Niin.
Vaikeutena on se, että 78-vuotias muuten terävä mummeli hankki 3 vuotta sitten upean läppärin, hintakin oli 900 e. Hommasi mobiililaajakaistan. Olen käynyt häntä opettamassa alussa noin kerran viikossa ihan vain nettiinmenemisessä, nykyisin harvemmin.
EI MENE MILLÄÄN JAKELUUN MIKÄÄN NETTIÄ TAI YLEENSÄ TIETOKONETTA KOSKEVA ASIA! Muuri nousee välittömästi suojaamaan häntä tiedon saamiselta ja omaksumiselta eikä halua harjoitella.
Mummeli kävi alussa jonkin senioreille tarkoitetun kurssin, jolla ei kuulemma oppinut mitään. Uudestaan ei halua mennä. Haluaa että hänellä on läppäri, mutta ei viitsi/jaksa/halua opetella käyttämään sitä. Käy netissä noin kerran kuukaudessa ja silloinkin tosi pikaisesti ja hädällä ja peläten että sotkee koko maailman nettiyhteydet.
Nyt oli tietskassa taas jotain kummaa ja maanantaina soitti ja ihan oikeasti itki ettei pärjää tietskan kanssa. Mä hain sen eilen pois ja katoin. Tietoturvaohjelmisto pyysi päivittämistä, siinä kaikki. Hätääntyy heti, jos on jotain pientä outoa ja pelkää että internet vie hänen rahansakin, vaikkei ole käynyt verkkopankissa kuin kerran pari vuotta sitten. Kiireellä maanantaina kiikutti tunnuksensa pankkiinsa takaisin. Voi herranenaika mä en meinaa jaksaa.
Kysyin monesti että miksi hän kiusaa itseään läppärillä kun ei osaa eikä halua opetella ja ilmankin pystyy elämään.
Mä en tiedä kohta mitä mä tälle seniorille teen. Ehdotin jo paljon aiemmin että heitä se läppäris partsilta alas asfalttiin niin loppuu ongelmat siihen.
Minne tää tapaus pitäis oikein ohjata? Ahdistuu läppäristään ja kaikesta asiaan liittyvästä mutta ei halua myöskään luopua siitä. Tämä masokismi kai nojaa hänen veljeensä, joka on yli 80-vuotias ja kuulemma käyttäisi läppäriään ihan suvereenisti, joka en ihan usko. Mutta siis että kateusko tässä ajaa ihmisen hulluksi tietotekniikan kanssa. Mitä mä sanoisin tai tekisin? Muuten saisi olla kaikessa rauhassa ahdistuksineen mutta kun on mun kimpussa asioidensa kanssa ja mulla on yksinhuoltajana kaksi muutakin huollettavaa ja omat duunit.
Syyttelee vielä mua siitä kun ehdotin aikoinaan verkkopankkitunnusten hankkimista ja käytön opettelua että KUINKA MÄ VOIN hänelle niin katalaa temppua suositella. Kaikki rahat viedään verkkopankissa häneltä jos hän sinne menee. Viimeksi siis suosittelin palvelutunnistautumista, joka tehdään verkkopankkitunnuksin.
Mitähän mun pitäis tälle asialle oikein tehdä? Ei ole holhottava, en suostunut holhoojaksi/asioidenhoitajaksi, sukua vain lasteni kautta, roikkuu minussa muutenkin. AHISTUS tässä iskee jo mullekin.
Hyviä neuvoja?
Vaikeutena on se, että 78-vuotias muuten terävä mummeli hankki 3 vuotta sitten upean läppärin, hintakin oli 900 e. Hommasi mobiililaajakaistan. Olen käynyt häntä opettamassa alussa noin kerran viikossa ihan vain nettiinmenemisessä, nykyisin harvemmin.
EI MENE MILLÄÄN JAKELUUN MIKÄÄN NETTIÄ TAI YLEENSÄ TIETOKONETTA KOSKEVA ASIA! Muuri nousee välittömästi suojaamaan häntä tiedon saamiselta ja omaksumiselta eikä halua harjoitella.
Mummeli kävi alussa jonkin senioreille tarkoitetun kurssin, jolla ei kuulemma oppinut mitään. Uudestaan ei halua mennä. Haluaa että hänellä on läppäri, mutta ei viitsi/jaksa/halua opetella käyttämään sitä. Käy netissä noin kerran kuukaudessa ja silloinkin tosi pikaisesti ja hädällä ja peläten että sotkee koko maailman nettiyhteydet.
