Hei! Halusin kertoa omasta kokemuksestani paniikkihäiriöstä, sillä muiden kokemuksien lukeminen auttoi minua pahimmassa vaiheessa.
Aloin saamaan paniikkikohtauksia n. 1,5 vuotta sitten. Syynä todennäköisesti olivat ero, uuteen kotiin muutto, raha-asiat ym. Kohtauksiin liittyi hulluksi-tulemisen pelkoa, yleistä ahdistusta, hikoilua, pyörryttämistä, sydämen tykytystä ym. Muutaman kuukauden aikana kohtauksia ei tullut aluksi paloja ja jaksoinkin ilman apua ihan hyvin. Lopulta kuitenkin kohtaukset pahenivat ja lisääntyivät niin paljon, että ne saattoivat kestää 7 tuntiakin putkeen välillä minuuteiksi helpottaen. Ympäri vuorokauden minulla oli painon tunne rinnassa ja varsinkin iltaisin se tuntui jo ihan fyysisenä kipuna.
Pelkästään kohtausten pelko alkoi jo aiheuttaa kohtauksia. Kerran sitten sain heti aamusta pahan kohtauksen, jonka jälkeen en voinut olla kotona vaan oli pakko päästä ulos, lähdin kävelemään kaverini luokse, jonka kanssa vietin koko päivän. Illalla paha ahdistus ja ei ollut vieläkään mennyt ohi, joten menimme päivystykseen. Sain Alprox-nimisiä lääkkeitä, joilla sain nukahdettua. Kuitenkaan en niitä tykännyt syödä, sillä olo tuli sekavaksi, eivätkä ne auttaneet kuin hetkeksi niin että sain nukahdettua.
Soitin uudestaan lääkärille ja sainkin heti samalle päivälle vastaanottoajan, minulle aloitettiin Paroxetin-niminen SSRI-lääke annoksella 20mgx1. Jo parin viikon jälkeen huomasin lääkkeiden alkavan tehoamaan ja kohtaukset loppuivat kuukauden jälkeen kokonaan. Nyt olen syönyt reilun vuoden verran kyseistä lääkettä, edelleen samalla annostuksella ja en vielä halua lopettaakaan. Viimeisen 6kk aikana olen tainnut saada ehkä 2 kohtausta, melko lieviä nekin.
Kannattaa siis harkita lääkitystä, mikäli kärsii pahoista oireista, itse olisin tehnyt siinä tilanteessa mitä vain, jotta saisin kohtaukset ja ahdistuksen pois. Toinen todella helpottava asia on lenkkeily: hyvänmielen-musiikkia soittimeen ja lenkille, siellä kun haistelee raikasta ilmaa ja ihailee luontoa, ei voi muuta kuin sielu levätä :)
Voimia kaikille, jotka paniikkihäiriöstä kärsivät. Hirveä sairaus on, mutta se on voitettavissa :)
Aloin saamaan paniikkikohtauksia n. 1,5 vuotta sitten. Syynä todennäköisesti olivat ero, uuteen kotiin muutto, raha-asiat ym. Kohtauksiin liittyi hulluksi-tulemisen pelkoa, yleistä ahdistusta, hikoilua, pyörryttämistä, sydämen tykytystä ym. Muutaman kuukauden aikana kohtauksia ei tullut aluksi paloja ja jaksoinkin ilman apua ihan hyvin. Lopulta kuitenkin kohtaukset pahenivat ja lisääntyivät niin paljon, että ne saattoivat kestää 7 tuntiakin putkeen välillä minuuteiksi helpottaen. Ympäri vuorokauden minulla oli painon tunne rinnassa ja varsinkin iltaisin se tuntui jo ihan fyysisenä kipuna.
Pelkästään kohtausten pelko alkoi jo aiheuttaa kohtauksia. Kerran sitten sain heti aamusta pahan kohtauksen, jonka jälkeen en voinut olla kotona vaan oli pakko päästä ulos, lähdin kävelemään kaverini luokse, jonka kanssa vietin koko päivän. Illalla paha ahdistus ja ei ollut vieläkään mennyt ohi, joten menimme päivystykseen. Sain Alprox-nimisiä lääkkeitä, joilla sain nukahdettua. Kuitenkaan en niitä tykännyt syödä, sillä olo tuli sekavaksi, eivätkä ne auttaneet kuin hetkeksi niin että sain nukahdettua.
Soitin uudestaan lääkärille ja sainkin heti samalle päivälle vastaanottoajan, minulle aloitettiin Paroxetin-niminen SSRI-lääke annoksella 20mgx1. Jo parin viikon jälkeen huomasin lääkkeiden alkavan tehoamaan ja kohtaukset loppuivat kuukauden jälkeen kokonaan. Nyt olen syönyt reilun vuoden verran kyseistä lääkettä, edelleen samalla annostuksella ja en vielä halua lopettaakaan. Viimeisen 6kk aikana olen tainnut saada ehkä 2 kohtausta, melko lieviä nekin.
Kannattaa siis harkita lääkitystä, mikäli kärsii pahoista oireista, itse olisin tehnyt siinä tilanteessa mitä vain, jotta saisin kohtaukset ja ahdistuksen pois. Toinen todella helpottava asia on lenkkeily: hyvänmielen-musiikkia soittimeen ja lenkille, siellä kun haistelee raikasta ilmaa ja ihailee luontoa, ei voi muuta kuin sielu levätä :)
Voimia kaikille, jotka paniikkihäiriöstä kärsivät. Hirveä sairaus on, mutta se on voitettavissa :)
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hei! Minäkin sain avun juuri samasta lääkkeestä ja annostuskin on sama. Itse olen syönyt sitä vasta 2kk ja noin kahden viikon käytön jälkeen huomasin vaikutukset. Ihanaa kun sain elämäni takaisin, siltä se tosiaan tuntuu kun ennen lääkitystä oli jo ihan ruokakaupassa käynti pahimpina päivinä ihan huikea saavutus. Tuossa justiin seisoin kauppajonossa hetkisen ihan normaalisti ja aloin miettimään miten ihanaa sekin on kun ei tarvi paniikissa siinä ootella :-D. Tosiaan tämä lääke muuttanut mun elämän, tarpeeks kauan kerkesin kyllä paniikkihäiriöstä kärsiäkin....Näyttää tosiaanki siltä että tämä on voitettavissa!! :)