en minäkään tykkäisi, jalat maassa on turvallista olla. Tosi mielenkiintoista, että esittelisit hänet perheellesi. Pistää miettimään, että minkähänlainen mielenkiintoinen tarina teillä onkaan!?
Rakastettu on kyllä vahva sana, jos exästä puhutaan, mutta siinähän se päivän aikana selviäisi se rakkauden määrä. Kyllä minä haluaisin tällaisen päivän joskus toteuttaa, jos (olo)suhteet sen sallisivat.
Päivä alkaisi sillä, että tapaisimme rannalla. Se on meille tuttu ja rakas ranta, siellä olisi hyvä tehdä pitkä kävelylenkki, katsella merta ja jutella ja fiilistellä.
Sitten lähdettäisiin kuntosalille. Hän tietää miksi ja se olisi varmasti hänellekin mieluinen juttu. Pari tuntia ainakin menisi, kun käytäisiin treeniä läpi ja saisin ihailla hänen suorituksiaan raudan parissa. :)
Syömään mentäisiin joko johonkin pikkuravintolaan, vaikka pitsalle tai muuten vain rennosti. Toinen vaihtoehto on piknik jossain nätissä puistonnurkassa. Piknikissä olisi sekin hyvä puoli, että voisi ottaa vaikka nokoset välillä....
Illalla mentäisiin sitten leffaan. Sen jälkeen olisikin kello jo vissiin 21 ja lumous haihtuisi...
Ihana päivä, olisipa totta!- burana
Mukava päivä, tosin kuntosalilla käynti vähän arvelluttaa - jotain erikoisia muistoja kenties?
Noo, se liittyy tähän nykyelämään, ei me silloin nuorena kuntosalilla käyty.
Minä olin tosi huonossa kunnossa sekä fyysisesti, että henkisesti joitakin vuosia sitten. Hän on intohimoinen voimaharjoittelija, joten hän ehdotti että parantaisin oloani kuntosalilla. En ollut koskaan edes ajatellut, että se olisi minun lajini, mutta kokeilin. Hän antoi neuvoja ja kannusti. Minulle oli ihan oikeasti mielettömän suuri apu sinä talvena siitä, että uskalsin treenata.
Siksi haluaisin, että mentäisiin salille ja treenattaisiin edes yhden kerran yhdessä. Uskon että hänkin tykkäisi.Quid pro quo - miksi sinä voisit esitellä hänet perheellesi? Se kuulostaa erikoiselta, mutta ehkä tähän sinun tarinaasi ei liity salailua ollenkaan? Onko sinulla ketään, joka voisi loukkaantua?
- burana
Niin.. monta asiaa on huomioitava. Kokemuksen (!) perusteella tuntuu että turha arvailla toisten mahdollisia ajatuksia ja tuntemuksia, vaan on parempi toimia ihan rehellisesti ja avoimesti kuten aina parisuhteessa. Nykyisen puolison kanssa meillä on vahva luottamus joten en usko että mitään ongelmia tulisi, ja luulen hänen hyväksyvän ystävyyssuhteen. Luultavasti olisi viisasta kuitenkin mainita asiasta etukäteen ;)
Ja toisaalta.. olisin niin iloinen tapaamisesta että sokeakin näkisi sen vielä vuoden kuluttua! Hienoa, että teillä on noin luja luottamus puolisosi kanssa! Harvoilla ihmisillä on.
Minä en usko, että mieheni kieltäisi minua menemästä päiväksi salille ja syömään ja leffaan toisen kanssa. Eikä se meille mitään eroa tms. tekisi. Mutta luulen kyllä, että se vähän tai ehkä paljonkin satuttaisi häntä. Hän miettisi, että mistä nyt tuulee, onko minun elämäni kääntymässä hänestä poispäin. En tekisi sitä, en haluaisi aiheuttaa sellaista epävarmuutta, enkä mustasukkaisuuden tuskaa. Siksi en paljon puhu siitäkään, että pidän entiseni kanssa yhteyttä. Joskus olen kyllä maininnut asiasta, että se mikään salaisuus ole. En vain puhu siitä paljonkaan.
