Meitä ei tule

Niin. Omat periaatteeni tiedänkin. Mitkä ovat sinun?

Ei rakas T ole näin. Kuulumme yhteen. ❤️ rakkaus on tärkein periaate

Ei pidä paikkansa

Siltä mies vaikuttaa .
Samoinkun haaste kasvaa vieläkin vahvemmaksi mitä me ollaan molemmat ♥️
Jos oltais yhdessä kasvulle ei oo tilaa
Olis vain 2 pässiä sarvet vastakkain . ..
Naiselta miehelle

EOS!

Oletteko varattuja?

Tiesikö toinen periaatteistasi, että olisi ollut edes mahdollista ottaa asia harkintaan?

Palstan kirjoittajista tiedä, mutta siinä meni juuri sen verran aikaa mitä työpäivä kestää, kun saapui näkökenttään.

Eikö tämä kaikki ole ennemminkin hajottanut. Tiettyjen koettelemusten, ekstaattisten, pohjattomien jälkeen voisi ajatella suorastaan olevansa muu, ei enää nimensä kantajaksi sopiva. Kuitenkin nimi on se joka pysyy sen jälkeen, kun kaikki, mikä muistuttaa sitä, mitä oli tai mitä luuli olevansa, on kadonnut kokonaan. Ei niin, että alun perin olisi koskaan ollut paljoakaan, vain muutamia kyseenalaisia muistoja ja impulsseja, jotka ajelehtivat ympäriinsä kuin lumihiutaleet harmaassa ja loputtomassa talvessa. Jotka laskeutuu ja asettuu kylmään ja nimettömään tyhjyyteen.

Tämä on opettanut omalla tavallaan mitä on olla mukana koko sydämestään, ja armo, se ratsastaa usein ahdistuksen mustalla hevosella. Valintojen takana seisomisen oppitunti.

Joskus periaatteet ovat hyviä ja joskus vain tyhmää änkyröintiä, josta eroon pääseminen on vaan hyvä asia. Molempia löytyy itseltä ja jälkimmäiset lähinnä omien estymien luomia rajoitteita.

Periaatteet ovat olemassa juuri näitä hetkiä varten jolloin kiusaus on suurin. Ne on kuitenkin omaksunut ollessaan tervejärkinen, ei niitä voi heti hylätä tunteiden valtoihin jouduttuaan. Rajojensa ylittäminen veisi itseyden. Sen mihin toisessa alunperin ihastui. Taipumukset ja taipumattomuudet. Muu olisi kai tekopyhyyttä. Periaatteet ovat tunkeutuneet olemukseni kudokseen. Kauhukseni joudun myöntämään etten enää vapaa tekemään tahtoni mukaan. Katumusta tuntien olen jotain kuitenkin tästä jättänyt itselleni. Etten jäisi aivan tyhjin käsin.

Ap se siellä koulii seuraavaa hulluksi🤣 voi rassukat😟.

Loppujen lopuksi muisti saattaa olla ainoa asia maan päällä, jota voi todella manipuloida palvelemaan itseään , jotta ei tarvitse katsoa taaksepäin ja ajatella olleensa jokin saakelin rajoittunut typerys.

On anteeksiantamaton virhe kieltää joku joka saattaisi aidosti rakastaa. Pelata elämän peliä sen sääntöjä itsepintaisesti selvittäen.

Unelmat ja periaatteet riitelee aina keskenään. Pitää kysyä itseltään onko omien arvojen takana tietoinen tunnollinen harkinta vai oma periaatteellisuus kokoelma satunnaista alitajunnan roskaa, perusteettomia johtopäätöksiä, vääriä yleistyksiä, määrittelemättömiä ristiriitoja, sulattamattomia fraaseja, tunnistamattomia toiveita, epäilyksiä ja pelkoja, jotka sulatettu yhdeksi kiinteäksi epäilyksen painoksi siellä missä mielen siipien olisi pitänyt päästä havisemaan.

Epäonnistuminen periaatteidensa noudattamisessa jos jokin kasvattaa.

Kuivat periaatteet eivät ravitse sielua joka tarvitsee elävöittämistä muistaakseen mitä muuta on olemassa. Rakkaus on itsensä kieltämistä.

Joskus periaatteiden on joustettava ettei itse katkea.

Eikö rakkaus ole poikkeus kaikista säännöstä. Ihme joka vaatii harkittua uskoa. Ei tämän maailman tuomittava asia.

Ei.

Ei minulla on rakkauden puolesta mitään periaatteita, on se niin harvinainen asia tuntea syvää rakkautta. Jollain muulla taas on, joka on surullista.

Niin. Varmaan sitä kuolinvuoteellaan miettii sitten, että olipa hyvä, että pidin kiinni periaatteistani loppuun asti, enkä elänyt rakkaan ihmisen kanssa viimeisiä vuosikymmeniäni.