ne valheet mitä sulle on kerrottu ? Sitä joskus miettinyt. Olen täysin varma, että sua vietiin kun pässiä narun varressa.
uSkoitkohan
kaikki
21284
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Mieti mielessäsi.
Oletko itse ikinä miettinyt että oletko itse olemassa ollenkaan, vai onko koko maailmankaikkeutesi vain omaa suurta untasi?
Millään ei ole mitään väliä.ollutta ja mennyttä.
Toivotaa,n että aukasi edes vähän silmiä.
Näyttää sen verran, että jaksat kommetoida, kun arvelet et näin kävi.
Uskoin, koska sinisilmäinen olen ja siksi itkinkin tyynyni märäksi monena iltana, kun huomasin, että kaikki olikin valetta ja silmän lumetta
kannattaiskos sit ottaa sitä lääkettä eikä vollottaa
En nyt sentään niin tyhmä ole. Naureskelin ja pidin hauskaa kustannuksellasi.
Nehän voi pitää paikkaansa myös. Riippuu ihan lähteistä. Varmaan jokainen saa asianomaiselta totuuden jos kiinnostaa, se voi olla karua faktaa tai sitten ei, miten ihmiset suhtautuu ja millä on loppupeleissä merkitystä.
No kuule paskanpuhujia ja omanedun ajajia kuule riittää.
Niitähän riittää
uskoin ja en uskonut. ja enää en usko noinkaan herkästi. en enää sinisilmäinen.
Mitä valheita olet sitten kertonut,tuskin sun tarvitsee epäillä mitään ,jos olet ihan rehellinen itsellesi???? ja toiselle ollut, voi siis sanoa .missä mättää ,vain oletko hiiri.
kantaan!
En uskonut. Siinäpä se.
En uskonut mitään.
Uskottelin vain uskovani.
Sellainen on olo nyt
Se on aina ollut siellä. Ehkä löysit sen vasta nyt.
mietin vielä hetken, ja oikeammin, vein itse itseäni kuin pässiä narussa.
ei motiiveissa mitään vikaa silti ollut tai ole.
Jo shakespare sanoi aikoinaan, että elämä on teatteria ja me ihmiset kukin siinä vain näyttelijöitä. Kuinka moni moni ihminen ei ole joskus vetänyt jotain tiettyä roolia elämäntilanteissaan olematta näyttämättä todellista minäänsä, tunteitaan tai arjen kiemuroitaan. Ei kukaan. Jokainen esittää joskus jotain tai jonkinlaista epätodellista itseään tarkoittamatta sillä kuitenkaan yleensäkään mitään pahaa vastanäyttelijöilleen tai sivurooolien esittäjille, sillä tärkein pointti on roolien vetämiselle elämässä vain yleensä oman paikkansa säilyttäminen näytelmässä yleensä.
Se on sitten eri asia kun ihan tahallaan huijataan ihmisiä ja vedätetään ja vedetään petosta toisen kustannuksella oman edun tavoittelemisen vuoksi tai ihan vaan huvin vuoksi. Sellaisen kohteeksi ei halua kukaan joutua, eikä sellaisesta selviäminen ole aina ihan pikkujuttu vaikka kyseessä ei olisikaan mikään suuren luokan huijaus tai maailmoja mullistava spektaakkelitapahtuma tai tapahtumien ketju.
Joskus elämässä olen joutunut tilanteeseen, jossa on ollut pakko kysyä itseltään seisooko oikeasti keskellä suurta teätterinäyttämöä vai voiko kaikki olla todellakin ote todellista elämää kaikkine sen omituisuuksineen. Tilanne voi olla samaan aikaan hyvin koominen, mutta voin vakuuttaa, että se on myös pelottava siinä siinä määrin, että se lamauttaa jollakin tasolla ihmisen toimintaa. Kai se on jonkinlainen itsesuojeluvaisto, mikä siinä lyö ihmiselle päälle suojellakseen elämää ja selviytyäkseen pohtiessa, mikä on todellista ja mistä ottaa kiinni. En tiedä miten joku muu olisi toiminut vastaavassa elämäntilanteessa, mutta itse puin ns. haarniskan päälle ja suojelin lopulta vain omaa sisintäni. Jälkeenpäin oli pitkään ja varmaan jotenkin vieläkin vaikea suhteuttaa oma käyttäytyminen suhteessa noihin ihmisiin ja todellisuuteen, koska ei tiennyt mikä oli todellista ja mikä pelkkää roolinvetoa, kun kuitenkin kohtasi sisimmissään ihmiset sellaisina kuin ne itsensä esitti vaikka tuntui siltä verkko sen kun vain kiristyi sitä muka mitä pidemmälle näytelmä silloin eteni.
En tiedä miksi tämän kirjoitan nyt tänne, ehkä se on vaan joku sisäinen tunne tunne, että tällä tarinalla on joku merkitys jollekin. Ja olihan se ainakin itselleni jonkilainen oman elämän titanic-stoori, vaikkakaan ei nyt ihan oskarin arvoinen suoritus sitten kai kuitenkaan.