Kuulumme kirkkoon - silti nimiäiset?

Ei ole pakko kastaa lasta. Sitähän "ristiäiset" ovat, kastetaan lapsi kirkon menojen mukaan ja liitetään hänet kirkon jäseneksi. Mitään muuta siinä ei tapahdu, tai tietysti kirkon käsityksen mukaan lapsi pääsee osalliseksi jumalallisesta siunauksesta eli se on sitä uskomuspuolta. Mutta jos lain ja yhteiskunnan kannalta ajatellaan, niin kirkon jäsenyys on ainoa asia, joka ristiäisissä tapahtuu.

Nimenantoa tilaisuudessa ei tapahdu, nimen lapsi saa vanhemmiltaan ja se tulee ilmoittaa rekisteriviranomaiselle lain säätämässä ajassa. Haluaako nimenantoa juhlistaa nimiäisjuhlilla, sekin on ihan omassa valinnassa.

Hiukan jäin miettimään, miksi itse edelleen jatkaisitte kirkon jäseninä, jos ette haluaisi lastanne myös kirkon jäseneksi. Mutta toki niin voi toimia. Yleisempää kai kuitenkin on, että vanhemmat järjestävät ristiäiset/nimiäiset sen mukaan, miten itse uskovat tai kuuluvat/eivät kuulu kirkkoon.

Meillä on sama tilanne, ja kun olen nettiä selannut vastauksia etsiessäni, monet kummeksuvat vanhempien ratkaisua.

Meillä kumpikin lapsen vanhemmista on ev.lut.kirkon jäsen mutta emme halua lapsellemme lapsikastetta. Haluamme antaa lapsellemme mahdollisuuden valita itse, haluaako hän liittyä kirkon jäseneksi sitten, kun hän on tarpeeksi vanha ymmärtämään näitä asioita. Tämä on siis ajankohtaista sinä vuonna, kun lapsi täyttää 15 vuotta.

Lapsemme tulee menemään koulussa uskontotunneille, sillä pidämme sitä jo yleissivistävänäkin tapana tutustua yhteiskuntaan: lapsi oppii tuntemaan kristinuskoa, jonka pohjalle kulttuurimme Suomessa vahvasti pohjautuu. Itse olen entinen seurakuntanuori, nykyisin vain seurakuntalainen, ja tunnen hyvin kirkkoa ja sen opetuksia oman kiinnostukseni myötä. Katson kuitenkin, etten voi sitoa lastani uskonnolliseen yhteisöön ilman hänen omaa suostumustaan huolimatta siitä, ettei kasteessa teknisesti tapahdu mitään peruuttamatonta. Kaste on uskonasia.

Haluaisimme kuitenkin viettää lapsemme nimenantojuhlaa, toivottaa hänet tervetulleeksi sukuun ja yhteiskuntaan seurakunnan tiloissa. Se tuo juhlallisuutta ja arvokkuutta tilaisuuteen, ja liitämme toimitukseen rukouksen lapsen puolesta. Rukoilemme tosin vain Jumalaa, emme kolmiyhteistä Jumalaa, Jeesusta tai Pyhää Henkeä. Viimeiset ovat kristinuskon opetuksia ja on aikanaan lapsen oikeus valita, haluaako hän ottaa vastaan uskon sellaisena kuin kristillinen kirkko opettaa.

Minun pitääkin pian olla yhteydessä seurakuntaamme kysyäkseni, saammeko viettää lapsemme nimiäisjuhlaa seurakunnan tiloissa. Jos nyt vielä ollaan pragmaattisia, me tulevat vanhemmat maksamme vuosittain kirkollisveroa emmekö koe olevamme asiassa kaksinaamaisia, jos pyydämme saada seurakunnan tilan käyttöömme lapsemme ensimmäiseen juhlaan.

Voitte järjestää nimiäiset mutta silloin lasta ei liitetä kirkkoon. Eli te kuulutte kirkkoon, lapsi ei.

