Työkaverin kanssa... :)

Ajattelin tässä koe mielessä julkaista tällaisen eroottisen jutun jonka kirjoitin joskus vuosia sitten pöytälaatikkoon. Tämä on myös edelleen ensimmäin julkaisemani juttu.

Se oli sitä aikaa kun ei ollut vielä kotona internetiä ja menotkin mitattiin markoissa. Koneessa pyöri tuolloin MS-DOS 6.0 ja alkuperäinen juttu on kirjoitettu Dossin EDITillä .txt muodossa. :)Tietääköhän täällä kukaan edes mitä tuo tarkoittaa..?

Mutta lukekaa ja arvioikaa! Nauttiakin saa, jos tästä on nautinnon aiheuttajaksi. ;) Anteeksi pituus.

--JANETTE--

Oli erittäin kylmä talvinen aamu, kun käänsin vanhan Toyotani niin kutsutun työpaikkani, Lahtisen huonekalufirman pihaan. En saanut tästä duunista minkäänlaista palkkaa, koska kyseessä oli yhdyskuntapalvelus, jota jouduin suorittamaan törkeän rattijuopumuksen takia. Taas oli edessä yksi niistä lukemattomista helvetin tylsistä päivistä, jotka olivat vielä tästä rangais-tuksesta lusimatta. Jep, lusiminen oli hyvä sana ajateltaessa tätä paikkaa, tätä hommaa, ja etenkin pomoni Pekka Jokiahon ärsyttävää olemusta. Sen äijännaamasta ei juurikaan huumoria revitä, ei sitten millään. Varsinainen hapan-naama.

Oli tietenkin selvää, että hän laittaisi minut asialle, kun oli kyse joistain paskahommista, joita kukaan muu työntekijä ei itse viitsisi tehdä. Tai ehkä ainoa poikkeus oli Jari, joka oli tarpeeksi hullu tullakseen tänne työharjoitteluun. Hänen isänsä oli myös huonekalualalla, ja oli tietenkin toivonut poikansa jatkavan sukunsa yleviä perinteitä.

No, näitä paskahommia toki riitti joka päivälle. Ja tällaiset karun yhteiskunnan päähän potkimat miehet kun olivat ilmaista lihasvoimaa firmalle, jolla ei näyttänyt pyyhkivän järin hyvin, joten mikä ettei! Meillä pakkotyöläisillä oli muutenkin kosolti oikeuksia: oli oikeus tehdä mitä käskettiin, pitää turpansa kiinni ja käydä ruokatunnilla syömässä omaan laskuun. Hienoa!

Pomoni näytti hieman nyrpeää nokkaa, sillä olin tapani mukaan myöhässä, nyt melkein huimaavat kymmenen minuuttia! Itse asiassa olisi syytä olla paikalla ajoissa, jos aikoi pysyä poissa tieltä Pelson vankilaan, mutta Pekka ei viitsinyt niuhoilla turhia, koska hommat yleensä tulivat kuitenkin hoidetuiksi. Hän kertoi minulle oitis tehtävän, joka oli saatava valmiiksi ruokatuntiin mennessä: oli jälleen kerran koottava niitä vitun kaarevajalkaisia tuoleja, joita milloin mikäkin firma tai laitos tilasi asiakkaidensa perseen alle laitettaviksi: odotussaleihin, luentosaleihin ja muihin vastaaviin paikkoihin; sellaisissa paikoissa näihin samaisiin tuoleihin yleensä törmää.

Eihän homma sentään sinänsä kovin hirveää ollut, mutta kun niitä tuoleja oli aina liki miljoona; se teki hommasta riittävän paskamaista, että se voitaisiin sysätä minunlaisteni kakkoskansalaisten niskoille. Nyökkäilin kuunnellessani pomoni saarnaa siitä, miten valmiiksi lakattuja osia oli käsiteltävä varoen ja kuinka monta vitun tuolia oli koottava niin ja niin lyhyessä ajassa. Selityksen kuunneltuani lähdin työkaluvarastoon hakemaan tarvittavia välineitä paskatuolien kasaamista varten. Jäin silti sinne hetkeksi levypinon päälle istumaan ja ajattelemaan omia asioitani. Varastossa sai sentään hetken olla rauhassa kenenkään hengittämättä niskaan. Mietin kaikkea sitä, mitä oli hiljan tapahtunut. Helvetin paljon, ja huomattavan lyhyessä ajassa. Ensiksikin olin ystävystynyt kyseisen työharjoittelijan - Jarin – kanssa paskahommia tehdessäni, ja toiseksi, me olimme kummatkin auttamattomasti pihkassa Janetteen, joka teki firmalle verhoilutöitä ja vastaavaa. Minä tiesin Jarin kiinnostuksesta (se näkyi), mutta hän tuskin tiesi omastani (koska se ei näkynyt, tai ainakin niin kuvittelin).

