Miksi tavallisen harrastajan kannattaisi ostaa digijärkkäri, kun samalla rahalla saisi paremman kinokameran, parempia linssejä ja/tai reilusti filmejä kehityksineen?
Miksi maksaa digistä?
harrastaja
306309
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
kannata maksaa, jos siltä tuntuu.Itse en kuvaisi pätkääkään digillä jos vain harrastuksekseni kuvaisin.
Kyllä filmille kuvaaminen tuntuu todelliselta valokuvaamiselta, vaikka digijärkkäänkin vertais.
ainoa oikea, jokaisen oma mielipide on hänen omansa. Kuten tämä minun:
Olen pelkästään harrastelija valokuvauksessa. Juuri minun ei kannatakaan muulla kuvata kuin digikameralla. Se, että se on järkkäri, on toinen juttu.
On se kiva ottaa pari sataa kuvaa päivässä ja katsoa mitkä kannattaa tallentaa.
Ja jos paperille parhaimpia haluaa, sekin onnistuu ja tulos on erittäin hyvä. Entisellä "analogisella" kamerallani en koskaan saanut niin hyviä kuvia kuin digikameralla olen saanut, siis paperillekin.
Johtuu ehkä siitä, kun olen vain harrastelija.
Se että kuvasi ovat "parantuneet" pitää varmasti paikkansa.
Mutta sitten kun otetaan oikein esim valot, kuvauskulmat ym... huomioon ja kuvia esitellä muille ihmisille.
Niin silloin ei enään määrä korvaa laatua. Vaan pari ruutua riittää hyvään kuvaan.
Silloin filmin ehdottomuus tulee esille.
No se siitä. Kannattaa muistaa että ei se määrä vaan laatu,
Hyviä "ruutuja" kaikille.
Minusta ainakin tuntuu, että monella kuvaaminen digillä on sitä, että otetaan satoja kuvia ja sitten niistä valitaan joku parempi.Oli tässä eräällä saitilla erään digikuvaajan otos, oli ottanut tilaisuudessa satoja kuvia ja kertoi tuon näytteille asettamansa olevan paras, omasta mielestäni kyllä sekin oli surkea, filmijärkkärillä kyllä sellaisen otoksen otan ehkä 5-10 otoksella hiukan ajattelemalla, mitä olen tekemässä.
Tosiaan ainakin meikäläisen vuosittaisella kuvanottomäärällä filmijärkkäri on halvempi vaihtoehto ja laadussa en häviä kyllä mitään.Digiaikaan olen sikäli siirtynyt, että olen hankkinut filmiskannerin ja kuvaan dialle ja MV-filmeille, jotka itse kehittelen,jolloin ruutuhinta on alhainen.Kuvia skannailen tiedostoiksi ja aina tarpeen mukaan teetätän IFI:n onlinesysteemillä valokuvia.Ammattipuolella suurilla kuvanottomäärillä ja nopeussyistä(pressikäyttö) digi on aivan oikea valinta, mutta harrastuskäytössä kyllä kannattaa kaksikin kertaa miettiä, mikä on oikeakuvantallennusformaatti, ei aina pidä ravata kaikkien trendien perässä.
Filmi - nega 2 e - 6 e
Filmi - dia 6 e - 12 e
Kehitys: 5-7 e
Filmiskannerin hinta: 200-2000 e
Skannaamiseen kuluva aika: ilmaista???
Kyllä tulee edullinen ruutuhinta...
Koskapa esitit omat hintasi, tässä minulla todellisuudessa toteutuvat hinnat:
Mustavalkofilmi(36 kuvaa) maksaa isommissa erissä ostaen 3€/rulla. Itsetehtynä, kemikaaleina kehite Rodinal ja kiinnite Agefix, Kehittäminen maksaa noin 0,5 €/rulla.
Dia erinomainen yleisfilmi Fuji Sensia 100 maksaa 7,8 e/36 kuvan rulla, hinta sisältää myös kehittämisen.
Noilla arvoilla mustavalkoruutu maksaa 0,10€/ruutu ja dia maksaa 0,21 €/ruutu.
