En jaksa enää, kaikki vihaavat minua eikä kukaan edes pidä minusta. En jaksa edes laskea kuinka moni sanoi minulle "olet säälittävä" tai "tapa ittes", koulussa kuulin noita päivittäin. Nyt ihmiset eivät sanoo tuota suoraan, vaan puhuvat selän takana ja jättävät ulkopuolelle. Nyt minulla ei olee enää yhtään ystävää, koska entiset ystävät häpeävät minua. Kaikki haluavat minua kuolevan.
Olen käynyt terapeutilla ja psykiatrilla jo puoli vuotta ja nyt terapeutti vihjaa, että olisi aika lopettaa käynnit ja psykiatri jo totesi että parannuin masennuksesta. Vaikka todellisuudessa asiat on huonommin kuin koskaan.
En jaksa enää taistella koko maailma vastaan. Haluan luovuttaa jo ja tehdä sen mitä kaikki tahtoo. Tiedän jo, että tämä 24. vuosi elämässäni on viimeinen, haluisin kuitenkin vielä kestää tämän kesän.
Olen käynyt terapeutilla ja psykiatrilla jo puoli vuotta ja nyt terapeutti vihjaa, että olisi aika lopettaa käynnit ja psykiatri jo totesi että parannuin masennuksesta. Vaikka todellisuudessa asiat on huonommin kuin koskaan.
En jaksa enää taistella koko maailma vastaan. Haluan luovuttaa jo ja tehdä sen mitä kaikki tahtoo. Tiedän jo, että tämä 24. vuosi elämässäni on viimeinen, haluisin kuitenkin vielä kestää tämän kesän.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Puhutko tarpeeksi rohkeasti ja suoraan terapeutillesi ja psykiatrille? Itse luulin terapeutin suunnilleen lukevan ajatukseni enkä puhunut tarpeeksi, ja siksi käynnit oltiin jo lopettaa, kun terapeutti luuli kaiken olevan hyvin. Kun sitten kirjoitin kirjeen huolistani, asioita päästiin vasta kunnolla käsittelemään ja minut otettiin tosissaan.
Älä anna periksi niille, jotka toivovat (vai kuvitteletko vain?) kuolemaasi. Sinullakin on oikeus elää.
Tsemppiä, syötkö masennuslääkkeitä?
Söin lääkeitä, mutta en enää, koska psykiatri sanoi, että parannuin. Ja en pystynyt, pysty puhumaan vaikeista asioista, koska kun yritän alkaa itkettää niin paljon, että en saa sanakaan suusta. Ja vaikka saisinkin sanottu, puhesta ei saa mitään selvää.
Kun sinua alkaa itkettää niin anna itkun tulla. Aloita tämä asian käsittely itkulla jos se tulee sillä et sinä ainaisesti itke. Itkun jälkeen on helpompi kertoa asioista ja jo itku on yksi parhaista lääkkeistä masennukseen/ahistukseen. Älä häpeä itkeä! Se on yksi maailman luonnollisimmista asioista. Kerro terapeutillesi tästä sinun suunnitelmasta. Hän ei voi muuta ku ottaa sen vakavasti. Tsemppiä! Ja älä tee itsellesi mitään!
Yritin jo jotain vastaavaa, mutta sessio päättyi aina ennen kuin sain itkettyä tarpeeksi. Minulle ei tuota mitään ongelmaa itkeä 3 varttia putkeen, jos yritän kaivaa ikäviä muistoja esille.
Ja kyllä minua hävettää itkeminen, meidän yhteiskunnassa nuori mies ei saa itkeä. Miehen itkuhan kertoo hänen heikkoudesta, naisellisuudesta ja kelvottomuudesta, juurikin sen takia kiusaajat aina halusivat minua itkevän. Erityisesti hävettää kulkea kaupungin läpi bussissa kotiin, kun naamasta näkee, että olen itkenyt.
Sori, mutta ei kukaan täyspäinen kyttää bussissa toisia ihmisiä ja sitä onko joku itkenyt vai ei. Ja vaikka joku saattaisi huomatakin, että olet itkenyt, se ei merkitse muille ihmisille juuri mitään.
