Asun kerrostaloyksiössä ja omistan kaksi 1v kissaa. Mikä koirarotu soveltuisi kerrostaloon ja ei räksyttäisi? Liikunta on iso osa elämääni, mutta koira joutuisi olemaan yksin (kissojen kanssa) päivät kun olen töissä. Koiran koolla ei ole väliä, mutta turkin pitäisi olla suht helppohoitoinen ja koiran luonne helposti koulutettava. Olen miettinyt spanieleita, chihua, perhoskoiraa, tiibetinspanielia.. Kultainen noutaja ja Irlannin setteri olisivat aivan ihania, mutta eivät taida kokonsa puolesta soveltua kerrostaloyksiöön..? On niin paljon hienoja rotuja, että on vaikea löytää juuri se itselle sopiva :-) Toivottavasti joku osaisi auttaa, kiitos jo etukäteen vastauksista!
- Ellen
- Ellen
Vastaukset 42
Vanhimmat
Pystykorva?
Siis yksiöön koira kahden kissan kanssa?
Miten ajattelit totuttaa ne toisiinsa???
mitähän jos tyydyt niihin kahteen kissaan. Ota koira sitten kun saat suurmman kämpän.
pystykorvasta on kokemusta, mutta se kyllä vaatisi isomman reviirin ja luultavasti haukkuisi naapureille..
tuttavapiirissäni monella on sekä kissa että koira, eikä ole lainkaan erikoista että ne tulisivat hyvin toimeen. pentuna koira sopeutuu paljon paremmin muihin eläimiin kuin täysikasvuisena.
ja kyllä tänne 40 neliöön pieni seurakoira vielä mahtuu, ulkona on lääniä juosta :)
lähinnä kaipailisin kokemuksia niiltä, joilla on koira kerrostalossa. mikä rotu sopeutuu hyvin jne :)
Onko kissat sisäkissoja ? Laita kissat hihnoihin / valjaisiin ja lenkkeile niiden kanssa.
Eläintarhanko meinasit kämppääs perustaa ??????
Hoida nyt niitä kissoja vaan.
Luomuhurtalle: Miksi iso koira ei soveltuisi kerrotaloyksiöön? Monet pieneten kerrostaloasuntojen koirat ovat henkisesti ja fyysisesti paljon hyväkuntoisempia kuin useat maaseutujen jättimakotitalojen koirat. Kyllä se on koulutus-, yksilö- ja tottumiskysymys, kuinka räksyttävä/räksyttämätön koirasta kasvaa.
Ja käyttäjälle ellen123: Kaverillani on suomenpystykorva kerrostalossa, eikä se hauku, koska on tottunut pennusta asti kerrostalon ja asuinympäristönsä ihmisiin ja meluun, eli ei käsitä niitä uhkatekijöiksi, joille/joista pitää haukkua. ja samassa taloudessa asuu 2 kissaa ja kania, joista se pystis koitttaa huolehtia yhtä lailla kuin muustakin laumastaan.
siinäs kuulitte, kiitos vastauksestasi "hanki vain" :-)
tuskin tosiaan olen ainoa joka aikoo hankkia koiran huusholliin jossa on jo kissoja :-D joten voitte lopettaa sen turhan jeesustelun.. :-)
valjaita on kissoille koitettu, mutta eivät ole oikein sopeutuneet niihin. eikä kissoista lenkkikavereiksi ole.. :-)
Ehkä isohko koira pärjäisi kissojen ( kanssa) mutta kokeilin itsekin katastrofiyhdistyksen tilapäishoito, ja kissa ei sopeutunut koirani kanssa.Lisäksi yhteen huoneeseen saatava koira ettei kissa repinyt koiran silmiä. aina poissa ollessani oli pidettävä erillään. kokeilin 3 hoitokissaa.
Hiljaisuuden ja liikunnallisuuden puolesta voisin ehdottaa dalmatiankoiraa. Rotu on hiljainen. Ainakin oma koirani ei ole koskaan haukkunut ovikellolle tai vastaantuleville koirille. Yleisesti ottaenkin dallu on hiljainen eikä paljoakaan pukahda.
Meillä on tottunut dallu asumaan 3 kissan ja 4 kanin kanssa aivan sovussa kun pienestä pitäen ollaan opetettu miten tulee toimia tiettyjen eläimien kanssa ja mielestäni kyllä yksi isokin koira menee kerrostaloon, mutta enempää koiria en ottaisi jos kerrostalossa asuisin (varsinkaan yksiöön).