Minä pyörittelin ruuvimeisseliä kädessäni. Tuolien kokoaminen ei nyt juurikaan huvittanut, mutta toisaalta, koskapa olisi huvittanut? Homma oli joka tapauksessa hoidettava, mutta aikaa sentään oli reilusti. Polttelin sätkän kaikessa rauhassa, ja sylkäisin TUPAKOINTI KIELLETTY -kylttiin. Lopulta päätin lopettaa lorvimisen, nousin ja lähdin kohti hallia, joka oli varattu huonekalujen kokoamista varten.

Hallissa oli hiljaista: vain Jari istui uudenkarvaisella mahonkipöydällä ja heilutteli jalkojaan. Hän kääntyi katsomaan minua päin, ja kysyi:
" Missä sä oot kupannu?"
" Myöhästyin vaan." sanoin, ja laskin työkaluni samaisen pöydän päälle.
" Entäs mitä sä meinaat? Älä vaan sano, että sutkin on komennettu paskahommiin." lisäsin.
" Valitettavasti niin kävi." Jari murahti. " Ja mä ajattelin odottaa sua. Ei tällasta hommaa yksin jaksa tehä erkkikään!" Jari sanoi ja naurahti.
" No, meillä ei oo kiirettä. Kasataan vaan sellaseen suht’ rauhalliseen tahtiin ja sanotaan, että kuski oli myöhässä. Niin tosiaankin tapahtuu aika usein, ja se menee aina läpi." sanoin asiantuntevasti.
" Joo. Ja se typerä Pekka on tänään kokouksessa normaaliin tapaansa." Jari sanoi ja naurahti. " Ehkä meille jää jopa aikaa pelata pokeria!"
" Jep, mutta käydäänpä hakemassa ne vitun osat laiturilta, jotta saatais edes jotain aikaan." sanoin, ja Jari pomppasi alas pöydältä. Me menimme lastauslaitureille hakemaan paketteja. Laituri oli tyhjä.
" Jaahas. Paketteja ei sitten olekaan. Rahtipuolen pojat tietenkin vetää hirsiä tai pelaa korttia." Jari murahti.
" Se ei oo mitenkään uutta, kun on kyse Lahtisen Huonekalu OY:stä. Tässä lafkassa ei sitten mikään toimi. Ihme, että koko paska on yleensä vielä pystyssä." vastasin.
" Niin, mutta mitäpä se meitä liikuttaa? Pistetään tupakaksi!" Jari sanoi ja kaivoi sätkävärkkinsä esiin. Polttelimme laiturin reunalla istuskellen. Lopulta trukki saapui tuoden painavia paketteja laiturille. Siirsimme ne pumppukärryillä hallin puolelle ja rupesimme hommiin. Pidimme perinteiset luvattomat tupakkatauot vähintään puolen tunnin välein, ja juttelimme niitä näitä tuoleja kootessamme. Yleensä puheenaiheet koskettivat tietokoneita tai jotain muuta semmoista, mitä nyt yleensä kavereiden kanssa jutellaan. Olimme saaneet aikaan sievoisen kasan valmiita tuoleja, joten lähdimme ruokatunnille tuttuun tapaan kymmenisen minuuttia etuajassa.

Minä ajoin vanhalla Toyotallani läheiseen kahvilaan, jossa suurin osa firman muistakin työntekijöistä kävi lounaansa syömässä. Jari teki tapansa mukaan poikkeuksen: hän kävi kotonaan syömässä, vaikka Päivän Keitto maksoi vain kympin, eikä santsaaminenkaan ollut kiellettyä. Hän oli juuri saanut katsastettua vuoden 1960 Plymouthinsa, josta hän oli enemmän kuin ylpeä. Autonsa hän oli ostanut sikahalvalla, mutta sen entisöiminen oli silti imenyt huomattavan summan kylmää käteistä.