Nyt oli tietskassa taas jotain kummaa ja maanantaina soitti ja ihan oikeasti itki ettei pärjää tietskan kanssa. Mä hain sen eilen pois ja katoin. Tietoturvaohjelmisto pyysi päivittämistä, siinä kaikki. Hätääntyy heti, jos on jotain pientä outoa ja pelkää että internet vie hänen rahansakin, vaikkei ole käynyt verkkopankissa kuin kerran pari vuotta sitten. Kiireellä maanantaina kiikutti tunnuksensa pankkiinsa takaisin. Voi herranenaika mä en meinaa jaksaa.
Kysyin monesti että miksi hän kiusaa itseään läppärillä kun ei osaa eikä halua opetella ja ilmankin pystyy elämään.
Mä en tiedä kohta mitä mä tälle seniorille teen. Ehdotin jo paljon aiemmin että heitä se läppäris partsilta alas asfalttiin niin loppuu ongelmat siihen.
Minne tää tapaus pitäis oikein ohjata? Ahdistuu läppäristään ja kaikesta asiaan liittyvästä mutta ei halua myöskään luopua siitä. Tämä masokismi kai nojaa hänen veljeensä, joka on yli 80-vuotias ja kuulemma käyttäisi läppäriään ihan suvereenisti, joka en ihan usko. Mutta siis että kateusko tässä ajaa ihmisen hulluksi tietotekniikan kanssa. Mitä mä sanoisin tai tekisin? Muuten saisi olla kaikessa rauhassa ahdistuksineen mutta kun on mun kimpussa asioidensa kanssa ja mulla on yksinhuoltajana kaksi muutakin huollettavaa ja omat duunit.
Syyttelee vielä mua siitä kun ehdotin aikoinaan verkkopankkitunnusten hankkimista ja käytön opettelua että KUINKA MÄ VOIN hänelle niin katalaa temppua suositella. Kaikki rahat viedään verkkopankissa häneltä jos hän sinne menee. Viimeksi siis suosittelin palvelutunnistautumista, joka tehdään verkkopankkitunnuksin.
Mitähän mun pitäis tälle asialle oikein tehdä? Ei ole holhottava, en suostunut holhoojaksi/asioidenhoitajaksi, sukua vain lasteni kautta, roikkuu minussa muutenkin. AHISTUS tässä iskee jo mullekin.
Hyviä neuvoja?
Vastaukset 40
Vanhimmat
Ei kai tuohon muuta voi sanoa kuin että kysele mihin hän sitä konetta haluaisi käyttää eli onko koko kone ollenkaan tarpeellinen. Mikään tietotekninen ongelmahan ei ole kyseessä.
Asiahan on aivan yksinkertainen, Sinä et selvästkään osaa neuvoa mummeliasi, oletko näitä nykyajan uusavuttomia?
Tietokoneethan ovat aivan simppeleitä, niin käyttää kuin neuvoa.
Anna opastus sellaiselle joka osaa näitä asiaoita, ja pysy Sinä sellaisissa asioissa joita Sinä osaat.
Helppohan se on huudella, kun et ole näköjään joutunut mummoa opettamaan.
Minä en osaa selittää mummolleni että dikiboksissa ja telkkarissa on omat kaukosäätimet ja kanavat laitetaan sieltä dikisäätimestä. Siis osaan selittää mutta tuntuu ettei mene millään jakeluun. Sama mummo ajaa kyllä autolla ja on muuten omatoiminen.
Tein sitten paperilapun jossa on ohjeet piirrettyine kuvineen.
Jos on suoralaskutus pankin kautta, niin ei hän tietokonetta tarvitse mihinkään.
Ala puhumaan silloin tällöin mummelille, että nykyään on tullut niin paljon erilaisia tietoturvauhkia netissä, jopa tileiltä on varastettu rahaa, että kaikkein turvallisinta on luopua netin käytöstä.
Tähän täkyyn todennäköisesti tarttuu, ja sinä pääset taakastasi (joka muutoin hänen iän lisääntyessä vain kasvaa)
Lisäyksenä se, että mummelihan voi olla vaikka kuinka fiksu ja välkky, mutta uudet asiat tarttuvat päähän heikosti, eli kamppailet tutkainta vastaan.
