Olen tullut siihen tulokseen ,että itsetuntoni on kovin heikoissa kantimissa,ja sitä vahvistamaan
toivoisin syntyvän keskustelua.
Onko toisilla samankaltaisia tuntoja,miten voisi kohottaa heikkoa itsetuntoa.
Tuttavieni mielestä olen vahva ja mielipiteitä omaava ,mutta sisälläni asustaa pieni mitätön ihminen ,ja roolin vetäminen on rankka juttu
Oliskohan tässä aihetta pohtia ,mitä itsekukin on tehnyt,päästäkseen ongelmasta.
En odota mitään kamalan "viisasta"juttua,omakohtaisia tuntemuksia/kokemuksia.
Syntyykö "juttua" ,,,kyselee pioni
toivoisin syntyvän keskustelua.
Onko toisilla samankaltaisia tuntoja,miten voisi kohottaa heikkoa itsetuntoa.
Tuttavieni mielestä olen vahva ja mielipiteitä omaava ,mutta sisälläni asustaa pieni mitätön ihminen ,ja roolin vetäminen on rankka juttu
Oliskohan tässä aihetta pohtia ,mitä itsekukin on tehnyt,päästäkseen ongelmasta.
En odota mitään kamalan "viisasta"juttua,omakohtaisia tuntemuksia/kokemuksia.
Syntyykö "juttua" ,,,kyselee pioni
Vastaukset 60
Vanhimmat
Mukavaa kun tapaan sinut näin aloittamassa keskusteluketjua.
Menimme mieheni kanssa eilen mökille ja nyt on ulkoilmassa oleskelleen olo ja mieliala.
En tiedä, mutta luulen, että itsetunto on ihmisillä vahva, tai heikko ja sillä ei saata olla mitään tekemistä kasvatuksen, koulutuksen, eikä elämänkokemustenkaan kanssa. Se on luonnekysymys.
Itse en ole paljonkaan ajatellut koko asiaa.Itsetunto on varmaan samaa kuin arkuus, onko?Miten sinä itse koet heikon itsetuntosi?
Minusta vaikutat kyllä herkältä ihmiseltä, mutta eiväthän herkät ole heikko itsetuntoisia.
Meitä huonolla itsetunnolla varustettuja on varmaan paljonkin. Omalta kohdaltani on kyseessä lapsuudessa tapettu itsetunto.
Vaikka olen elämässä ja opiskelussa onnistunutkin, olen aikaansaanut vain ihmisarvon itselleni, oikeuden elää, en muuta.
Olen sitä mieltä, että itsetuntoa ei voi kohottaa, sitä voi vain pönkittää olemassaolonsa oikeuttamiseksi.
Olisiko niin, että itserakkaus, oman erinomaisuutensa esiintuominen, on jonkinlainen huonon itsetunnon vastakohta - kuin viha rakkaudelle.
Sinä, Soilike, tunnut olevan jonkinlainen sukulaissielu. Me täällä palstalla annamme viesteillämme mielikuvan siitä minkälaisia olemme. Kun luen kuvauksia itsestäni niin kauhistun.
Olen tyhmä ja osaamaton, joka en ole koskaan saanut aikaan yhtäkään kunnon keskustelua eikä kukaan kanssani, kuvauksen mukaan, keskustele.
Tämähän oli pionin viesti, sotkin nimimerkit.
Kun tuli puhe kuuluisista ihmisistä, isälläni oli tapana hyväntuulisesti tokaista: mie se en oo mittää. Hän oli paimenpojasta lähtien hankkinut kaksi ammattia, joissa molemmissa menestynyt hyvin hankkien vanhakantaisin keinoin (kovalla työllä ja säästämisellä) kohtalaisen omaisuudenkin.
Kun hän opasti minua nuoruudessani, niin lopuksi isä sanoi: mie oon tätä mieltä, mut tee niinku tahot! Tein niinkuin tahdoin ja aina tunsin hänen tukevan läsnäolonsa taustalla.
Nyt vanhetessani monesti nousee mieleeni isäni hyvä itsetunto hänen tokaistessaan hyväntuulisesti: mie se en oo mittää.
Muiden mielipiteet, asenteet ja uskomukset poikkeavat usein omistamme. Itsetunnoltaan vahva uskaltaa toimia, puhua ja ajatella niin kuin tuntee oikeaksi. Itsetunto on rohkeutta olla oma itsensä.
Jos oma käsitys rakentuu pääasiassa myönteisistä asioista , silloin itsetunto on yleensä hyvä. Itsetunto voi vaihdella hetkellisesti, mutta se on yleensä suhteellisen pysyvä ominaisuus.
Jonkun itsetuntoon vaikuttaa onnistuminen ihmissuhteiden kautta.
kaikilla kirjoittajilla(tähän asti) on samanlainen persoonallisuus ja samat mietteet itsetunnosta.
Vaikka onkin monta kirjoitusta vahvistamassa samaa käsitystä, rohkenen olla kanssanne eri mieltä ja kertoa omaksumani kannan itsetunnosta.
Jätän tällä kertaa kertomatta lapsuudenperheestäni muuten, paitsi että isäni oli poikkeuksellisen terävänäköinen, ja hän oli aina perillä kaikesta siitä mitä lähiympäristössä oli tekeillään.
Kun joku näki minut sellaisena kuin olin, tulin tuntemaan itseni sellaisena kuin olen.
Jo ammoisina aikoina on neuvottu: TUNNE ITSESI!