Kahvila oli täynnä asiakkaita - kuten yleensä lounastunnin aikana - mutta olipa siitä jonottamisesta sentään jotain hyötyäkin: pöydät olivat täynnä keitonsyöjiä ynnä muita lehdenlukijoita ja kahvin hörppijöitä, joten Janeten ainoa mahdollisuus oli istua pöytään minua vastapäätä.
" Kai mä voin istua tähän?" hän kysyi söpöllä äänellään, ja hymyili minulle ujosti.
" Toki! Istu vaan siihen, eihän täällä muutenkaan taida olla tilaa..?"
" Joo, ei oo." Janette sanoi, ja laski tarjottimensa pöydälle. Janette oli todella nätti tyttö. Hänen silmänsä olivat syvän siniset, ja hänen hymyillessään tuota hieman ujoa hymyään pienet hymykuopat ilmestyivät koristamaan hänen poskiaan. Hänen hiuksensa ulottuivat hieman yli olkapäiden, ja olivat tummanruskeat ja hieman kiharan-aaltoilevat. Katsoin häntä hymyillen vilpittömästi, ja hän vastasi hymyyni, tällä kertaa vähemmän ujosti.

Me juttelimme syödessämme kaikenlaista, ja minä sain omine hauskoine juttuineni hänet nauramaan heleää nauruaan, joka kuulosti siltä, että pystyisi kevyesti murtamaan kovimmankin sydämen... Lopulta ajattelin tehdä ratkaisevan siirtoni, ja pyytää häntä treffeille.
" Janette, mitä sä aiot tehä illalla?" kysyin.
" Ai että mitäkö? No, en mä oo keksiny oikeestaan mitään..." hän sanoi hieman yllättyneenä, mutta silti hänen äänestään paistoi vilpitön ilo. Ehkä hän todellakin suostuisi.
" Mä vaan ajattelin..." sanoin hiljaisella äänellä, punastuen " että mitä jos me tehtäis jotain yhdessä?"
" Mikä ettei? Kyllähän se mulle käy!" hän sanoi, punastuen itsekin.
Hän laski katseensa keittoonsa, ja yritti vaihteeksi syödä sitä. Minäkin työnsin lusikallisen suuhuni, ja kysyin sitten:
" Tulisitsä vaikka käymään mun luona? Me voitais kattella jotain tekemistä, vaikka kattoo joku leffa tai silleen..."
" No joo, voitais vaikka ottaa parit oluet ja silleen..." Janette sanoi, ja hänen valloittava hymynsä sai oloni tuntumaan hyvältä. Suunnattoman hyvältä, ettenkö sanoisi.

* * *

Työpäivä kului pirun hitaasti. Me kokosimme Jarin kanssa muutamia kirjahyllyjä, joiden oli tarkoitus olla näytillä esittelytiloissa. Juttelimme tavallisia, mutta samalla minä salaa ajattelin tulevaa iltaa Janeten kanssa, ja sitä mitä me tekisimme. Ohjelmassa siis olisi filmi ja muutama olut. Mitä muuta enää tarvittiinkaan? Janeten seurassa sitä nyt voisi katsella vaikka TV:n virityskuvaa kaksi tuntia yhteen menoon! Kauemminkin. Me olimme sopineet, että minä hoitaisin kyydityksen suoraan töistä videovuokraamon ja kaupan kautta asunnolleni. Minua jännitti.

Työpäivä viimein loppui, ja odottaminen oli tuntunut vähintäänkin ikuisuudelta. Mutta pianpa selviäisi asioita, muun muassa se, voisiko minulla ja Janetella olla jotain yhteistä, joka tekisi meistä vähän muutakin kuin pelkkiä työkavereita. Saapa nähdä, ajattelin nojatessani Toyotani kylkeen, jonka luona olimme sopineet tapaavamme. Jari oli jo huristanut autoverstaalle, jossa hän aikoi puhdistella tukkoista kaasariaan sekä oikoa jotain olematonta lommoa etulokasuojassa.

