Henkisesti vahva tyttö on valtava pettymys rahanahneelle sijaishuollolle ja koko lasten"suojelu" teollisuudelle.
Hänet voidaan laittomasti erottaa läheisistään, ts. ottaa huostaan.
Häntä voidaan myös fyysisesti pahoinpidellä monella tavalla lapsibisneksessä.
Hänelle voidaan pilkata ja ivata hänen vanhempiaan lasten"suojelussa", mutta tekijöiden karvaaksi pettymykseksi mikään ei murra hänen psyykeään ja minuuttaan.
Häntä ei voi alistaa henkisesti ikinä!
Nähty on ja tullaan näkemään vastaavia tapauksia jatkossakin tässä maassa.
Tämänkin ko. lapsen historiaa tarkastellessa näkyy selvästi, miten kauaksi lasten"suojelu" on eksynyt alkuperäisestä tehtävästään. Lapsen suojelusta ei ollut tietoakaan kuin korkeintaan katuva häivähdys kotiutustilanteessa, kun sossut viimein raapivat kasaan rohkeutensa rippeet ja myönsivät huostaanoton laittomaksi. Sen jälkeen viranomaiset eivät olleet enää kiinnostuneita, miten lapsi selvisi kaikista rikoksista, mitä laittoman huostaanoton aikana joutui kokemaan, eivät paljoa edes terveydenhoitoviranomaiset, kuten Suomessa tyyliin kuuluu näissä asioissa.
Kaikille noille rikoksen tekijöille lienee valtava pettymys, että lapsesta ei saatukaan syrjäytynyttä, ei mielenterveyspotilasta, ei koulupudokasta; häneen ei voi laittaa mitään noista negatiivissävytteisistä leimoista tällä hetkellä. Yllättävää, vai mitä?
Jos siis yhteiskunta on ottanut tehtäväkseen vaikka laittomilla huostaanotoilla tehdä lapsista syrjäytyneitä, eikä mitenkään auta heitä takaisin jaloilleen, niin kuka kumma mahtaa olla se tukipilari, joka auttoi lapsen takaisin elämään?
Hänet voidaan laittomasti erottaa läheisistään, ts. ottaa huostaan.
Häntä voidaan myös fyysisesti pahoinpidellä monella tavalla lapsibisneksessä.
Hänelle voidaan pilkata ja ivata hänen vanhempiaan lasten"suojelussa", mutta tekijöiden karvaaksi pettymykseksi mikään ei murra hänen psyykeään ja minuuttaan.
Häntä ei voi alistaa henkisesti ikinä!
Nähty on ja tullaan näkemään vastaavia tapauksia jatkossakin tässä maassa.
Tämänkin ko. lapsen historiaa tarkastellessa näkyy selvästi, miten kauaksi lasten"suojelu" on eksynyt alkuperäisestä tehtävästään. Lapsen suojelusta ei ollut tietoakaan kuin korkeintaan katuva häivähdys kotiutustilanteessa, kun sossut viimein raapivat kasaan rohkeutensa rippeet ja myönsivät huostaanoton laittomaksi. Sen jälkeen viranomaiset eivät olleet enää kiinnostuneita, miten lapsi selvisi kaikista rikoksista, mitä laittoman huostaanoton aikana joutui kokemaan, eivät paljoa edes terveydenhoitoviranomaiset, kuten Suomessa tyyliin kuuluu näissä asioissa.
Kaikille noille rikoksen tekijöille lienee valtava pettymys, että lapsesta ei saatukaan syrjäytynyttä, ei mielenterveyspotilasta, ei koulupudokasta; häneen ei voi laittaa mitään noista negatiivissävytteisistä leimoista tällä hetkellä. Yllättävää, vai mitä?
Jos siis yhteiskunta on ottanut tehtäväkseen vaikka laittomilla huostaanotoilla tehdä lapsista syrjäytyneitä, eikä mitenkään auta heitä takaisin jaloilleen, niin kuka kumma mahtaa olla se tukipilari, joka auttoi lapsen takaisin elämään?