Kuinka paljon itse kiinnität huomiota muiden olemukseen ja paljonko se sinulle merkitsee - juuri sen verran muut huomioivat sinut. Luin jostain, että on tyypilliatä kiinnittää huomiota tuntemattomaan ihmiseen noin pari sekuntia, sen yli menevä ei ole oikein sopivaa, ellei kyse ole flirtistä.
Ja itkemisestä: itkeminen aivan konkreettisesti lievittää stressiä eli helpottaa, stressihormonien eritys loppuu, kun ihminen itkee emotionaalisesti. Saat olla kiitollinen, että osaat itkeä. Niinpä mielestäni et ole itsemurhakandidaatti.
Minulla itselläni oli nuorena torikammoinen olo bussiin mennessä. Niinpä istuin aina mahdollisimman eteen, koska kuvittelin, että kaikki kyttää kulkiessani bussin käytävällä. Mitä suuruudenhulluutta - ihan kuin mussa olisi jotain huomion arvoista - mikä helvetin catwalk kuvittelin dösän käytävän olevan!
"Ja kyllä minua hävettää itkeminen, meidän yhteiskunnassa nuori mies ei saa itkeä. Miehen itkuhan kertoo hänen heikkoudesta, naisellisuudesta ja kelvottomuudesta, juurikin sen takia kiusaajat aina halusivat minua itkevän."
Minä olen 24v mies, ja alkuun minuakin hävetti terapeutille itkeminen ja itku yleensäkin. En uskaltanut alkaa puhua mistään ongelmistani, kun itku olisi kuitenkin tullut. Ne ammattilaiset on kuitenkin nähneet vanhojenkin miesten itkuja. Ei siinä ole mitään outoa, että mies itkee. Ihmisiä mekin ollaan.
Nykyään olen koko ajan parkumassa osaston omahoitajalleni, enkä enää edes välitä haittaako se jotain jos itken. Välillä on kamalia hetkiä kun itkettäisi kovasti, mutta itku ei vain tule. Se jos mikä on ahdistavaa!
Neuvoisin että kirjoitat ajatuksistasi kirjeen terapeutillesi. Hän sitten lukee sen vastaanotolla, ja voit itkeä niin paljon kuin haluat eikä sinun tarvitse puhua välttämättä mitään. Tai voit vastailla hänelle kirjoittamalla, jos se on helpompaa.
jos on tyytymätön elämäänsä mitä ne masennuslääkkeet auttaa siihen?
Itse olen ajatellut itsemurhaa jo pitkän aikaa, mutta kyllä elämässä on niitä hyviäkin puolia.
Kunnes se kuolema sulle suotuna aikana tulee, niin tuumaa vaa hymy suussa
Paska elämä mut oli tässä sentää jotain hyvääki :)
Haleja ja voimia!
Toi itsarijuttu on vaan semmoinen, mikä ei mulle tuu mieleen. Se ei mua haittaa
jos suurehko pyrstötähti päähäni mäjähtäis, emmää isommalti mitää jäis täältä
kaipaamaan, yks lysti. Mua on kans p*skottu urakalla täällä elämäni varrella,
sehän olis näille p*skojille voitto, jos mää alkaisin mitää itsaria tekemään. Se ei
vaan ole sitä, mistä minut on tehty. Toki sillä varauksella, että jos oma kyky
toimia menee, tai on suurella todennäköisyydellä vaarassa mennä, ni en halua
tänne enää lisää kovin pahoin kärsimäänkään jäädä.
kaikki vihaavat minua eikä kukaan edes pidä minusta
MIKSI KAIKKI VIHAISIVAT SINUA, OLETKO KÄYTTÄYTYNYT JOTENKIN NIIN, ETTÄ SINUA ON ALETTU VIHATA?
moni sanoi minulle "olet säälittävä" tai "tapa ittes"
SINUNKO VIKASI SE ON? ETTÄ JOKU LAUKOO KEVYTMIELISESTI TUOLLAISIA? TUSKIN ON EDES TARKOITTANUT KIRJAIMELLISESTI EIKÄ TIENNYT, ETTÄ OTAT SANAT TOSISSASI TAI RASKAASTI.