Ja toinen juttu olisi, että entäpä jos oikein kovasti sitten rakastuisin uudelleen, kun viettäisin aikaa vanhan rakkaani kanssa. Joskus nytkin, kun pidetään yhteyttä mailin kautta, tunteet vellovat aika isoina. Näin ne pysyvät kurissa, mutta livenä voisin olla mennyttä... Parempi minun haaveilla vaan.... :)
Mutta jos sinä pystyt tuollaisen ystävyyden ihan livenä toteuttamaan, niin sehän on tosi mahtavaa! Kaikki rakkaus, ystävyys, hyvät ihmissuhteet ovat hyväksi meille, niin kauan kuin ketään toisia ei varmasti satuteta. Eli kyllä sen puolison kanssa kannattaa ensin jutella ja varmistua siitä, että hän ymmärtää... Onnea matkaan!- burana
No ei se aina ole ollut helppoa. Ei ollenkaan, mutta ehkä olemme oppineet jotain.. tai sitten emme enää välitä (heh..). Tuo on aika vaarallista kun ajattelee että "en kerro ettei kaveri loukkaannu" - tiedän hyvin, mutta toisaalta ymmärrettävää. Ihmisiä ku ollaan.
Sinullahan on hyvin suhteet kunnossa kun voit viestitellä mailitse, minulla ei ole ollut mitään yhteyksiä 20 vuoteen - joten vielä vähän rohkeutta niin lähetän viestin hänelle. Niin no, minä ajattelen kai suojelevani miestäni. Rakastan häntä, enkä halua että tällainen juttu tulisi meidän väliimme, kun ei ole mitään syytä häntä loukata.
Ja hänellä on kyllä vapaa pääsy minun mailiini ja facebookiini, että jos hän haluaa niin voi katsoa mitä kirjoitellaan. Ei ole tainnut katsoa, kun ei ole mitään syytä epäillä minua.
Niinkuin sanoin, minun sydämeeni mahtuu paljon ihmisiä, paljon rakkautta ja miehenikin tietää sen. Eivät minun ystävyyssuhteeni vie häneltä mitään. Mutta toisaalta, jos kovasti kohkaisin ja hehkuttaisin entisiäni, niin kyllä se varmasti häntä harmittaisi. Ainakin uskon niin ja siksi rajoitan omia tekemisiäni, ettei tule harmia kenellekään.
No, keräähän rohkeutta ja päätä mitä teet! Muista, että siellä mailin toisessa päässä on elävä ihminen, ei mikään muistonukke. Hänenkin maailmansa liikahtaa, kun kirjoitat ja hän reagoi siihen omalla tavallaan, et voi ennakoida sitä mitenkään. Voit vain myötäelää hänen tunteitaan ja kuunnella häntä.
Muistan, kun sain ensimmäisen mailin entiseltäni, siinä oli ollut yli kymmenen vuotta hiljaisuutta välissä. Olin ihan shokissa, olin monta päivää täysin tolaltani. Se oli niin iso juttu minulle. Ja tässä näiden vuosien ajan, mitä olemme kirjoitelleet, olen monesti ollut pettynyt. Olen saanut huomata, että ei meillä mene toiveet ja ajatukset aina yksiin ja välillä olen kovasti toivonut, että hän ei olisi sitä ensimmäistäkään mailia lähettänyt. Mutta sitten olen taas ollut onnellinen siitä, että hän teki niin.
Onnea matkaan.... Ja hyvää viikonloppua! Kerrothan sitten miten kävi, kun lähetät sen viestin :)- burana
Olet aivan oikeassa. Tiedän että siellä jossain asuu onnellinen perhe, enkä halua aiheuttaa murheita heille pienimmissäkään määrin. Muuten olisin soittanut jo vuosia sitten.
Tekee vain kovasti mieli kysyä, että mitä sinulle kuuluu... mutta mitä sekään minulle kuuluu. Voi olla että odotan että näemme vanhainkodissa, jolloin käyn sanomassa suoraan että jos kiinnostaa.. niin voit nojata minun rollaattoriin välillä :)
Hyvä viikonloput. Minäkin odotan innolla sitä rollaattorivaihetta... Sitten on kun on tosi vanha, ei tarvitse enää välittää muiden mielipiteistä. Tai saattavathan lapset hermostua, mutta niistä viis. Kai vanhatkin osaavat ja saavat rakastaa...?