Ei asiassa ole muita vaihtoehtoja, kuin täysi irtisanoutuminen mummelin tietokonejutuista. Aina, kun ottaa asian sinun kanssa esille, sanot vain tiukan asiallisesti, ettet voi mitenkään häntä enää tietokoneasioissa auttaa, että sinulla on siihen resurssit nyt loppu.
Turha siitä itse on ahdistua, vaikka tilanne ei kohtuullinen olekaan. Jätä tietokone kokonaan omistajansa murheeksi!
Juuri näin se on,niin pahalta kuin se tuntuukin niin toivottomalta tuntuva tapaus on pystyttävä jotenkin päättämään.
Itse yritin opettaa kolarin seurauksen uhria joka halusi hoitaa pankkiasiansa kotoaan käsin.
Ensimmäiseksi oli tietokoneen päivitykset tekemättä josta "pätevä vävy" oli huolehtinut,koneen kunto kuitenkin osoittautui sellaiseksi että Windowsin uudelleen asennus oli välttämätön toimenpide ja ehdotin opetettavallini kokonaan uuden koneen hankkimista (resurssit metsässä) jota opetettavan mies vastusti.
Ei siinä mitään,jatkoin opettamista,joka päivä kun kävin tai kutsuttiin oli edessä sama asia..miten mennään pankkiohjelmaan,kaikki aloitettava alusta,sähköpostista tms puhumattakaan.
Sanouduin irti vapaaehtoisesta opetuksestani ilman korvausta jota korvausta en ollut pyytänytkään mutta sain palkkioksi "haukkupuheluja" huonosti hoidetusta työstä.
Yleensä hyvää hyvyyttään ei pidä puuttua toisten koneisiin käyttäjän iästä riippumatta, sillä muutoin syntyy loputon ilmainen huoltosuhde.
Itsellä on pari kolme tällaista avustettavaa, eikä edes vanhuksia, mutta avunpyynnöille ei loppua näy.
1. istuta mummeli koneen viereen.
2. hanki kynä ja ruutupaperia ja anna ne mummelille.
3. kerro hitaasta mitä tehdään ja katso että mummeli tekee niin ja kirjoittaa asiat muistiin yksi toisensa jälkeen.
4.seuraavalla kerralla pistä mummo lukemaan ja tekemään ja neuvo jos ei suju.
5.älä hermostu missään välissä
6.juokaa pullakahvit onnistuneen nettisession kunniaksi.
7. ota wiskipullo mukaan.
8. juokaa se pullo puoliksi
9. kohta ootte pornosivuilla.
10. nyt alkaa mummolakin netti luistaa.
ehdottaa juuri samanlaista ohjetta, mutta ennätitpä ensin.
Kun nuoremmillekin tuottaa vaikeuksia opetella ja muistaa kuinka pitää minkin toiminnan kanssa menetellä, niin kynä ja paperi on ainut varmasti luotettava väline.
Niitä olen aikoinani käyttänyt itsekin vaikka ihan ikäloppu en ole, mutta käytön opetteleminen vie oman aikansa keneltä hyvänsä.
Kun harjoittelee muistiinpanoista yhden asian kerrallaan ajan kanssa, niin ihan varmasti vuodessa jo edistyy sen verran että kykenee käyttämään tietokonetta omin avuin.
Erittäin harvoin netissä viihtyvälle voisi olla paikallaan etätyöpöytäyhteys jolla voit hoitaa kinkkisemmät tilanteet etänä omalta koneeltasi, esim virustarkistukset ja ohjelmien käyttö & asennus, dokumenttien ja kuvien tulostus yms. Tuossa voisi olla yksi ratkaisu joka ei niin rasittaisi sinua koska tukea tarvittaisiin niin harvoin. Haittapuolia tässä etäratkaisussa kuten ehkä nykyisessäkin tilanteessa on se että vastapuoli voi ladella ties mitä syytöksiä sinua kohtaan jos verkkopankista katoaa rahaa jonkun haittaohjelman takia, tai ihan käyttäjän omaa tietämättömyyttään.
Viisainta lienee jättää kiittämättömät marisijat oman onnensa nojaan, näin vältyt syytöksiltä ja vastuulta joka ei edes sinulle kuulu. Ei joka asiassa tarvitse aina olla se vastuullinen avulias aatu :)
http://www.teamviewer.com/fi/index.aspx
Parin kuukauden välein kertaus ei auta ikäihmistä.
