Hei mulla alkoi keskenmenovuoto toissapvänä,kohtuullista menkkatyylistä vuotoa.rv alkaessa 7 3,kipuja ainoastaan 1h alaselässä ekana iltana muuten ei mitään!!! Tänään lääkärissä todettiin vielä limakalvoa ja keltarauhashormoni.että km ei olisi vielä edes alkanut!! Hyhhyh ja minä vuotanu 3 pvää:(( nyt tänä iltana näyttäs siltä etttä vuotovähentymään päin :( omasta mielestäni sieltä siis jo tullut monta litraa:D mitähän nyt seuraavaksi?milloin tää nyt alkaa? Ja saattoiko se hormoni olla jo uusi seur kierron hormoni :D kauanhan tässä vielä menee? Töistä kun ei viittisi montaavkoa olla pois!! Onko lääkkeellinen tyhjennys vielä yleistä noilla vkoilla??? Itselläni siis eka km ja täysin pihalla kun mistään ei saa apuja:( onko tää ny edelleenki oottelua!
Vuotanut monta pvää ja km ei ees alkanu vielä:(
Tellinoa
1222
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mulla alkoi tiputteluvuoto lauantaina, jatkui maanantai-iltaan, jonka jälkeen voimistui. Ultra oli ti ja oli pari viikkoa jäljessä kehitys, ei sydämensykettä yms. Tiistaina tuli 7 vkoa täyteen. Tiistai-illalla sitten alkoi vuoto, kuin olisi runsaat kuukautiset. Olisi pitänyt odottaa maanantaihin, mutta eilen eli torstaina pääsin lääkäriin, kun kivut eivät pysyneet enää omilla kipulääkkeillä hallinnassa.
Minulla melkein kaikki oli tullut pois, mutta jotain pientä oli vielä jäljellä. Sain lääkkeet jo sairaalassa ja kotiin odottelemaan vuotoa ja kipuja. Tähän asti ainakin pysynyt kurissa ja isoimmat hyytymät tulleet ulos ym. raskausmateriaali. Suru vaan iso, vaikka raskaudesta ehdittiinkin tietää vasta pari viikkoa ja kehitys oli jo loppunut melkein siihen mennessä.
Valitettavasti odottelua tämä kaikki on, mutta mielestäni kannattaa olla yhteydessä lääkäriin tai näin ilta-aikaan päivystykseen, jos oma olo menee huonoksi. Ja minulle ainakin ohjeena oli, että ei kannata olla yksin, vaan jos puoliso tai joku läheinen voisi olla paikalla, koska menetys on iso, vaikka raskaudesta olisi tiedetty vasta pari päivää. Voimia sinne päin. Kirjoittaminen tuntuu vähän helpottavan, ja kohtalontovereiden juttujen lukeminen on surullista, mutta helpottavaa lukea, että muilla on samantyylisiä tunteita ja tuntemuksia. Tsemppiä ja jaksamista!