Jotta tuntisin itseni, kirjoitan elämästäni sellaisenaan kuin sen tunnen. Tällä tavoin vahvistan itsetuntemustani. Ja kun tunnen itseni luotettavaksi ihmiseksi, miksi en siis luottaisi itseeni.
Vaikka moni ärsyyntyy entisestäänkin, ja vaikka melkein kaikki kirjoittajat ovat jo kääntäneet selkänsä minulle, lisään vielä, että tuskin elinikänne riittää pesemään kasvojanne puhtaaksi, jotta voisitte nähdä itsenne sen lian alta. Ja kuitenkin; vasta sen alla on se olio, johon pitäisi joko luottaa tai olla luottamatta.
Ainoastaan hyväksymällä itsensä sellaisena kuin on, pääsee pois heikon itsetunnon kahleista.
Itsehän olemme oman elämämme pääosan esittäjiä tässä elämän näytelmässä, miksi hyväksyä huono näyttelijäsuoritus itselle.
Aina löytyy parempia tai huonompia sivuosan suorittajia tässä oman elämämme näytelmässä, monille olen antanut lopputilin, ja ottanut uusia tilalle, toisinaan myös huonoin tuloksin.
Mutta seuraamalla toisten elämää, olen oppinut, että kaikki teemme virheitä, en ole sen huonompi kuin toisetkaan.
Teen omanlaisiani valintoja, koska vain itse tiedän oman suorituskykyni, ja hyväksyn itseni tällaisena. Olenhan elämäni pääosan esittäjä.
Jos et rakasta itseäsi,miten luulet sitten että
kukaan toinen voi sinua rakastaa.
Ole sellainen kuin olet,älä ole teeskentelijä,
toisin sanoen älä esitä sitä mitä et ole.
Tämä oli meidän perheen motto lapsuudessani.
ei luota omaan itseensä.
Kaikilla teillä on selvä kuva siitä miten on oltava,minä kyselen aina.
Onko se vahva tarve miellyttää toisia, vai onko
itsetarkkailu liian pikkutarkkaa.
Minä vähättelen itseäni,en tiedä mistä se oikein johtuu,kotonani minut lapsuudessani hyväksyttiin,ei odotettu enempää ,kuin olin.
Johtuuko se siitä ,että olen asettanut tavoitteeni liian korkealle ja kun en sinne yllä,tunnen mitätömyyttä.
Ei auta että tekemisiäni jopa kehutaan ,,,siinä tulee kuvaan, ajatus,"kunhan puhuvat",maalaan teen käsitöitä,olen ahkera,kotini on viihtyisä,mökilläni on kaunista ja silti tunnen olevani ,en mitään.
Rakastan kai itseänikin,mutta en kai pysty hyväksymään,en luota tai usko ihmisten tarkoittavan sitä mitä sanovat.(ei kai ihme,mihin voi luottaa tänä päivänä,vaikka onkin vähän eri asia)
Taidan olla suuri propleema itselleni,en taida olla vielä edes raakile ,iästäni huolimatta.
Sanokaa missä vika,voiko jotenkin uusiutua tässä asiassa.,,,,kyselee pioni ja toivoo jatkoa kaikilta teiltä fiksut ystävät
Miksi sinun tarvitsee miellyttää toisia? Ei varmastikaan kaikki kohtaamasi ihmiset miellytä sinuakaan.
Itse aikoinani yritin kaikin keinoin tulla hyväksytyksi joukkoon, mutta kun tajusin, että jokainen ajattelee vain omaa parastaan ja itseään, opin, ettei tässä elämässä tarvitse miellyttää kaikkia, tärkein olet Sinä itse, siis MINÄ, kaikkine vajavuuksinekin.
Vuosien saatossa olen myös oppinut, että kaikkea ei pysty oppimaan, vaikka halukin olisi, iloitsen toisten osaamisesta ja nautin siitä , mitä itse osaan ja olen saanut aikaan.
Näin helppoa se on kun osaa!
teit hyvän kysymyksen,vastaus on kohdaltanini vaikea.
Onko se sitä että haluan olla hyväksytty,ja mielipiteeni eroavat toisten mielipiteistä useinkin,olen niin sanottu "vahva" ja järkähtämätön,pystyn perustelemaan kantani .
Siitä seuraa se että minua ei aina ymmärretä ja tästä taas seuraa itsetuntoni kolaus ja kierre jatkuu.
Olen kyllä pääasiassa oma itseni,yritän olla aito ja rehellinen,siitä tulee eittämättä tilanne ,että joudun nielemään sanojani, siis miellyttämään toisia.Aika monimutkaisesti taas asiaani selostan,mutta pyydän ymmärtämään.
Olen kyllä monessa tilanteessa elänyt enemmän toisten ,kuin omilla ehdoillani,olen ottanut toisten edut ensin huomioon ja sitten vasta omani.
Siitäkö johtuu että en ole MINÄ,,,,pioni
Mikä olisi sopiva määrä itsetuntoa ja miten sitä mitataan? Joskus huvittuu seuratessaan jonkun jenkin, ranskalaisen, engelsmannin tai vaikkapa ruotsalaisen uhoilua. Kun sitten huomaa heidän olevan samanlaisia pikkusieluja kuin ihmiset yleensä ovat, ihmettelee itsetunnon perustetta.
Noissa tapauksissa lieneekin kysymys ylemmyyden tunnosta, mikä on eri asia. Jos ihmisellä on rima korkealla jollakin taiteen alalla, puhutaan luomisen tuskasta. Sellaisen kestämiseen vaaditaan varmaan hyvää itsetuntoa ettei sorru viinaan tai huumeisiin.
