Tapasin tänä kesänä aivan ihanan pojan, hän on totta puhuen unelmieni täyttymys. Tutustuttiin, ja sit tää poika kertoi että sen mielestä olen aivan sairaan mukava ja että tullaan tosi hyvin juttuun. Poika ei todellakaan ole mikään "teinipillun" perään metsästävä, vaan oikeasti todella rehellinen ja luotettava.
No, sitten aikaa kulu ja jutskattiin lähinnä netin välityksellä kun ei ole ollut mulla ainakaan aikaa tavata. Sitten yhtenä päivänä tämä poika kerto että on kyllä totta puhuen kiinnostunut musta ja kerroin sitten sille että mäkin siitä. Kyllähän me puhuttiin että mihin tämän pitäis edetä mutta ei kuitenkaan alettu seurustelemaan. Ollaan kuitenkin sovittu jo aikoja sitten että nähdään tossa elokuun alulla, tulee sinne mukaan paras ystäväni ja sitten yksi sen pojan kaveri. Alunperin pojalla oli ollut tarkoitus kertoa tunteistaan mua kohtaan ihan livenä silloin kun nähtäisiin, niin kuin mullakin. Millä mahiksilla olisi todennäköistä edetä tästä eteenpäin? Vai voisiko olla että poika kysyykin sitä seurustelua kun tapaamme?
Ihan tässä vaan mietin, ettei kummallakaan ole ollut mitään vakavaa, enkä oikein tiedä mitä sitten tehdä tämän pojan kanssa vapaa-ajalla... Ja meitä molempia hieman pelottaa se, että tää seurustelu juttu nyt saattaisi pilata meidän hyvän ystävyyden. En kyllä pysty enää kuvittelemaan poikaa ystävänäni, hän on mulle enemmän...
Toinen ongelma taitaakin olla, että me asutaan noin tunnin ajomatkan päässä toisistamme, ettei ainakaan joka päivä nähtäisi. No pääasia on tietysti että ollaan yhdessä ja onnellisia, mutta haluaisin kyllä viettää aikaani ihan livenä tämän pojan kanssa enkä pelkän netin välityksellä.
Mutta kiitokset kuitenkin kaikille jotka jaksoivat lukea ja vielä vastatakin, oikein mukavaa kesän jatkoa teille! :)
No, sitten aikaa kulu ja jutskattiin lähinnä netin välityksellä kun ei ole ollut mulla ainakaan aikaa tavata. Sitten yhtenä päivänä tämä poika kerto että on kyllä totta puhuen kiinnostunut musta ja kerroin sitten sille että mäkin siitä. Kyllähän me puhuttiin että mihin tämän pitäis edetä mutta ei kuitenkaan alettu seurustelemaan. Ollaan kuitenkin sovittu jo aikoja sitten että nähdään tossa elokuun alulla, tulee sinne mukaan paras ystäväni ja sitten yksi sen pojan kaveri. Alunperin pojalla oli ollut tarkoitus kertoa tunteistaan mua kohtaan ihan livenä silloin kun nähtäisiin, niin kuin mullakin. Millä mahiksilla olisi todennäköistä edetä tästä eteenpäin? Vai voisiko olla että poika kysyykin sitä seurustelua kun tapaamme?
Ihan tässä vaan mietin, ettei kummallakaan ole ollut mitään vakavaa, enkä oikein tiedä mitä sitten tehdä tämän pojan kanssa vapaa-ajalla... Ja meitä molempia hieman pelottaa se, että tää seurustelu juttu nyt saattaisi pilata meidän hyvän ystävyyden. En kyllä pysty enää kuvittelemaan poikaa ystävänäni, hän on mulle enemmän...
Toinen ongelma taitaakin olla, että me asutaan noin tunnin ajomatkan päässä toisistamme, ettei ainakaan joka päivä nähtäisi. No pääasia on tietysti että ollaan yhdessä ja onnellisia, mutta haluaisin kyllä viettää aikaani ihan livenä tämän pojan kanssa enkä pelkän netin välityksellä.
Mutta kiitokset kuitenkin kaikille jotka jaksoivat lukea ja vielä vastatakin, oikein mukavaa kesän jatkoa teille! :)
Vastaukset 7
Vanhimmat
vedä vittu päähäsi!
Taidat olla kade. Ei oo tainnu olla flaksia sulla. Mut hei tsemppii sullekin.
HUORA!
Hei!
Olen huomattavasti vanhempi kuin sinä, mutta muistan todella hyvin vielä nuo tunteet.
Olen sitä mieltä, että antakaa palaa vaan. Se on hyvä asia, että olette ensin tutustuneet toisiinne ja huomanneet, että teillä on mukavaa yhdessä... netin välityksellä ja muutenkin. Jos teillä molemmilla on sellanen olo, että haluutte olla enemmän kuin ystäviä, ei pitäisi olla vaikeuksia seurustelun suhteen. Se mitä sitten teette vapaa-ajalla on tietysti kiinni teistä itsestänne. olette vielä nuoria ja osaatte varmasti pitaa hauskaa ja hassutella. Ja kun on rakastunut, ei edes tarvi olla mitään kummempaa tekemistä. Kävelyä käsi kädessä, penkillä istumista, juttelua, ihan tavallista.
