se kaiken kauhein tunne
kun sä kerran katosit pois,
Se tunne jonka kanssasi koin,
en koskaan olisi halunnut siitä pois.
mutta virheet omat eikä niin somat.
veivät meidät erilleen,
se hetki oltiin yhtä, yöt yhessä valvottin,
niin somia sointuja toisillemme lauleltiin.
jäljelle jäi vaan tunne ilman järkeä.
miksi kaiken täytyi silleen särkyä?
ps. Yritin tälläisen ikävämmä, kun tuolla alempana oli tuollaisia liian kermaisia.. lirutuksia.
kun sä kerran katosit pois,
Se tunne jonka kanssasi koin,
en koskaan olisi halunnut siitä pois.
mutta virheet omat eikä niin somat.
veivät meidät erilleen,
se hetki oltiin yhtä, yöt yhessä valvottin,
niin somia sointuja toisillemme lauleltiin.
jäljelle jäi vaan tunne ilman järkeä.
miksi kaiken täytyi silleen särkyä?
ps. Yritin tälläisen ikävämmä, kun tuolla alempana oli tuollaisia liian kermaisia.. lirutuksia.
Vastaukset 4
Vanhimmat
liika kermaisuus on liikaa ja liika on aina liikaa...
Hieno runo, kosketti! :)
kiitoksia vaan, Tällästä tää elämä, jotkut jutut ne jättää syvemmän jäljen.
Niinpä, totta.
Kadonnut mutta myös palannut.