Tulee miettineeksi mikä se itsetunto on ettei sekoittaisi sitä normaaleihin pelkoihin ja epäilyksiin. Jos hakee ymmärrystä ja mainetta, kannattaa kai katsoa miltä suunnalta sitä voisi odottaa.
hyvä itsetunto on kykyä osata hävitä ja pystyä nauramaan itselleen ja toisten mielipiteiden kuuntelemista ja eri mieltä olevien hyväksymistä, alkamatta heti moittia toista tietämättömäksi ja typeräksi.
Ei ylemmydentunto mielestäni ole samaa kuin, hyvä vahva itsetunto.
Luulenin, että itsensä korostaminen ja korottaminen on heikon itsetunnon osoitus puhtaimmillaan.Minä en tietenkään tiedä, mutta ajattelen mielessäni näin.
Ylemmyydentunne toisia kohtaan ei ole osoitus vahvasta itsetunnosta, vaan häikäilemättömän ja alistavan luonteenpiirteen omaavasta henkilöstä.
Vahvan itsetunnon omaavan ei tarvitse pönkittää olemustaan toisten heikkouksilla, eikä myöskään tarvitse ryhtyä kenenkään kynnysmatoksi.Hän pärjää ihan omilla avuillaan, ilman kommervenkkejä.
oikein terapeutiksi! Ei vainenkaan, mutta ei kaikkea ja kaikkia tulekaan ymmärtää, ja se joka ei ymmärrä sinua, se on sen ihmisen päänsärky, ei sinun.
Voi, kuinka paljon on niitä, jotka eivät ymmärrä minuakaan, ja sanovat ilkeyksiä päin naamaakin, en kuitenkaan anna sen häiritä omaa mielenrauhaani.
Jokaisella on se ymmärrys, jonka ovat saaneet, oppineet tai omaksuneet, siinähän se elämän rikkaus onkin, ettemme ole samanlaisia.
Minulla on oma käsitykseni, pokkeaapa se vaikka kuinka paljon "valtavirran" käsityksestä, muutan sitä vain , jos opin ymmärtämään asioita uudella tavalla.
Elämähän on koulutusta kovimmalla kädellä, takapakkia tulee, mutta toisinaan elämä on myös ruusuilla tanssimista.
Itseni kanssa haluan joka tapauksessa olla sinut.
tosi terapeutti,kyllä asiaa puhut.
Niistä ilkeistä puheista vain pahoittaa mielensä,
vaikka kuinka yrität olla välittämättä.
Lapsellinnen varmaan olen,pitäisi kovettua,mutta sanotaan ,että älä hävitä lasta sisältäsi ja herkkä ihminen haavoittuu,tekipä miten päin vaan.
Käsityksissäni minäkin olen kuin muuli,pidän pääni
kun luulen tai jopa tiedän olevani oikeassa.
Siinäkin olen samaa mieltä,että erillaisuus on rikkautta,mutta kuinka jaksaa kantaa erillaisuutensa,siinä tarvitaan sitä vahvaa itsetuntoa.Elämä on kovaa,niinkuin sanot,kuinka sen saa vietetyä niin ,että minuus ei sorru.
Ystävämme Hajupoika osaa sen taidon,ottaisiko oppia.edelleen kysellen ,,pioni
Kunhan lasket rimaasi pikkasen alemmas
ja opit hyväksymään itsesi sellaisena kuin olet niin kyllä kaikki hyvin menee.
Kirjoituksistasi päätellen tuolla aikaisemmin,niin olet mahdottoman hyvä tyyppi.
Älä soimaa itseäsi,vaan kunnioita,niin saavutat sen määränpään mitä etsit.
jos mikä teki hyvää.
Tuota pönkittämistä kaikki varmaan tarvitsevat,ja minusta tuntui tosi ihanalta,kun sanoit noin,kiitos.
Pieniä on sanat ,mitkä saavat hyvän mielen aikaan,ei kehuja ,vaan aidosti lähtevät ,ponttaanit ,ilmaisut.
Sitä riman pudotusta olen yrittänyt,ei kyllä meinaa pudota,mutta kai kova yrittäminen tuo tuloksen.
Kiva kun en aistinut yhtään "tuomion sanaa ",kirjoituksessasi, hyvä "tyyppi" sinäkin
hyvällä mielellä ,,pioni
p.s. missä Maija luuraa ?
Luulen omaavani aika vahvan itsetunnon. Lapsena sitä ei kyllä erikoisemmin vahvistettu. Eihän lapsia esim.kehuttu juuri milloinkaan ,,opetettiin vaatimattomuutta.
Kuitenkin olen joutunut työelämässä ja muussa taistelemaan oikeuksieni puolesta. Olen opiskellut kaksi ihan eri ammattia ja pärjännyt niisä hyvin .
Siitä se itsetunto on kasvanut . Itserakashan ei silti tarvitse olla vaikka omaa vahvan itsetunnon.
Kun viimeiseen ammattini joudui lukemaan paljon erikoispedakokiikkaa ,siinä opiskeltiin näitä asoita paljon. Useinhan erityis lapsilla joiden parissa työskentelin oli itsetunto nollassa. Siitä alkoikin usein kaikki itsetunnon vahvistamisesta...siitä että jokainen on omalla laillaan hyvä ja monet asiat oppii ja saa
kiitosta ponnistelun jälkeen.
