Asun vanhassa liki 90 vuotiaassa kivitalossa, itäisessä kantakaupungissa, talo on sisi vanha ja kesällä asunto kuin pätsi, kun painovoimainen ilma seisoo, talvella taas jääkylmä Hatarien kanankakkaseinien läpi kuuluu puh ja pierut ja kynsien leikkaaminenkin, näitä havaintoja tee yön tunteinakin
Olen maalta muuttanut, liki 60 vuotias poikamies, mutta ihmettelen edelleen kuinka ennen saatiin rakentaa näin heikosti, vaikka talot oli vuokrakäyttöön tehtykin ja vuokralaisiahan näissä mellastaa nytkin suurin osa asukkaista. Huoneistojen väliset seintä ovat seitin ohutta lugino-massaa eli kanankakkaa ja välipohja ontto alalaatapalkisto, jossa muhii kuoriaiset ja kasvusto. hatarien seinien ja hormin kautta tulee tupakin hajukin sisään.
Huh, huh, kyllä nykyään sentään bygataan kunnon taloja ihmisille, en tiedä mihin nämä on tarkoitettu, mutta kun palvelutkin ovat vain thaihieronta ja kuppila ja kiska niin ei kaksiset ole
Olen maalta muuttanut, liki 60 vuotias poikamies, mutta ihmettelen edelleen kuinka ennen saatiin rakentaa näin heikosti, vaikka talot oli vuokrakäyttöön tehtykin ja vuokralaisiahan näissä mellastaa nytkin suurin osa asukkaista. Huoneistojen väliset seintä ovat seitin ohutta lugino-massaa eli kanankakkaa ja välipohja ontto alalaatapalkisto, jossa muhii kuoriaiset ja kasvusto. hatarien seinien ja hormin kautta tulee tupakin hajukin sisään.
Huh, huh, kyllä nykyään sentään bygataan kunnon taloja ihmisille, en tiedä mihin nämä on tarkoitettu, mutta kun palvelutkin ovat vain thaihieronta ja kuppila ja kiska niin ei kaksiset ole
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tiedän tuon tunteen enkä haluaisi edes sitä muistella, millaista oli asuminen sata vuotta vanhassa ötökkä- ja remppatalossa.
En kehdannut pyytää ketään kyläänkään noihin alkeellisiin asumuksiin. Muistan ne huvittuneet katseet, kun ihmiset muualta paremmilta alueilta väkisin tuppautuivat kaupunkiasuntoa katsomaan. Luulivat näkevänsä jotakin fiksua ja sitten näkivätkin sen urbaanin ankeuden. Pölyn, katkun ja metelin ympäröimässä epäajanmukaisessa mörskässä. Sitten ihmettelyt, kuuluuko täällä näin hyvin naapurin äänet, vanhoissa taloissahan piti olla paksut seinät. Joku naurahti, että täällä varmaan oppii pikkuhiljaa olemaan kuuntelematta, mitä kuuluu. Ihminenhän on sopeutuvainen.
Vähän näytti, ettei pöydän herkutkaan vieraille maistunut. Mietin, haisiko asunnossa niin pahalle vai mikä on vieraiden ruokahalun vienyt. Olin kyllä vanhingossa maininnut, että näissä vanhoissa taloissa asuu pieniä elukoita, jotka ovat välillä jättäneet jälkiä ruokakaapeihinkin. Kyllä ennen vieraille olivat herkut maistuneet, tosin erilaisessa ympäristössä.
Olin tuulettanut kämppääni ahkerasti.
Muutahan ilmanvaihtotapaa ei tuon ajan asunnossa käytännössä ole. Sitäkin ihmettelin, kun yksi vieraista alkoi kiirehtiä lähtöä. Kukaan ei ollut uskaltanut vessassa käydä. En tiedä syytä. Pienihän se oli eikä sitä voinut oikein tuulettaa. Haisikohan sielläkin joku outo haju vai missä syy.
Nyt asun uudessa talossa ja tänne kelpaa vieraita kutsua. Enää en näe ihmetteleviä ja hämmästyneitä ilmeitä vieraiden kasvoilla, vaan päinvastoin ihastelevat, kuinka kaikki on nättiä ja nykyaikaista. Herkut maistuvat ja vessassa úskaltavat käydä vieraatkin. Ilmanvaihtokonetta voin nyt itse säädellä ei tarvitse tyytyä alkeelliseen tuulettamiseen, joka ei vie pois pinttyneitä hajuja.
Asuitko kenties kallliossa, seillä' vanhassa talossa? Tuskan voi ymmärtää, näin minäkin aikoinaan koin ja paljon pahempaakin vanhassa kivitalossa siellä ikuisen vapun aukion lähellä ydinkalliossa.
Vanhassa on heikko äänieristys ja huono ilmanvaihto mutta haluan kunnioittaa vanhaa asumista, museoitakin kiertelen aina kaupungeissa ja asunnossa käytän peltorin kuulusuojaimia.