Tuo välimatka voi olla ongelma kun koulutkin alkaa. Mutta sähköpostit ja puhelimet on keksitty. Ja kun näette taas, niin se on todella :-).
Eikä se pieni matka loppujen lopuksi niin paha juttu edes oo. Tiedän kyllä kun on rakastunut, niin haluis olla kokoajan yhdessä. Niin paljon, että muut kaverit saattaa jäädä unholaan. Liiallinen kyhnyttäminen voi latistaa rakastumisen huuman nopeammin, kuin se että näette harvemmin.
Ja niinkuin sanoin, on jälleennäkemisen riemu sitä ihanampaa.
Hyvää kesän jatkoa sulle ja on ihanaa kun on vähäsen perhosia masussa!
Kiitos oikein paljon vastauksesta ja ihanaa kesää sullekin! :)
Katotaan jos tästä nyt tulee sitten jotain, ja jos ei niin onhan mulla sentään aivan upea ystävä! :)
Mä oon samaa mieltä Kaisuliinin kanssa, että kannattaa teidän ainakin yrittää! =) Ja nyt kun molemmat pelkää sitä ystävyyden menetystä, niin voittehan te vaikka sopia, että jos se seurustelu ei jomman kumman mielestä tunnu hyvältä, niin sitten jatkatte vaan ystävinä.
Mä ite kiinnostuin joskus vuosia sitten yhdestä mua vuoden vanhemmasta pojasta, kun olin tavannu sen saman harrastuksen parissa. Meillä on kans n. tunnin välimatka (80 km), mutta me nähtiin tän harrastuksen parissa yleensä pari kertaa kuukaudessa kun oli kisoja ja leirejä, tosin joskus oli muutaman kuukauden pätkiä ettei nähty ollenkaan.
Sit huhtikuussa 2002 me nähtiin taas yhdellä leirillä. Siellä mä sitten ihan tutustuin siihen, me vietettiin pari yötäkin yhdessä. Tai siis ei me nukuttu yhdessä (lähellä kyllä oli sekin), mutta me valvottiin ja juteltiin melkein koko yöt. Nukuttiin vaan pari tuntia molempina leiriöinä. ;) Sillon samalla mä tutustuin myös yhteen sen kaveriin. Me vaihdettiin numerotkin tän mun ihastuksen ja sen kaverin kanssa, ja sillon alettiin tekstailemaan ja soittelemaan molempien kanssa. Olin mä kyllä joskus aiemminkin tekstaillu sen mun ihastuksen kaa pari kertaa, ja kysyin että kiinnostaisko sitä alkaa tekstailemaan. No, sillon se sano että ei kiinnosta, koska se ei tienny kuka oon. Mutta nyt siis noiden numeroiden vaihtamisen jälkeen alettiin tekstailla ja soitella.
Sillon vähän sen tutustumisen jälkeen, mä sitten ehdotin sille seurustelua. Se kuitenkin sano, ettei alettais seurustelemaan, koska on tuota välimatkaa. Se sano, että pitäis nähdä useemmin, kun ei voitais nähdä kun korkeintaan kerran viikossa, jos niinkään usein. Me haluttiin nimittäin molemmat keskittyä kouluunkin kunnolla, joten se vei aikaa. Lisäks etenkin mulla meni tuon harrastuksen parissa melkein kaikki vapaa-aika.
No, me ei edelleenkään seurustella tuon pojan kanssa, mutta ollaan hyviä ystäviä. Myös se tän mun ihastuksen kaveri on mun hyvä ystävä, ja edelleenkin me tekstaillaan ja soitellaan molempien kanssa. Eli todennäköisesti se meidän seurustelukin ois kestäny tuosta välimatkasta huolimatta, koska ollaan kuitenkin edelleen näin hyvissä väleissä.
Nyt me ei olla kuitenkaan nähty tuon mun ihastuksen kanssa kun viimeks maaliskuussa, koska sen aikaa on menny kouluun niin paljon, että tuo harrastus on siltä vähän jääny vähemmälle. Mutta parin viikon päästä me kai taas nähdään. ;) Eli hyvin voi tuollanen kaukosuhdekin kestää!
Tsemppiä!! =)
Miulla ja miun nykyisellä poikaystävälläni oli alussa sama tilanne, mutta se on korjaantunut. Kyllä sen sitten tietää, mitä haluaa tehdä sen pojan kanssa. Lähes kaikki käy, kunhan saa olla toisen lähellä ja mukana elämässä.
On aina riski, ja miltei pakko, että se tietty ystävyys menee mutta on se ainankin meillä ollut sen arvoista, tilalle on tullut jotain paljon parempaa.
Tämä välimatka on meillä miltei sama. Lähemmäs tunti tuossa matkassa menee, mutta minulla on linkkikortti joka ratkaisee ongelmat joten nähdään viikossa muutamia kertoja, ja yöksi meneminen on helppoa.
Tsemppiä teille ja ihanaa kesän jatkoa. :)