Adolf Hitler - My heart will go on

"Lamsdorf oli saksalainen kylä Falkenbergin piirikunnassa Ylä-Sleesiassa, 60 km Oppelnista lounaaseen. Siellä sijaitsi puolalainen tuhoamisleiri, jossa vuodesta 1945 murhattiin lukemattomia saksalaisia. Leirilääkäri Esserin mukaan uhreja on 6488, jotka hakattiin, ammuttiin, poltettiin tai näännytettiin kuoliaaksi. Kyseessä siis vanhukset, imeväiset, naiset ja lapset pääasiassa. Frankfurter Allgemeine Zeitung tietää 5.9.1990 artikkelissaan, että leiriin vietiin 8000 saksalaista, joista n. 6500 kuolemantapausta tunnetaan nimeltä. Harvat hengissä selvinneet ovat pystyneet kertomaan tarkasti leirin olosuhteista, joten niistä on säilynyt tietoa. Leiriin koottiin väestö ympäristön kylistä. Myös lehden mielestä selviytyjien kertomukset leiriltä ovat niin hirveitä, että ne ylittävät kaiken inhimillisen käsityskyvyn. Hannoverin valamiesoikeudessa on todettu, että leiri oli käytännössä virallinen, koska Puolan hallituksella oli siitä täysi tieto alusta lähtien. Jotkut olivat yrittäneet väittää leiriä partisaanien omaksi yritykseksi. Näytettiin toteen, että puolan hallintoviranomaiset kieltäytyivät antamasta minkäänlaista apua leirin vangeille ja katoliset puolalaiset papit kieltäytyivät antamasta kuolleille viimeistä voitelua tai kuoleville viimeistä lohdutusta ja tekemästä yleensä minkäänlaisia palveluksia.

.................... kirjoitti:

"Lamsdorf oli saksalainen kylä Falkenbergin piirikunnassa Ylä-Sleesiassa, 60 km Oppelnista lounaaseen. Siellä sijaitsi puolalainen tuhoamisleiri, jossa vuodesta 1945 murhattiin lukemattomia saksalaisia. Leirilääkäri Esserin mukaan uhreja on 6488, jotka hakattiin, ammuttiin, poltettiin tai näännytettiin kuoliaaksi. Kyseessä siis vanhukset, imeväiset, naiset ja lapset pääasiassa. Frankfurter Allgemeine Zeitung tietää 5.9.1990 artikkelissaan, että leiriin vietiin 8000 saksalaista, joista n. 6500 kuolemantapausta tunnetaan nimeltä. Harvat hengissä selvinneet ovat pystyneet kertomaan tarkasti leirin olosuhteista, joten niistä on säilynyt tietoa. Leiriin koottiin väestö ympäristön kylistä. Myös lehden mielestä selviytyjien kertomukset leiriltä ovat niin hirveitä, että ne ylittävät kaiken inhimillisen käsityskyvyn. Hannoverin valamiesoikeudessa on todettu, että leiri oli käytännössä virallinen, koska Puolan hallituksella oli siitä täysi tieto alusta lähtien. Jotkut olivat yrittäneet väittää leiriä partisaanien omaksi yritykseksi. Näytettiin toteen, että puolan hallintoviranomaiset kieltäytyivät antamasta minkäänlaista apua leirin vangeille ja katoliset puolalaiset papit kieltäytyivät antamasta kuolleille viimeistä voitelua tai kuoleville viimeistä lohdutusta ja tekemästä yleensä minkäänlaisia palveluksia.

Otteita Esserin kirjasta: “ Leirielämään kuului esim. seuraavanlainen ohjelmanumero: Aikaisin aamulla oli pian herätyksen klo 5 jälkeen ruokailu ja ns. “aamuvoimistelu“. Aamu-urheiluun oli osallistuttava kaikkien miesten, myös sairaiden ja raajarikkojen ja jopa 80-90 -vuotiaiden vanhusten. Silloin vankeja taas pahoinpideltiin, hakattiin ja potkittiin. Syynä tähän oli lähinnä se, että joukkoliikuntaa vetänyt puolalainen sissi antoi komennot puolan kielellä, jota useimmat eivät osanneet eivätkä siten ymmärtäneet käskyjä. Kaikkien oli myös puhuttava puolaa vastattaessa, johon myöskään ei ollut valmiutta. Pahoinpitelyt olivat sanoinkuvaamattoman kauheita ja joka päivä ne johtivat useisiin kuolemantapauksiin. Jos mies ei kyennyt johonkin urheiluliikkeeseen, hänet murhattiin kammottavalla tavalla. Ensimmäisten 4 kuukauden aikana joka päivä “aamu-urheilussa” sai surmansa keskimäärin 10 ihmistä. Monet näin kidutetut, jotka eivät olleet vielä kuolleet, heitettiin elävänä joukkohautaan. Näitä aamutoimia katselivat leirin vahtisotilaat ja päällikkö Czeslaw Geborski nauraen ja pilkaten vankeja. Sitten miehet ja naiset jaettiin työkomennuskuntiin.

