Oikeutta nuorille uroksille
29.4.2012 9:00 | 12 |
Maija Aalto
HELSINGIN SANOMAT
"Lyö vain, mutta odota, otan lasit pois tieltä."
Näin sanoi eräs tuttuni, rohkea mies, ja laski hyvin rauhallisesti silmälasinsa baarin pöydälle.
Turpiinvedolla uhannut tuntematon ei kehdannut kuin poistua. Ehkä siksi, että ympärillä oli valoa ja ihmisiä.
Sitä haluaisi uskoa, että maailma toimii näin. Että olemalla itse viisas, väkivallan voisi estää. Että tappelua ei syntyisi, jos siihen ottaa osaa vain yksi aggressiivinen ääliö.
Usko on väärä.
Baarirauhaa nuorille miehille! Näin kuuluu City-lehden vaatimus tässä kuussa:
"Mielestämme sivistyneen kulttuurin tunnusmerkkeihin kuuluu, että julmuutta kanssaihmisiä kohtaan ei hyväksytä. Miksi nuoren miehen lyöminen julkisella paikalla on aina "peruskännitappelua" tai "huonoa tuuria"? Vaadimme nuorille miehille oikeutta dokata saamatta turpaan!"
Olen liikaa täti, että jaksaisin kiinnostua kenenkään yökerhoelämästä. Mutta tosiaan: miksi väkivaltarikoksesta tulee yhtäkkiä joko vitsi tai sankariteko, jos sen uhri on mies?
Jos osapuolet ovat humalahakuisia uroksia, on lupa käyttää vähätteleviä sanoja kunnes joku kuolee. Nujakka. Käsirysy. Pojat ovat poikia, vähän tuli vedettyä kaveria pataan taksijonossa.
Kallonmurtuma, katkennut kylkiluu! Ratkiriemukasta! Kyllä naurattaa, jos olet itse se sairaalakuntoon potkittu sivullinen.
Kun pahoinpidelty on nainen, tekijä on useimmiten joku hänelle läheinen. Tästä huolimatta minä ja useimmat muutkin naiset pelkäämme satunnaista katuväkivaltaa. Ja rajoitamme elämäämme pelon vuoksi, jolloin pelosta tulee vallan väline.
Etenkin seksuaalisen väkivallan kanssa tunnetusti on niin, että uhrina oleva nainen joutuukin itse puolustautumaan. Mutta yksi vääryys ei oikeuta toista vääryyttä.
Minä saan sentään olla peloissani. Nuoren miehen sen sijaan pitää olla aina valmiina. Suojelemaan ja puolustautumaan, mutta myös hyökkäämään, jos passiivisuus kävisi kunnian päälle.
Sankarit ovat haavoittumattomia. Jos joku loukkaantuu, se on omaa hölmöyttä, heikkouden osoitus. Eikä jälkikäteen tietenkään itketä, koska eihän nyt mies saa traumaa kokea.
Ei käy kateeksi nuoria miehiä. Eihän tässä pelissä voi kuin hävitä. Jos et lyö takaisin, olet pelkuri. Jos lyöt, olet itsekin öykkäri.
Ydinasia ymmärtää on tämä: meidän vääränä pitämäämme väkivaltaa ei voi olla, ellei ole enemmän tai vähemmän oikeutettuna pitämäämme väkivaltaa.
Haluamme uskoa, että on olemassa reiluja kaksintaisteluja. Alfaurokset kohtaavat, paha saa palkkansa. Sankari pelastaa naisensa ja maailmankaikkeuden. Niin kauan kuin uskomme tähän myyttiin, annamme tilaa sillekin, että toinen sankari jossain hakkaa lastaan. Tai sille, että väkivallasta irti sanoutuvaa miestä lyödään.
Jos haluaa lukea asiasta akateemista tutkimusta, suosittelen esimerkiksi tutustumista Arto Jokisen ajatuksiin. Sitä ennen voi opiskella vaikka näitä paria lausetta.
Väkivalta on väärin aina. Väkivalta on väärin myös silloin, kun sen uhri on fyysisesti kykenevä puolustautumaan. Oli alkoholilla osuutta asiaan tai ei.
Kaikissa ihmisissä elää peto, joka on valmis heräämään ääriolosuhteissa.
Useimmissa meistä se pysyy kurissa, koska meillä on lajin säilymisen kannalta hyödyllisiä estoja. Useimmilla kynnys lyödä lajitoveria on korkea, jopa silloin, kun puhutaan itsepuolustuksesta.
Tosimiehet osaavat ottaa silmälasit pois hitaasti. Aina se ei riitä.
Vähintä mitä me voimme tehdä on lakata vähättelemästä.
Ei pitäisi sanoa niin kuin minä hiekkalaatikon reunalla kaksivuotiaalle: pienempiä ei saa lyödä. Vaan niin kuin se fiksumpi äiti toisella puolella laatikkoa: ketään ei saa lyödä, ei ketään.