Helppoja asioita ensin pitkän aikaa. Nettipankki ei ole helppo kohde.
Yhteistyön jatkamiseksi vaatisin mummolta sähköpostin joka päivä.
Helposti koko huomio menee koneen tekniikkaan ( missä m- kirjain, entä entteri, millä peruutetaan, mikä kumman delete...)
Tiheästi toistuva lyhyt kertaus on välttämätön. Joka päivä se sähköposti.
Jos niitä alkaa tulla niin Iltalehden lukua pakollisena.
Mikäli mummoa mikään kiinnostaa niin hakemaan sitten myöhemmin Googlella.
Itse aloitin iäkkäänä ja vaimo lähes 70- vuotiaana. Hän jäi Iltalehden koukkuun ja nyt käy verkkopankissa vaikka ei kovin fiksu ole milloinkaan ollut!
Jopa kysyy:"Joko pääsen tietokoneelle":
Tässä se nähdään kun yhteiskuntaa mukakehitetään, kaikki palvelut ajetaan nettiin ja teknisiin vimpaimiin. Seniorikansalaiset on kusessa, mutta saapa pankinjohtajat taas pikkasen muhkeammat bonukset.
Kiitos vinkkaajille!
Täytyy kai pestä kädet mummelin koneen ylläpito-ongelmista. Ymmärrän kyllä että jos mä vaan jatkan ja jatkan ni ei se lopeta eikä ota vastuuta. Se siis ei tarvitse mihinkään läppäriä eikä tietotekniikkaa yleensäkään. Ollut eläkkeellä vuodesta 1994.
Sitähän mä tässä ihmettelen miksi se itteensä kiusaa aiheella.
Kolme vuotta sitten alussa oli ruutupaperit ja kynät ja kirjoitin sille ja piirsin jopa. Minä kuulemma merkkaan väärin. Tietty kun jätän merkkaamatta itselleni merkityksettömiä asioita, siis lähinnä refleksejä. Sanoin että nyt merkkaat itse. Ei toiminut sekään koska ymmärsi tai kuuli väärin kuulemma. Tein listaa nuolien avulla että siirry tästä tähän jne. EI ONNAA.
Sähköpostit viritin ja opetin ja pyysin häntä lähettämään mulle postia niin paljon kuin lystää, ei haittaa mua. Osasi ehkä viisi kertaa. Paasasin harjoittelusta ja taitojen ylläpitämisestä päivittäin. Ei vaan viitti tai halua, mutta jaksaa ulista siitä kun ei opi. Ihan niinku muille tulis joku ohjelmapaketti suoraan aivoihin.
Näppäimistöönkään ei oikein viitsi tutustua. Maalarinteipillä merkkasin esim. peruutusnäppäimen, samoin enterin. Kone piilottaa ittekseen kai näppäimiä?
Nyt sovittiin vanhemman pojan kanssa että hän soittaa mammalle illalla ja sanoo mun menneen duuniin (mikä onkin totta) ja ilmoittaa että vempele on nyt kondiksessa ja että palautan sen tässä lähipäivinä hänelle että pääsis taas tärisemään ja kiusaamaan itteensä.
Aamulla juu kumarsin kolme kertaa läppäriä keittiöön tullessani kun arvelin että on siihen tottunut. Osoitan suurta kunnioitusta.
Täytyy siis pestä kädet ja syytellä kiireitä ja suositella ottamaan himaan joku fixaaja, joka veloittaa miljoonan yksinkertaisesta työstä. En mä sääli toisen rahoja enää. Eihän ne perintönä mulle ole tulossa.
Se vielä tapauksesta, että on kyllä heittänyt mulle aina joskus 50 euroo bensarahoiksi kun ajelen provinssista stadiin koneen korjauksen perässä. Tässä on sekin ettei kehtaa tunnustaa muille kun mulle ettei haldaa hommia. Nyt saapi ostaa vaikka Hesarin etusivun ja kuuluttaa asian muillekin. Ei heilauta enää.
En ymmärrä miksi hän olemattomia taitojaan häpeää kun ei edes viitsi mitään asioiden parantumisen hyväksi tehdä. Voi jepulis! Olen sanonut että mieti nyt muita mummoja ja vaareja. Epäilenpä että hänen ikäisistään ehkä 30 prosenttia osaa tietskailla kunnialla jos on mielenkiintoa ja tarvetta tietskaamiseen.
Hullun hommaa mun puolelta kun tällaiseen mukaan menen.