.................. kirjoitti:

Otteita Esserin kirjasta: “ Leirielämään kuului esim. seuraavanlainen ohjelmanumero: Aikaisin aamulla oli pian herätyksen klo 5 jälkeen ruokailu ja ns. “aamuvoimistelu“. Aamu-urheiluun oli osallistuttava kaikkien miesten, myös sairaiden ja raajarikkojen ja jopa 80-90 -vuotiaiden vanhusten. Silloin vankeja taas pahoinpideltiin, hakattiin ja potkittiin. Syynä tähän oli lähinnä se, että joukkoliikuntaa vetänyt puolalainen sissi antoi komennot puolan kielellä, jota useimmat eivät osanneet eivätkä siten ymmärtäneet käskyjä. Kaikkien oli myös puhuttava puolaa vastattaessa, johon myöskään ei ollut valmiutta. Pahoinpitelyt olivat sanoinkuvaamattoman kauheita ja joka päivä ne johtivat useisiin kuolemantapauksiin. Jos mies ei kyennyt johonkin urheiluliikkeeseen, hänet murhattiin kammottavalla tavalla. Ensimmäisten 4 kuukauden aikana joka päivä “aamu-urheilussa” sai surmansa keskimäärin 10 ihmistä. Monet näin kidutetut, jotka eivät olleet vielä kuolleet, heitettiin elävänä joukkohautaan. Näitä aamutoimia katselivat leirin vahtisotilaat ja päällikkö Czeslaw Geborski nauraen ja pilkaten vankeja. Sitten miehet ja naiset jaettiin työkomennuskuntiin.

15.9.1945 16 miestä valjastettiin vaunujen eteen ja he joutuivat hakemaan naapurikylästä raskaita rautaesineitä. He tuskin pysyivät pystyssä nälästä ja heikkoudesta. Heitä hakattiin seipäillä tällöin ja matkan aikana heitä ammuttiin eli heidät oli valittu ampumaharjoitusten maaleiksi. Puolet onnettomista miehistä ajettiin tulen alla lammikkoon ja heidät hukutettiin. Muut, joiden joukossa vielä elossa oleva Erhard Sch. palasivat verta vuotavina ja vaivoin liikkumaan kykenevinä takaisin. Kolme heistä oli menettänyt puhekykynsä kauhukokemusten tuloksena. Yksi huusi kivusta, koska hänellä oli ruumiissaan monta syvää pistimellä tehtyä haavaa. Häntä ei ollut lupa viedä sairastupaan tai antaa lääkärin ym. hoitoa. Hän hirttäytyi samana yönä vankitoverin makuulaveriin.

................ kirjoitti:

15.9.1945 16 miestä valjastettiin vaunujen eteen ja he joutuivat hakemaan naapurikylästä raskaita rautaesineitä. He tuskin pysyivät pystyssä nälästä ja heikkoudesta. Heitä hakattiin seipäillä tällöin ja matkan aikana heitä ammuttiin eli heidät oli valittu ampumaharjoitusten maaleiksi. Puolet onnettomista miehistä ajettiin tulen alla lammikkoon ja heidät hukutettiin. Muut, joiden joukossa vielä elossa oleva Erhard Sch. palasivat verta vuotavina ja vaivoin liikkumaan kykenevinä takaisin. Kolme heistä oli menettänyt puhekykynsä kauhukokemusten tuloksena. Yksi huusi kivusta, koska hänellä oli ruumiissaan monta syvää pistimellä tehtyä haavaa. Häntä ei ollut lupa viedä sairastupaan tai antaa lääkärin ym. hoitoa. Hän hirttäytyi samana yönä vankitoverin makuulaveriin.

Työ, jota piti tehdä 200-300 kalorin energian sisältäneellä päivämuonalla, oli pahempaa kuin orjatyö myös siksi, että vankeja hakattiin koko ajan ja pahoinpideltiin mitä vakavimmalla tavalla. Työ oli mitä raskainta ja sitä joutuivat tekemään kaikki naiset ja miehet 12 tuntia päivässä kaikissa säissä joka päivä, rikkinäisissä ja puutteellisissa vaatteissa ja vaikka olisit ollut kuinka sairas tai heikko. Työpanos vaadittiin siis myös sateessa ja hyytävässä kylmyydessä. Ihmiset eivät kestäneet ja uupuivat. Auran ja äkeen eteen kytkettiin 10-12 naista ja miestä, jotka vetivät niitä tai ylilastattuja perunalla täytettyjä hevosvaunuja, vesisäiliöitä ym. Hennot ja sairaat naisetkin joutuivat työskentelemään miesten kanssa ilman suojaa kylmyydeltä ja sateelta parakkien rakennustöissä ja kantamaan epäinhimillisiä kuormia, kunnes uupuivat voimattomina ja verisinä lyönneistä. He joutuivat kaivamaan ylös paljain käsin satoja ruumiita, jotka olivat jo kauan mädäntyneet, jolloin he joutuivat sietämään kammottavaa ruumiinhajua ja olivat vaarassa saada pilkkukuumetartuntoja tuntikausia. Uskomattominta oli, että heidät pakotettiin viemään suuhun ja syömään ruumiinosia ja saastaa…

