Heräsin keskellä yötä ilman mitään syytä. Minua palelsi ja pelotti.
Olin hämilläni... mitä minun pitäisi tehdä? Vai pitäisikö minun vain hiljaa odottaa, että virkavalta hoitaa asian?
Ei. Ei se niin mennyt. En voinut maata hiljaa patjalla..
Sitten näin vierashuoneen oven alla olevasta ilma-aukosta, kuinka tumma varjo liikkui oven ohitse..
Eikai... murhaaja??! ajattelin kun ovea raotettiin.
"Apua..!" huusin ja peräännyin seinää vasten hädissäni, kun tumma hahmo astui huoneeseen.
"Se olen minä!" tuttu ääni rauhoitteli.
"D-Drew??!" sanoin pelosta jäykkänä ja silmät itkusta sumenneina. Sitten rauhoituin hieman.
"Älä pelkää. Hain vain lasillisen maitoa keittiöstä ja ajattelin katsoa vielä miten sinä voit", hän sanoi ja aavistin hänen hymyilevän. Sillä samalla, lämpimällä tavalla kuin aina.
Huokaisin syvään ja painoin pääni tyynyyn.
"Nuku nyt, niin olet virkeä aamulla", hän vielä lisäsi ja lähti ovelle päin.
"Odota! Minulla on kylmä.. onko sinulla ylimääräistä peittoa tai jotain?" kysyin Drewlta ja hieroin käsivarsiani lämmittääkseni ne.
"Eikö oma peittosi riitä? No, kai minulla on.." hän sanoi ja lähti hakemaan peittoa komerosta.
Sillävälin minä nousin ja jaloittelin käytävässä. Sattumalta huomasin, että keittiön ikkuna oli auki. Ei ihme, että täällä oli kylmä.. Drew vain sattuu olemaan sellaista tyyppiä, joka nukkuu muutenkin aina tuhannen viltin alla.. että hän ei välttämättä huomaa ilman kylmenneen.
Sain kylmiä väreitä kurottaessani ikkunaa, joten nappasin äkkiä kiinni ikkunasta ja laitoin sen kiinni.
Sitten menin vierashuoneeseen odottamaan.
Drew tuli huoneeseen hieman myöhemmin mukanaan kaksi tummanpunaista vilttiä. Otin ne syliini ja ajattelin ikkunaa..
"Jätitkö ikkunan auki tarkoituksella? Minä laitoin sen kiinni.." kysyin häneltä.
"En.." hän ihmetteli. Minä en sanonut mitään. Ihmettelin vain ja mieleeni hiipi kuva murhaajasta. Kiipeämässä ikkunasta sisään.
"Taidan muistaa väärin.. olenhan jo aika vanha", Drew naurahti ja yritti laskea leikkiä tällaisen kammottavan tilanteen keskellä..
"Niin", sanoin ja katsoin tyhjyyteen apaattisesti.
"Älä pelkää. Olen viereisessä huoneessa jos tarvitset minua vielä. Mutta nuku nyt", hän sanoi ja lähti huoneeseensa. Minä toivotin hiljaa hänelle hyvää yötä ja katsoin vain eteenpäin. Nyt en pystyisi nukkumaan ollenkaan. Hän oli tuolla jossain. Murhaaja.
Olin hämilläni... mitä minun pitäisi tehdä? Vai pitäisikö minun vain hiljaa odottaa, että virkavalta hoitaa asian?
Ei. Ei se niin mennyt. En voinut maata hiljaa patjalla..
Sitten näin vierashuoneen oven alla olevasta ilma-aukosta, kuinka tumma varjo liikkui oven ohitse..
Eikai... murhaaja??! ajattelin kun ovea raotettiin.
"Apua..!" huusin ja peräännyin seinää vasten hädissäni, kun tumma hahmo astui huoneeseen.
"Se olen minä!" tuttu ääni rauhoitteli.
"D-Drew??!" sanoin pelosta jäykkänä ja silmät itkusta sumenneina. Sitten rauhoituin hieman.
"Älä pelkää. Hain vain lasillisen maitoa keittiöstä ja ajattelin katsoa vielä miten sinä voit", hän sanoi ja aavistin hänen hymyilevän. Sillä samalla, lämpimällä tavalla kuin aina.
Huokaisin syvään ja painoin pääni tyynyyn.
"Nuku nyt, niin olet virkeä aamulla", hän vielä lisäsi ja lähti ovelle päin.
"Odota! Minulla on kylmä.. onko sinulla ylimääräistä peittoa tai jotain?" kysyin Drewlta ja hieroin käsivarsiani lämmittääkseni ne.
"Eikö oma peittosi riitä? No, kai minulla on.." hän sanoi ja lähti hakemaan peittoa komerosta.
Sillävälin minä nousin ja jaloittelin käytävässä. Sattumalta huomasin, että keittiön ikkuna oli auki. Ei ihme, että täällä oli kylmä.. Drew vain sattuu olemaan sellaista tyyppiä, joka nukkuu muutenkin aina tuhannen viltin alla.. että hän ei välttämättä huomaa ilman kylmenneen.
Sain kylmiä väreitä kurottaessani ikkunaa, joten nappasin äkkiä kiinni ikkunasta ja laitoin sen kiinni.
Sitten menin vierashuoneeseen odottamaan.
Drew tuli huoneeseen hieman myöhemmin mukanaan kaksi tummanpunaista vilttiä. Otin ne syliini ja ajattelin ikkunaa..
"Jätitkö ikkunan auki tarkoituksella? Minä laitoin sen kiinni.." kysyin häneltä.
"En.." hän ihmetteli. Minä en sanonut mitään. Ihmettelin vain ja mieleeni hiipi kuva murhaajasta. Kiipeämässä ikkunasta sisään.
"Taidan muistaa väärin.. olenhan jo aika vanha", Drew naurahti ja yritti laskea leikkiä tällaisen kammottavan tilanteen keskellä..
"Niin", sanoin ja katsoin tyhjyyteen apaattisesti.
"Älä pelkää. Olen viereisessä huoneessa jos tarvitset minua vielä. Mutta nuku nyt", hän sanoi ja lähti huoneeseensa. Minä toivotin hiljaa hänelle hyvää yötä ja katsoin vain eteenpäin. Nyt en pystyisi nukkumaan ollenkaan. Hän oli tuolla jossain. Murhaaja.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Nää jatko osat eij oo yhtä hyvii kuin se ihan eka.. Mut nää on lyhyitä niin näitä jaksaa lukee ;)