Lapsesta alkaen olisi tunnettava oma itsetuntonsa vahvana ,,,ei taas röykeänä muita mitätöiden niinkuin joillakin saattaa ilmetä.
Hauku kaikki pystyyn ja esitä itse viatonta, siinä se itsetunto nousee (ja muilla laskee).
että Suomessa on huhujen mukaan yksi sinua älykkäämpi.
Hajua älykkäämmän löytäjälle tarjoan yhden virtuaaliruusun niin ei tarvitse palsastaa kuka on se todellinen älykkö.
itseään, niin miten voi odottaa, että toiset arvostaisivat, sillä arvostuksestahan on kyse. Hyvä itsetunto on sitä, että arvostaa itseään. Itsetunto ei vahvistu sillä, että odottaa toisten sitä pönkittävän.
miten,eihän sitä kyselisikään tuntonsa perään,jos
arvostaisi itseään.Tässähän sitä seisoo kysymysmerkkinä ja miettii miten saisi sen pienen ihmisen sisällään ,uskomaan ,että on ihan mukiinmenevä ihminen.Alussa keroin miten olen saanut hyväksyntää,kuitenkin on riittämätön olo.
Onko niin, että katselee toisia ja toisten töitä ja tekemisiä erikoisen tarkkaan ja kun ei luule pystyvänsä samaan ,"romahtaa".Rima asetettu liian korkealle,tai haluaisi olla aina paras ,tai ei osaa iloita toisten onnistumisista.Olisiko näissä
joitakin syitä,huonoon itsetuntoon.
Toisaalta, eikö näitäkin piirteitä pidä lajinsa olla ja on myös vaara tulla itserakkaaksi.
Mummu vaan ,olet aivan oikeassa,itse on itseään arvostettava,oisko siltti huono asia,jos joku tukisi ja pönkittäisikin.
En nyt aivan omaa surkeuttani tässä kerro,on vain helpompi puhua,kun käyttää minä muotoa,eikä kauaksi mene omakaan osani.
Kaikista mielipiteistä aina ,joku murunen tukee toista,näin voi lopputuloksesta oottaa opettavaa.
Sanokoot "viisaat" mitä tahansa,,,,pioni
pahitteeksi koskaan ole, että joku tukee niin itsetuntokysymyksissä kuin muussakin elämässä. Itsetunto ei kuitenkaan rakennu toisten kautta sen olen tässä elämässä oppinut. luulin aina, että kun saa huomiota ja hyväksyntää niin teoilleen kuin muulle toiminnalleen niin sitten sitä itsetuntoa tulee. No olen elänyt melkoisen pitkän elämän etsiessäni sitä kunnes huomasin, että se on lähempänä kuin osasin arvatakaan. Kohtele muita niin kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan, niin sieltä se tulee. Maailmassa on monia itsetunnon jatkeita mm. parempi auto, isompi asunto, paremmat tulot, enemmän rahaa, kalliit vaatteet jne. mikään näistä ei taida kuitenkaan olla asian ydin.
aineellisia hyödykkeitä en kyllä myönnä kaipaavani,itsetunnosta puhuttaissa.
Minulla elämä hyvin,on kansalais kelpoisia lapsia,lastenlapsia ja vielä lastenlastenlapsia.
Tarvittavaa, vaatimattoman hyvinvointini yläpiitoon,
on aineellistakin.(tietysti eläke sais olla vähän suurempi)
Mielestäni kohtelen ihmisiä jopa paremmin,miten toivoisin heidän minua kohtelevan.
Olen huono vastaanottamaan "ilmaista",kaiken haluan korvata hyvillä teoilla tai sanoilla.
Nyt tämä siirtyikin jo itsekehun puolelle ja sotkeudun näihin omiin höpötyksiini.
Pitäiskö ruveta sanomaan itsetuntoni hyvä,itsekritiikki liian tiukkaa.
kiitos taas Mummu vaan ,mukava kun jaksat seurata
sekoilujani,,,pioni
Sitten on olemassa kansallinen itsetunto, hyvä tai huono. Sofian korostama itsetuntemus sopii laajentaa kansalliseksi itsetuntemukseksi. Keitä me suomalaiset olemme? Häpeämmekö suomalaisuutta? - Ruotsalaisia emme ole, venäläisiksi emme halua tulla, sanottiin ennen.
Mitä on eurooppalaisuus, jonka syliin olemme halukkaasti uppoutumassa? Emmekö muka tähän asti ole olleet eurooppalaisia? Olemmeko sulautumassa johonkin suurempaan? Kuinka silloin käy kansallisen identiteetin ja itsetunnon?
Mitä vielä Suomessa on omaa?
Suomenlippu ja kansallislaulu.
Ollaanko vielä itsenäisiä,
sitäkin sopii kysellä?
Ja jos olemme niin miten kauan.
Miten kauan saamme vielä omistaaa
nämä asiat joita meillä on jäljellä?
ei enää riitä sitä näkemään, mutta lapsemme ja lastenlapsemme joutuvat kokemaan sen, että EU kaatuu omaan mahdottomuuteensa, ja Aasian valtiot ottavat maailman herruuden. Pieni Suomi porskuttelee kuitenkin sisulla eteenpäin. Uskon näin.
isänmaallinen ole,sanan täydessä mielessä,mutta rakastan kotimaatani,luontoa ihmisiä ,näennäistä vapauttakin.