Sain kuitenkin tekstista vaikutelman, että olet hakemassa aikalailla pientä koiraa, joten kokonsa puolesta dallu ei taida soveltua asuin kumppaniksi. Myös kouluttaminen voi olla vaikeaa sillä dalmis ei omaa minkäänlaista miellyttämishalua, mutta ruuan avulla monet dallut "kiipeäisivät vaikka katolle" ja siksi ruoka toimiikin hyvänä motivaatio keinona koulutuksessa. Dallu myös oppii todella helposti asioista eikä niitä tarvitse juurikaan sille takoa kauaa päähän. Tosin kuten monissa roduissakin on erinlaisia yksilöitä.
Dallusta saa myös upean lenkki kaverin ja vapaanakin koiraa voi pitää sillä rodulla ei ole metsästysviettiä. Jonkunmoinen saalisvietti löytyy, mutta esim rusakon perään on juossut ja sen kadottaa näkyvistä niin ei lähde jäljestämään.
Dallu ei tarvitse juurikaan puunata turkin puolesta pesu riittää kun turkki on likainen ja harjaamista tarvitsee vaan runsaaseen karvanlähtö aikaan. Kannattaa kuitenkin huomioida, että dallusta lähtee karvaa jonkun verran ympärivuoden.
Näin parilla sanalla kuvailtuna dallu on energinen, iloinen, älykäs ja lapsirakas. Jotkut yksilöt saattaa suhtautua varautuneesti vieraisiin, joten kannattaa vahtia hieman dallua kun vieraita on paikalla, mutta kaikki tuntemani dallut ja omani suhtautuu vieraisiin iloisesti ja on heti innokkaana menossa tutustumaan.
Jos pienempää koiraa haluaisit, joka olisi helppo kouluttaa ja ei räksyttäisi niin ehdottaisin ottamaan japane chinin se ei juurikaan hauku, ne ovat rauhallisia, ystävällisiä ja useimmat yksilöt nauttii huomiosta, mutta osaa olla myös itsenäinen ja mitä nyt itse olen rodusta kuullut niin ei kuulemma ole juuri eroahdistusta ilmennyt ja kotona menee yksin todella hyvin.
Toiseksi rotuehdotukseksi voisin sanoa coton de tulearin eli cotonin. Juurikaan tuosta rodusta ei ole tietoa, mutta kouluttamalla saisi varmasti oikein kivan koiran.
Näin viimeiseksi sanon, että koira ja kissat kannattaa totuttaa huolella toisiinsa aloittaen ensin vaikka siitä, että kissojen nukkuma paikalle laittaisi koiralla olleen viltin tai jonkun peiton missä on koiran hajua ja koiralle taas kissojen käytössä olleita peitteitä yms näin ne tottuvat toistensa hajuun ennenkuin niitä päästetään toisiinsa tutustumaan kunnolla. Kannattaa myös koiran kasvattajalle mainita tuossa kissa asiassa varmasti tulee hyviä neuvoja.
Ja kun kissat ja koira on samassa tilassa kannattaa vahtia koko ajan!! Enkä mielelläni myöskään jättäisi kissoja ja koiraa samaan tilaan ensimmäisen puolenvuoden aikana vaikka näyttäisi siltä, että ne tulisivat hyvin toimeen.
Mutta kun koira on pentuna totutettu miten kissojen kanssa ollaan niin koirasta ja kissoista saattaa tulla oikein hyviäkin kavereita keskenään tai jos ei ihan kavereitä niin ainakin ne sietävät toisiansa kun molemmille on selvänä miten käyttäydytään.
kiitos paljon vastauksesta, antoi hyviä vinkkejä tulevan koiran hankintaan :-)
dalmatialainen oli itselläkin jossain vaiheessa mielessä, mutta totesin siitä luettuani ettei se taida kuitenkaan olla se itselle kaikista paras mahdollinen rotu.
japanese chin vaikuttaa luonteeltaan minulle/kissoille sopivalta rodulta, mutta en tiedä haluanko kuitenkaan ihan niin pientä koiraa. jos pieneen koiraan päädyn, niin tiibetinspanieli on osoittautunut parhaimmaksi vaihtoehdoksi tähän mennessä. japanese chinin ja tiibetinspanielin luonteista vaikuttaa kyllä löytyvän paljon samoja piirteitä.
