Kuten että mihin perustuu hypnoosi ja jos perustuu siihen että vedetään esiin ilman rajoitteita oma sisin ja usko ; niin tuloksesta päätellen usko todella siirtää vuoria jos veden juonti saa humalaan kun olettaa sen olevan viinaa. Siispä jos tahtoisin paremmaksi ihmiseksi niin miten vahvistaisin tuota mahdollisuutta tulla paremmaksi. En voi kuvitella olevani hyvä sillä jos siitä tulisi totuuteni , se olisi surkea ja jäisin paitsi kasvun mahdollisuutta, koska minä en oikeasti ole hyvä.
Pitäisikö minun miettiä että uskon rakkauden voimaan, olisiko se siinä?
Entä mikä olisi sinun lauseesi, mistä toivoisit lujalla uskolla tulevan elinvoimasi ja elinmahdollisuutesi?
Pitäisikö minun miettiä että uskon rakkauden voimaan, olisiko se siinä?
Entä mikä olisi sinun lauseesi, mistä toivoisit lujalla uskolla tulevan elinvoimasi ja elinmahdollisuutesi?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Aika hyvä :) haastava!
Olen sen omalta kohdalta kokenut, kuinka oman mielensä voi siirtää kaivosta ruohikkoon, synkkyydestä vihreyteen. Jos vain on tarpeeksi motivoitunut, niin ihminen pystyy ihan mihin vaan! Olkoon motivoija sitten vaikka hypnoosia harrastava tyyppi :)
Kaikkihan riippuu tietysti siitä missä haluaa tulla paremmaksi. Aika usein minusta maailmaa nähdään jotenkin liiankin pienessä mittakaavassa. Nähdään vain minä ja minun tällöinen tilanteeni. Entä jos elämä onkin kyse siitä mitä voi antaa itsestään? Mikä on mun vahvuus mistä voin jakaa myös muille? Sen pohjalta vastaan että mun elinvoimani tulee siitä, että uskon että ihminen on hyvä. Koska aina kun näen pahuutta niin tekee mieli sulkeutua, olla antamatta itsestäni yhtään mitään. Jos taas uskon ihmisen hyvyyteen, voin ymmärtää ja ottaa vastaan mitä vaan. Ja antaa itsestäni sen minkä kuvittelen toisen tarvitsevan.
Tuo siis on sinun ohjenuorasi ja voimavarasi. Hyvä että sellainen on.
"Kaivosta ruohikkoon" Ajattelen käänteisesti,siten että ei niin phaa ettei siitä koituisi jotain hyvääkin.
Näin toivoisi, olkoon Hitler vaikka esimerkkinä siitä, ei enää ikinä massavainoa joka sallitaan moisessa mittakaavassa!!??!!!
"Olen jo perillä" on mielestäni aika hyvä. Se ei tarkoita, että pitäisi itseään hyvänä, mutta voi ajatella kelpaavansa itsellensä. Tässä mielentilassa voi istahtaa alas tai oikaista lattialle, tuijottaa kattoa tai sulkea silmänsä. Seurailla omaa hengitystä.
Toisessa tilanteessa voi pyrkiä eroon jostain paheestaan, niitähän meillä kaikilla riittää, myös "hyvillä" ihmisillä.
Joillakin on puhtia toimia ja ponnistella koko maailman parantamiseksi jopa koko ikänsä. Arvostan tällaisia ihmisiä, mutta en vaadi samaa itseltäni. Kaikki me olemme parempia, kuin joku muu ja huonompia, kuin joku muu.
Mielenkiintoista että ajattelet olevasi jo perillä kun minä ajattelen pyrkiväni sinne.
Huomenta täältä.
Tuo hypnoosi on mielenkiintoinen juttu. Hämmästyttävää, etten sano.
Se olisikin hauskaa, jos osaisi hypnotisoida kylävieraansa ja ittensä, pistää vesikannun pöytään ja klasit jokaisen nenän eteen ja alkaa siinä sitten kulauttelemaan ja juhlimaan. Tulis halavaksi.
Olisiko ollut kyse hypnoosista, kun joskus joku veden viiniksi taikoi:)
Herkullisen illallisenkin vois vähällä työllä tarjota vierailleen tyhjien lautasten kera.
Mitä on olla Hyvä? Eri ihmisten mielestä tuonkin sanan voi ajatella hurjan monin eri tavoin. Toisen Hyvä ei sopis mulle, mut sen toisen Hyvä vois sopiakin. Kolmannen Hyvän saadakseen tarttis tehdän Niin paljon työtä, että nakkais sen mettään. Jne....
Jos voisin pamauttaa taikasauvalla omaan pääknuppiin ja hypnotisoida mieleni sisuksen semmoseksi, että Usko Itseensä olis aina aina ja aina 100%:sta.
Viittä vaille semmonen oonkin. No okei vähä yli viittä vaille, ehkä varttia vaille tai siitä pikkasen yli.