Onpahan jotain mitä odotella, kun nyt tämä elämä on tällaista kädenlämpöistä arjen pyöritystä. : )Uneksitaan vaan....
Minä huomaan uneksivani taas liikaakin. Kun menee oman miehen kanssa huonosti, niin on vakavassa vaarassa rakastua siihen menneisyyden prinssiin :( Huono juttu, hän ei minua halua, enkä minäkään halua elää muistojen vankina. Ei ole oikein kuvitella jotain tavallista kaveruutta elämää suuremmaksi suhteeksi. Hullun hommaahan se on, mutta kun on mieli maassa niin mielikuvitus tekee temppunsa. Ja sitten on entistä pahempi olo.
Haluaisin vain sellaisen elämän jossa joku haluaa minua ihan kokonaisena ja oikeana ihmisenä, tällaisena kuin olen. Hän se ei ole, oman miehenkin kanssa takkuilee... Ehkä minun pitäisikin vain elää yksin, ilman mitään rakkaustarinaa, kun ei ne näytä minulta sujuvan mitenkään päin. :(
No joo, kuitenkin hyvää itsenäisyyspäivää ja kauniita unelmia vain...!
- burana
:/
Leuka ylös vaan ja tsemppiä!
Just dreaming.. Kiitos! Tsemppi on paikallaan, kaikki menee nyt niin pieleen taas. Mutta pikkumurheitahan nämä ovat. Minulla on elämässä niin isoja ja hienoja onnenaiheita, että ei kannata välittää mokomista sydänsuruista. Pyh ja pah! :)
Ja nyt vaan unelmoin joulusta ja sitten sen jälkeen työntäyteisestä keväästä ja siitä päivästä, kun lumi sulaa POIS ja tulee pyöräilyilmat ja auringonpaiste :) Siinäpä sitä unelmaa onkin, ei tarvitse miettiä mitään tyhmiä miehiä ja niiden kommervenkkejä... :)
Iloista Joulua!- Nansku12
Ihana keskustelu, näköjään muillakin samanlaista "ongelmaa". Minun ikävöinnin kohteeni kanssa tapailin 19-20-vuotiaana mutta se loppui kun lähdin maailmalle toteuttamaan unelmiani (ja ikävöimään häntä). Nyttemmin maailmalla reissattua olen asettunut takaisin koti-Suomeen (jatkamaan hänen ikävöimistään). Nyt olemme molemmat naimisissa ja molemmilla on yksi lapsi. Haluaisin soittaa ja kysyä kuulumisia mutta en halua häiritä heidän perhe-elämäänsä. Mutta toisaalta jo heillä on kaikki hyvin niin tuskin puhelu exältä heitä hetkauttaa? Ehkä saisin itse jotain mielenrauhaa jos juttelisin hänen kanssaan ja tavallaan pääsisin johonkin lopputulokseen ja voisin unohtaa..
Pitäisikö soittaa?? Jaa-a Nansku... Enpä uskalla neuvoa suuntaan enkä toiseen. Ehkä sydän sanoo, mitä tehdä, kun vain kuuntelet sitä hiljaa ja rauhallisesti.
Juuri nyt, kun tuntuu ettei minua oikein kukaan rakasta, niin toivon ettei sitä yhteyttä olisi pidetty. Minä otan sen niin vakavasti. Kuvittelen, että minulla on ihan oikea ihmissuhde sen entiseni kanssa, vaikka ei se sitä ole. Se on vain nettileikkiä hänen puoleltaan, sellaista virtuaalista kissaa ja hiirtä. Minä haluaisin sen olevan oikea ystävyys, rakastan häntä niin paljon vieläkin. Mutta vain etäisyyden päästä, koska on se vastuu perheistä ja tästä kokonaisuudesta ja kaiken hyvän säilymisestä niin kova.
Minulla aina sydän vähän särkyy, kun viestittelen hänen kanssaan ja tajuan sen, miten vähän merkitsen hänelle enää. Yritän lopettaa, ehkäpä piankin olen niin vahva, että voin jättää koko mielikuvitusmaailman ja elää vain vahvana ja iloisena tätä oikeaa elämääni.