Oletko harkinnut kooikerhondjea tai tanskalais-ruotsalaista pihakoiraa?
ei huonoja ehdotuksia, mielenkiintoisia rotuja molemmat :-)
Mikä tahansa rotu sopii kissojen kaveriksi, kun se tottuu elämään kissan kanssa pennusta lähtien. Kerrostaloon pieneenkin asuntoon sopii minkä tahansa kokoinen rotu, sillä koirat eivät sisätiloissa paljonkaan liiku aikuisena. No jättikokoista rotua en pieneen asuntoon sentään ottaisi.
Etsi siis sellainen rotu, joka sopii luonteeltaan ja turkinhoidoltaan sinulle parhaiten. Koiran koolla ja ulkonäöllä ei siinä vaiheessa ole mitään väliä, kun koiran kanssa elää. Tärkeintä on aina se luonne ja terveys, sillä ne tekevät koiran kanssa elämästä joko mukavaa tai hankalaa ja epätyydyttävää.
Muuten puhut asiaa, mutta mielestäni jättirotu ei yksiössä kärsi. Kaverillani on yksiössä bernhardinkoiran ja rottweilerin sekoitus, eikä sillä ole rauhallisena koirana mitään huolia kotonaan, joskin pihalla se on todella aktiivinen. Se on vielä uros, eli kookkaampaa sukupuolta. Samassa taloudessa ei ole muita lemmikkejä, mutta se ei piittaa muiden kavereitteni pienemmistä lemmikeistä. Tosin aloittajan parhaita rotuvalintoja eivät taida olla suuret FCI 2-rodut.
Spanielt ovat nykyään aika alttiita epilepsioille tai lonkkavioille, samoin kuin punaiset irlanninsetterit ja kultaisetnoutajakint. Ja tuekeiltaan aika vaativia. Olisikohan aloittajankin hyvä hankkia jokin vähemmän suosittu rotu, jota ei olla ehditty sellaisella intohimolla niin ylijalostamaan. Vaikkapa spanieleista viiriäiskoira tai toinen irlanninsetterimuunnos eli punavalkoinen irlanninsetteri :-)
kiitos vastauksesta :-) olen päätynyt täysin samaan seikkaan, että luonne ja turkinhoito ovat ne tärkeimmät kriteerit omaa rotua etsiessä.
terveysseikka on myös hyvä ottaa huomioon tietysti, en halua ottaa mitään ylijalostettua/sairasta rotua. aika kauan minulla oli ykkösrotuna cavalier king charlesinspanieli, mutta perehdyttyäni siihen paremmin olen saanut lukea paljon negatiivisia juttuja esim. sen "lyttykuonosta", joka aiheuttaa hengitysvaikeuksia jne. en halua koirani kärsivän ylijalostuksen seurauksista, joten olen tästä rodusta luopunut..
spanielit ovat viehättäneet aina ja ne ovatkin olleet aina kestosuosikkejani. cockeri olisi todella suloinen, mutta turkinhoito ei ole helpoin mahdollinen.
yhdessä vaiheessa fieldspanieli tuntui itselle sopivimmalta, mutta jos oikein muistan niin pentuja ei ole usein saatavilla.
kertokaahan spanieleiden eroista, miten luonteet/liikuntatottumukset/turkin hoito eroavat toisistaan? voisi vähän selventää lisää mikä olisi itselle sopiva ja mikä ei.
koiraroduista kärkikolmikkooni uutena rotuna kuuluu tällä hetkellä spanieleiden ja tiibetinspanielin ohella COLLIE. siitä lukeneena olen viehättynyt sen luonteeseen ja onhan se myös todella tyylikkään näköinen. haluaisinkin nyt tietää tästä rodusta lisää, varsinkin omistajat huomio! kuinka paljon liikuntaa vaatii, entä turkin hoito? luin että harjata täytyy usein ettei turkki takkuunnu. muuten ei vissiin tarvitse erityistä turkinhoitoa? paitsi pesua silloin tällöin tietysti.. varmaan lähtee paljon karvaa? eräässä tuttavaperheessä on collie ja muistan sen olevan hyvänluontoinen ja rauhallinen, sekä hyvä lenkkikaveri.
eli kaikki jotka tietävät collieista jotain, niin tänne kertomaan! :-)
äänekkäitä.
sussexspanieli hyvä. :)
Rotuyhdistys auttaa hankinnassa koska harvinainen rotu.
kiitos ehdotuksesta. harvinaisuus plussaa, ei liian ylijalostettu.
osaako joku sanoa tiibetinspanieleiden terveydestä, suhteellisen terve rotu.. vai?
olen taas saanut käsityksen ettei paljoa haukkuisi..