Kirjoittaja on tuottaja HS.fi:n kehitystiimissä
29.4.2012 9:00 | 12 |
Maija Aalto
HELSINGIN SANOMAT
"Lyö vain, mutta odota, otan lasit pois tieltä."
Näin sanoi eräs tuttuni, rohkea mies, ja laski hyvin rauhallisesti silmälasinsa baarin pöydälle.
Turpiinvedolla uhannut tuntematon ei kehdannut kuin poistua. Ehkä siksi, että ympärillä oli valoa ja ihmisiä.
Sitä haluaisi uskoa, että maailma toimii näin. Että olemalla itse viisas, väkivallan voisi estää. Että tappelua ei syntyisi, jos siihen ottaa osaa vain yksi aggressiivinen ääliö.
Usko on väärä.
Baarirauhaa nuorille miehille! Näin kuuluu City-lehden vaatimus tässä kuussa:
"Mielestämme sivistyneen kulttuurin tunnusmerkkeihin kuuluu, että julmuutta kanssaihmisiä kohtaan ei hyväksytä. Miksi nuoren miehen lyöminen julkisella paikalla on aina "peruskännitappelua" tai "huonoa tuuria"? Vaadimme nuorille miehille oikeutta dokata saamatta turpaan!"
Olen liikaa täti, että jaksaisin kiinnostua kenenkään yökerhoelämästä. Mutta tosiaan: miksi väkivaltarikoksesta tulee yhtäkkiä joko vitsi tai sankariteko, jos sen uhri on mies?
Jos osapuolet ovat humalahakuisia uroksia, on lupa käyttää vähätteleviä sanoja kunnes joku kuolee. Nujakka. Käsirysy. Pojat ovat poikia, vähän tuli vedettyä kaveria pataan taksijonossa.
Kallonmurtuma, katkennut kylkiluu! Ratkiriemukasta! Kyllä naurattaa, jos olet itse se sairaalakuntoon potkittu sivullinen.
Kun pahoinpidelty on nainen, tekijä on useimmiten joku hänelle läheinen. Tästä huolimatta minä ja useimmat muutkin naiset pelkäämme satunnaista katuväkivaltaa. Ja rajoitamme elämäämme pelon vuoksi, jolloin pelosta tulee vallan väline.
Etenkin seksuaalisen väkivallan kanssa tunnetusti on niin, että uhrina oleva nainen joutuukin itse puolustautumaan. Mutta yksi vääryys ei oikeuta toista vääryyttä.
Minä saan sentään olla peloissani. Nuoren miehen sen sijaan pitää olla aina valmiina. Suojelemaan ja puolustautumaan, mutta myös hyökkäämään, jos passiivisuus kävisi kunnian päälle.
Sankarit ovat haavoittumattomia. Jos joku loukkaantuu, se on omaa hölmöyttä, heikkouden osoitus. Eikä jälkikäteen tietenkään itketä, koska eihän nyt mies saa traumaa kokea.
Ei käy kateeksi nuoria miehiä. Eihän tässä pelissä voi kuin hävitä. Jos et lyö takaisin, olet pelkuri. Jos lyöt, olet itsekin öykkäri.
Ydinasia ymmärtää on tämä: meidän vääränä pitämäämme väkivaltaa ei voi olla, ellei ole enemmän tai vähemmän oikeutettuna pitämäämme väkivaltaa.
Haluamme uskoa, että on olemassa reiluja kaksintaisteluja. Alfaurokset kohtaavat, paha saa palkkansa. Sankari pelastaa naisensa ja maailmankaikkeuden. Niin kauan kuin uskomme tähän myyttiin, annamme tilaa sillekin, että toinen sankari jossain hakkaa lastaan. Tai sille, että väkivallasta irti sanoutuvaa miestä lyödään.
Jos haluaa lukea asiasta akateemista tutkimusta, suosittelen esimerkiksi tutustumista Arto Jokisen ajatuksiin. Sitä ennen voi opiskella vaikka näitä paria lausetta.
Väkivalta on väärin aina. Väkivalta on väärin myös silloin, kun sen uhri on fyysisesti kykenevä puolustautumaan. Oli alkoholilla osuutta asiaan tai ei.
Kaikissa ihmisissä elää peto, joka on valmis heräämään ääriolosuhteissa.
Useimmissa meistä se pysyy kurissa, koska meillä on lajin säilymisen kannalta hyödyllisiä estoja. Useimmilla kynnys lyödä lajitoveria on korkea, jopa silloin, kun puhutaan itsepuolustuksesta.
Tosimiehet osaavat ottaa silmälasit pois hitaasti. Aina se ei riitä.
Vähintä mitä me voimme tehdä on lakata vähättelemästä.
Ei pitäisi sanoa niin kuin minä hiekkalaatikon reunalla kaksivuotiaalle: pienempiä ei saa lyödä. Vaan niin kuin se fiksumpi äiti toisella puolella laatikkoa: ketään ei saa lyödä, ei ketään.
Kirjoittaja on tuottaja HS.fi:n kehitystiimissä
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.