Ehkä min nyt varoittaisin vakavasti siitä yhteydenotosta, siitä voi tulla murhettakin. Mutta olenhan minäkin saanut myös iloa ja hyviä hetkiä, joskus hän sanoo jotain kaunista ja siitäkin saan voimaa niin paljon. Että jaksan sitten taas sen välinpitämättömyyden. (Eikö näytäkin naurettavalta roikkumiselta tämä, häpeän itseäni. Sydän on hölmö ja rakkaus sokea, niin se vain on....)
Mielenrauha voi olla saavuttamatonkin asia. Olisitko valmis hyväksymään sen, että joitakin asioita ei voi korjata eikä muuttaa tässä elämässä? Että virheiden ja pettymysten kanssa täytyy vain elää koko elämä ja tulla niiden kanssa toimeen.? Jospa ratkaisu löytyisikin siitä ja et soittaisikaan? Tai sitten soitat ja.... : )
Hyvää Joulun odotusta kuitenkin!- burana
Paljon hankalia muuttujia elämässä.
Surullista ajatella ettei saisi enää eron jälkeen yhteyttä pitää, tai se olisi jollain tapaa paheksuttavaa. Totta sekin, että varovainen pitää olla ettei kukaan pahoita mieltään. Minusta vaan tuntuu että jos haluaa ottaa yhteyttä niin rohkeasti vaan ;/
Minä lähetin ystävälle viime viikolla viestin ja sain hienon vastauksen. Tuntuu hyvälle vieläkin. Eihän tässä enää mitään hätää ole..;)
Pave Maijanen / Ikävä:
Onko sulla joskus ikävä ollut jotain jota ei ehkä olekaan?
Onko sulla koskaan ikävä tullut, vaikket tiedä mitä edes kaipaatkaan?
Niinkuin pieni satu johon lapsena uskoit, menettänyt hohteen on kokonaan
tai niinkuin kaunis maisema jota ei koskaan, ole edes ollut olemassakaan
Ootko omaa elämääsi ikävöinyt, joka ohi kulkee, ettet huomaakaan?
Päiviä lyhyitä tai pitkiä joista, et koskaan saanut otettakaan?
Minulla on suunnaton ikävä sinne, mistä en koskaan oo kuullutkaan
minä olen kauan jo sinua kaivannut, sinua ei varmasti olekaan
Minulla on ikävä, minulla on suunnaton ikävä
Minulla on ikävä, minulla on suunnaton ikävä
refrain:
Tunsitko sä joskus tulisen hetken ja sanoit nyt aloitetaan uudestaan?
Huomasitko sitten sen elämäsi hetken kohta jo menneen menojaan?
Sinulla on suunnaton ikävä sinne, mistä et koskaan oo kuullutkaan
Sinä olet kauan jo minua kaivannut, minua ei varmasti olekaan
Sinulla on ikävä, sinulla on suunnaton ikävä
Sinulla on ikävä, sinulla on suunnaton ikävä
refrain
Sinulla on ikävä, sinulla on suunnaton ikävä
Minulla on ikävä, minulla on suunnaton ikävä
Sinulla on ikävä, sinulla on suunnaton ikävä.
Ikävä, ikävä Mmm... Kaunis biisi tuo ja pysäyttävät sanat.
- burana
Ai ai kun sydäntäsi särkee. Siihen ei edes buranat auta. Toivottavasti tulee happirikkaat hiihtokelit niin ajatuskin kirkastuu - nyt on vielä harmittavan pimeätäkin. Kenties pieni ulkomaan matka auttaisi rikkomaan arkiset rutiinit?
Iso kiitos viisaista sanoistasi Mags, niistä oli minulle hyötyä kun viestiä kirjoittelin! Kiitos itsellesi tsempistä, ei tässä nyt lomailemaan valitettavasti jouda. Ulkomaat odottavat aikaa tulevaa. Mutta minua piristää aina vuodenvaihde, tulee uudet aikataulut ja päivä alkaa pitenemään. Olen kevätihminen ihan täysillä, minun synkkä luontoni piristyy ja saa muuta mietittävää, kun tulee valoa ja uutta ilmaa ja aurinkoa!
