Sisäänkirjautumisen jälkeen....

P.S. Hiukset roikkuu pitkin poskii, jaksskoha paplarit laittaa taas päähänsä, kun en oo saanu käydyks ees hiuksii leikkautumassa, Kyllä sekkii ittesä ulkoisesti kohentaminen vähän mieltä ylentää. No, mie kompuroin ees naamain huuhtelulle ja ne paplarit ihan pirruuttainki jaksan laittaa, omasta mielestään on sitte korreemman näkönen.

Huomenta vaan!

Täällä toinen aamuvirkku höyryävän kahvikupposensa äärellä. Ihailin auringonnousua kun heräsin jo ennen 6.
Illalla nukahdin niin, ettei kirja kädessäni pysynyt, tuo ulkoilmatyöskentely pihalla antoi hyvät unet.
Tilasin uuden markiisikankaan sinivalkoisen, kallista on, mutta paahde on liikaa ja pysyyhän kuivana istuimet. On ne niin somat puhtaina, vielä en nostanut ulos niitä lattia on terassilla pestävä ensin.

Taimia on vain yrttiruukkuja, niitä käy Neelakissa syömässä, valkosipuliversot sen herkkua:D
Syököön, kaipa se niitä tarvitsee!

Hieno aamu on koittanut!

Ennen viittä ihhailin mieki noita koivuja valkenevvaa aamun taivaanrantaa vasten, tutkoosinvärisenä koivujen takana pilkotti aamu. On nuo mun pihakoivuni niin energiaa täynnä, pudistelleet ovat talven paineet, hienostellen kuin naiset korjailevat jo pukkeutumistaa, silmut pilkottelevat. Entäs ukonkörilään, ikivanhat kuuset, eivät huokaile ennää lumitaakkojensa alla, pirruuko niitten kannettavaks aina talven taakat.
On niin lämmintäkin tänä aamuna, hurja lintujen sirkutus kävi jo ennen taivaanrannan kirkastumista.

Aurinkoista Huomenta !
Onhan täällä jo muitakin, heräsin tavallista aikaisemmin, ei mitään erikoista, mutta harvinaista kylläkin, yleensä vasta 7 jälkeen herään ja nyt jo olen aamupalankin syönyt.
Noista taimista kun susmorsian mainitsi, niin pitääpä kertoilla, kun poikkesin sukuloimassa niin sieltä sain ylimääräiseksi luokitellun alppiruusun/rhodon,
en vielä ajattelekaan istutusta, jos vaikka heidän laskelmat pettää.

Eilen illalla sain varman havainnon minun kyyhöttäjän paluusta, olen varma että tämä on minun entinen ystäväni olenkin tapauksesta kertonut.
Teki kaksi esiintymistä ilta-auringossa aidalla kuin ilmoittaen minulle paluustaan varman päälle.

Terassin pesu on edessä minullakin, tuo lintujen syöttäminen on yksi roskaava juttu, siemenien kuoria on laattojen alla ja välissä, ja tuo oleskeluryhmäkin menee pesun kautta. Onneksi viime keväänä öljysin laatat nyt on helppo ne puhdistaa.

Tämähän olikin näppärä aloitus päivälle, kirjoitan paljon virhetekstiä kun tämän suomi24 uusimisen myötä hävisi oikolukuohjelma ja en aina viitsi edes lukea mitä saan aikaiseksi.
Olen kyllä huomannut ettei täällä enää onneksi olla niin nöpön nuukia tekstin oikeellisuudesta, sekin aika on täällä eletty onnellisesti ohi.

Tähä alotuksee soppiiki hyväst vastata. Mittää viisauksii ku ei täät ainakaa ennää heru. Nii, mitä mie tänä aamun.
Olin kelloradion säätänyt herättämään kello kuudelta, vaikka kai olisin ilman sitäkin herännyt, mutta nyt se oli tärkeää. Tulee nimittäin serkun poika, sähköasentaja, laittelemaan kattovalaisimiani vähän uuteen uskoon.
No sitä varten heräsin että jotain vähän erikoisempaa tarjottavaa piti loihtia. Halusin tarjota hänelle rusupiirakkaa, koska tokko hän sitä on saanut isoäitinsä kuoleman jälkeen, ellei sitten venäläinen vaimonsa olisi sitä leiponut.
Kymmeneltä lupasi tulla ja jäi tätä aikaa tulla palstaa kurkkaamaan, kutistukoon sitten aivot tai ei.
Aurinkokin täällä paistelee, hyvää päivänjatkoa muillekin.

Kukkahameen "kyyhöttäjä" palannut, en ole kuullut mikä kyyhöttäjä, lintu vissiin. Tuosta tuli mieleen minun "päristäjäni", joka ei ole vielä palannut.
Tämä päristäjä on käpytikka, joka tulee aina pesimäaikaan ilmaisemaan reviirinsä rajat. Kesti jonkun aikaa ennenkuin tajusin äänen aiheuttajan ensimmäisen kerran.
Tämä veitikka takoo nokallaan, päristää, katulampun metallikupua ja se kuuluu sisälle asti. Käpytikka on niin pieni ettei sitä helposti havaitse kuvun päältä.