Nyt ihmiset eivät sanoo tuota suoraan, vaan puhuvat selän takana
MISTÄ SINÄ SEN TIEDÄT? ONPA KUMMALLISIA IHMISIÄ, JOS TODELLA PUHUVAT. EI OLE TASAPAINOISEN IHMISEN SUHTAUTUMISTA TOISEEN.
jättävät ulkopuolelle
VAI JÄÄTKÖ ULKOPUOLELLE? ETKÖ SAA KONTAKTIA MUIHIN, OLETKO ESTYNYT? SE TAAS JOHTAA KEMIAONGELMIIN EIKÄ JOHDU MUIDEN PAHASTA TAHDOSTA SINUA KOHTAAN.
entiset ystävät häpeävät minua
MISTÄ SINÄ SEN TIEDÄT?
Kaikki haluavat minua kuolevan
MISTÄ SINÄ SEN TIEDÄT? ITSEHÄN SINÄ TUOSSA ITSEMURHAA SUUNNITTELIT. ELÄTKÖ MUIDEN TOIVEIDEN JA ODOTUSTEN MUKAAN? MIKSI, OLIN YMMÄRTÄNYT, ETTEI SINULLA OLE PALJON IHMISKONTAKTEJA, JOIDEN PILLIN MUKAAN PITÄISI TANSSIA
Olen käynyt terapeutilla ja psykiatrilla jo puoli vuotta
EIPÄ OLE KOVIN PITKÄ AIKA
psykiatri jo totesi että parannuin masennuksesta. Vaikka todellisuudessa asiat on huonommin kuin koskaan.
NO SINUN PITÄÄ KERTOA TÄMÄ HEILLEKIN
En jaksa enää taistella koko maailma vastaan
MIKSI SINUN PITÄÄ MUKA TAISTELLA KOKO MAAILMAA VASTAAN? MITEN?
Haluan luovuttaa jo
OLETKO IHAN VARMA, SINÄHÄN SANOT HALUAVASI ELÄÄ KESÄNKIN
ia tehdä sen mitä kaikki tahtoo.
VAI NIIN. ETTÄ MUIDEN TAHTOA VAAN NOUDATAT. ONKO SINULLA OMA TAHTO?
Tiedän jo, että tämä 24. vuosi elämässäni on viimeinen, haluisin kuitenkin vielä kestää tämän kesän.
KESIÄ TULEE VIELÄ KESÄN 2012 JÄLKEENKIN.
MUKAVAA KESÄÄ!
Joo olen erittäin tyhmä enkä pysty kirjoittamaan tekstiä muodostamatta ristiriitaa. Sanoin sen suoraan, oletko nyt tyytyväinen?
Olen muutenkin eirttäin säälittävä, tänä yönä oli niin hyä mahdollisuus lopettaa kaiken, kukaan ei edes eipäilisi itsemurhaa, vaan kaikki näyttäisi tapaturmalta, mutta ei, olin pelkuri ja olen elossa vieläkin.
Jos tämä oli vastaus minun kirjoitusehdotukseen, niin anteeksi jos se loukkasi. Mutta et sinä mielestäni tyhmästi kirjoita täälläkään.
Tuo vastaus oli "aurinko" symboolille, joka kirjoitti caps lockilla.
Miten niin tyhmä? Onko joku sanonut sinua tyhmäksi? Muu kuin sinä itse.
Esitin caps lockilla kysymykset jokaiseen esittämääsi asiaan. En halutakseni vastauksia, vaan jotta miettisit.
Esitit nimittäin sellaisia väittämiä, tai sanoisinko luuloja, jotka eivät voi pitää paikkaansa. Kukaan normaali ihminen ei esimerkiksi toivo toisen kuolemaa, ellei tuo ihminen ole ollut suorastaan rikollisen törkeä ja silloinkin yleensä toivotaan törkimyksen joutuvan pitkäksi aikaa kaltereiden taakse eikä ruumishuoneelle.
Piesty sielu: No hyvä etten minä sinua suututtanut :) Kun en mitään sellaista tosiaan tarkoittanut.
Älä tee itsemurhaa, kerro terapeutille ettet ole kunnossa. Itke jos siltä tuntuu. Etsi harrastuksia joista voisi saada ystäviä tai aloita itsenäinen harrastus.