Janette saapui paikalle, kuten olimme sopineet, ja hän hymyili.
" Noniin, täällä ollaan!" hän hihkaisi, ja nousi autoon apukuskin paikalle. Minä istahdin ratin taakse ja sanoin:
" Joo. Ekaks leffavuokraamolle, vai?"
" Jep, ja kävästään Siwan kautta, sehän on matkan varrella." hän vastasi.
" Sopii hyvin." sanoin, " Ostetaan sieltä ne oluset ja vaikka pari pizzaa."
" Joo, mä voin maksaa omani." hän sanoi ja rupesi penkomaan lompakkoaan.
" Hekoheko. Et sä mitään maksa. Mä tarjoon, ja sillä selvä. Piste." sanoin
painokkaasti. Lähdimme liikkeelle, ja Corollan romu kuljetti meitä kohti keskustaa.

* * *

Olimme perillä pienessä rivitalokaksiossa, joka oli rakennettu joskus 70-luvun loppupuolella. Kädessäni minulla oli Siwan kassi, joka sisälsi pari pizzaa ja muutaman pullon Lapin Kullan kolmosta. Janette piteli kädessään vuokraamaamme videota - jotain eroottista trilleriä, jonka hän oli itse valinnut väittäen sitä hyväksi. Itse olisin mielmuummin nakannut sen menemään ja valinnut uudelleen, mutten viitsinyt; niinpä olin tyytynyt hänen valitsemaansa kasettiin.

Ohjasin Janeten peremmälle ja menin itse keittiöön. Laitoin kaljat jääkaappiin jäähtymään ja pizzat uuniin paistumaan. Sillä aikaa Janette pyöri olohuoneessa, eikä oikein tiennyt, mihin silmänsä pistäisi. Ihana 166mhz tehomyllyni istui kiltisti pöydällä, vieressään läjä Kenwoodin audiohifiä. Huoneen yhden seinän mittainen kirjahylly kantoi hyllyillään lähes 400 erilaista CD-levyä, joiden kerääminen oli yksi monista pakkomielteistäni. Suurin osa hyllystä oli kuitenkin omistettu kirjoille (kauhuromaaneita, tietokirjoja, filosofiaa, teosofiaa, scifiä, fantasiaa... ja tietenkin Sven Hasselin mainioita sotakirjoja) ja erilaisille pulloille ja tuopeille, jotka olivat toinen keräilykohteeni. Kirjoituspöydällä lojui kasa MtG-kortteja, joita niinikään keräsin. Mutta kaikkein eniten Janette kiinnitti huomiotaan nurkassa olevaan kompleksiin, joka oli muodostettu olutkoreista. Niitä oli hieman kertynyt aikain saatossa enkä ollut vieä saanut niitä kierrätykseen...

Saavuin keittiöstä mukanani pussi rapisevaa - sipsejä - ja pyysin Janettea istuutumaan sohvalle ja tekemään olonsa kotoisaksi. Minä laitoin filmin pyörimään, ja istuuduin itsekin sohvalle Janeten viereen. Filmi vaikuttikin ihan kelvolliselta; tai mitäpä sillä nyt sitten oli väliä? Pääasia oli tietenkin Janette itse, jota vilkuilin aina väliin salaa.

Pizzat olivat ollet uunissa mielestäni riittävän kauan, joten toin ne olohuoneeseen, jotta voisimme syödä samalla katsoessamme. Otin kaapista myös yhdet oluet, joilla huuhdella Saarioisten herkut kurkusta alas. Söimme ja joimme filmiä katsellessamme. Oli muuten melkoinen leffa - se sisälsi melko runsaasti sitä paljonpuhuttua, ja tietenkin myös tiukkaa actionia. Elokuvat eivät kestä ikuisesti, ja myös nyt katsomammekin otti ja loppui surullisesti päähenkilön kuolemaan mafiapomon tikattua hänet täyteen reikiä konepistoolilla. Käännähdin Janetteen päin ja sanoin:
" Voi paska! Olipa surullinen loppu. Ei päähenkilöt yleensä noin vaan kuole." Janette hymyili minulle ja laski sitten hellästi toisen kätensä olkapäälleni.
" Joskus siinä käy niinkin. Mutta mitäs me nyt tehtäis?"
" Tuota... enpä oikeen tiedä..." En keksinyt mitään. Ja minua hieman hämäsi Janeten käsi olkapäälläni.
" Mä tiedän..." Janette kuiskasi korvaani. Sitten hän kietoi kätensä ympärilleni ja rupesi nuolemaan korvaani kevyesti. Se tuntui ihanalta, ja kaluni oli jo valmis vaikka mihin. Hän otti toisen kätensä, ja ryhtyi sillä hyväilemään farkkujeni jäykistynyttä etumusta. Hyväilin Janeten kiinteää ruumista, olkapäitä, kylkiä, rintoja... Janette ynisi vaimeasti nautinnosta.

