Millasia kokemuksia muilta paikkakunnilta Helsinkiin muuttaneilla homoilla on? Millaista on muuttaa 20-30-vuotiaana Helsinkiin ja aloittaa "uusi" elämä avoimemmin homona? Vastasiko Helsinki odotuksia? Kuinka koitte paikallisen homoelämän? Kuinka helppoa on löytää pääkaupunkiseudulta joku kelvollinen ihminen, joka on valmis parisuhteeseen?
Helsingissä uuden elämän aloittaminen
Silmätikku
4738
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ei kannata lähtee sillä asenteella, että nyt se huippuelämä alkaa. Sulle joko käy hyvin tai sitten huonosti. Mut kantsii tietysti kokeilla ja seuraava vaihtoehto on Tampere, missä homoja on paljon. Helsingissä kun on monenlaisia homoja. Paljon on porukkaa valitettavasti negatiivisimmasta päästä. Kaikenlaisia hämärätouhujakin on ja suosittelen varovaisuutta. ÄLÄ koskaan mene kenenkään kotiin suoraan vaan tapaile henkilöä julkisella paikalla mielellään enemmän kuin kerran. HIV-positiivisia homoseksuaaleja siellä on määrällisesti enemmän kuin muualla Suomessa. Ole siis varovainen! Kortsu käyttöön, vaikka suhde alkaisi seurustelumielessä. Sitten kun vakavoituu niin molemmat käy testeissä, jotta saa varmuuden terveydentilasta.
Mielenvikaisia ja alkoholisoituneita homoja on paljon. Feikkaajiakin on paljon, jotka eivät tapaamisiin ilmesty. Kerron nyt pääasiallisesti tietysti näistä riskeistä ja negatiivisista asioista, koska varmasti sitä hehkutusta Helsingin ihanuudesta löytyy paljon. Varsinaista "homoelämää" voi aloittaa monella tapaa. Homobaarit eivät välttämättä vastaa odotuksiasi ja niissä käy monenlaista limanuljaskaa. Voit joko liikkua joka hemmetin homopiirissä tai keskittyä pienempiin piireihin. Itse opit tietämään mikä parhaiten sopii sinulle.
Mutta jos stadi tuntuu oikeasti semmoselta kaupungilta, jossa pystyt elämään, niin siitä vaan muuttamaan! Ihmisten mielipiteitä ei kannata liian tosissaan ottaa näillä palstoilla, kun eri ihmiset kokevat eri tavoin. Minulla ei hirveän hyviä kokemuksia ole, mutta on se ihan ok paikka, kun pääse niin sanotusti kiinni siihen elämään siellä. Ainahan voit muuttaa pois, mutta ei sitä tiedä jos vaikka viihdyt ja löydät sieltä sen elämäsi herra oikean. Onhan sielä kuitenkin hieman isompi mahdollisuus löytyä elämänkumppani, koska homoja on paljon. Kuitenkin muista varovaisuus ja varautuneisuus! Koskaan ei pidä aliarvioida ja sanon vielä, että muista se kortsu! HIV ei ole leikin asia, vaikka se on nykyään krooninen sairaus, jonka kanssa voi jotenkin elää lääkehoidon kera. Muitakin sukupuolitauteja siellä kuhisee.Mene ja tiedä!
Juu ihan kauheita ne Helsingin homot. Mielenterveysongelmaisia seksimaanikkoja, joilla on HIV ja alkoholiongelma :) Tosiasiassa Helsinki on ainoa kaupunki Suomessa, jossa voi olla suhteellisen avoimesti homo. Julkisia hellyydenosoituksia näkee mies-mies tai nais-naisjutuissa. Homohuutelijat on harvassa, vaikka on niitäkin. Helsingissä voi olla oma itsensä lähinnä siksi, että ketään ei kiinnosta. Ihmiset eivät välttämättä ole erityisen paljoa suvaitsevaisempia. Kuitenkin homoparin tavattuaan saattaa kulman takaa tavisheteron eteen ilmestyä vaikka ruoskaa heiluttava transgendernainen suutelemassa diapamia nappailevaa miestä. Normista poikkeamisen arvo ikäänkuin menettää tehoaan sellaisessa ympäristössä.
Lisäksi on mainittava tietysti homobaarit ja muu homokulttuuri, joka on olematonta lähes kaikkialla muualla Suomessa. Valitettavasti tarjonnan kääntöpuolena taitaa olla yhteisöllisyyden laimeneminen, mutta olen homona kohdannut selkäänpuukottajia ihan pikkukaupungeissakin.
Ja sitten pisteenä i:n päälle parisuhde. Kumppanin löytäminen esim. 100000 asukkaan kaupungissa voi olla suht. haasteellista, jos väestöstä on 0,5-1,0% homomiehiä. Siitä joukosta jos valikoimme +/- 10 vuoden ikähaarukalla elämänkumppanin, niin valikoima käy pieneksi. Tarjonta on ehkä parisataa ihmistä, joista suurin osa a) seurustelee jo tai b) ei halua sinua tai c) sinä et halua häntä tai d) on visusti kaapissa ja ei halua siksi seurustella. Helsingissä on väestöstä homoja ja lesboja arviolta 5-10% ja asukkaita lähemmäs 600k. Että mieti sitä.
Lisäksi on viitteitä, että homoja syrjitään jopa maakuntayliopistoissa ja amk:ssa. Tämä siis perustuu seta:n saamiin yhteydenottoihin (toisen käden tietoa). Helsingissä sellaiset yhteydenotot ovat huomattavasti harvinaisempia, vaikka ihmisten toleranssi syrjinnälle on todennäköisesti heikompi pääkaupunkiseudulla.
tuskin päästään kuulemaan todella rehellistä ja avointa kuvausta, muuttuiko elämä esim hki muuton jälkeen yhtään sen onnellisemmaksi homon elämäksi....tuskin kukaan kehäkolmosen rajan ylitettyään hihkuu onnesta sykkyränä...."TÄÄLTÄ TULLAAN JA OLEN HOMO" ja alkaa käyttäytymään ns. julkisen mileikuvan muokkaaman trendihomon elämän tyylillä....jos ei omaa sosiaalisia taitoja tulla toisten ihmisten kanssa toimeen, apuja joilla olisi pärjännyt kotiseudullaan, ei se autuus ja onni avaudu itsekseenkään meni tai muutti minne tahansa
Niinpä. Onneksi kuitenkin suurimmalla osalla on sosiaalisia taitoja sen verran, että Helsingissä pärjää. Aloittaja ei tainnut mainita olevansa ilman sosiaalisia taitoja. Monihan tosiaan aloittaa uuden elämän n. 20-vuotiaana stadiin opiskelemaan muuttaessa.