Ainakin tuttuni on sanonut äänekkäiksi aiemmin ollut eri rotuisia. :)
tiibetinspanieli itsenäinen mutta seurallinen ja liikunnantarve kohtuullinen. Ei rieku koko ajan kissojen perässä vaan on rauhallisempi kuin kultsu tai spanielit. :)
jep, soveltuisi hyvin meidän elämään.. :-) kiitos mielipiteestäsi.
Ota sekarotuinen, jolla karkeakarva. Ovat todella uskollisia etenkin löytökoirat.
Toisaalta, mietit vaan, että minkärotuisen koiran ottaisit-kaikki koirat on ihania, oli rotu tai sekarotuinen, itselläni oli sekarotuinen ja oli maailman ihanin luonne. Sydämeni särkyi hänen kuollessaan, menetin erittäin rakkaan ja pyyteettömästi rakastavan, uskollisen sydämen murskaajan. En ikinä unohda tätä karvakuonoani enkä ketään ole surrut niin paljon.
totta puhut. pidän paljon sekarotuisista ja se on yksi vahva vaihtoehto. lapsuudenkodissani oli sekarotuinen pystykorva/hirvikoira ja se oli kyllä aivan mahtava tapaus :-) vaikka haukkuikin aika paljon, mutta se olikin vahtikoirana maalla.
oikeastaan olenkin enemmän sekarotuisten tai kotia vailla olevien koirien kannalla, tämän keskustelun tarkoituksena onkin vain tutustua eri rotujen luonteenpiirteisiin ym seikkoihin että tiedän valita sopivan rodun. jos kohdalle sattuu sopiva sekarotuinen, niin mielelläni valitsen sen puhdasrotuisen sijasta :-) olen seurannut paljon apulaa ja eläinsuojeluyhdistysten sivuja. mikä olisikaan sen hienompaa kuin tarjota koti sitä vailla olevalle koiralle :-)
Oliskohan sinun syytä tutsutua rotuun stabyhoun :-)
Nuo liian ylisuositut ovat usein myös liian ylijalostettuja. Harvinaisuus on siis plussaa. Vaikka tietyn rodun saaminen kestäisikin jonkin aikaa, niin kärsivällisyys palkitaan.
Irlanninsettereistäkin sopiva olisi punavalkoinen :-) Setterit ovat sopivan kokoisia yksiöön ja tunnetusti sisällä rauhallisia. Ja parasta niissä taitaa olla viihtyisyys toisia koiria kohtaan, mutta muitakin hyviä piirteitä niistä löyty runsaasti. Punavalkoinen on punaista säänkestävämpikin, koska sille kertyy talveksi pohjavillaa enemmän kuin punaiselle, lisäksi turkkikin on helppohoitoisempi.
Mutta myöntämättä kaikkien settereiden turkki on aika työläs, paitsi jos turkinhoidosta pitää. Oletko saanut mieleen sellaista rotua kuin spinone? Loistava kerrostalokoiraksi rauhoittumiskykynsä ansiosta ja vuosisatoja jalostettu tottelemaan ulkoiluttajaa maastossa.
Joku metsästysrotu olisi hyvä sosiaalisuutensa ja aktiivisuutensa puolesta. Kanakoirat vielä miellyttämisenhaluisuutensakin ja hallittavan metsästysviettinsä.
Ja tuo jonkun ehdottama sussexinspanielikin olisi minusta hyvä vaihtoehto.
kiitosta vaan ehdotuksista :-) setteri kyllä edelleen kummittelee mielessä, en vain tiedä haluanko metsästysviettistä rotua kuitenkaan. haukkuminen vähän arveluttaa? ja pystyykö lenkkeilemään rauhassa vai lähteekö heti vetämään jonkun vainun perään? mutta kiva kuulla, että setteri soveltuisi myös kerrostaloon! se on mietityttänyt myös..