Pian hän istuutui syliini ja me suutelimme intohimoisesti toisiamme suulle ja kaulalle. Olimme molemmat suunnattoman himon vallassa, ja huohotimme kiivaasti toisiamme hyväillen. Sitten kaadoin Janeten varovasti sohvalle makaamaan, ja nousin hänen päälleen hymyillen kysyvää hymyäni:
" Janette... tässäkö?" Janette nyökkäsi. Autoin suuren ja pehmeän villapuseron pois hänen yltään. Alta paljastui kireä musta paita, joka teki oikeutta sen alla oleville kohoumille joita meillä on ollut tapana kutsua isoiksi rinnoiksi. Hieroin niitä kevyesti paidan läpi, ja tunsin, kuinka nännit olivat kovettuneet kivikoviksi. Janette työnsi kätensä meidän väliimme, ja räpläsi auki farkkujeni nappeja, vapauttaen lopulta kaluni koko yleisön nähtäväksi. Hän hieroi sitä hellästi, ja se tuntui ihanalta. Nousin jälleen istumaan, ja hän polvistui eteeni suudellakseen kaluani, mutta minä sanoin:
" Mä haluaisin riisua sua vielä vähäsen..." Janette hymyili kiimaisesti ja nousi seisomaan. Hapuilin kaukosäätimen käsiini lattialta, ja napsautin stereot päälle. Pian Yamon kaapit suolsivatkin ilmaan Enigman - sen kakkoslevyn - kiihkeitä säveliä. Pidin tavasta kuunnella jotain jännää musiikkia rakastelun aikana. Janette keinahteli musiikin tahdissa, ja alkoi riisua mustia farkkujaan jalasta, ja niiden alta alkoivat paljastua mustat pitsitangat. Kaikki hänen vaatteensa tähän mennessä olivat olleet mustia - neuletta lukuunottamatta, joka oli valkoinen.

Farkuista kuoriuduttuaan hän polvistui eteeni uudelleen, ja minä vedin tuon kireän paidan pois. Hän tuli lähemmäs, ja painoi kaluni rintojensa väliin. Hänellä oli yhä mustat rintaliivinsä yllään, mutteivät ne olleet pahasti haitaksi, sillä ne olivat sellaiset kaarituelliset liivit, joissa oli keskellä mukava aukko, joka jätti rintojen välin, sekä osan rinnoista paljaaksi. Hän liikutteli kehoaan hieman ylös alas, kunnes kullini oli jo paisunut Guinness-mittoihin. Sitten hän kumartui nuolemaan sitä, ja minä nojauduin taaksepäin ja nautin; Janette osasi hommansa.

Pyysin häntä lopettamaan, sillä orgasmini ei ollut enää kovinkaan kaukana. Janette riisui vaatteeni ennätysvauhtia, ja hyppäsi sitten jälleen syliini. Hän oli kiimainen kuin eläin. Hivutin tangat hänen jalastaan, ja hän istuutui kovan vesselini päälle. Se liukui sisään hitaasti ja nautintoa tuottaen. Janette aloitti hitaat naintiliikkeet päälläni, ja täytyy todella tunnustaa, että hän on helvetin taitava. Kuinka joku voikin osata tehdä sen näin ihanasti?