En haluaisi vaihtaa mihinkään,Suomessa vielä hyvä asua,turvallista,saa mielipiteitä ilmaista,kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen.
Olen kyllä myös ylpeä suomalaisuudestani,emme ole millään tavoin "lianneet" mainettamme.
Vailitamista totta kai löytyy,muutenhan kehityskään ei kulkisi.
Liian vähän rahaa,ainakin osalla eläkeläisiä,ja rajaa osin vapautta,ei ole vara mennä mihinkään,kun rahat ei riitä.
Tämä eu on sitten asia ,josta riittäisi puhetta,mutta näin "tyhmän"kuin olen ,on siitä asiasta vaiettava,tulisi paha ,ja kitkerä olo joillekin,jos suuni aukaisisin,joten ei siitä mitään.
Suomi on kotimaani ja olen ylpeä suomalainen/savolainen
näin pöyhistelee ,,pioni Maijaa kaipaan ,,huhuu
uskon minäkin.
Olemme suomalaisia, meillä on oma kulttuuritausta ja kieli, asumme vapaassa maassa vapaina kansalaisina. Itsemääräämisoikeudesta en oikein tiedä koska olemme liittyneet EU:hun? Ainakin joudumme neuvottelemaan asioista EU:n kanssa.
Esim.on valtioita joissa suurin osa puhuu vain oman maansa kieltä, tänään suurin osa suomalaisista hallitsee
useita kieliä, joka sinänsä osoittaa hyvää itsetuntemusta - minä osaan. Itsetuntemus on mielestäni itsetunnon kulmakivi,tietää ja tuntee omat mahdollisuutensa ja toimii sen mukaan.
Ainahan sitä voidaan osoitella naapurimaiden
ylilyöntejä, kuten viimematkallani kuulemamme
keskustelu osoittaa:"Nuo on niitä poroja!" Kyllä ryhmäämme hymyilytti, ei kenelläkään onneksi ollut "kahisevat" yllä.
Tuli tunne itse me annamme
itsestämme ja suomalaisista kuvan maailmalla liikkuessa. Oppia ikä kaikki, hyvää käytöstä meiltä odotetaan maailmalla matkatessa.
joka paikassa ja toisten huomioon ottamista.
Näin kun olisi ,maailma parempi,meidän elää.
Itse en osaa kieliä,ja tunnen suurena puutteena,mutta onneksi on näitä kivoja jututtajia suomeksikin.
Sisu on kai hyvin tunnettu suomalaisuuden tunnus maailmalla, ja onhan meillä suurmiehiä/naisia ,urheilijoita,jotka ovat tuoneet Suomea tunnetuksi ja näin nostaneet kaikkien suomalaisten itsetuntoa.
Matkailun myötä on kaikilla mahdollisuus kohdaltaan lisätä hyvää kuvaa kotimaastamme ,käyttäytymällä ,niinkuin suomalaisen hyvään käytökseen kuuluu.
Onhan tietenkin ääripäitäkin,mutta,,,olkaamme hyviä suomalaisia,aina ,,,,pioni
Samaa sanon minäkin,että en muuttaisi Suomesta mihinkään.
Oma maa mansikka muu maa mustikka.
Eikähän Maijakin kohta ilmesty palstalle,
toivotaan ainakin niin häntä kaipailee joku toinenkin.
on pääomaa. Siinä olen kansasi samaa mieltä.
Ulkomailla liikkuessaan suomalainen voi täysin maailmankansalaisen tavoin tuntea itseluottamusta ja tuntoa osatessaan puhua vierasta kieltä.
Itse en ole mikään virtuoosi, kielten taitaja, mutta englantia osaan ja sillä yritän pärjätä jopa Ranskassa, vaikka ainakin viimeksi he, ranskalaiset olivat aika haluttomia puhumaan muuta kuin oma kieltänsä.Minusta sekin on kohteliaisuutta ja hyvää käytöstä jos ei tarvitse elekieltä, tai muuta tulkkia liikkusessaan Suomen rajojen ulkopuolella.
Monesti itsevarmaa pidetään itsetuntoisena,mutta se on aivan eri asiaa.Itseluottamuskin on vähän eri asia kuin itsetuntoi. Aika moni tässä on mielestäni sitä oikein ajatellut. Kai se on sitä mitä tuntee itsensä olevan, onko riittävän hyvä.Ei varmaankaan ole ihmistä, joka pitäisi itseään täydellisenä.
Hauskaa on kun moni itseään mitätöi ja tuossakin tuo yksi isä,joka ei ollut mitään. Onneksi poika osasi sentään oikein tulkita.Hän sanoi asian nurinpäin.
Jos sitten tulee joku vieras sinua mitätöimään, johan nousee vanha Aatami kun omaa persoonaa noin kehnosti kohdellaan:Minä olen sentään minä.
Tiedätkö lisäksi miksi koko EU aikanaan tuli? Mitä uhkakuvaa purkamaan se perustettiin?
hyviä kysymyksiä.
Itse asiassa kirjoitin jo heti mielipiteeni tuohon viestiisi, mutta en lähettänyt sitä.
Kirjoitin siihen omia näkemyksiäni siitä, miten Suomessa oli ratkaistu esim. 60-luvun rakennemuutoksista johtuneita seurauksia, ja kuinka tavalliset puurtajat olivat joutuneet kokemaan ne. Nostin esiin mätäpaiseen, jonka peittämiseksi oli tehty koko maailmaa kohauttanut tutkimus.