Filmiskannerista maksoin 331 €, malli on Minolta Dimage Scan Dual III, tarkkuus riittää A3-kokoisiin valokuvatulosteisiin, suurin tiedosto noin 10 Mpks eli pärjää loistavasti järjestelmädigeille.Kopioita voin tosiaan tiedostosta tehdä tarpeen mukaan kuten digikuvaajakin ja tuossa filmimuodossa kuvat hyvinsäilytettyinä ovat erinomaisessa tallessa, mustavalkonegat säilyvät maailmantappiin ja diatkin kymmeniä vuosia eli kasvan jo koiranputkea, kun ne muuttuvat atomeiksi.
Skannamisen kuluvaa aikaa en hinnoitellut,se on minulle harrastus eikä tienesti.Kuluvasta ajasta voisi sanoa, että tiedoston skannamiseen, joka vastaa digikameran vastaavaa, menee noin 5 minuuttia, jos sitten väsää oikein jättitiedoston, aikaa menee enemmän, mutta skanneri tekee sen ihan itsekseen, sillä aikaa minä voin puuhastella jotain muuta, vaikkapa lukea lehteä.
Kuuden MB:n skannattu kuva on paljon epätarkempi kuin järjestelmädigin kuuden MB:n kuva. Järjestelmädigin kuva on oikein otettuna melkein säätämättä valmis, mutta skannerin kuvasta saa poistella pölyhiukkasia, naarmuja, säädellä maskien aiheuttamia värivirheitä jne.
ilman, että väittää samalla olevansa parempi.
Ensinnäkin, jos on kysymys harrastelusta, harrastuksesta, niin voi hyvänen aika sentään, jos siinäkin pitää olla niin ammattimainen.
Tämäkin palsta on kuin tuo Metsästys-osasto, johon metsästyksen vastustajat tulevat herjaamaan metsästäjiä. Pitäisi tulla ja mennä vaan sellaiselle palstalle, joka itseä kiinnostaa.
Siispä, jos filmillekuvaaja ei pidä digi-kuvaamista minään, miksi siitä pitää tulla kertomaan "Järjestelmädigit" -palstalle.
Niin, ammattikuvaus on ammattikuvausta ja ammattimies tietänee mikä siinä ammatissa on parasta. Harrastusmielessä itse kukin harrastelkoon ja puuhastelkoon miten huvittaa.
Ja hyvässä hengessä kaikkia kuvaajia kohtaan kirjoitin tämän, älkäämme arvostelko turhaan toistemme harrastusperiaatteita.
Jos digikuvat formaattien muuttumisen myötä aivät ole katseltavissa kymmenien, satojen vuosien kuluttua, se on harmi, joka ei itseäni rasita.
Sen sijaan, jos niitä ei muutaman vuoden kuluttua enää voi katsella, se on vahinko. Täytyy koittaa itse olla ajantasalla ja tehdä voitavansa.
Jos tosiaan säilyttelee negoja laatikon pohjalla kaiken muun roinan seassa, niin olet ihan oikessa.Jos sen sijaan nega tai dia säilytetään asiallisesti kunnon filmitaskussa eivät tosiaan naarmut ja pölyhiukkaset ole ongelma edes jokamiesskannereilla, kalliimmissa skannereissa kun on automaattinen pölyn ja naarmunpoisto.Oma kokemus dian kohdalla on, että melko nopeilla säädöillä ja usein jopa automaattisäädöillä tulee ihan hyvää jälkeä.Kyllä digilläkinsäätöjä joutuu tekemään, pitkät valotusajat ovat ongelma muunmuassa.Juuri värientoiston kohdalla dia on vielä parempi ja tuo mahdollisuus heijastaa kuvat suureen kokoon ovat dian eräs etu.
Voisi komentoida myös tuota, mitä täällä esitän mielipiteitäni digijäkkäripuolella. No muistaakseni oli keskustelun aihe alunperin, kannattaako järjestelmädigiä hankkia, tässä olen vaan esitellyt näkökohtia, miten vanha filkkajärkkärisystemillä voi tuottaa kuvia edullisesti ja saada ne tarvittaessa digimuotoon.