Eikä sydänsuruihin kuole, ystävät ja perhe ovat parasta lääkettä niihin. Täytyy vain pitää katse tiukasti muualla kuin siellä minne se yrittää harhailla ;)
Olisipa mukava tietää mitä kirjoitit hänelle ja mitä "viisasta" muka sanoin... Mutta ymmärrän, että kaikkea ei voi näillä foorumeilla jakaa. Joskus olisi ihan mukavaa olla se kärpänen katossa - edes hetken aikaa! :)- burana
Minä pidän myös keväästä, ja etenkin seuraavaa kevättä odotan ihan malttamattomana. Mutta ei siitä enempää.
Paljon viisasta olet tälle sivulle kirjoittanut, ihmissuhteista ja rakastamisesta. Iloista ja suruista. En osaa tarkemmin selittää, mutta jotenkin rohkenin kuitenkin kirjoittamaan ja usko pois - mikä helpotus näiden vuosien jälkeen.
Tiesin että kirjoitin mitä vaan, niin hän tietää että yhä välitän hänestä. Ei mitään tunteikasta ja vaan lämpimät terveiset hänelle, muutamalla sanalla kerroin omasta perheestä ja toivotin hyvät joulut. Sinne päin.
Kiitos Mags mielipiteistä ja hyvää Joulua!
Hyvää Joulua myös sinulle! Palaahan sitten joskus kertomaan, miten teille kävi! :)
- diesel4
Tästä voisi ymmärtää että ei naimisiin kannata mennä jos ei rakasta ihmistä.
- Loivaton
Mags luin sinun ja buranan kekustelun mukava kuulla tuommoista tunteesta sitä ihmistä kohtaa joka joskus oli sinulle kaikki kaikessa ja en tiedä mitä tuo asia mies muka niin jyrkästi asioita vääntää mutta hänellä on totuutta jonkin verra asiassa. No mutta miten tapasit nykyisen miehesi ja tuntuiko siltä että hän on se oikea sinulle? Tunsitko sen huumaavan tunteen jonka tunsit silloin sen ensirakkauden kanssa. Vai oliko se suuremoi tunne sitä nykyistä miestäsi kohtaan? Hyvää uuttavuotta kaikille!
- asia mies
Loivaton kirjoitti:
Mags luin sinun ja buranan kekustelun mukava kuulla tuommoista tunteesta sitä ihmistä kohtaa joka joskus oli sinulle kaikki kaikessa ja en tiedä mitä tuo asia mies muka niin jyrkästi asioita vääntää mutta hänellä on totuutta jonkin verra asiassa. No mutta miten tapasit nykyisen miehesi ja tuntuiko siltä että hän on se oikea sinulle? Tunsitko sen huumaavan tunteen jonka tunsit silloin sen ensirakkauden kanssa. Vai oliko se suuremoi tunne sitä nykyistä miestäsi kohtaan? Hyvää uuttavuotta kaikille!
Jaahas, kyllähän minä sanoin aika jyrkästi mutta mutta aikalaila todelista kuvaavaa asiaa.
- asia mies
asia mies kirjoitti:
Jaahas, kyllähän minä sanoin aika jyrkästi mutta mutta aikalaila todelista kuvaavaa asiaa.
Ai niin. Loivaton miten voit kuulla nuo tunteet, kun ne ovat tänne kirjoitettu? =)
Loivaton kirjoitti:
Mags luin sinun ja buranan kekustelun mukava kuulla tuommoista tunteesta sitä ihmistä kohtaa joka joskus oli sinulle kaikki kaikessa ja en tiedä mitä tuo asia mies muka niin jyrkästi asioita vääntää mutta hänellä on totuutta jonkin verra asiassa. No mutta miten tapasit nykyisen miehesi ja tuntuiko siltä että hän on se oikea sinulle? Tunsitko sen huumaavan tunteen jonka tunsit silloin sen ensirakkauden kanssa. Vai oliko se suuremoi tunne sitä nykyistä miestäsi kohtaan? Hyvää uuttavuotta kaikille!