Hyväksyn näet itselleni loputtomat oikeudet olla väärässä ja joskus ihan Mahdoton, kuten myös herkkätunteinen ja keskinkertainen ja ja ja ristiriitainen.
Suruhtava silloin, kun siltä tuntuu ja olen luvannut itselleni, että saan vajota NIIN suureen synkkyyteen, että oon ihan litistyksissä.
Lempeä tietty saan olla, ku huvittaa. Rakkautta pursuavia olotiloja ja lepertelyitä, kun siltä tuntuu. Ärsyyntynyt ku siltä tuntuu, tasapökkää hyppimistä seinille ku siltä tuntuu.
Naurua vaikkapa ihan sopimattomissakin yhteyksissä.
En oikeastaan haluaisi olla hyvä, ku sitte jäis joitakin yli-kutkuttavia juttuja veks.:)
Noh, en haluaisi olla pahakaan.
Oma Hyvä paras Hyvä.
Mun Hyvä on olla Oma-oma-oma-oma Itsensä. Aito minä jos alvariin voisin olla, niin ihan tyytyväinen olisin.
Tuo tuntuu hyvältä vastaukselta tuokin, olla ja antaa itsensä olla se mikä on.
Mikä on sitten se parempi ihminen ? Täysin virheetönkö ? Jos sellainen ihminen olisi, niin eihän silloin olisi enää kasvun mahdollisuutta. On ilo aina huomata niitä asioita, että on jossain asiassa kasvanutkin ja asioista on ottanut opikseen. :)
Muutes..rakkauden voimaa ei voi koskaan vähätellä. Sillä on ihmeellisiä voimia.
Joo, ei tarvittaisi kai enää elämää tässä muodossa jos kaikki olisi valmista ja siksi minäkin kokisin suorastaan vaarallisena kuvitella itsestään niin koska kasvua ei todellakaan tapahtuisi enää samalla tavalla.Kun sitä kasvuvaraa on.
Mikäs sitä olisi ollessa virheetön koska silloin varmaan elo olisi handussa ja siitä ymmärtäisi sen mitä tulee ymmärtää, tiedä sitten mihin se johtaisi.
Tuli mieleen kun on katsellut televisiosta näitä hypnoosijuttuja.
Hypnoosi on kyllä aika jännä juttu. Sellaisen tapauksen olen nähnyt, että kymmeniä vuosia kaksi askia päivässä polttanut pääsi hypnoosilla röökistä eroon, kun muu ei auttanut. Mutta ei kai hypnoosillakaan sentään hyviä ihmisiä synny.
Perillä olemisen ajatus auttaa minusta hyväksymään vajavaisuutensa. Ei ole koko ajan pakko olla paha mieli siitä, että ei ole hyvä. Välillä sitten tietenkin on paha mieli. Tämä ei mielestäni estä pyrkimästä parempaan.
Hyviä ihmisiä ei siis ilmeisesti ole. Mutta voiko silti olla "parempi" ihminen? Mehän emme voi laittaa ketään järjestykseen, kun emme tunne läheisimpiemmekään sielunelämää pohjia myöten, naapureista ja tuttavista puhumattakaan. Voisiko esimerkiksi murhaaja olla jossain tapauksessa parempi ihminen kuin joukkomurhaaja?
Ajattelinkin lähinnä sitä että hypnoosi avaa meistä niin valtavia voimavaroja joista
emme muuten kykene edes haaveilemaan ja sitä kautta siis sitä miten valtavaa
on uskon voima, luja ja kyseenalaistamaton.
Olen eri mieltä siitä että perillä olemisen ajatus auttaisi hyväksymään vajavaisuutensa, ei saisi olla paha mieli siitä että tajuaa olevansa kaikin puolin vajaa ja että niin täällä on kaikilla sama tilanne, mielestäni juuri se voi pysäyttää kasvun. Jos kuvittelee valmistaneensa parhaan kengän mitä voidaan, ei uutta kenkäparia syntyisi koskaan.
En itsekään usko että täysin hyviä ihmisiä on, vaikka juuri luostarinkin asukit
varmaan pyrkii siihen että olisivat mahdollisimman "synnittömiä" ja siksi ovat eristäneet itsensä ja mitä sieltäkin aina paljastuu joistain...
Me laitamme paljon toisiamme järjestykseen oman ajatuksemme mukaan, mielestäni.Murhaajista ja tappajistakin ajatellaan aika tavalla sen mukaan keitä tappavat? Onhan näitä hirttotuomioitakin yms... ja lakimme asettavat meille yleisesti hyväksytyt elintavat. Emme tajua moniakaan kulttuureja emmekä uskontoja, emme hyväksy ympärileikkausta tai naisen alistamista tai moniavioisuutta tai aviorikosta tai......
Siis homman pointti on se että meissä saattaa piillä valtavia voimavaroja joita
emme osaa (vielä?) käyttää.Mutta jos luotamme ja jotenkin jollakin keinolla
osaisimme avata voimavaramme, saattaisimme päästä aimoharppauksen
eteenpäin kohti parempaa oloa.