Jokainen voi nyt laskea, kumpi on edullisempi järjestelmä, kun kuvia ehkä pitkässä juoksussa otetaan ehkä 500-1000/vuosi, taatusti ei kannata vanhaa toimivaa filkkajärjestelmää hylätä ainakaan sillä perusteella, että digijärjestelmällä kuvaaminen on "ilmaista".Monella tosiaan ensi huumassa kuvia tulee uuden laitteen kanssa satoja ja tuhansia, sitten saattapi homma hiipua ja kallis kalu seisoo toimettomana.Itse ehkä joskus hankin halvan ja pienen digipokkarin, joka hyvin kulkee mukana llättäviä tilanteita varten, paremmat kuvat sittenkin vielä filkkajärkkärillä.
Minkä verran käyttämäsi valokuvapaperi maksaa ja minkälaista käytät? Tiedätkö, saako sitä tilata halvemmalla esim. netistä? Minua tuohon itsekehittämiseen on jarrutellut muiden muassa kuvapaperin tyyris hinta täkäläisissä liikkeissä..
Mielestäni digikuvauksen suurin etu on "jälkikäsittelyn" helppous ja halpuus.
Photoshopilla saa aikaan ihmeitä jo ihan tavallisten lomakuvien tms. kanssa, käyttäen
aikaa vaikkapa minuutti per kuva. Filmille kuvaten tämä jäisi varmasti tekemättä.
Samat "ihmeet" voikyllä tehdä mille hyvänsä kuvatiedostolle riippumatta miten tiedosto on aikaansaatu.Tosiasiassa nykyään myös kuvavalmistamoissa filmiltä skannataan tiedosto, josta sitten kuva printataan asiakkaalle, tuosta juuri ehkä johtuu, että värit heittävätsinne tänne ja sama lienee ongelma myös digitiedostoista tehdyissä kuvissa, jos ei niitä itse ole korjaillut vaan vie muistikortin suoraan digilabbikseen.
Itse olen IFI:lle(onlinella) tiedostoja(filmiltä skannattuja) lähettänyt ja niistä olen saanut ihan loistavia kuvia eli värit ovat olleet samanlaiset kuin ne näyttävät tietokoneen ruudulla.
...eiköhän suurin etu ole se että kuvaus on ilmaista digi kuvaajalle. otat sitten 10 tai 100 kuvaa niin et maksa niistä kuvista mitään. kun taas kinokameralla maksat kehitysmaksut,kaikki kuvat vaikka olisikin epäonnistuneet, filmit... ja toisaalta kuvia et voi parannella/käsitellä kovinkaan helposti.
Sen olen huomannut jo aikoja sitten, että suuri kuvamäärä ei todellakaan tarkoita hyviä kuvia. Olen harrastanut pienimuotoista luontokuvausta jo kohta pari vuosikymmentä. Ostin muutama vuosi sitten kohtalaisen hyvän digijärkkärin, ja ihmetys sekä pettymys oli melkoinen, koska sillä tulee otetuksi huonompia kuvia kuin filmikameralla.
Näppäilykuvat onnistuvat kylläkin digitaalilla paremmin kuin pitkään harkitut otokset. Syynä lienee huolimattomuus juuri ruutujen halvasta hinnasta johtuen. Kaikkiin tämä ei tietenkään päde, mutta minua se ainakin toistaisesti on vaivannut.
Lisänä vielä se, että hyvällä diaheittimellä näytetyt diat pesevät mennen tullen ainakin kohtuuhintaiset dataprojektorit.
Tuo lienee pitkälti totta, että digikamera on tuonut mukanaan tyylin, jossa määrällä koetetaan korvata laatu.Kuvaaminen on hakuammuntaa, otetaan satoja kuvia ja niistä sitten yritetään löytää parhaat.Filmikameralla sen sijaan joutuu väkisinkin hieman ajattelemaan mitä tekee ja niin onnistumisprosentti on todellisuudessa humattavasti korkeampi.Vika ei siis ole välineessä, vaan enemmänkin tavassa ottaa kuvia.
Diakuvaus tosiaan on oma lukunsa, mikään ei voita seinälle heijastettua luontokuvaa.