Kaste ja nimenanto ovat eri asioita. Kirkon opetuksen mukaan lapsi on kastettava pian syntymän jälkeen ettei se ressukka joudu vaan kadotukseen. Siksi meillä on käytössä hätäkastekin.
Aikaisemmin kastekaavassa oli myös ns. eksorkismi eli pahan hengen ulosajaminen perisynnissä syntyneestä pakanasta. On se siinä nykyäänkin, mutta hyvin mietona versiona. Eli vierläkö joku ihmettelee kasteen ja nimiäisten välistä eroa? Kai nyt jokainen järkevä ihminen haluaa lapsestaan riivaajat ulos!

Hei! Tietenkään ei ole pakko järjestää ristiäisiä. Uskonnonvapaus on totta myös kirkon jäsenille. Silti kirkko haluaa rohkaista kastamiseen, sillä uskomme sen olevan paljon enemmän kuin nimenantojuhla. Se on lapselle parasta. Kastamista pohtivalle on loistava saitti www.pienelleparasta.fi

Siitä, että voiko papin pyytää pelkkään nimenantojuhlaan ei kirkossa ole yksimielisyyttä. Toivottavasti sellainen saadaan aikaiseksi pian.

No eipä se kovin vaikeaa ole erota kirkosta aikuisena. Mutta tiedän kyllä lapsia, jotka ovat syyttäneet vanhempia, koska heitä ei ole kastettu. Valtaosa lapsista kuitenkin kastetaan ja riparikin on ihana kokemus, jonne ilman kastamista ei ole asiaa ellei halua kaikkien silmätikuksi eli suorittaa kastetta ennen riparia. Onhan se aikuisena suurempi kynnys mennä kastettavaksi kaikkien eteen jumalanpalvelukseen ja käydä kirkollismenoja opettelemassa, ennen kuin voi liittyä. Kyllä se on enemmän luontevaa, että pienenä kastetaan ja sitten siinä nuoruudessa oppii luontevasti uskonasioita ja jos myöhemmin haluaa, voi ihan netissäkin erota. Karhunpalvelus olla kastamatta, todella..

Hassu kyysmys. Totta kai voitte sekä järjestää nimiäiset että kastaa lapsenne. Johdonmukaisinta olisi tehdä se juuri tuossa järjestyksessä.

Kaste ei ole mikään nimenantotilaisuus, eli kastettavalla lapsella on nimi jo ennen kastetta. Sen nimen voitte antaa nimiäisissä.

Kasteen yhteyteen ei myöskään ole mikään pakko jarjestaa kahvitarjoitua, jota ristiäisiksi kutsutaan.

Vanhemmillahan on oikeus tehdä tai olla tekemättä uskonnollisia rituaaleja lapselleen (- jopa pikkupojan esinahan leikkelyä myöten, mitä oikeutta toki vaaditaan poistettavaksi). Veden valelu pikkuisen pääkkyyn ei yleensä aiheuta flunssaakaan. Mutta sen voi jättää tekemättäkin.

PÄÄONGELMA "kastamisessa" ei olekaan vauvan pään valelu, vaan se, että VALTIO kirjaa lapsen kirkon jäseneksi JURIDISIN seuraamuksin (- verovelvollisuus ja pakkouskonto koulussa).

Ei ole oikein, että usein ehkä tarkemmin miettimättä tapahtunut suvun perinteen noudattaminen johtaakin siihen, että lapsi ei peruskoulussa pääsekään elmänkatsomustiedon opetukseen, vaikka se tuntuisikin vanhemmista paremmalta vaihtoehdolta kuin uskonon opetus.

Ei ole kivaa sekään, että vaikka nuoris heti 18 vuotta täytettyään eroaisikin kirkosta, hän joutuu silti maksamaan kirkollisveroa koko kalnterivuoden loppuun.

Tähän juridiikkaan tarvitaan muutos, eduskunnassa, jota voi kannustaa mm. kansalaisaloitteella. Mitä jos ei leimata lasta!

Vastuu on kansanedustajille. Mitä sinun kansanedustajasi on mieltä? Oletko kysynyt? Oletko lähettänyt postia?