Vastaukset 5
Vanhimmat
:D Hyvä kysymys!
Varmaan oikea vastaus on vanhemmat ja heistäkin useimmiten äiti, vaikka nimenomaan heitä vihaavia ihmisiä tällä palstalla näyttää liikkuvankin. Vihaa ja ivaa tihkuvat ihmiset saisivat hakeutua terapiaan, ennen kuin sairastuvat pahemmin, koska lapsista he välittävät kaikkein vähiten, vaikka muuta monesti väittävätkin.
Tuntemattomiin vanhempiin suunnatulla vihalla mollataan ainoaa ja parasta tukea, mitä lapsilla on mahdollisuus saada sen jälkeen kun yhteiskunta on tehnyt kaikkensa, että tuho lasten kohdalla olisi mahdollisimman täydellinen. Siinä neurol.lapset ovat olleet ykkösenä ja on ilo kuulla joka ainoasta lapsesta, joka tuon myllyn läpi käytyään on päässyt vanhempiensa autettavaksi ja siten kasvamaan yhteiskuntaan sopeutuviksi kansalaisiksi.
Tiedän myöskin tapauksen, jossa lapsi vammautettiin laittomalla huostalla, mutta siinä tapauksessa kyllä lapsi sai kotiutumisen jälkeen ainakin terapiaa.
Mutta äidin osuus siinäkin lapsen kuntouttajana oli korvaamaton.
Hän joutui jäämään pois töistä laittoman huostan takia, mutta rahattomat
vuodet hän käänsi lapselle hyödyksi mm. siten, että opetti lasta kotona
niinä vuosina kun hän ei saanut yhteiskunnan järjestämää erityisopetusta,
johon lapsella on oikeus jo pelkästään perusopetuslain mukaan.
Yksi suuri yhteiskunnan rikos on se, että monissa kouluissa pienluokat
ovat muuttuneet pelkiksi ilman terveyspalveluja jääneiden lasten säilöntä
paikoiksi.
JA TÄTÄKÖ EI ERÄIDEN MIELESTÄ TÄÄLLÄ SAISI SANOA!
Vanhempien syykö se on, että yhteiskunta rikkoo eri lakeja
lapsia kohtaan törkeästi?!
Minullakin teiniikäinen nuori tietää olevansa kylässä kun on sijaispaikasssa,Koti on koti ja siellä saa olla oma itsensä. 12v, olen säännöllisesti käynyt tapaamassa häntä 2 eri perhekodissa,ja hakenut viikonlopuiksi kotiin,sekä kesällä joka toisen viikon hän saa olla kotona,12v, en ole nauttinut pisaraakaan alkoholia.Tuen nuortani ja kannustan kaikessa,Hän pärjää hyvin koulussa ja lähtee lukioon.Mitään syytä ei ole miksei nuori pääsisi kokonaan kotiin,nyt vedotaan vaan lukoioon.vIKKEI AYYTÄ HUOSTASSA PITÄMISELLE OLEKKAAN SITÄ EI PURETA.mEILLÄ ONNEKSI ON ERINOMAISEN LÄMPÖISET VÄLIT.mINULLE HÄN VOI KERTOA KAIKESTA,sIJiapaikassa ei negatiivisia tunteita nöyttää.Huostan purkua olen hakenut mutta rahat loppuivat kesken,Asianajaja saanoi että huosta purettaisiin varmasti.Ilman asianajajaa mahdotonta.
Lapsellehan on mahdollista hakea oma asianajaja ja hänen aa:nsa maksaa oikeusaputoimisto.
http://www.oikeus.fi/4313.htm
Ja lapselle annettava ja kunnan kustannettavana oleva jälkihuolto
on ehdottomasti vaadittava lastensuojeluviranomaisten kirjattavaksi
lapsen asiakirjoihin jatkuvasti vaihtuvien sossujen vuoksi.
https://asiointi.oikeus.fi/web/asiointi/koelaskelma
Oikeushallinnon sivuilla on koelaskelmalomakekin
jos on tarvetta oikeuavulle.