Ajattelin Suomessa 60-luvulla tapahtuneen rakennemuutoksen seurausten jälleen toistuvan, mutta tavallisia ihmisiä pahemmin kolauttavana, sopeutumiseen liittyen.
Kirjoitan tätä niissä tunnelmissa, mitä kypsyneenä ja vanhempieni muistoa kunnioittaen väkisinkin tulee mieleeni.
Minun on vaikea uskoa, että pysyisin hiljaa niistä.
Perästä kuuluu jos minulla riittää voimia.
Voi että, miten suomalaista : ) Tuollaisia me juuri ollaan.
Oma itsetuntoni oli maan syövereissä, kunnes kohtasin ihmisen, joka alkoi kohottaa sitä. Nyt peilistä katsoo ihan kiva ja nätti ihminen - entisen ruman ja lihavan sijaan.
Kyllä meistä varmasti jokainen voisi kohottaa toistemme itsetuntoa, sanomalla pieniä ihania ajatuksia toisistamme. Niiden täytyy tyietysti olla totta. Mutta jokaisestahan löytyy jotakin kivaa ja kaunista!!
minäkin olen uskaltanut pyytää,ja toivon että kohdalleni tulisi sellainen "ihana" ihminen joka näkisi minussa ,jotakin ainutlaatuista,ja vilpittömästi kertoisi sen,jopa nousisi itsetunto.
Hyvinä päivinä peilistä näkyy nytkin ,ihana ihminen,ja ihmetellä tätyy miksi niin harvat huomaavat sen. (hymyä )
Kiva kun sinua onnistanut,,,,jatkoja toivoo ,pioni
se on.Valtavan paljon itsetuntoa kohottavat kauniit sanat,vaikka joku väittä että itse pitäisi tuntonsa nostaa,tykkäämällä ja hyväksymällä itsensä.
Totta tämäkin,mutta ne pienet ,rehelliset ,ihanat sanonnat saavat kummaa aikaan.
Hyvinä päivinä ,näen itsekin peilistä ihanan ihmisen,miksikähän toiset ei huomaa.(hymy)
Ihanaa että sinua on onnistanut,pidä peukkuja minullekin,,,,toivoo pioni
kun kaksittain,lähetin toisen aamulla ja kun ei tullut perille laitoin toisen,,,,nyt varmaan uskotaan "nauraa".,,,sama kuin noissakin
menevät maan rakoon, kun lähettää viestejä, eivätkä ne mene mihinkään. Ainakin siltä näyttää ja sitten rävähtävätkin kaikki lähes samanlaiset yht` aikaa esille, niinkuin minunkin toisessa ketjussa.
Eilen illalla aika myöhään katsoin näitä palstoja ja laitoinkin jonkun "typeryyden" menemään, mutta näyttöpäätteelle tuli teksti, että "teknisiä ongelmia", tai jotain.
Jospa siellä yritettiin jäljittää vaikka häiriköivien viestien lähettäjää.
Jospa siellä oli vaikka iso matolaatikko, johon näitä "olen mato", tai "olen hullu",sitten siivottiin.
Itsetunnosta kuitenkin tahtoisin sanoa sen verran, että ei ole hyvää, eikä huonoa itsetuntoa, vaan tervettä, mikä tarkoittaa juuri toisen ihmisen arvostusta. Pystyy ymmärtämään ja kunnioittamaan muiden ajatuksia ainakin siinä mielessä, ettei tuo sanallisesti julki halveksuntaansa, vaikka joku olisi niinkuin minä...tälläinen "kanan pää."
Tässähän on edellä todettu, että meillä suomalaisilla on heikko itsetunto. Maijakin sanoo olevansa"kananpää". Älä nyt halvenna itseäsi. Ethän sinä mikään "kananpää" ole, fiksu, ajatteleva ihminen. Eikä se nyt niin paha ole, jos joku asia tulee useampaan kertaan sanottua. Ei noista "Tarkkailijoista" ja "Hajuista" tarvitse välittää. He ovat kuin pikkupoikia. Heistä on hauskaa kiusata meitä lörpöttelijöitä. Suotakoon se heille. Se on heidän tapansa kohottaa itsetuntoansa. Me vain porskuttelemme täällä ja itsetuntomme vain kohoaa.
oletettu heikko itsetunto tästä meidän pikkuisen eristetystä maantieteellisestä asemastamme.
Nykyisinhän emme enää elä "eristyksissä", vaan olemme Eurooppalaisia, kuulumme Eu:n jäsenmvaltioihin ja suomalaiset ovat erittäin kielitaitoisia , sekä matkustelevat paljon.
Pää pystyyn kansallisella, kuten henkilötasollakin!
Ei minulla taida kovin huono itsetunto olla. Ainakaan en ole paljon ajatellut koko asiaa. Tällä palstalla nyt vaan tuli ajateltua jopa ääneen.
minunkaan mielestä ei,on vain eri tavalla itsensä julkituovia.
Luulen ja tiedänkin,että vielä hullummin asioista kertovia löytyy.Me olemme rehellisiä ja tosissaan puhuvia naisihmisiä,tämän tietäen pitäisi itsetunto olla korkealla.Uskon että nousua on tapahtunut,tai ainakin turhat epäluulot ovat katoamassa,kun huomaa noita pieniä ihmisiä ,olevan muitakin.Jos tässä nyt aivan mitättömiä oltais ,ei kukaan reakoisi, siis jatkamme.