Miten me ihmiset reviiristämme ilmoitamme. Bussissa varomme ainakin liian lähelle vierustoveria istumasta.

Oh miten ihana lämpö on ulkona jo! Sain tuijani suoristettua, kun katolta pudotettu lumi oli sen taivuttanut kaksinkerroin.

Ihan vihreänä oli säilynyt, ja pitkän muovisen tukikepin sain työnnettyä syvälle maahan ja oikaistua lähes 2 metrisen tuijan.

Harakanpoikaset mekkaloivat lujasti, on kai niiden kotireviiriä pihani, kuinkahan varpuset pääsevät pesimään villiviinin suojaan, kaippa se peto on tuo harakkakin. Ajan ne kyllä kohta tiehensä pihalta.

Katleija oli kysellyt mikä on kyyhöttäjä, se on kaunis ääninen laululintunen punarinta, sen olemus kuin sillä olisi kylmä pää hartioiden välissä ja aidalla seurailee maassa olevia hyönteisiä...kai?
Se ilmesty pihaani n 4v sitten kun eräs ystäväni lopetti elämänsä oman käden kautta, tässä on toki muitakin asukkaita samassa talossa, mutta viihtyy minun aidallani, juttelen sille usein kun satun olemaan terassilla.
Sellainen tarina kurja ja yllätyksellinen, en ikinä olisi uskonunt hänen tekevän itselleen tuota.

Nonni, tuossapa vierähti parituntinen yhen tyttärein ja Onni-pojan kanssa. Onhan se tosiaan aika aikaansa kutakin, nyt saapi ihan vaan nauttii lasten ja lastenlasten seurasta, ihastella pientäkii, on jo oppinu peijakas keskipisteenä olemisen ilot, yli kaiken hän ihhailee vanhinta siskoaan, nyt 14-vuotias. On jän aikamoinen miehenalku, ei erehy tytöks luulemaan, tään viikon lopulla tulee jo viiden kuukauden ikäseks ja viime kuun neuvolamittauksessa oli jo 69 sentin mittanen ja paino 8 kiloo 700 grammaa, laitan aina allakkaan muistiin. Tulihan aikoinaan pikkusia ihan kylliks hoidettuakin, nyt onkin hän varmasti jo viimenen lastenlaps eikä oo vielä seuraavaa sukupolvee.
On sekkii ihanaa, kun nyt on tään loppuelämän tärkein asia läheisyys oman perheensä kesken. En minä oo koskaan ollu mikään lastenhössöttäjä, ihan kerkisin tässä muutamat vuodet vähän "hulivili-elämääkin" kokkeilla, kun tuntui olevan tarpeen sitäki kokkeilla. No, nyt kun on kokkeillu, voip aika rauhassa perheyhteydet pitää tärkeinä, en oo mikkään "marttyyri" enkä uhrautuja, vaikka niin syvästi koen toisten vaikeudet. Se kuuluu vaan luonteeseeni, ja ihan tietävät, että annan vaikka viimesen paitani, jos tarvis on.
Uskon, että kun kerkiää elää oman elämänsäkin suht. halunsa mukaan, ei tarvitse katkeroitua...kaikki ajallaan.

Leppoisa on ollut tämä päivä, siirrän vielä nuo krassinhujopit enempään multaan vielä kasvamaan, ja sitä mukkaan sit toiset, kun kasvavat. Noppeestihan ne vartta venyvät. Ja kyllä kasvit kasvavat, kun ymmärtävät, että niitäkin rakastetaan ja jutellaankin välillä.

Ahah, täällä on käynyt susmorsijanki, lähelle kaima sitten oot. Pesase toki hiukses, ei toellakaan tunnu mukavalta rasvapäisenä olla.

Kyllä sapettaa --kirjoitin pitkän rimpsun päivän tapahtumista , ja sitten kun olisin sen lähettänyt tuli että väärä salasana ja eikä varmaankaan ollut.
Menin yläpalkkiin rekkaan uusiks. no nyt onnistu ,mutta päivän tapahtumat oli jo toisarvoista höpinää ---mutta hyvää ja mukavaa iltaa kaikille

Susmmorsiammellekkin --paras aina kirjoittaa rekattuna ,näitä haamuja aina ilmaantuu jotka lainaa toisen omaa.

Eräällä toisella foorumilla äsken yritin tuota mielijohteesta syntyvää näpyttelyäni perua, niin ei onnistunut.
Miksiköhän niitä kirjoitelmiaan joskus katuu. Kai pelkää että ymmärretään joku sana väärin, jota on tapahtunutkin.
Olisikin ihanteellista, että antaisi palaa, kunhan vaan kunnioittaa muitakin mielipiteitä.
Ne arkiset pienet asiathan ovat elämän suola ja tasapainossa pitävä.
Susmorsian on oikealla asialla..............