Mulla on punainen irlanninsetteri uros 32 neliön yksiössä. Sisällä tosi rauhallinen sohvaperuna=D, ja ulkona sitten vilkkampi. Ei ole haukkunut sisällä eikä ulkonakaan, paitsi joskus on haukkunut kun on leikkinyt jonkun toisen koiran kanssA. Olen pystynyt pitämään ulkona vapaana. Tämä koira tuli mulle tosin aikuisena 4-vuotiaana, eli ollut mulla nyt pari-kolmisen kuukautta mut kuulemma asunut koko ikänsä kerrostalossa.
Mun kokemuksella voin suositella setteriä=).
eiku siis anteeksi..tuli 3-vuotiaana minulle mut täytti tossa joku aika sitten 4v. (jos tällä nyt jotain merkitystä on)
voi kun kiva :-) olisi kiva kuulla muitakin juttuja. lähteekö lenkillä helposti vainun perään, onko paljon metsästysviettiä? lähteekö paljon karvaa? kuinka paljon vaatii liikuntaa, kuinka pitkiä lenkkejä teette ja montako kertaa päivässä?
siskolla on lastensa ja kissansa lisäksi uros mitteli ja hyvin näyttäisivät tulevan toimeen, kuulemma ovat nukkuneet vierekkäin ja koira jopa tuntee puolustus(omistus?) halua kissaa kohtaan :D
Ikää koiralla nyt 1,5v eli ei paljoa ja antaa katin liikkua miten tahtoo..
Parempi olisi säästää ne koirarahat parin vuoden ajalta ja hankkia isompi kämppä.
eikös tärkeintä kuitenkin ole tarjota koiralle rakastava koti..? :-)
asunto on 40 neliötä, ei mikään koirankoppi siis. luokitellaan isoksi yksiöksi ja kylpyhuone on todella iso. jossain isossa kartanossa koira voi elää paljon yksinäisempää ja tylsempää elämää.
Mä omistan koiran sen nimi on Vili. Se on hirveen sulonen ja pikkasen pöhkö... se täyttää kohta 5v. meil on omakoti rivitalo...
sinulle sopisi japanese chin. se on kehitelty kiinassa ja koreassa,sen on haluttu olevan koira,joka käyttäytyy kissan tavoin ja on kissan näköinen. tässä rodussa on joitakin kissamaisia piirteitä,eli se puhdistaa itseään paljon,,tykkää makoilla auringossa,ymsyms...
itselläni niitä on kaksi ja olen huomannut,että ne sopeutuvat hyvin pieniinkin tiloihin,kunhan vain saavat liikuntaa.tää toinen mun chineistä oli viikon lapinreissulla mukana,asuttiin viikko asuntoautossa ja hyvin sopeutu sinne.monissa paikoissa lukee,että japanese chin pärjää ilman lenkkejäkin,mutta se on ihan kiinni yksilöstä.minun toinen chineistäni tulee ärtyisäksi ja purkaa energiaansa vääriin asiohin ,jos se ei saa liikuntaa.nämä jaksaa juosta pitkiäkin matkoja,jos lenkkikaveriksi tahdot.jääräpäisyyttä löytyy.samanlaista näitä on kouluttaa,kuin kiveä.tosin motivointikeinoja löytyy.
kiitos paljon vastauksestasi "monsuttt" ! sisälsi paljon hyödyllistä tietoa, olen rodusta myös lukenut. positiivista kuulla, että chin myös juoksee. kiva että joku vieläkin huomaa tämän viestiketjun :-)
Bostoninterrieri. Bostoninterrieri ei ole nimestään huolimatta terrieri, vaan se on sukua bulldogeille ja mastiffeille. Bostoni on seurallinen ja ystävällinen seurakoira. Bostoni haukkuu hyvin harvoin, joten se soveltuu erinomaisesti kerrostaloon. Se on miellyttämisenhaluinen ja helppo kouluttaa.
Kotimaassaan Yhdysvalloissa bostoninterrieriä kutsutaan usein leikkisästi "amerikkalaiseksi herrasmieheksi" johtuen bostonin ystävällisestä luonteesta ja värityksestä, joka tuo mieleen miesten tumman puvun valkoisine paitoineen.
Bostoninterrierin hienolaatuinen karva on lyhyttä ja kiiltävää. Väriltään se on joko brindle, seal (musta, jossa on punainen vivahde) tai musta. Yleisin väri on brindle. Kaikissa väreissä tulee olla valkoiset symmetriset merkit.