Ei osaamattomuus koske pelkästään mummoja. Toisaalta jotkut mummot voivat olla taitaviakin tietotekniikassa...
Nuoremmalla tuttavallani on aina tietokone sekaisin. Ihan aina. Nyt hänellä on älypuhelin. Ei ole saanut sitä edes auki....10 puk- koodiakaan ei riitä varmaan hänelle .....
Vanhaa äitimuoria tulee kyydittyä usein pankkiasioilla. Neuvoin ostamaan läppärin, mutta ei halua sellasta. Nyt kun tulee näitä juttuja lueskeltua, niin voidaan sanoa että onneksi ei halua. Kyllä ajelen mielelläni kuskina, kun ajattelee sitä toista vaihtoehtoa. Lupaan ja vannon etten enää koskaan hiiskukkaan sille mitään tietokoneista.
Kiitos aloittajalle herätyksestä.
Se vaan, kun pankit riistää pankin tiskillä asioivia mummoja. Kaikilla ikäihmisillä ei valitettavasti ole sukulaisia auttamassa.
http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/121276-pankkien-toiminta-raivostuttaa-”10-€n-hinta-laskun-maksamisesta”
Ihan turha on mummolle opettaa mitään jos ei muisti pelaa. Kyllä normaali ihminen osaa sähköpostia käyttää, kun on sitä 5 kertaa lähettänyt.
kun dementia alkaa niin mitän ei ole tehtävissä. Kirjoitan kokemuksen syvällä rinta-äänellä.
On itselläni Make 1.2:sen kanssa vähän samoja kokemuksia "joka kerta sama alusta"...tiedän tunteen :)
Suoritin ATK-kortin 1999, kyllä ittelläkin oli aina alussa sellasta soheltamista kun sen jälkeen ostin oman koneen jossa oli Win98.
Kyllä siinä oli vastaavia "uskaltaako tota edes klikata"-hetkiä, ja kaikki oli niin uutta ja pelottavaa.Mikään ei jäänyt mieleen,muutakuin tarpeeksi toistamalla.Siinä oppi kun muutaman kerran laitto järjestelmän uusiksi ja kokeili itse tehdä oman koneensa mieleisistään komponenteista.
Eniwei....
Nykyään loppujen lopuksi ei tarvitse itse paljon pelätä kun on kaiken maailman Live-CD virityksiä joilla voi tehdä seikkailuja pitkin nettiä, katsoa kuvia, videoita ,ladata roinaa joka joka lopuksi koneen suljettua katoaa huitsin nevadaan.
Niihin ei virukset ja muut roinat tartu, ja se on hyvä se.
Itse pääsin vaivasta kun sanoin aina "ei voi mitään". Uskoi sitten lopulta, ettei multa tipu apua jos ei enää omat rahkeet riitä. Nyt käyttelee konetta kuin vanha tekijä, roikkui vaan aiemmin kun ei halunnut itte ottaa "riskejä":
Tälläisille vanhuksille pitäisi olla selvemmät käyttöjärjestelmät. Esim kosketusnäyttö juttu, isot selvät painikkeet ruudulla. Nykyaikaisten normaalien käyttöjärjestelmien ihmeellinen maailma on tosi ihmeellinen harjaantumattomalle, varsinkin vanhukselle.
Painikkeet tyyliin: INTERNET, SAMMUTA, eikä mitään muuta näytöllä.
totta. valitettavasti senioreille suunnatut tuotteet, kuten seniorimatkapuhelimet, ovat erittäin huonolaatuisia käytetttävyydeltään ja yleiseltä laadultaan. kummasti niitä silti seniorilehdet jne suosittelevat.
Esimerkiksi Eville nettikauppa tarjoaa tälläistä vanhusten puhelinta: http://www.e-ville.com/fi/3-kannykat/3675-diel-l8-elderly-phone--ikaihmisten-kannykka.html
Eville olettaa että kyseinen puhelin olisi helppokäyttöinen vanhuksille.. Ja varmaan onkin jos vanhus osaa englantia... Puhelimen kieli on nimittäin englanti.
No nyt pääsin hetkeksi rauhaan!
Mummelille soittelin ja sain hänet ymmmärtämään että tarvitsee nyt loman itsensäkiusaamisesta ja juhuu läppäri on nyt mulla himassa jonkin aikaa. Ei tartte ootella ihmeellisiä kysymyksiä sieltä käsin vähään aikaan.