Loivaton: en nyt taida ihan yksityiskohtaisesti selostaa, miten tapasin nykyisen mieheni, mutta ihan tavallinen tapa se oli :) Tutustuttiin, rakastuttiin, seurusteltiin, muutettiin yhteen, perustettiin perhe.... Näitä tuttuja ratoja se meni.
Tunsinko huumaavan tunteen? Tunsin sellaisen tunteen, kuin olisin tullut kotiin. Ei se ollut ehkä huumaava tunne, vaan sellainen turvallinen ja lämmin oivallus, että tämän ihmisen kanssa minulla on todella hyvä olla. Sain olla vapaasti oma itseni, kaikki jännitys ja teeskentely oli heti tipotiessään, kun tapasimme. Kuin olisimme tunteneet aina.
Ei ollut samanlainen tunne kuin ensirakkauden kanssa. Silloin kauan sitten se oli yksi katse ja olin kuin lumottu. Suurempi vai pienempi? Aika mahdotonta sanoa. Erilainen, mutta samalla tavalla hieman nälkäiseksi jättävä. Molempia miehiä halusin lisää, halusin heidän luoksensa ja halusin tuntea heidät kunnolla.
Ja nyt puhutaan vain näistä kahdesta. Siinä välissäkin olen rakastunut ja sekin oli taas ihan erilaista. Jos verrata pitää, niin ehkä sen ensirakkauden jälkeen kaikki muut ovat olleet vähän vähemmän intohimoisia juttuja ja enemmän tätä turvallisuuden ja kodintunteen hakemista.- asia mies?
mags kirjoitti:
Loivaton: en nyt taida ihan yksityiskohtaisesti selostaa, miten tapasin nykyisen mieheni, mutta ihan tavallinen tapa se oli :) Tutustuttiin, rakastuttiin, seurusteltiin, muutettiin yhteen, perustettiin perhe.... Näitä tuttuja ratoja se meni.
Tunsinko huumaavan tunteen? Tunsin sellaisen tunteen, kuin olisin tullut kotiin. Ei se ollut ehkä huumaava tunne, vaan sellainen turvallinen ja lämmin oivallus, että tämän ihmisen kanssa minulla on todella hyvä olla. Sain olla vapaasti oma itseni, kaikki jännitys ja teeskentely oli heti tipotiessään, kun tapasimme. Kuin olisimme tunteneet aina.
Ei ollut samanlainen tunne kuin ensirakkauden kanssa. Silloin kauan sitten se oli yksi katse ja olin kuin lumottu. Suurempi vai pienempi? Aika mahdotonta sanoa. Erilainen, mutta samalla tavalla hieman nälkäiseksi jättävä. Molempia miehiä halusin lisää, halusin heidän luoksensa ja halusin tuntea heidät kunnolla.
Ja nyt puhutaan vain näistä kahdesta. Siinä välissäkin olen rakastunut ja sekin oli taas ihan erilaista. Jos verrata pitää, niin ehkä sen ensirakkauden jälkeen kaikki muut ovat olleet vähän vähemmän intohimoisia juttuja ja enemmän tätä turvallisuuden ja kodintunteen hakemista.Sen vielä kysyn jos tämmöistä kirjoitit miehestäsi, niin miten kaipaat sitä entistä??
- asia mies
Anteeksi tämä pätkittäis kirjoittaminen. Hiiri temppuilee joten asiaan. Kirjoitit itsekkin että elät sen rakkauden varjossa, niin eikö se ole jo aika vaikeata olla siinä nykyisessä tilanteessa sillä joudut vain olemaan. Ja tämä mitä kirjoitit Loivatonille
niin voi myös ensirakkaudessa tuntea turvallisuuden ja kodin ja taas siinä myöhäsemmässä suuressarakkaudessa voi tuntea sen villin huuman. Ja taas ensirakkaus voi muuttuu suureksi rakkaudeksi jos on sen yhden ihmisen kanssa koko elämän. No mutta joo, minä en tuomitse vain pähkäilen ja ihmettelen tätä elämän menoa.Kun aloitin tämän viestiketjun ja kirjoitin olevani sen ensimmäisen rakkauden varjossa, niin tarkoitin jotain sellaista, että se suhde vaikuttaa vahvasti elämässäni vieläkin. Ei vähiten siksi, että pidän vieläkin yhteyttä tämän miehen kanssa, hän on osa elämääni yhä. Hän on ihoni alla, osa minua jollain tavalla. Se suhde silloin vaikutti minuun niin lähtemättömän vahvasti.