Bostoninterrieri ei vaadi välttämättä pitkiä lenkkejä, mutta jaksaa kuitenkin liikkua paljon. Turkki on helppohoitoinen. Se harjataan ja pyyhitään kostealla liinalla tarvittaessa. Turkista ei irtoa karvaa.
Ohut ja lyhyt turkki ei suojaa bostonia Suomen talvessa, joten koiralle puetaan kelin mukaan päälle mantteli, haalari tai villapaita, eikä kovilla pakkasilla lenkkeillä kovin pitkälle. Monelle bostonin omistajalle ompelemisesta ja neulomisesta on tullut koiran myötä uusi harrastus, sillä hyvin istuvia valmisvaatteita voi olla vaikea löytää.
Bostoninterrierin kanssa voi harrastaa agilityä, tokoa, koiratanssia, pelastusetsintää ja näyttelyitä.
Bostoninterrierillä ei ole metsästysviettiä, joten se ei karkaa vaan pysyy omistajansa läheisyydessä. Metsästysvietin puutteen vuoksi se tulee myös hyvin toimeen muiden eläinten kanssa.
Suomeen ensimmäinen bostoni saapui vuonna 1955, mutta rotu oli pitkään melko harvinainen, ja on yleistynyt Suomessa vasta viime vuosina. Yhdysvalloissa bostoninterrieri on suosittu rotu, onhan se Yhdysvaltojen kansalliskoira.
Bostoninterrieri on melko terve ja pitkäikäinen rotu. Rodulla on lyhyt kuono, mutta silti niillä esiintyy suhteellisen harvoin hengitysvaikeuksia. Bostoni saattaa elää lähes 20-vuotiaaksi.
Griffonit.
niitä on 3erilaista, 1versio lyhytkarvainen, 2versiota karkeakarvaisia.
Iloisia, energisiä, hassuja pikkukoiria joilla suuri miellyttämishalu ja täten tosihelppoja kouluttaa!
Eikä tule joka kadunkulmalla samanlaista vastaan!
Minulla on bostoninterrieri.
Aivan mahtava rotu, pieni rotu ison koiran energialla ja olemuksella.
Itse en mielelläni sanoisi että ei vaadi välttämättä pitkiä lenkkejä. Rotu on erittäin energinen. Rotu kuin rotu sopeutuu tavalla tai toisella vähäänkin liikuntaan, varsinkin bostonin kaltainen rotu jolla on uskomaton kyky sopeutua uusiinkin tilanteisiin. Eli koira tyytyy siihen mitä sille tarjotaan. Bostonit toki eivät niin usein esim.tuhoa kotia kuin moni muu rotu turhautuessaan.
ONNELLINEN BOSTONINTERRIERI TARVITSEE PALJON LIIKUNTAA, VIRIKKEITÄ JA HUOMIOTA IHMISILTÄ!
Rotu on välillä aivan yltiösosiaalinen. Rodulla on sopivasta rohkeutta ja luonnetta. Voivat olla jästipäitä, mutta miellyttämishalua hyödyntäen helppoja kouluttaa.
tosi hiljaisia. tosi helppo turkki. talvella pitää pukea. vaatii omistajalta huumorintajua: esim kun aamujumpataan jottei tarvitsisi lähteä ulos, eli venytellään ja haukotellaan iäisyys ja jos omistajan silmä välttää niin rynnätään takas pedin lämpöön.
Totta että on vähemmän hengitysvaikeuksia(harvat rohisee) kuin monilla muilla lyhytkuonoisilla, mutta se pitää ottaa huomioon esim.kesäkuumalla voi saada lämpöhalvauksen herkemmin kuin pidempikuonoinen. Muita sairauksia: jonkinverran silmävaivoja ja polvilumpion paikaltaan menoa. Mutta vielä suht terve rotu!
Itselläni ei kissoja, mutta on kiinnostunut vieraiden kissoista.
Ja jos googletat youtubesta: bostonterrier and cats
Niin näet millaisia ovat kissojen kanssa. Bostonit nimittäin rakastavat testaamista ja härnäämistä, mutta eivät ole pahantahtoisia ja luultavasti aivan rakastuisi kissoihisi. Pennusta kun totuttaa niin rotu kuin rotu ottaa kissan laumansa jäseneksi!