Joskus vuosi sitten mä yritin houkutella häntä kokeilemaan kaikkia näppäimiä ja lupasin että fixaan masiinan entiselleen jos jotain käy. Ei herranjestas. Sanoin että paa sitte kiinni kaikki yhteydet ja leikit vaan sen näppäimistönj kanssa että saat tuntumaa. Otin yksinkertaisen tekstiohjelman sanoin että kirjoita vaikka kirjaa kopioimalla muuta kirjaa tai runoja tms siis et saa vaan kokemusta. Se kun näyttää töllössä niin iisiltä se tietskaaminen. Voi ny sääli.
Doron meinas heittää pois kun oli sen hankkinut itsenäisesti ja pyysi mua tuleen opettaan käyttöä.
Nyt se kaveeraa sen kanss mutta ei sentään osaa tekstareita tehdä. Eikä vastaanottaa Voi Pyhä Sylvi.
Jotain kummaa noille senioreille tarttis tehdä mutta mitä ja koneille kans. En usko että esim. tämä uskaltais koskea kosketusnäyttöön.
Muutenkin kuvittelee että hän osaa sotkea koko maailman yhteydet. Aikamoinen hakkeriveijari 78vee!
Onneksi me tulevaisuuden mummelit osataan käyttää sitten kun ollaan nuoresta asti käytetty. Samoin tulevaisuuden ukkelit.
No just venttaa kun oot ite tulevaisuuden ukkeli/mummeli niin et kyllä osaa käyttää tulevaisuuden laitteita jos täällä yleensä enää on mitä tarvii käyttää jos on käyttäjiäkään .nämä roinathan on ollu jo museokamaa vuosikaudet .vai mitä?
No sitä mukaahan me niitä uusia laitteita hankitaan mitä tulee. Ei suinkaan samaa konetta käytetä mitä nyt parikymppisenä. :D Mummeliksi ei muutenkaan tulla yhdessä yössä. Nykyajan mummelit ei ole esim. tietokonetta käyttänyt edes keski-iässä joten ei voi vaatia osaamista.
Ei kai sitä kukaan luullukkaan samoin muistikyky on rajallinen. joten vuosien päästä teknologia on muuttunut nykyajan nuorille ilman sen kummempaa ihmettelyä. joten nykyajan tekniikka tänään tai vuosien päästä on saavuttamatonta tulevaisuuden vanhuksille.ellei sitten oo räjäytetty koko planeettaa eivätkä täältä nykyajan huippunuoret pääse muille planeetoille.
Täytyisi tietää todellinen syy, miksi mummo alunperin hankki tieokoneen ja siitä löytyy punainen lanka asian ratkaisemiseksi. Jos hän hankki sen siksi, kun kaikilla muillakin on tai vain hoitaakseen etupäässä pankkiasioita syyt ovat liian pieniä eivätkä pysty motivoimaan käyttäjää tarpeeksi.
Ihminen oppii kyllä kaiken sen, josta hän on kiinnostunut. Mummo ei selvästikään ole riittävän kiinnostunut oppimaan tietokoneen käyttöä. Ja onhan siinä tottavie sulattelemista, jos jollekin taiteelliselle käsityöläiselle esimerkiksi annataan tietsikka eteen ja pakotetaan oppimaan, iästä riippumatta näin on. Onhan tästä aiheesta kirjojakin kuinka paljon ihmisen todella täytyy muuttaa ajattelutapaansa ylittääkseen muurin, joka estää oppimisen. Se vaatii usein jopa 5-10 vuoden sulattelun. Kolme vuotta tämä mummo on vasta sulatellut asiaa. Se ei ole aika eikä mikään. Tottakai aina jotain oppiikin noitten sulatteluvuosien aikana, mutta usein silloin vielä oppimisen estää se, että ei sittenkään ole vielä riittävässä määrin hyväksynyt koko tietokonetta, eikä tunnista riittävässä määrin sen kautta saavutettavaa hyötyä ja erilaisia käyttömahdollisuuksia.
Sisarellani ja serkullani on menossa tuo sulatteluvaihe. Olin hyvin innokas opettamaan heitä, mutta heidän kiinnostuksensa tietokoneeseen on kovin vähäistä. Jokin siinä tökkii, esim. kun ei osaa päivittää eikä pitää konetta toimintakykyisenä. Olen luopunut opettamisesta ja tästä eteenpäin en tuputa oppimiani tietoja läheisille, mutta vastaan jos he minulta neuvoa kysyvät.
