Laskin puhelimen kädestäni,
miksi oikein soitit?
Ai niin, tiedän,
puhuin paljon enkä ehkä kuunnellut
mitä olisit sanonut.
Saanko anteeksi, yksinpuhelin
enkä osallistunut kaksinpuheluun.
Tyrkytin ajatuksiani,
en vaihtanut niitä kanssasi,
en oppinut yksinpuhelustani mitään
etkä saanut minulta tärkeitä sanoja
joita odotit...
Jotka nyt sanon,
rakastan sinua.
miksi oikein soitit?
Ai niin, tiedän,
puhuin paljon enkä ehkä kuunnellut
mitä olisit sanonut.
Saanko anteeksi, yksinpuhelin
enkä osallistunut kaksinpuheluun.
Tyrkytin ajatuksiani,
en vaihtanut niitä kanssasi,
en oppinut yksinpuhelustani mitään
etkä saanut minulta tärkeitä sanoja
joita odotit...
Jotka nyt sanon,
rakastan sinua.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hei, ei se ole niin varallista
soita sille takasin
ja kysy että mitä sulle kuuluu :)
Mäkin tiedän
että yksinpuhelu
on pitkällä aikavälillä
puuduttavaa.
Mieli jää tyhjäksi
ja oikeastaan
kaikki tuntuu
turhalta.
Sama kai se on
mitä sanoo
kun seinille puhuu
Kirjoittamalla päiväkirjaan
ainakin sivut ymmärtää
aina.
Ne ottavat kaiken vastaan
ja huonot sivut
voi repiä pois
poltaa
tuhkaksi
ja kalkita sillä
viinimarjapuskia.
Marjoista tulee meheviä.
Ei ole samaa mitä seinät kuulee. Ohuet seinät ovat jopa vaarallisia:)
Päiväkirja sitoo itseensä hyvät ja huonot hetket, mitään ei tule repiä pois.
Sanomalehtien tuhka sopii yhtä lailla ruusupuskien ja marjapensaiden kalkkimiseen. Kahvin porot ovat myös hyvä mehevien marjojen kypsymisen lähde.
Kiitos hyvästä vaihtoajatuksesta.
Niinpä, sanovat
että ne porot tekevät
syreenin kukista
väreistä kylläisiä.
Asia, joka perustuu vain siihen että maan happamuus muuttuu.
Ja päiväkirjan sivut, jos ne on revitty, niitä ei ole tarkoituskaan muistaa.
On vain muisto siitä että joku asia oli sellainen jota ei kannattanut kirjoittaa edes päiväkirjaan. Ja se on pyyhkäisty kasvimaalle. Elämä löytää aina keinot.
Niin, sanovat paljon muutakin kasvulannoitteista. Kasvupaikan sijainti on myös tärkeässä asemassa.
Maan happamuus on ratkaisevaa kuinka kasvit ja kukkasipulit voivat. Tiedäthän että ilman rikkipitoisuus sateiden myötä joutuu kasvien juuristoon, joka lisää maan happamuutta.
Ilman päiväkirjaa tärkeät asiat muistaa muutenkin, ne eivät katoa koskaan lopullisesti. Jälkipolvelle voi jättää palan kaunista luontoa, puhtaan juomaveden ja toisesta välittämisen taidon.
Opittuja asioita saa hyödyntää ja jakaa eletystä elämästä toisillekin.