Minä heräilen aina 5-6 välillä aamulla,juon kahvin luen päivän lehden. SIITÄ se
eläkeläisen aamu lähtee käyntiin.Nyt aamulla laitoi ison karjalanpaistin uuniin noin 2kg lihaa ,se muhii puolille päivään,sitten lapset tulvat katsomaan ,meidän kevään viettoa.

Vilkaisin Ilmatieteellisen sääennustetta ja päivä on merkitty auringolla, no sitähän se pitääkin olla, ruoho vihertää jo kaikkialla piha-alueella, pian saa kokeilla miten leikkuri on siirtynyt talvesta kesään.
UMlle Jerrycotton onkin hyvä ulkoiluttaja, sataa tai paistaa lenkit on tehtävä.
Kaunista päivää ja hyviä harrasteita kaikille.

Kerronpa eilisaamuisen lintujen pesänrakennushommissa ´auttamisoperaatioyritykseni´( kivoja nää pitkät sanat, mutta kuulkaas kun kielioppia onkin muutettu, on alkanut ilmeisesti kielemme muokkaaminen ehkä vapaamuotoisemmaksi, eipä olekaan enää välttämättä yhdyssana kuten ennenvanhaan opetettiin).
No siis: Huomasin pikkulinnun uutterasti lentävän edestakaisin vähäiselle ulkoreviirilleni, jossa aika rispaantunut paksuhko köydenpätkä oli. Lintunen, ilmeisesti jokin tiaislaji, oli musta päälaki ja rinta, mahapuoli kellertävä ja valkoiset posket. Repi toimeliaana sitä köydenpäätä irrottaen siitä säikeitä, siis pesänrakennuspuuhissa.

Olinpa olevinani avulias....taas kerran...päähäni pälkähti viedä siihen viereen pumpulipalloja, vanua, siitähän saisi oivaa pehmustetta.
Tulipa oppia siitäkin hommasta minulle....Ihminen viisaudessaan ja näppäryydessään, luullen tekevänsä oikein, tekeekin väärin. Auttamishalunsa innossa voikin vain sotkea asioita. Tiaisen pesänrakennustarvikkeiden hakeminen loppui siihen, eivät kelvanneet ihmisen tarjoamat teolliset, synteettiset tuotteet.

Mitäkö opin? Luonnossa elävän pitää ihmisen antaa olla rauhassa, tehdä omien ratkaisujensa mukaan, ihinen ei niihin kuulu, asioitten pitää antaa mennä niinkuin ne ovat mennäkseen. Ihminenkö muka viisain....hah!
Emme muurahaiskekoakaan , suurta taideteosta osaa rakentaa, saatikka muurahaisille polkuja, jotta niitten olisi helpompi vilistää touhuissaan.

Onkohan sekään oikein, kun ruokimme lintuja, kaipa niiden pitäisi itse selvitä tai sitten ei selvitä. Luonnon lakejakaan ei enää ymmärretä.

Onhan sekin väärin, kun meitä ihmisiä pidetään viimeiseen huokaukseen saakka hengissä keinotekoisesti. Pitkitetään kuoleman tuloa...emme saa edes kuolla oikealla ajallamme.

Helekatti näitä mun lauserakenteitani....sanat sikin sokin usein , ymmärtämiselle on toki tärkeetä laitella ne edes jonkinlaiseen ´oikeaan´järjestykseen, muuten tulee väärinkäsitys.

Tuon muokkaan uuelleen....Ihmisen pitää antaa luonnossa elävän olla rauhassa....
Onhan vaikkapa englanninkielessä suositellut paikat objekteille, adverbiaaleille jne.

Katselin pitkän ohjelman Let" tanssi ohjelman ruotsin TV.stä ne kilpailee nyt --se varmaankin näkyy teillekkin --minähän näen internetistä Suomalaisia ohjelmiakin aika paljon Kotikatukin tuli Areenasta --kun aikamme kirjoteltiin ,niin alkoi näkymään.
Rottia on nyt koitettu hävittää meidän pihapiiristä ,se ei kyllä helposti onnistu , niillä kun on meidäntalon kivijalassa ainaki 5-6 piilopaikkaa ,ja ne oli laittanyt varmaankin vaan yhteen koloon myrkkyjä .-- kyllä sen sitten näkee ikkunasta onko juoksentelu loppunut.
Jerrykään ei niistä välitä vaikka pitäis olla saksalainen Rottakoira alunperin.

Savolainen esileikki: Kiänny eukko siitä latilleen... tietenkin noissa asioissa ei ole tarvis lähtä pilikantekkoon, mutta sanontahan tuokin vaan nyt on.

sinne ilmoittautua