Elämässä on pakko olla jotain hyvääkin. :)
Mukavaa kevättä!
Itsemurha voi susta tuntua helpolta ratkaisulta lopettamaan kaiken, mutta se ei sitä ole. Mieti läheisiäsi miltä heistätä tuntuisi, jos nyt tekisit itsemurhan? Tai jos nyt sitten ajaisit jonkun rekan tai toisen auton alle sen takia, että se näyttäisi tapaturmalta (kun oikeasti haluaisit tappaa ittes) niin mieti sitä että pilaisit sen toisen osapuolen esim. rekkakuskin elämän joka ''ajoi päällesi'' omaa työtä tehdessään ja sitten muistaisi tapahtuman koko loppuelämänsä. Yritä keksiä joku mukava harrastus tai ota lemmikki, ne voisivat tuoda edes vähän piristystä ja otat itteäs niskasta kiinni vaikka väkisin koska jos noin ajattelet niin et voi nauttia mistään, eikä sua kaikki vihaa ajattelet vaan itse niin, koska olet kääntynyt vuosien varrella itseäsi vastaan ja nyt luulet että kaikki puhuvat sinusta pahaa. Mielestäni itsemurha on itsekäs teko, jos sen tekee vain itsensä takia, kun ei enää jaksa elää.
Kenenkäs takia itsekurha pitäis tehdä jos ei itsensä? Olihan aloittajalla sitä paitsi ajatuksena että muutkin ihmiset haluavat hänen kuolemaansa.
Juurikin läheisten takia yritän vielä sinnitellä ja kirjoitin viestin tänne. Toinen syy on pelko, kun ei tiedä mitä tulee kuoleman jälkeen. Mutta mahdollisuus lopettaa kaiken tuntuu päivä päivältä houkuttelevammalta.
Minä en usko että kaikki vihaa minua tai toivoo minun kuolevan mutta siitäkin huolimatta elämä on pelkkää henkistä ongelmaa ja tuntuu pahalta jatkuvasti. Pelkojeni takia en saavuta mitään elämässäni enkä näe hyvää tulevaisuutta itselläni. Sitä enemmän masentaa mitä enemmän ikää tulee lisää ja aina vain olen samassa tilanteessa.
Minustakin itsemurha tuntuu houkuttelevalta vaihtoehdolta mutta olen liian pelkuri tehdäkseni sitäkään. En halua kannustaa muita itsemurhaan mutta omalla kohdallani se tuntuu ratkaisulta jos vain uskaltaisin tehdä sen. Jokainenhan sitä viime kädessä päättää omasta elämästään ja ei kai se ole mikään pakko olla täällä jos ei jaksa. Pääasia on kai se että ei vedä syyttömiä ihmisiä mukaan itsemurhaan niinkuin näissä autoa päin ajamisissa.
Jos tapat itsesi, synnyt uudelleen samankaltaiseen elämään, hiukan vaikeampien ongelmien ääreen kuin missä nyt olet. Ei siis kannata.
No tuollaiset väittämät nyt on jotain uskovaisten keksimää paskapuhetta. Maan alle matojensyömäksi me kaikki päädytään jos ruumiista jää ylipäätään mitään jäljelle.
hakeudu hoitoon. pieni tauko voisi olla paikallaan... lääkitys kunnossa? tai
tee jotain erilaista jos mahdollista. matka?
Jeesus sanoo: "Vaikka kaikki hylkäisivät Sinut, minä en hylkää enkä jätä" "Jeesus sanoo myös: "Maailmassa Teillä on ahdistus mutta minä olen voittanut maailman. Joh. 14:27. Hän, Jeesus tull maailmaan, että sinäkin, "Piesty, saisit iankaikkisen elämän. "Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, ettei yksikään hukkuisi, vaan että Sinullakin, "Piesty" olisi iankaikkinen elämä, jossa ei kuoleman jälkeen ole pieksijöitä. Pieksijät ovat lopuksi Hel-------tissä. Sieltä ei tulla takaisin, Siellä pieksijät itkevät ikuisesti, mitä Sinä itkit tässä maailmassa! Älä kuuntele niitä, jotka väittävät, että raamatun Sana on satua! Lähde pois sellaisten ympäriltä, jopa niin kauas, ettei pieksijä tiedä, missä olet.