Ja kyllä, silloin kun tunnen itseni onnettomaksi nykyisessä suhteessani, niin tulee mieleen, että voisin olla onnellisempi sen toisen kanssa. Mutta kyllä näin aikuisena ymmärtää, että sellainen kuvittelu on turhaa. Yhtä hyvin olisin voinut olla onneton sen ensimmäisen kanssa, jos olisimme jääneet yhteen. Se on jopa melko todennnäköistä, kun mietin menneisyyttäni ja kaikkea sitä, mitä minulle on elämän varrella tapahtunut. Monen asian olisi pitänyt mennä toisin, minun olisi pitänyt kasvaa erilaiseksi naiseksi, kuin nyt olen.
Mutta ei minun ole näiden asioiden takia vaikea olla nykyisessä suhteessani. Jos minulla on vaikeaa nykyisen mieheni kanssa, niin se johtuu sitten taas meidän kahden väleistä ja siitä miten meidän suhteemme on kehittynyt. Toki kaikki menneisyys vaikuttaa kaikkeen nykyiseen ja tulevaan, mutta kyllä minä mielestäni olen pitänyt ihan oikealla tavalla oman "reaalielämäni" ja sitten tämän ystävyyssuhteen erillään. Pitkissä suhteissahan tulee vaan näitä vaiheita, ei se elämä aina ole niin ruusuista. Odottelen tässä kaikessa rauhassa, niin varmaan se intohimon liekki vielä meidänkin torpassamme roihahtaa joskus... :)
Ei minusta ole oleellista se, milloin tuntee intohimoa ja milloin kaipaa turvallisuutta. Niinkuin sanoit, noita voi kokea yhdenkin rakkaustarinan aikana. Vastasin vain omalta osaltani Loivattoman kysymykseen. Jollain toisella ihmisellä on toisenlaiset tunteet ja tarpeet, turha sitä on vertailla.
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nurmossa kuoli 2 Lasta..
Autokolarissa. Näin kertovat iltapäivälehdet juuri nyt. 22.11. Ja aina ennen Joulua näitä tulee. . .1064858Maisa on SALAKUVATTU huumepoliisinsa kanssa!
https://www.seiska.fi/vain-seiskassa/ensimmainen-yhteiskuva-maisa-torpan-ja-poliisikullan-lahiorakkaus-roihuaa/15256631403233Vanhalle ukon rähjälle
Satutit mua niin paljon kun erottiin. Oletko todella niin itsekäs että kuvittelet että huolisin sut kaiken tapahtuneen503155Mikko Koivu yrittää pestä mustan valkoiseksi
Ilmeisesti huomannut, että Helenan tukijoukot kasvaa kasvamistaan. Riistakamera paljasti hiljattain kylmän totuuden Mi4152276Purra hermostui A-studiossa
Purra huusi ja tärisi A-studiossa 21.11.-24. Ei kykene asialliseen keskusteluun.2371402Ensitreffit Hai rehellisenä - Tämä intiimiyden muoto puuttui suhteesta Annan kanssa: "Meillä ei..."
Hai ja Anna eivät jatkaneet avioliittoaan Ensitreffit-sarjassa. Olisiko mielestäsi tällä parilla ollut mahdollisuus aito111233- 761217
- 711166
Joel Harkimo seuraa Martina Aitolehden jalanjälkiä!
Oho, aikamoinen yllätys, että Joel Jolle Harkimo on lähtenyt Iholla-ohjelmaan. Tässähän hän seuraa mm. Martina Aitolehde311138Miksi pankkitunnuksilla kaikkialle
Miksi rahaliikenteen palveluiden tunnukset vaaditaan miltei kaikkeen yleiseen asiointiin Suomessa? Kenen etu on se, että1211042