Rakastellessamme suutelimme pitkään ja himokkaasti. Janette leikitteli kielellään suussani, ja siirtyi vähitellen nuolemaan huuliani. Silittelin hänen kauniita, hyvin hoidettuja hiuksiaan. Sitten Janette kiihdytti tahtiaan, huohottaen voimakkaasti; orgasmi oli tulossa. Niin myös minulla. Janette pomppi päälläni nyt jo valittaen ja toisinaan kiljahdellen hekumasta. Sitten hän laukesi kouristukesnomaisesti ja painautui kiinni minuun. Hän puri minua olkapäähän, ja samalla lensivät lastini hänen sisäänsä...

Makasimme hiljaa sohvalla toisiimme kietoutuneina ja hyväillen hellästi toisiamme vähän sieltä ja hiukan tuoltakin. Janette silitteli hiuksiani, sitten hän huokaisi ja kysyi hennolla Janeten äänellään:
" Noh, miltä tuntuu? Ei kai kaduta?"
" Höh, no vittu ei!" huudahdin hämmästyneenä. Kuinka voisikaan kaduttaa? Olinhan juuri saanut a-luokan tavaraa.
" Novittunovittu!" Janette matki. " Onko pakko kiroilla?" hän tuhahti, ja kääntyi sitten minuun päin suoden minulle kauniin hymyn hymykuoppien kera. Hän kysyi:
" Tehtäiskö vielä jotain?" Rutistin häntä hieman tiukemmin.
" Tehdään vaan, mutta jos mentäs vaikka sänkyyn?"
" Okei." Janette vastasi hiljaa. Hän kietoi kätensä kaulani ympäri, ja minä kannoin hänet makuuhuoneeseen.

* * *

Janette makasi alastomana vatsallaan peitteiden päällä. Hän kehräsi kuin kissa hivellessäni häntä hiuksista varpaisiin saakka hellästi. Tunnustelin hänen kiinteää takamustaan ja selkää, joka oli painunt notkolle kuin kiimaisella eläimellä. Hän huokaili hiljaa ja pyöritteli koholla olevaa takamustaan minun hieroessa hänen klitoristaan toisella kädellä. Välistä työntelin sormia sisään vaginaan, joka litisi eritteiden paljoudesta. Janette ynisi hiljaa. Hän nautti.

Sitten Janette alkoi hapuilla kädellään etumustani, ja löysi kuin löysikin pitkän kapistuksen, jota alkoi hyväillä ja puristella. Hän makasi yhä peitteillä samassa asennossa.
" Mä haluan sen sisääni takaapäin..." hän voihki. Hän pyöritteli takapuoltaan yhä villimmin ja auttoi kättäni hänen emättimessään omallaan, vaatien minua nopeuttamaan tahtia.

Työnnyin Janetteen hitaasti takaapäin. Hän levitti haarojaan vielä entisestäänkin, että minulla olisi mahdollisimman esteetön pääsy hänen pyhimpäänsä. Hän makasi edelleen vatsallaan rutistaen tyynyä rintojaan vasten. Hän voihki äänekkäästi nostelleen ja pyörittäen takamustaan kiihkeästi minua vasten. Hänen äännähtelynsä alkoi muuttua voimakkaammaksi. Kaluni liikkui nyt hieman nopeammin, ja toi emättimestä mukanaan yhä enemmän nesteitä, joita alkoi valua pitkin hänen reisiensä sisäpintoja. Kiihdytin tahtia edelleen. Janette tärisi nautinnosta ja rutisti tyynyä yhä voimakkaammin, kunnes lopulta laukesi voihkaisten syvään. Jatkoin rajua työntelyä vielä hetken, kunnes sain itsekin orgasmin, ja elämännesteeni syöksyivät häneen.

Makasin vielä hetken hiljaa hänen päällään hyväillen hänen tuoksuvia hiuksiaan kevyesti. Sitten otin jo hieman veltostumaan päässeen elimeni ulos kolosta, jossa sen oli niin lämmin olla. Kierähdin hänen viereensä, ja me suutelimme pitkään yhä toisiamme hyväillen. Mutta aina jotain ikävääkin minulle pitää sattua. Puhelin nimittäin. Se pärisi korvia raastavasti eteisen nurkassa.
" Äääh.. Voi helvetti. Mun pitää kait mennä vastaamaan..." mutisin hieman pettyneenä, sillä minua ei juurikaan olisi huvittanut mennä minnekään, mutta tapoihini ei kuulunut jättää vastailematta. Janette vain katsoi minua huvittuneena, ja irrotti otteensa kaulaltani. Nousin ähkäisten ylös sängystä vaivautumatta pukemaan mitään ylleni ja menin vastaamaan puhelimeen, joka edelleen soi kiukkuisesti.