"Sana Rististä on hulluutta niille, jotka kadotukseen joutuvat kadotukseen, mutta niille, jotka uskovat. Ateistit ja narsistit ja muut vastaväittäjät puhuvat toista. Heitä odottaa hetki, jolloin ei ole muuta kuin epätoivo ja ikuinen kuolema ja, vaikka ei luulisi, käynyt läpi toisen kuoleman. Ihminen, joka ei halua uskoa evankeliumia Jeesuksen pelastusteosta, joutuu käymään läpi kaksi kuolemaa. Sen ensimmäisen kuoleman jälkeen voi vielä herät, mutta toinen kuolema vie epätoivoon. Maailman mielipiteet ovat hyvin usein pelkästään kirouksia. Älä kuuntele niitä, lähde pois niistä ympyröistä. Katso ja kuuntele mieluimmin seuraavia linkkejä, jotka antavat lohtua elämääsi: http://www.tv7.fi , http://www.uskotv.net tai fi. http://www.raamattu.info ja http://www.radiodei.fi . Jos jotkut tämän kirjoituksen siirtää tai poistaa, he olkoon kirottuja!! Ei muuten!
On the se hienoa, kun joku jakaa huoliaan, ja sitten tulee hihhuli ja alkaa tunkemaan raamattua kurkusta alas. Menes takaisin sinne seurakuntaan saarnaamaan.
OP:lle
Kannattaa puhua rohkeasti omalle hoitajalle tunteistaan, vaikka se tuntuisi kuinka mahdottomalta. Itse olen kokenut vastaavan, että hoidosta oltiin pistämässä pihalle vaikka itsemurha pyöri mielessä ja iltaisin mietin, että kumpa en aamulla heräisi.
Tilanne äityi niin pahaksi, että lopulta olin laitoshoidossa, mutta siitä päästiin ylöspäin. Hoitajani ymmärsi, että tarvitsen vielä paljon hänen tukeansa ja kuuntelijaa. Joskus, ikävä kyllä, asiat pääsevät menemään liian pitkälle, ennen kuin joku huomaa.
Jaksamista sinulle.
Moikka
Olen itsekkin joutunut aikoinaan käymään usean vuoden aikamoisen mankeloinnin läpi. Tarjolla oli useita "laastari"hoitoja/esim.sanottiin:ala lenkkeillä,johon
totesin, että joutuisin varmaan juoksemaan loppuelämäni. Psykiatrit jaksoivat kuunnella/veloittaa tunnista/vuodesta toiseen
Aika ajoin helpotti hieman,kunnes taas olin romuna. Mikä neuvoksi ? Sattumalta kävin ursan tähti-kurssin ja innostuin mietiskelemään olemisen totuutta. Lue Stephen Hawkingin kirja SUURI SUUNNITELMA (voit ohittaa "vaikeat" kohdat), mutta tajuat kyllä IDEAN omasta tärkeydestäsi maailmankaikkeudessa
ja näin löydät omanarvontunteesi. Olet hyväksytty ja tärkeä jo syntyessäsi tähän maailmaan, moni ei vain sitä tajua, mutta mitä siitä, kunhan itse tajuan sen. Näin voin vain hymyillä arvostelijoilleni ja säälitellä heidän tietämättömyyttään. Et voi tappaa itseäsi, koska maailmankaikkeudessa on energian katoamattomuuden laki ja sinun jokaisen protonisi ja netronisi kvarkit ovat energiaa, joista muodostuu atomit-molekyylit-solusi eli SINÄ.eli UNOHDA ITSARI - ON TURHAA TOUHUA !!!
Minua auttoi alkaa katsoa asioita ulkoapäin,ikäänkuin avaruudesta ja todeta että olemme aika primitiivisiä vielä, mutta
tajuten, että kaikki kehitys parempaan vaatii oman aikansa,
eikä minun tarvitse pelätä mitään eikä hyväksyttää itseäni toisilla. Kaikki ympärilläni on eri tasoista energiaa ja näin omalla energiallani on kavereita vaikka kuinka paljon eli EN OLE IKINÄ TÄSSÄ MAAILMASSA YKSIN, vaikkei varsinaisia ihmis kavereita niin paljon olisikaan. Vähitellen opin "komunikoimaan puiden,pilvien,meren,sateen,auringon,jopa kahvikuppini jne...kanssa näköaistini kautta,koska kaikissa on elämää.