Mummon kannattaa käyttää digikameraa ilman salamaa ja kuvata sillä tietsikan näyttöruudulta eri vaiheita, kun opetat häntä. Näin hän pystyy paremmin palauttamaan käydyt asiat mieleensä. Nuoret neuvovat vanhempaa ihmistä usein liian nopeasti, jolloin mieliin ei jää juuri mitään.
Toivo Sukarilla ilmeisesti on myös joitain antipatioita tietokonetta kohtaan. Tuo menestyvä liikemies hoitaa mieluummin asiat puhumalla. Alaiset vitsailivatkin hänelle, että kyllä sinun Topi on opeteltava nyt käyttämään sähköpostia...
Kiitokset keskustelijoille kannanotoista!
Onni on joo, että me tulevaisuuden mummelit (itse olen 56) tajutaan ehkä jo jotain tsydeemeistä, vaikka parin vuosikymmenen kuluttua kaikki on muuttunut jo ihan toiseksi.
Sehän tämän tapauksen kanssa oli ongelmana ettei mummeli tarvinnut konetta ja yhteyksiä mihinkään. Kysymyksessä ilmeisesti on ikuinen köydenveto hänen 8-kymppisen veljensä kanssa siitä kuka on dementoitunut ja kuka ei.
Nettipankkitunnuksethan hän peloissaan kiikutti maanantaina pankkiin ja mulle purskahti itkuun puhelimessa että kaik o mänt.
Näin se on että jos on tahtoa niin löytyy keinot. Jos ei ole tahtoa niin tyhjän saa.
Todella ilahduin siitä että ymmärsi nyt että pitää pitää lomaa ittensäkiusaamisesta ja antaa tän vekottimen olla meillä jonkin aikaa. On kuulemma rauhainen fiilis.
Kovaan ääneen aina selvittämässä sitä asiaa että hän ei ole ollenkaan mitenkäänpäin tekninen eikä ymmärrä tekniikasta mitään. Sanoin että kun sä kieltäydyt ymmärtämästä niin eipä sitten mitään imeydy nuppiin.
Aikoinaan kun itse jäin leskeksi en halunnut opetella minäkään mitään, mikä mielestäni kuului jollekin muulle mutta kun ei ollut keneen nojailla niin oli pakko alkaa ymmärtää miktä ihmeellisempiä asioita.
Otin huomioon mummelin iän opettaessani, mutta kun löin pääni seinään jo siinä että kerran menin sanomaan että muutkin vanhukset ...
Aurinkoisia päiviä kaikille!
Mä huilaan nyt ja ajattelin illemmalla pelata vähän Mahjonggia.
Tää systeemi on ihan perseestä. Kusettajat ja muut epärehelliset pärjää vain yhteiskunnassa.
Joo ne tyhjentää kaikki tilit, et saa niitä koskaan takaisin, kun ne rahat menee jonnekkin afrikkaan.
Kannattaa pitää suojauksista huoli, muuten ne on kuin haaskalinnut odottamassa apajilla. Tulee kaiken-näköistä vale putkimiestä ja mittarinlukijaa.
Eiköhän ole parempi kun et itse ahdistu.
Asennat Windowsin sijaan Linuxin niin loppuu ongelmat.
Älä naurata.
Eri pa.ka eri paketissa.
Miten olisi lääkärin-tarkastus kun näin korkea ikä kerta tällä mummolla ?
Meinaan että jos kyseessä on joku muistisairaus, niin tietokone opetus ei ole niitä ensimmäisiä asioita joita on aihetta harjoitella.
Se nyt on vaan tämä IT (IlmaTorjunta) kirous,jokaisella pitää olla se läppäri syntyessään!
Haudattaessakin se läppäri on pakko saada mukaan sinne arkkuun.
Voi viestiä sieltä taivaasta tai hiilikellarista miten menee,näille maanpäällä oleville jälkeläisille!
Se mummeli saattaa hyvinkin osata niiden laitteiden käytön, mutta kun hän kaipaa juttu- ja kahviseuraa niin hän tekeyttyy avuttomaksi.
Siinä se päivä vierähtää juoruillessa ja kahvitellessa ja se "ongelmakin" korjaantuu siinä sivussa ihan huomaamatta.
Ne vierailut voivat olla joskus molemmille tarpeellisia.