Seinälle heijastettu eroottinenkuva
Tähän on montakin syytä
1. Näet heti lopputuloksen
2. Voit ottaa vaikka sata kuvaa samasta aiheesta ja valita parhaan
3. Saat kuvat suoraan digitaaliseen muotoon, jolloin ne säilyvät paremmin.
4. On paljon helpompi tehdä digikuvasta analoginen versio kun analogisesta kuvasta digitaalinen versio (vrt. Digikamera vs. kinokamera skanneri)
Ja aluksi tuo sinun laskulogiikkasi saattaa paikkansa pitääkin, jos ostat vaikka tonnin digin kuten minä tein, mutta loppujen lopuksi se tonni on aika äkkiä käytetty linsseihin ja filmeihin kehitykseen.
Äkkiähän se tonni menee niihin digijärkkärin linsseihin..
1.lopputuloksen näet vasta koneella.
2.sata kuvaa kun ottee, niin moni aihe on jo kaukana..
3.Säilyvyys on makuasia, ikuisuuskysymys..
4.-paitsi diaesitykseen verrattuna kohtuuhintainen dataprojektori on kökkö!
Tuohon filmin ja kehityskustannusten säästöön aina vedotaan, kun kerrotaan digin edullisuudesta.Kuvienottomäärästähän se tietenkin on kiinni ja väitän, että pitkällä aikavälillä useimmilla kuvienottomäärä ei ainakaan edellyttä järjestelmädigin hankintaa eli vain 200-400 euron digipokkarilla saa tuota paljon puhuttua säästöä. .Ensihuumassa tulee ehkä muutama tuhat ja usein melko turhanpäiväisiä kuvia otettua, sitten harrastus hiipuu ja kuvia otetaan joskus ja jouluna eli tulee pikemmin satoja kuin tuhansia kuvia/vuosi.Sitten kalusto ei olekaan enää oikein viimeistä huutoa ja taas pistetään kalustoon lisää liksaa ja loppua ei näy eli todllisuudesa kuville tulee kuitenkin hintaa.
Säilyvyydestä voidaan olla montaa mieltä, ei ainakaan asiakirjojen tallentajat luota digiin vaan asiat säilötään microfilmeille, joilla säilyvyys satoja vuosia.Samoin on MV-filmin kanssa, hyvin varastoituna kestävyys satoja vuosia.Digihommassa pitää myös tallennusformaatit ja -laitteet pitää ajantasalla ja aikaajoin uudelleen tallentaa tiedostoja, joka saattaa kyllä useimmilta ajanoloon unohtua, filmi sensijaan säilyy aivan verrattomasti ilman tallennussulkeisia.
Kaikella on puolensa, oikein huvittaa joitain saitteja lukiessa, kun kyselijät ovat rahansa kalliiseen järjestelmädigiin pistäneet ja ei ole oikein minkäänlaista valokuvaustekniikan perustietoa eli on hankittu melko kallis leikkikalu.
miten kävikään -60 -70 luvulla filmille otettujen värikuvien ja negojen kanssa. Yhtä kirjavaa värien sekamelskaa. Yhtään näppäilijan värikuvaa tai negaa ei ole säilynyt muuttumattomana värien kanssa.
Tuli tässä mieleen, että millä koneella luetaan nykyisten digikuvien ( negat ) CD levyt, vaikkapa parinkymmenen vuoden kuluttua. Tietysti joku keksii ikuisen CD ja DVD lukijan!
Kyllä joidenkin Kodakin diafilmien kestävys on erinomainen, ei oikeastaan mitään muutosta vuosikymmenten aikana ja sitten, kyllä hopeapohjaiset MV-filmit ovat kyllä ajan hammasta vastaan varsin kestäviä eli voidaan puhua sadoista vuosista.70-luvun paperikuvat ovat kyllä luku sinänsä, kyllä atomeiksi näyttävät muuttuvan.Olen kokeeksi skannannut noin 30 vuotta vanhoja negoja, MV.t ovat kuin uusia, värinegoista Fuji ja Sakura(myöhemmin kai Konica)säilyneet väreiltää melkoisen hyvinä, kodak ehkä noissa heikoin.Kaverillani on lasinegoja(MV) 20 ja 30-luvulta ja eivät kyllä ole miksikään muuttuneet.