Tämä on "hieman" yli normaali hilseen kirjoitus , mutta ainoa
mahdollisuus on, ihmisten alkaa tajuta , että olemmekin kaikki saman puun oksia. Lue se kirja, josko vaikka totuus kolahtaisi.
eli JALAT MAASSA ja vaikka pää hieman pilvissä--niin hyvä elämä siitä sinulle tulee, usko pois. PANOSTA ITSEESI sitä ei kukaan sinulta pois voi ottaa. Koirakin vois olla kiva lenkki-kaveri,sitten kun asiat ovat siinä mallissa , aikaisemmin EI !!!!
Muista,että luonto hakee aina tasapainoa tavalla tai toisella,
halusit sitä tai et. Nykytilanteellasi on tarkoitus,että ymmärtäisit jotain muuta tärkeää. Nyt niska-persote itsestä ja ruikutukset fini ja tekoja tekoja itsesi hyväksi, vaikka tuntuisi kuinka pahalta.
Pääseehän sieltä hammaslääkäristäkin joskus pois !!! Itse tiedät omalla kohdallasi, mitä sinuun elämäntilanteessasi SINUN pitää tehdä. Juttua kyllä riittäisi, mutta Lycka Till !!!
täytyy sanoa että vaikka normaali ihminen ei tätä vaan milllään pysty ymmärtämään, niin kyllä kyllä kuolema itseäkin helpottaisi - siinä on vaan naurettavaa että ajattelen tässäkin asiassa muita (jäävät ehkä kaipaamaan). miksi en pysty edes päättämään omasta elämästäni.
Itsellänikin viimeinen vuosi mitä todennäköisimmin menossa. Pelkuri olen myös,
kun en uskalla oikein tappaa itseäni, vaikka elämä on kärsimystä. Vaikea keksiä
enää mitään positiivistä olemisessa. Yli 20 vuotta ollut vaikeaa tai tosi vaikeaa.
Terveys meni huonoon suuntaan nuoruudesta lähtien, kun ns. uskovainen ystävä
käytti hyväksi. Myöhemmin koin tulleeni henkisesti murhatuksi muutamien tyyppien
taholta pilkkaamisen ja syyllistämisen kautta. Rankat kokemukset herkässä nuoruus-
iässä, kun vaikuttavat myös aikuisen persoonaan ; tulee helposti haavoittuvaksi.
Tapa ittes-kommentit on tulleet tutuiksi, mutta ei vielä ole niin käynyt kuitenkaan.
Toivon niille omasta mielestään paremmille ehdottelijoille ja pilkkaajille samaa kohtaloa kuin itsellene-
kin, jotta saavat tietää miltä tuntuu, kun kohdellaan kuin ilmaa.
Terapeuteissa ja psykiatreissa on paljon sekopäitä, joten kannattaa kokeilla muitakin, jos oma psyk/ter ei tunnu tajuavan sinua. Elämä kannattaa katsoa loppuun asti, kun täällä kerran ollaan, ei siinä mitään menetä:) Ja elämä on ihmeitä täynnä, sitä ei tiedä miten onnellisia aikoja odottaa sattumalta nurkan takana.. Kaikkea hyvää..
"Tiedän jo, että tämä 24. vuosi elämässäni on viimeinen."
Taas näitä huomionkipeitä itsemurhakandidaatteja. Väittävät, että haluavat luovuttaa ja tappaa itsensä, mutta tulevat kuitenkin nettipalstalle kerjäämään huomiota.
Moni ihminen väittää, että aikoo tappaa itsensä mutta oikeasti LÄHES KAIKKI heistä haluavat vain huomiota ja säälipisteitä. Hyvin harvalla riittää pokkaa toteuttaa uhkauksensa ja tehdä se itsari.
Ne, jotka itsemurhaan päätyvät, tappavat itsensä kaikessa hiljaisuudessa ilman suurta draamaa.