" Hanhisen koiravärjäämö, Ensio Hanhinen puhelimessa! Miten voin auttaa?" heitin humoristiseen tyyliini. Makuuhuoneesta kuului vaimea naurun tirskahdus.
" Höh, paskaa huumoria, sanon minä!" Se oli Rape. Pitipä sattua.
" Sä saakelin höhlä melkeen pilasit mun orgiat, jumalauta!" sanoin teennäisen kiukkuisesti. Lisää naurua makuuhuoneen suunnalta.
" Mitä mä ny muka oon pilannu?" Rape tuhahti luuriin. " Ja kuka siellä oikeen naureksii? Onko sulla joku hutsu sielä vai?"
" Voi vittu kun jätkä osaa esittää asian kauniisti..." mutisin. " Ja miks sä muuten soitit? Ooksä muka saanu koodattua sen paskan valmiiks?"
" No enhän mä oo mitenkään kerinny. Mä ajattelin vaan soittaa tästä illasta. Kait sä oot tietonen, että on perjantai?" Raimo kysyi.
" Höh, Tietenkin."
" Tuli vaan mieleen... Läheksä kylille? Vedettäis vähän bissee?" Hän kysyi innostuneena.
" Kuule Rape, enksmä sanonu, että mulla on jo seuraa täks illaks?" sanoin hieman turhankin tylysti. Minua harmitti tämä Raimon saamattomuus. Aina, kun on kyse tärkeän koodin aikaansaamisesta, Rape päättää siirtyä viinalinjalle.
" Siistiä! Pääseeks osille?" hän kysyy ja virnistää langan päässä.
" Voi helvetti, koodaa eka se paska valmiiks ja ajattele sitten pillua!" murahdin.
" Heihou, äläny saakeli persettäs revi! Tsoukkihan toi vaan oli." Rape sanoi hieman tyynnyttelevään sävyyn.
" Ookke. Mutta siitä koodista... Sen perkeleen vektorihökötyksen pitäs olla jo kasassa, mutta sä vaan kaavailet jotain kylillä sekoilua! Kone päälle ja hommiin siitä, jumalauta!"
" Onko se biisi sit jo valmis, vai?" Raimo kysyi epäilevästi.
" Ajat sitten! Sä tässä etanoit, jos joku."
" No okei okei! Mä teen sen soitan kun se on valmis. Ei siinä mee ku pari päivää." hän sanoi ja katkaisi yhteyden. Viimeinkin.

Läiskäisin luurin paikoilleen ja menin takaisin huoneeseen, jossa Janette oli jo ryöminyt peiton alle, ja katseellaan selvästi pyysi minua viereensä. Minä kömmin hänen viereensä ja sanoin:
" Rape soitti. Pervoili taas eikä ollu saanu mitään aikaseks..."
" Äh! Unohda ny noi tietokonejuttus edes hetkeks aikaa." hän sanoi ja rutisti minua lähemmäs itseään.
" Okei. Mutta mitenkäs äskeinen? Oliko kivaa?" kysyin virnistäen.
" Sä olit hyvä." Janette sanoi pehmeästi kuin jänis. Punastuin.
" Mä haluaisin olla sun kaa jatkossakin..." hän sanoi ja katsoi minua syvänsinisillä silmillään suoraan omiini.
" Eeee.. tota.. Mä ajattelin jotain samanlaista..." sanoin. Janette soi minulle kauniin hymyn, jota en varmasti tulisi unohtamaan koskaan.

* * *

Ilta oli hiljalleen vaihtumassa yöksi; seinällä oleva kello raksutti unettavasti ja osoitti puolta kahtatoista. Makasin hiljaa sängyllä; Janette oli nukahtanut kainalooni tuhisten ihanasti. Laskin kirjan yöpöydälle ja napsautin lukuvalon sammuksiin. Olin tyytyväinen, sillä vieressäni makasi parasta, mitä mies saattoi itselleen toivoa.