Kiitos Rituli,sanoistasi ,eikun porskutellaan ,,,pioni
olenkin ,siis suomalaisuudestani,kyllä pystypäin voi kulkea pieni kansamme,ja uskon että kansallinen itsetuntomme on hyvä.
Sinä Maija olet kyllä todella hyvän itsetunnon omaava,et lannistu,etkä peräänny,minäkin koetan sinnitellä.
Kiitän sinusta ja toisistakin mukavista jutustajista,tuotte päivääni sisältöä,yksin ollen sitä arvostaa. pioni
Olen sieltä täältä näitä juttuja lueskellut, yleensä tulee esille toisten arvostelu, milloin milläkin tavalla. "päreetkin ovat joiltakin palaneet hyvin kitkerän katkuisesti."
Kaikkihan me olemme erilaisia henkilöitä ja erilaisuus on rikkaus. JOs kaikki kulkisivat naama nurinpäin, olisi aika ankeaa. Pieni vallattomuus, iloisuus, haaveet ja optimistisuus
, myöskin kritiikki on aiheellista, se tuo asialle uusia ulottuvaisuuksia, ajattelemisen tynkää. On myös uskallettava sanoa mielipiteensä asian niin vaatiessa.
Elämässä pitää olla väriä, kohteliaisuus ja toisen huomioon ottaminen palaa aina kaksinkertaisena takaisin.
Sanonta, älä lyö lyödyn mieltä, polje särjetyn sydäntä, väkisinkin tulee mieleen joissakin
viesteissä, mitä kaikkea sillä voi aikaan saada?
Porskutellaan, toiset huomioiden, sillä porskuttelu matkaa edessäpäin on vähempi kuin takana.
Ei tämä mitään olisikaan ilman arvosteluja,
mutta toisten nimittelyt saisi jättää pois.
Eihän opettajakaan koulunumeroihin ja arvosteluihin laita tyhmä typerä valehtelija
sun muuta kommentteja.
Ymmärrän päreitten palamisenkin,mutta en ole huomannut,että oikein kitkerästi olisi palanut.
Totta pitää tuoda oma mielipide esiin ei toisen
siitähän me saamme kimmokkeen vstata.
Mielipide eroavaisuuksia pitääkin olla,
eikä toista lyödä maanrakoon.
Tässä on ollut nyt paljon hyviä viestejä peräjälkeen,että kiinnostaakin tälläinen
lukea näitä.Kiitos tytöt.
ja ilostuin,kun näin uuden nikin ketjussamme.Tuli kyllä ajatus ,taidan tuntea sinut,sehän vain kivaa ,jos olen oikeassa.
Tuota ajattelen ,että ei kai kannattaisi päreitä polttaa,ei sillä mitään aikaan saa.
Unelmat,kivat fiilikset,hauskat sattumat,niistä kertomalla ,voisi saada kivaa aikaan.
Otsa kurtussa kulkemista tämä elämä suurin piirtein on,mutta olen saanut tavata,myös aidosti iloisia ihmisiä,ja kademielin ajattelen,kumpa minäkin osaisin.Taas tuli esiin tuo,minä vaan,nyt pyrin kovasti siitä eroon,ja olen päättänyt olla vain iloinen,ja tuntoni kohottaja.
Tuosta matkan loppumisesta,onneksi emme tiedä aikaa,siis vielä on elämän oppimisen mahdollisuus.Tervetuloa ,kaikki mukava jos niin sallitaan,murheetkin on jaksettava.
ilosta päivää ,,,pioni
p.s toivottavasti tapaamme toistekin
sinulle osallistumisesta.
Olen aivan mahdoton ,kun luen näitä juttuja,aina olisi aihetta vastata.Pitää ihan koveta ,nyt et vastaa,mutta kun juttuatte niin tarttuvasti.
Moni ajattelee ,että tuo pioni aina ääneessä,olenkin ja olen näkyvissäkin aina,toisaalla,mutta antakaa anteeksi,aikani menee näin ja säästyn kuluttavalta suremiselta.
Itsetuntonikin kohenee kovaa vauhtia, kun huomaan kiinostuksen kasvavan ketjun myötä.
Olen tullut kuulleeksi punasesta "täplästä" siitä en ikävä kyllä tiedä mitään.
Kiitos Anu ja hyvä ME,,,hymyillen pioni
Siistin huushollia ja odotan kesävieraita viikonlopuksi. Sain netissä tytöiltä viestin mitä he haluaisivat täällä tehdä, mahdotonta toteuttaa ei ole mikään toive, joten tapahtuma rikkaita ovat lähipäivät.
Mutta, mutta kenenkähän aurinkoisella pihalla
Pioni mahtaa kukkia loisteliaasti. Jokin häivähdys mielessä pilkahtaa, se on taas eri asia.
Loista, loista, kaunis Pioni, loistollasi tuotat kauneutta ympärillesi,niistä säteistä voimme kaikki nauttia tällä palstalla. Voimmehan?
Ystävä hyvä,Pioni loistaa nyt täällä palstoilla ja toivottavasti kauan.
Samaten sinä Kirsikka tule sinäkin vain rohkeasti tänne meidän iloksemme.
Miulla kasvaa mökillä Kirsikkapuita ja kyllä
niissäkin kauniit kukat olivat.
Marjatkin kypsyy kunhan ehtii,ja sinä
kypsytät täällä palstalla kirjoittajat hyväntuulisiksi.
Ehkä pian saa tehdä kirsikkaviiniä ja
humaltuakkin ehkä vähän että on sitten iloinen mieli.:-))
Vaikka ei se humaltuminen taida olla hyvä asia
mutta oikein nautittuna hyvä.
