Okei, eilikkä mulla olis tällänen ongelma. Mulla ei ole kavereita, ei ystävää. Ainoastaan perhe ja lemmikit, tosin niistä ei ole kavereitten korvikkeeksi.
Mulla oli paras kaveri vuosikaudet aina päiväkodista asti kaheksannelle luokalle. Mulla oli myös muita kavereita. Mutta seiskalla tultaessa multa hävis muut kaverit, ainoastaan bestis jäi. Mutta nyt kasilla se ei enää soitellu mulle, mä soitin sille ja se oli jossain tai ei vastannu ollenkaan. Mä en oo ollu sen kaa moneen kuukauteen nyt... Se ei vastaa faces, ei kännykkää. Eikä ikinä soita takaisin, se ei oo sellanen ihminen, se ei oo kovis, se ei oo fruittari tai suosittu meiän koulus, se oli aina mun puolel ja mun kaveri. Mä kaipaan niitä kesäpäiviä kun me pompittiin trampal ja oltiin niillä yötä ja valvottiin. Se on loppu nyt. Mulla ei oo muita kavereita ku yks mun luokkalainen joka on laiska, itsekäs ja kaiken pitää aina mennä niin miten se haluaa, toinen on mun naapuri ja se on aika... no se ei nyt oo se kaveri mitä mä tarvitsisin. Koulussa kaikki on idiootteja, kaikki yrittää olla fruittareita ja luulee olevansa suosittuja. Mua kiusataan siellä myös. Eli mitä mä tekisin? Mä oikeesti kaipaan niitä aikoja kun mä olin mun bestiksen kanssa.
Mä äsken makasin omalla trampalla masentuneena puhelin kädessä ja yritin epätoivoisesti soittaa bestikselle ja parille muulle vanhalle kaverille. Ei tietenkään ne voinu olla, kuka mun kanssa nyt haluais olla?
Mulla oli paras kaveri vuosikaudet aina päiväkodista asti kaheksannelle luokalle. Mulla oli myös muita kavereita. Mutta seiskalla tultaessa multa hävis muut kaverit, ainoastaan bestis jäi. Mutta nyt kasilla se ei enää soitellu mulle, mä soitin sille ja se oli jossain tai ei vastannu ollenkaan. Mä en oo ollu sen kaa moneen kuukauteen nyt... Se ei vastaa faces, ei kännykkää. Eikä ikinä soita takaisin, se ei oo sellanen ihminen, se ei oo kovis, se ei oo fruittari tai suosittu meiän koulus, se oli aina mun puolel ja mun kaveri. Mä kaipaan niitä kesäpäiviä kun me pompittiin trampal ja oltiin niillä yötä ja valvottiin. Se on loppu nyt. Mulla ei oo muita kavereita ku yks mun luokkalainen joka on laiska, itsekäs ja kaiken pitää aina mennä niin miten se haluaa, toinen on mun naapuri ja se on aika... no se ei nyt oo se kaveri mitä mä tarvitsisin. Koulussa kaikki on idiootteja, kaikki yrittää olla fruittareita ja luulee olevansa suosittuja. Mua kiusataan siellä myös. Eli mitä mä tekisin? Mä oikeesti kaipaan niitä aikoja kun mä olin mun bestiksen kanssa.
Mä äsken makasin omalla trampalla masentuneena puhelin kädessä ja yritin epätoivoisesti soittaa bestikselle ja parille muulle vanhalle kaverille. Ei tietenkään ne voinu olla, kuka mun kanssa nyt haluais olla?
Vastaukset 11
Vanhimmat
no mullakin kävi samalla tavalla, eli multa hävis mun törttöilyn jälkeen melkein kaikki kaverit.. mutta ajallaan sain ne takasi..
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10005633
Fruittari?On jonkunmoista uussuomea.selitäppä että ymmärrän paremmin
semmonen ulisija
susta tulee mieleen, yks mun kaveri oulussa.
Aamuyön yksinäisyyden pysähtenäisyys on oivallinen hetki nollata asiat ja aukaista silmät uuden valon kirkkauteen.Minulla on voimakas tunne siitä,että en koskaan ole päässyt alkua pitemmälle.Mutta yksin?Onhan taivaalla runoilijan kyynelistä paisunut kuu,jopa vallattomat seuralaiset siellä avaruudessa harhailevat kuten venus ja mars.Olenko yksin?No en suinkaan.Matkalla ikuisuuteen on mukavaa mennä näiden pyörivien vaeltajien tasaveroisena,ehkäpä silloin tällöin yksinäisenä matkaajana tuntien outoa yhteyttä kaukana.niin kaukana välähtiviin tähtiin.Yksinäisyys saattaakin olla tässä materaliasmin jalostamassa ajassa olla pieni hetki,jossa ihminen avautuu itselleen ja alkaa elää ystävyydessä itsensä kanssa.
kannattaa varata aika psykologille.
saat ainakin juttuseuraa ihan livenä.
voi suo.. Voispa jotenki auttaa :
Heippa Yksinäisyys!
Todella ikävää kuulla, että koet, ettei sinulla ole enää kavereita koulussa. Oletko ajatellut, että aloittaisit uuden harrastuksen, jonka parissa tutustuisit uusiin ihmisiin ja saisit uusia kavereita sitä kautta?
Lisäksi on surullista, että noin pitkäaikainen ystäväsi ei enää ole vastannut sinulle. Oletko miettinyt, onko sille jokin syy kenties? Onko jotain ehkä sattunut, jonka takia hän on pahoittanut mielensä? Noin pitkä ystävyys kestää kyllä kolhuja, ja tilanne on varmasti vielä korjattavissa. Ystäväsi varmasti arvostaa jos ilmaiset hänelle, kuinka pahoillasi nykyisestä tilanteesta olet.
Toivottavasti saat asiat takaisin raiteilleen.
Tsemppiä
Heidi ja Rosa
Onhan ystävät ihan kivoja joo mutta ei ne nyt välttämättömiä ole =) Tai ainakaan mun elämän tyylillä: oon hirvee pahis ja varas että revippä siitä... =/ Tällänen yksinäinen susi joka ryövää koulussa toisten kaappeja ^^ Helppoo rahaa
Tuosta heheh tyypistä tulee mieleen yks mun luokkalainen ja alottajasta mä