Jos otetaan esimerkiksi National Geographicin kuvaajat, niin filmiä kuluu takuulla ja paljon. Niihin hyviin kuviin kun tarvitaan jonkin verran myös tuuria ammattitaidon lisäksi. Jos kuvaa jotain eläintä toiminnassa, niin sitä oikeaa hetkeä ei voi luoda tuosta vain, vaan kuvia pitää ampua sarjatulella, jotta sieltä löytyy se.
Tämähän ei tietysti päde kaikkeen kuvaamiseen, mutta toin nyt tämänkin näkökulman esille.
http://www.nationalgeographic.com/photography/qanda/index.html#e
Ei NAtional Geographicin kuvaajat käytä vain filmiä. Siirto digiin on menossa kovaa vauhtia, taitaa jo olla selvä enemmistö.
Näin se on monessa lehdessä, digillä kuvan saa heti, eikä tartte odottaa kehitystä tunteja (joskus päiviäkin). Sekä kuvan saa sekunneissa painoon maapallon toiseltapuoleltakin. Ja herkkyyden (ISO) vaihto sujuu nappia painamalla, eikä tartte ruveta säheltää filmien kanssa.
Meidän lehdessä hommattiin eka yksi digi, olihan se monen mielestä rahan tuhlaamista, mut kun kuvas ekan keikan digillä, niin mieli muuttui, ja puolet kameroista oli parinkuukauden sisällä digejä.
Tällä hetkellä varastossa taitaa olla pari filmijärkkäriä pölyyntymässä, muut myytiin.
Kun on kerran hyvällä digillä kuvannut, niin ei tee filmiin mieli enään palata.
Filmin ainoa etu on, että aloittamis kustannukset ovat halvemmat, siinä ne edut taitaa ollakkin.
Moi !
Milestäni filmin sävyntoisto on vielä ylivoimainen digiin verrattuna. Samaten itse kamerarunkojen etsimien laatu.
No, laiskuus vai mikä lie, mutta viimeisen vuoden aikana kuvattu tasan kaksi rullaa filmiä (Velvia) ja loput ruudut digillä. Lähes 200 rullallista vastaava määrä vaikka kuvaan paljolti kuten filmillä aikoinaan, eli en räiski mitään turhaa (tuo lienee makuasia).
--
Minä kuvittelin tarvitsevani digijärkkäriä. Kun se oli pölyttynyt vuoden hyllyssä, myin pois.
Tuttu ammattilainen pitää edelleen kinaria käytössä. Hän kuvaa taiteilijakaverilleen tauluja kaksi kertaa vuodessa, taiteilija näyttää dioja opetuksessa jatkuvasti. Kaiken muun häön kuvaa digillä.
Filmille on siis edelleen oma käyttönsä.
Filmin ja dian sävyt ovat loistavia, siitä ei pääse mihinkään. Digijärkkärillä ja RAW-tallennusmuodolla pääsee samaan, kokeile.
Monien digikameroiden etsin on todella surkea, mutta hyvien kameroiden optinen etsin vastaa järkkäriä, Canon EOS300D.sta alkaen, siis myös Nikonit, Pentax ja Olympus.
Rupudigijärkkäreiden etsimet EIVÄT VASTAA FILMIJÄRKKÄREIDEN ETSIMIÄ!!! Ne ovat surkeita pieniä reikiä, filmijärkkäreiden etsimet ovat aivan toista luokkaa!
Henkilökuvauksessa mallinohjaus ja ilmeiden seuraaminen on paljon vaikeampaa kuin kunnon ammattidigi-tai filmijärkän etsimestä, 67-kameran kuiluetsimestä puhumattakaan!
Saisvat heittää KAIKISTA järkkäreistä turhan pikkusalaman hevon kuuseen ja panostaa silläkin rahalla kunnon etsimeen puhumattakaan näistä surkeista peiliheijastinetsimistä mitä tämä kopoikonefirma on alkanut ns.kameroihinsa laittamaan.