Voi kun ei kukaan saisi nyt tuosta taas väärää käsitystä,minulle kun ei humaltuminen sovi lainkaan.
Mutta saa sitä kai leikkiä laskea,vai mitä.
Tuli vain niin haloota tuosta mummojen tipsuttelusta vai mikä se nyt olikaan.
Kukkikaa ja loistakaa täällä palstalla,niin toisetkin ehkä saavat siitä uutta voimaa.
kun luin viestisi.
Olin toisaalla lukenut toisen kaltaisen viestin,ja mieli maassa ajttelin kurkata tännekin.
Onneksi sen tein,sillä todella paha mieleni herkistyi,kun näin kauniit sanasi,ihana ihminen.
Pioni kukkii mökkini pihassa ja on todella komea,toisin on minun laitani,mieleni on niin haavoittuva,että masennun aivan pienestä,olemattomasta,mutta sitten kauniit sanat nostavat taas mieltäni.
Johtuneeko se elämäntilanteesta,vai siitä heikosta itsetunnosta,mistä tässä on puhetta ollut
Sain tietää,että et olekaan se Kirsikka,miksi luulin ,mutta ihana ,
kun olet olemassa.
Jatkan toki ,niin kauan kun vain joku kanssani keskustelee,,,hyvän mielen saanut ,,,pioni
Mökilläni on muuten kirsikkapuukin.
punastun,kun noin kauniisti sanot,loistamisesta en tiedä,toivoisin vain ,että kirjoittelut toisivat hyvää mieltä ja ajatuksia jostakin paremmasta ihmisten välillä.
Mielipiteitä,jotka voisivat olla kiperiäkin vastattavaksi,kaikki vain tapahtuisi hyvässä hengessä,rakentavasti,ei repien.
Tämä maailma on niin kova,että tälläiset vanhenevt ihmiset, eivät jaksaisi katsoa ja uskoa,toivoa jostakin hyvästä ei saisi viedä.
Ajattelen nuoria,miten heidän itsetuntonsa kehittyy,tuleeko heistä kovia ,itsevarmoja öykkäreitä,puuttuuko heiltä ,kaikki pehmeät arvot,
oppivatko he näkemään toisen hätää ja tuskaa.
Valtavasti on pelko ja tuska lisääntynyt,ja näin
vanhana tulee kysyneeksi,mitä olemme tehneet,tai jättäneet tekemättä.
No sitten siihen viini juttuun,kyllä viinilasi ruuan tai ystävien kanssa on paikallaan,tee vaan viiniä Anu ,pääsisimmepä yhdessä nautiskelemaan.
Minun kirsikat syö linnut,onpahan heille ruokaa ja aronian marjat kypsyvät,niistäkin tulee hyvää viiniä.
Niinkuin sanoin Kirsikalle,sanon nyt sinulle Anu,ihana ,kun olet olemassa,,,pioni
Kun luin tuon edellisen viestisi, niin minulle tuli mieleen runo, tai säkistö runosta:
"Kas hymy jo puoli on hyvettä ja itkeä ei voi ilkeä. Mis`ihmiset tuntevat tuntehin ,liki liikkuvi Jumalakin."
Anu kirjoitti aivan sattuvasti ryypyn ottamisesta, tai vaikka kahden, kolmenkin.
Kyllä meillä alkoholia käytetään.Ihan kiva on ollakin joskus pikku hiprakassa.
olemassa sinäkin.
Oletteko olleet mökillä,vai muutenko vähän kirjoittelet.
Meinaa minuakin vähän arveluttaa,sain taas näpäytyksen,sinutkin sotkin juttuun,anteeksi.
Totta on ,ei kovalta ihmiseltä kyyneleet irtoa,mutta mulla ne on vähän liian herkässä.
Viimeistään silloin luonteensa näyttää,kun on vähän ottanut.Kyllä minäkin seurassa otan,yksin ei mieli tee.
Onneksi,voisi olla huono lopputulos,jos pahaan mieleensä joisi.
Lähden tästä Kuopion Rauhalahteen tanssimaan,tai ainakin katsomaan ihmisiä
Älähän unohda ,,toivoo pioni
huomaan itsetuntoni nousseen kummasti.
Lenkillä ollessani huomasin useamman mieskuskin vilkaisevan minua ohi ajaessaan ja tunsin, että olin kasvanutkin ainakin kaksi senttiä.
Jotenkin myös "mollaulset" eivät tunnu niin pahalta,kuin alussa.
Painoni pudonnut jonkin kilon ja peili näyttää vain nauru rypyt.
Voinko olettaa että jutut täällä on tehneet "ihmeitä" ja olen kasvattanut henkistä minääni,vai onko se vain harhaa.
Latistaako joku suuret luuloni ,,kysyy pioni.
Miksi kukaan latistaisi, kun noin hyvä asia on tapahtunut. Minä ainakin nautin suunnattomasti, jos kuulen tai huomaan toisessa tuollaista positiivista kehitystä.
Näin me tytöt kehitytään, kohta ei tututkaan meitä tunnista, vaan luulee uusien naisten täyttävän positiivisuudellaan entisten mummojen asuinsijat. Noin sitä pitää, ja nauru sen kun pidentää ikäämme!
sinä kiva,toit mukavan olon ja uskon ,että niin todella on käynyt.Itsetunto nousussa pionilla.
Nauramme paljon,naururyppyjä lisää.