.................... kirjoitti:

Työ, jota piti tehdä 200-300 kalorin energian sisältäneellä päivämuonalla, oli pahempaa kuin orjatyö myös siksi, että vankeja hakattiin koko ajan ja pahoinpideltiin mitä vakavimmalla tavalla. Työ oli mitä raskainta ja sitä joutuivat tekemään kaikki naiset ja miehet 12 tuntia päivässä kaikissa säissä joka päivä, rikkinäisissä ja puutteellisissa vaatteissa ja vaikka olisit ollut kuinka sairas tai heikko. Työpanos vaadittiin siis myös sateessa ja hyytävässä kylmyydessä. Ihmiset eivät kestäneet ja uupuivat. Auran ja äkeen eteen kytkettiin 10-12 naista ja miestä, jotka vetivät niitä tai ylilastattuja perunalla täytettyjä hevosvaunuja, vesisäiliöitä ym. Hennot ja sairaat naisetkin joutuivat työskentelemään miesten kanssa ilman suojaa kylmyydeltä ja sateelta parakkien rakennustöissä ja kantamaan epäinhimillisiä kuormia, kunnes uupuivat voimattomina ja verisinä lyönneistä. He joutuivat kaivamaan ylös paljain käsin satoja ruumiita, jotka olivat jo kauan mädäntyneet, jolloin he joutuivat sietämään kammottavaa ruumiinhajua ja olivat vaarassa saada pilkkukuumetartuntoja tuntikausia. Uskomattominta oli, että heidät pakotettiin viemään suuhun ja syömään ruumiinosia ja saastaa…

4.10.1945 muodostui kuolinpäiväksi monelle ihmiselle. Keskipäivällä syttyi tulipalo parakissa 12 ja syytä ei koskaan saatu selville. Vahtituvassa vietettiin tällöin orgioita vodkan voimalla ja siellä oli myös leirin palontorjuntavastaava nimeltään Nowack. Leirin komentaja Gimborski oli miliiseineen palopaikalla jo ennen kuin vangit aavistivat yhtään, mitä tapahtui. Leirissä suoritettiin hälytys. Kauhujen keskellä eläneet vangit joutuivat paniikkiin ja yrittivät sammuttaa palon, mutta eivät tienneet, miten. 30 vartijaa jahtasivat sammutusvarusteita etsiviä vankeja ja latasivat automaattiaseensa ja kiväärinsä. Ensimmäinen laukaus oli lähtölaukaus kammottavalle massamurhalle. Ammunta oli taukoamatonta ja kaikki savusta poistuvat ammuttiin, kun he vain tulivat vanginvartijoiden näköpiiriin. Useimmat murhattiin rauhallisella ja harkitulla lähilaukauksella, usein päähän 1-3 metrin päästä. Muut ajettiin päättäväisesti tuleen. Vartijat rohkaisivat toisiaan nauraen ja kilpailivat ampumiensa ihmisten määrällä. Kun parakki oli palanut tuhkaksi, jatkui ihmisjahti leirissä ja ammuskelu. Seuraavana päivänä kaikkialla makasi ammuttuja, hyvinkin kaukana palopaikasta. Jokainen, joka tuli vartijaa vastaan, murhattiin. Myös sairaanhoitaja F, joka kantoi näkyvästi punaisen ristin tunnusta. Hän oli matkalla viemään hieman keittoa eräälle sairaalle lapselle. Murhaaja oli pelätty Ignaz, joka oli murhannut naisen niskalaukauksella. Samoin kävi vanhalle naiselle, joka oli kiiruhtanut luokseni sairastupaan asiaa toimittamaan. Sama Ignaz vei hänet lääkärinhuoneesta ja ampui joukkohaudan reunalla… Tulipalon uhrien määrä on tarkasti selvillä, sillä Gimborski pakotti minut aseella uhaten katsomaan joukkomurhaa. Hän pakotti myös siirrättämään ruumiit eri suuntiin, jotta hengissä selvinneet eivät pystyisi arvioimaan uhrien määrää. Laskin kuolleet omin päin, kun kauhuissaan olevat naiset ja miehet hautasivat heidät.”

