Eli aloitin tuossa noin 5 viikkoa sitten kouluun liittyvän työssä oppimisen. Ensimmäinen viikko lähti jotenkuten käyntiin. Loppu viikolla alkoi ahdistaa ja hain pari päivää sairaslomaa muka vatsatautiin. No seuraavat 2 viikko pakotin itseni pysymään töissä. Huomasin pelkoa koskien työtehtäviä. Sain omasta mielestäni aika kehnoa opastusta ja siite sitten oletettiin että osaan. Perjaatteessa osasinkin mutta silti mulla oli tunne että tein kaikki aivan väärin ja aloin pelkäämään mahdollisia seurauksia. Kun neljäs viikko alkoi aamulla töihin lähdön siasta meninkin lääkäriin joka kirjoitti mulla ahdistukseen viikon sairasloman. Sain myös opamokseja pahimpaan. No viikon jälkeen en vieläkään pystynyt menemään töihin takaisin vaan sain tämänkin viikon sairaslomaa nyt masennus nimikkeellä.
Mulla todettiin masennus joku puolivuotta sitten johon syön lääkkeitä ja sain sen hoidettua. Lisäksi aloitin terapian. Mutta tämän hetkinen tilanne on nyt kyllä jotain mihin en ole varautunut. En ole saanut kerrottua asiaa vielä kokonaan sillä terapeutti takertuu aina johonki seikkaan ja aika menee sitten siihen...
Tällä viikolla oireet ovat menneet jo aika kummallisiksi. En saa tehtyä mitään, enkä pysty keskittymään mihinkään. Ajatuksen pyörivät vain työssä ja se aiheutta jatkuvat ahdistuneen olon. Tekemättömyyden lisäksi mulla on päässä koko ajan sellainen ihme tunne. Jotenkin huimaa ja tuntuu etten olisi omassa kehossa. Mun on nyt ollut vaikea lähteä ovesta ylipäätään ulos, jotenkin säikky olo. Olen myös huomannut että kehoni vapisee oudosti koko ajan ja ettei käsissäni tai jaloissani olisi ollenkaa voimia. Ja nämä tuntemukset tulevat heti aamulla ja hieman lievittyvät kun otan opamoxin. Olen tässä muutaman kerran mitannut verenpaineetkin ja ne ovat tämän ahdistuksen takia aikas korkeella 98/140, normaalisti aina olleet jossain 70/110.
En ole pystynyt asiasta sen enempää kertomaan kouluun saatikka työ paikalle. Olen vain ilmoittanut olevani sairaana. Jotenkin ajatuskin siitä että kerron näistä jutuista muille kuin lääkärille tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta. En kehtaa kertoa että mua ahistaa. Se tuntuu jotenkin niin nöyttyyttävältä ja vältän sitä viimeiseen saakka. Lopetan koulun ennemmin kuin kerron mikä mua vaivaa. Kuulostaa varmaan säälittävältä.
Mitä tämä olen, olenko jotenkin mielenvikainen tai jotain??
Mulla todettiin masennus joku puolivuotta sitten johon syön lääkkeitä ja sain sen hoidettua. Lisäksi aloitin terapian. Mutta tämän hetkinen tilanne on nyt kyllä jotain mihin en ole varautunut. En ole saanut kerrottua asiaa vielä kokonaan sillä terapeutti takertuu aina johonki seikkaan ja aika menee sitten siihen...
Tällä viikolla oireet ovat menneet jo aika kummallisiksi. En saa tehtyä mitään, enkä pysty keskittymään mihinkään. Ajatuksen pyörivät vain työssä ja se aiheutta jatkuvat ahdistuneen olon. Tekemättömyyden lisäksi mulla on päässä koko ajan sellainen ihme tunne. Jotenkin huimaa ja tuntuu etten olisi omassa kehossa. Mun on nyt ollut vaikea lähteä ovesta ylipäätään ulos, jotenkin säikky olo. Olen myös huomannut että kehoni vapisee oudosti koko ajan ja ettei käsissäni tai jaloissani olisi ollenkaa voimia. Ja nämä tuntemukset tulevat heti aamulla ja hieman lievittyvät kun otan opamoxin. Olen tässä muutaman kerran mitannut verenpaineetkin ja ne ovat tämän ahdistuksen takia aikas korkeella 98/140, normaalisti aina olleet jossain 70/110.
En ole pystynyt asiasta sen enempää kertomaan kouluun saatikka työ paikalle. Olen vain ilmoittanut olevani sairaana. Jotenkin ajatuskin siitä että kerron näistä jutuista muille kuin lääkärille tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta. En kehtaa kertoa että mua ahistaa. Se tuntuu jotenkin niin nöyttyyttävältä ja vältän sitä viimeiseen saakka. Lopetan koulun ennemmin kuin kerron mikä mua vaivaa. Kuulostaa varmaan säälittävältä.
Mitä tämä olen, olenko jotenkin mielenvikainen tai jotain??
Vastaukset 4
Vanhimmat
skitsofrenia.
Tuo nyt on kohtuutonta. Ihan tavallinen ahdistushäiriö vaan. Enkä tarkoita vähätellä, vaan sanoa, ettei se ole mitään niin rajua ja peruuttamatonta kuin skitsofrenia. Suosittelisin kyllä hakemaan apua, että tuo työkokeilu menisi paremmin tai ettei tuo menisi pahemmaksi.
Psykiatri voi painua kuuseen täältä kommentoimasta scheissea.. Sinun oireesi on vähän niinkuin omani. Ahdistusta, paniikkia ja stressiä. Tarvitset ehkä pitemmän sairausloman. Tsemppiä!
Ei mielestäni sinun tarvitsekaan kertoa yksityiskohtaisesti koululle tai työpaikalle, että mikä on sairausloman syynä. Sehän on henkilökohtainen asia, johon pitäisi riittää lääkärin kirjoittama poissaolotodistus. Hyvä, että olet hakenut rohkeasti apua. Kerro kaikista huolistasi sinua hoitavalle henkilökunnalle, muuten he eivät osaa auttaa.