Eli tässä runo.. olis hyvä jos arvostelisitte hieman.. eli mitä mieltä oott?
Suohauta
Mulla on kaikkee mut mullei oo mitään,
mulla on muuta muttei oo sitä,
kaikki varmaan huvikseen tekee sen,
ne vie hiljalleen multa hengen,
jos ne ei, niin mä teen sen,
mun ajatukset vie sen kaiken,
mitä jäljelle jää jälkeen haukkujen,
murenee pois rapistuen,
mukana sun sanojen karvaiden,
kuin polttava myrkky kurkussani,
polttaa tyhjä paikka rinnassani,
sydämmeni varmaan sun taskussasi,
tai piilossa pöytälaatikossasi,
unohdettuna vanhojen kirjeiden taa,
se loistaa mun rinnassa poissaolollaan,
se jäi sun taskuus homehtumaan,
vanhat tunteet vain nyt surkastumaan,
sä omasi heitit kai kauaksi pois,
kuin kaikki tää sulle vain helppoa ois,
ja ilman syytä varteen otettavaa,
sä sanot sanoja jotka mua satuttaa vaan,
elämä valuu läpi sormien,
kuin hiekka ohut niin kultainen,
se arvokasta vois olla,
jos joku mun kanssani olis jaolla,
ei yksin voi tätä polkua jaksaa,
se liian suuren hinnan silloin maksaa,
selkä vain painuu yhä kumarampaan,
ja sattuu, se vihloo yhä kovempaa,
tuska se mikä jäljelle jää,
kun silmät sun tuijottaa tyhjyyttään,
ei ne mua kohti enää vilkaisekkaan,
mä vaan kuunnella saan,
sun nauruas niin pilkkaavaa,
et kuulemma kaipaa mua,
kun pyydän juttelemaan sua,
mulla jäi jotain selvitettävää,
en haluis että kaikki vaan väärin ymmärtää,
kun ilta on ohi mua ahistaa vaan,
mä juoksen niin kaus kuin jalat kantaa,
kun rinnassa pistää ja ahdistaa,
ei auta enää edes syvä hengen vetokaan,
kun lopulta pettää alta mun jalat,
metsä näkee kaikki paljastuvat salat,
ne mitkä jo pitkään vaivannut on,
joita kukaan ei jaksanut ottaa huomioon,
kun juossut on tarpeeksi kauas,
voisi jättää maailman ja nousta,
mutta muuta ei voinut tyttö tuo,
sukelsi jääkylmään veteen suon,
suo peitti nopeasti hänet alleen,
ja salaisuudet veti pimeyteen,
jäikö kukaan edes kaipaamaan,
kun kukaan ei valmis ollut auttamaankaan,
jos joku vielä löytäisi salaisen haudan,
saisi ehkä tyttö lopultakin rauhan.
Suohauta
Mulla on kaikkee mut mullei oo mitään,
mulla on muuta muttei oo sitä,
kaikki varmaan huvikseen tekee sen,
ne vie hiljalleen multa hengen,
jos ne ei, niin mä teen sen,
mun ajatukset vie sen kaiken,
mitä jäljelle jää jälkeen haukkujen,
murenee pois rapistuen,
mukana sun sanojen karvaiden,
kuin polttava myrkky kurkussani,
polttaa tyhjä paikka rinnassani,
sydämmeni varmaan sun taskussasi,
tai piilossa pöytälaatikossasi,
unohdettuna vanhojen kirjeiden taa,
se loistaa mun rinnassa poissaolollaan,
se jäi sun taskuus homehtumaan,
vanhat tunteet vain nyt surkastumaan,
sä omasi heitit kai kauaksi pois,
kuin kaikki tää sulle vain helppoa ois,
ja ilman syytä varteen otettavaa,
sä sanot sanoja jotka mua satuttaa vaan,
elämä valuu läpi sormien,
kuin hiekka ohut niin kultainen,
se arvokasta vois olla,
jos joku mun kanssani olis jaolla,
ei yksin voi tätä polkua jaksaa,
se liian suuren hinnan silloin maksaa,
selkä vain painuu yhä kumarampaan,
ja sattuu, se vihloo yhä kovempaa,
tuska se mikä jäljelle jää,
kun silmät sun tuijottaa tyhjyyttään,
ei ne mua kohti enää vilkaisekkaan,
mä vaan kuunnella saan,
sun nauruas niin pilkkaavaa,
et kuulemma kaipaa mua,
kun pyydän juttelemaan sua,
mulla jäi jotain selvitettävää,
en haluis että kaikki vaan väärin ymmärtää,
kun ilta on ohi mua ahistaa vaan,
mä juoksen niin kaus kuin jalat kantaa,
kun rinnassa pistää ja ahdistaa,
ei auta enää edes syvä hengen vetokaan,
kun lopulta pettää alta mun jalat,
metsä näkee kaikki paljastuvat salat,
ne mitkä jo pitkään vaivannut on,
joita kukaan ei jaksanut ottaa huomioon,
kun juossut on tarpeeksi kauas,
voisi jättää maailman ja nousta,
mutta muuta ei voinut tyttö tuo,
sukelsi jääkylmään veteen suon,
suo peitti nopeasti hänet alleen,
ja salaisuudet veti pimeyteen,
jäikö kukaan edes kaipaamaan,
kun kukaan ei valmis ollut auttamaankaan,
jos joku vielä löytäisi salaisen haudan,
saisi ehkä tyttö lopultakin rauhan.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.