.............. kirjoitti:

4.10.1945 muodostui kuolinpäiväksi monelle ihmiselle. Keskipäivällä syttyi tulipalo parakissa 12 ja syytä ei koskaan saatu selville. Vahtituvassa vietettiin tällöin orgioita vodkan voimalla ja siellä oli myös leirin palontorjuntavastaava nimeltään Nowack. Leirin komentaja Gimborski oli miliiseineen palopaikalla jo ennen kuin vangit aavistivat yhtään, mitä tapahtui. Leirissä suoritettiin hälytys. Kauhujen keskellä eläneet vangit joutuivat paniikkiin ja yrittivät sammuttaa palon, mutta eivät tienneet, miten. 30 vartijaa jahtasivat sammutusvarusteita etsiviä vankeja ja latasivat automaattiaseensa ja kiväärinsä. Ensimmäinen laukaus oli lähtölaukaus kammottavalle massamurhalle. Ammunta oli taukoamatonta ja kaikki savusta poistuvat ammuttiin, kun he vain tulivat vanginvartijoiden näköpiiriin. Useimmat murhattiin rauhallisella ja harkitulla lähilaukauksella, usein päähän 1-3 metrin päästä. Muut ajettiin päättäväisesti tuleen. Vartijat rohkaisivat toisiaan nauraen ja kilpailivat ampumiensa ihmisten määrällä. Kun parakki oli palanut tuhkaksi, jatkui ihmisjahti leirissä ja ammuskelu. Seuraavana päivänä kaikkialla makasi ammuttuja, hyvinkin kaukana palopaikasta. Jokainen, joka tuli vartijaa vastaan, murhattiin. Myös sairaanhoitaja F, joka kantoi näkyvästi punaisen ristin tunnusta. Hän oli matkalla viemään hieman keittoa eräälle sairaalle lapselle. Murhaaja oli pelätty Ignaz, joka oli murhannut naisen niskalaukauksella. Samoin kävi vanhalle naiselle, joka oli kiiruhtanut luokseni sairastupaan asiaa toimittamaan. Sama Ignaz vei hänet lääkärinhuoneesta ja ampui joukkohaudan reunalla… Tulipalon uhrien määrä on tarkasti selvillä, sillä Gimborski pakotti minut aseella uhaten katsomaan joukkomurhaa. Hän pakotti myös siirrättämään ruumiit eri suuntiin, jotta hengissä selvinneet eivät pystyisi arvioimaan uhrien määrää. Laskin kuolleet omin päin, kun kauhuissaan olevat naiset ja miehet hautasivat heidät.”

Mutta sen sijaan puolalaisilla (ja tshekkiläisillä) keskitysleireillä on ihmisiä pyritty tappamaan aiheuttamalla tahallaan kulkutauteja (saksalaiset ruokkivat vankinsa ja yrittivät estää taudit). Leirit ovat olleet murhaamista varten ja kokonaisten osavaltioiden vähemmistö on pyritty totaalisesti tuhoamaan (näin saksalaisten väitettiin valheellisesti tehneen). Saksalaisten leirit olivat yllätyssodan vaatiman nopean varusteluteollisuuden tarpeen sanelemina pakolla pystytettyjä ja niissä tehtiin töitä ja siten pyrittiin työvoimasta pitämään huolta. Ennen kaikkea nämä mielivaltaiset teloitukset ja mielikuvitukselliset kidutukset ovat olleet totta, mutta eivät saksalaisilla leireillä, vaan puolalaisilla ja tshekkiläisillä (Jugoslavian leireissä myös). Ihmiset aiottiin murhata ja se toteutettiin vielä sadististen raakalaisten toimesta mitä pirullisimmalla tavalla. Muistamme myös, kuinka sota aloitettiin jo Saksan tuhoamiseksi ja sotasyyllisyys on täysin USA:n suunnalla ja osaksi Stalinin. Jo ennen sotaa puolalaiset aloittivat tämän leirittämisensä ja saksalaisten murhaamisen. Saksa esti kansanmurhan vielä 1939. On uskottavaa, että kuten Saksan tuolloiset tiedustelulähteet kertovat, Englannin salainen palvelu oli Puolassa esim. Brombergissa järjestämässä saksalaisten siviilien murhaamista 1-3.9.1939. Saksalaiusten kansanmurha oli selvästi suunniteltu lännessä jo ennen sotaa (muistakin kuin tästä syystä). Samoin todistetusti myös Puolassa.

Onko maailma itse saatanan vallassa, kun uhreista on tehty syyllisiä? Syyllisyys on paitsi puolalaista kansalliskiihkoa ja stalinismia, niin myös juutalaiset kantavat vahvasti vastuun väkivallasta Puolassa."

http://toinennakemys.wordpress.com/category/puola/