Joulun alla sairastuin vakavasti, tuolloin painoin 69 kg. Olen 164 cm pitkä. Olin siis lievästi ylipainoinen. Sairaus, joka minulle diagnosoitiin sai minut ilmeisesti jonkinlaiseen shokki tilaan. Ruokahaluni katosi täysin. Ei ollut nälän tunnetta ei heikotusta enkä oikein nukkunutkaan. Tai siis oikeastaan tilanne on edelleen sama. Nyt tuosta hetkestä on kulunut 4 kk ja vaaka näyttää n. 45 kg. Pudotusta siis -23 kg.
Nyt aletaan olla siinä tilanteessa, että terveys alkaa pettää. Ei sen vuoksi että minulla on se alkujaan todettu sairaus vaan siksi etten saa syötyä. Nykyään minulla olisi kyllä ruokahalua, mutta pelkään lihomista. Pelkään että paino nousee entisiin lukuihin. Olen koukussa itseni nälkiinnyttämiseen ja sen tuottamaan hyvän olon tunteeseen. Sairasta vai mitä? En enää tiedä miten tästä kaloreiden kyttäämisestä pääsisin eroon, miten voisin antaa itselleni luvan taas syödä normaalisti. Suhteeni ruokaan on täysin kieroutunut. Minulla on anoreksia tai ainakin syömishäiriö - loistavaa.
Olen keskustellut asiasta lääkäreiden kanssa. Mutta eihän tälle tilanteelle kukaan muu voi mitään kuin minä itse. Lääkärini mukaan tilani on hyvin vakava, veriarvot on mitä on ja oireita rajusta laihtumisesta on runsaasti. Kuukautiset on jääneet, hiukset lähtee, voimia ei riitä mihinkään. Painon tippumisen tahti on ollut kuulemma niin rajua, että kroppa voi pettää koska vaan.
Olisiko kellään neuvoja kuinka tästä suosta saisin kammettua itseni ylös? Miten voittaa lihomisen pelko? Ihannoin laihuutta ja mielestäni minussa olisi vieläki muutama kilo tiputettavaa. Läheisten ja lääkärin mielestä olen anorektinen.
Ai niin ja en ole teini vaan perheen kypsässä iässä oleva äiti, jolla kaikki on kunnossa. On hyvä työ, hieno mies, kaunis omakotitalo ja ihanat lapset. Syitä itsensä panatamiseen olisi miljoonia tiedän sen itsekkin, miksi se on sitten niin vaikeaa?
Nyt aletaan olla siinä tilanteessa, että terveys alkaa pettää. Ei sen vuoksi että minulla on se alkujaan todettu sairaus vaan siksi etten saa syötyä. Nykyään minulla olisi kyllä ruokahalua, mutta pelkään lihomista. Pelkään että paino nousee entisiin lukuihin. Olen koukussa itseni nälkiinnyttämiseen ja sen tuottamaan hyvän olon tunteeseen. Sairasta vai mitä? En enää tiedä miten tästä kaloreiden kyttäämisestä pääsisin eroon, miten voisin antaa itselleni luvan taas syödä normaalisti. Suhteeni ruokaan on täysin kieroutunut. Minulla on anoreksia tai ainakin syömishäiriö - loistavaa.
Olen keskustellut asiasta lääkäreiden kanssa. Mutta eihän tälle tilanteelle kukaan muu voi mitään kuin minä itse. Lääkärini mukaan tilani on hyvin vakava, veriarvot on mitä on ja oireita rajusta laihtumisesta on runsaasti. Kuukautiset on jääneet, hiukset lähtee, voimia ei riitä mihinkään. Painon tippumisen tahti on ollut kuulemma niin rajua, että kroppa voi pettää koska vaan.
Olisiko kellään neuvoja kuinka tästä suosta saisin kammettua itseni ylös? Miten voittaa lihomisen pelko? Ihannoin laihuutta ja mielestäni minussa olisi vieläki muutama kilo tiputettavaa. Läheisten ja lääkärin mielestä olen anorektinen.
Ai niin ja en ole teini vaan perheen kypsässä iässä oleva äiti, jolla kaikki on kunnossa. On hyvä työ, hieno mies, kaunis omakotitalo ja ihanat lapset. Syitä itsensä panatamiseen olisi miljoonia tiedän sen itsekkin, miksi se on sitten niin vaikeaa?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Terapeutti, psygologi tai muu auttava henkilö voisi olla hyväksi, tosin avun hankkiminen/saaminen voi olla sinulle hankalampaa kuin alaikäiselle. Yritä syödä joka päivä vähän enemmän, tai sitten rasvaisempia ruokia, mikä sinulle nyt sitten on hankalaa. Voisit myös miettiä ja kirjoittaa ylös, miksi pelkäät lihomista, siis ihan tarkat perusteet. Sitten voit pohtia, onko niissä oikeasti mitään järkeä. Itselläni ainakin toimi tuo =)
Hieman sama ongelma mutta olen n. 13v. 9kk vanha tyttö laihtuminen on onneksi ollut vain n. 5kg, mutta pakotan itseni syömään sillä tunnen ihmisiä jotka ovat olleet anoreksiasta hoidossa.