Miten sinusta tuli Fiat-kuski?

Nyk. Vaimon vaatimuksesta ,kun "tossu" olen. Fillari ois mulle riittänyt. Kun p-aukisena erehdyin ostamaan "pommi" Unon. Myyjänä nuori poika, joka meinas itkuun pillahtaa. Kun sanoin etten otakaan sitä. Nyt monen Fiatin jälkeen rohkaisin itseni ja Vaimoa kuuntelematta ostin Auton ,Toyotan.

Sain hyvän tarjouksen vaihtaessani Seatin Fiat Tempraan. Seuraava oli Marea, joka oli erinomainen auto.

Stilon surkeus ja Delta-auton toimimaton huolto saivat minut vaihtamaan merkkiä. Voisin ajaa Fiatilla, jos niissä olisi huolto (ja itse auto) kunnollisia. Stilossa oli paljon sähkövikoja ja se lamppujen vaihdon mahdottomuus olivat liikaa minulle.

Hyvä hyvitys vanhasta paransi elämänlaatuni kertaheitolla.

80-luvun alussa, kun olin vielä ala-asteikäinen koulupoika, perheemme autoksi vaihtui automaattivaihteinen Fiat 132 1600 GLS vm.75/76. Aikaisempia autojamme olivat mm. Ford Cortina ja Taunus sekä Opel Kadett B ja C-mallit. Tuohon asti paras kyyti oli ollut Taunuksessa, mutta kun 132 tuli taloon, ihastuin sen kyytiin välittömästi. Muistan kuinka ovet menivät pehmeästi kiinni ja automaatti vaihtoi mukavasti. Tuo oli myös ensimmäinen auto, jossa olin nähnyt kierroslukumittarin. Kyyti oli äänetöntä ja mukavaa. Harmi vaan kun se automaatin vuoksi vei sekalaisessa ajossa talvella jopa 15 l/100 km bensiiniä, niin kauan ei auto ollut meillä, ehkä 2-3 kuukautta. Muistan kun se oli tutkittavana autoliikkeessä suuren bensankulutuksen vuoksi ja sen ajan oli käytössä "pikku" Corolla. Tuntui kyllä kyyti halvalta kotterolta 132:n rinnalla.
Samoin kun vanhempani myöhemmin purkivat autokaupan ja talouteemme tuli takaisin Kadett -74 koska sen bensiininkulutus oli paljon pienempi. Muistan kuinka Kadettin kyyti oli meluisampi ja ovet menivät peltisemmin kiinni. Toki olihan se, samoin kuin Corolla, olleet uutenakin halvempia kuin 132.
Myöhemmin ennen ajokortti-ikää isoveljelläni oli vähän aikaa Uno, jossa myös oli mielestäni hyvä kyyti. Koeajoin myöhemmin kortin saatuani muutamaa Unoa ja olivat kyllä kokoisekseen ihastuttavan vakaita ja melko äänettömiäkin autoja ajaa.
Kun sitten kortin sain, en vielä ostanut Fiatia, vaan muita merkkejä, Opelin, Ladan, Volvon, Fordin, Hondan ja sitten Fiatin. Se oli Croma cht -87.
Luin kyllä aikaisemmin autotestien ylistäviä kommentteja Cromasta ja muistakin Fiat -malleista.
Vähän myöhemmin ostin "harraste"autoksi myös Fiat 132 -77:n. Se oli vähän parannettu versio, mitä vanhemmillani oli.
Vuonna 1977, kun ison ja kalliin 130:n valmistus loppui, Fiat teki lippulaivan tuolloin toiseksi suurimmasta mallistaan eli 132:sta. Aikaisemmissa 132 -malleissa oli 1.6 ja 1.8 -moottorit, tässä uudemmassa myös 1.6, mutta suurempi oli 2.0, myös varustetasoa parannettiin, varsinkin 2.0 -mallissa. Tässä omistamassani 132:ssa oli 2-litran 112 hv:n moottori, automaattivaihteisto, sähkölasit edessä, ohjaustehostin, elektroninen eli kärjetön sytytys. Samoin varusteina oli takana lukuvalot sekä keskikyynärnoja ja ohjauspyörän korkeussäätö (nämä kolme viimeksimainittua varustetta oli myös siinä vanhempienikin vanhemmassa mallissa).
Sen jälkeen olenkin omistanut lähes aina Fiatin. Kaksi muunmerkkistäkin välissä oli, joista toinen oli vain vajaa kaksi kuukautta.

Elämä on potkinut varmaan kaikkia päähän ja pahasti!

en oo vielä mutta ois nastaa omistaa aikanaan alfoja 2000 mallista 164 malliin sitten ajella 156 mallilla ja ajaa fiatteja 850 mallista cromaan ja sitten ukko ajaisi bravaa ja giuliettaa