Kyllä sen tiedän että ulkoilu parantaa oloa. Mutta sitten toisaalta toivoisi että joku tulisi mulle juttelemaan. Joku kiva tyttö vaikka. Äsken mietin taas ulos lähtemistä mutta samalla mietin "miksi kukaan vieras tulisi mulle juttelemaan?". Ei olisi siihen mitään syytä.
Ja harvoin tuolla ulkona liiemin näkee kävelevän vaikka samanikäistä tyttöä tai muutakaan ihmistä...
Ja harvoin tuolla ulkona liiemin näkee kävelevän vaikka samanikäistä tyttöä tai muutakaan ihmistä...
Vastaukset 12
Vanhimmat
Joku yksinäinen neito tuolla tallusteli vastaan. Vahinko että tällä kertaa kävin itse pyörällä. Kävellessä olisi ehtinyt enemmän katsoa merkkejä siitä olisiko tuolle yksinäisen oloiselle neitoselle uskaltanut sanoa jotain, vaikka jotain viereisessä näkyneestä järvestä ja siellä olevista linnuista. Tai auringonpaisteesta ja keväästä. Onneksi joskus tulee uusia tilaisuuksia, joskus melkein heti, joskus vuosien päästä... Ehkä sitten uskaltaa ;)
Edelleen ajattelet lähtökohtaisesti negatiivisesti, "sairasihminen"?
Miksi menisit kenellekään vieraalle juttelemaan? Siihen olisi syynä että muitakin on jotka kaipaavat huomiota.
Onko sulla ulkonäköä mennä juttelemaan tuntemattomien kanssa? Yleensä komeat äijät on halutumpaa tavaraa, kuin ihan taviksen näköiset.
Jos se tuntematon on kanssa äijä? Tai jos molemmat osapuolet ovat tavallisen näköisiä? Hyvä ulkonäkö voi jopa olla haitaksi jos siksi jää yksin kun on muita komeampi tai kauniimpi.
Kuitenkin tämä palsta käsittelee ensisijaisesti yksinäisyyttä, ja tuolla Suhteet -palstalla puhutaan iskemisestä ja seurustelusta.
Pidän itteäni rumana vaikka aina äiti sanoo mua komeaksi, vaikka sitä en ole. Eli koska olen ruma niin miksi mennä muille juttelemaan ilman syyytä :S?
ei kannata mennä ilman syytä juttelemaan. jos menet sinua pidetään luultavasti juopuneena tai mielisairaana. sen sijaan voit lavastaa jonkun syyn juttelulle. ens kerralaa vaikka kun tulee joku hemaiseva naikkonen vastaan tönäiset sen ojaan takaapäin. sitt menet pelastamaan sen ja sanot jonkun muun töytäisseen. tuo siis esimerkki.
Miten tuo yksin kävelylle lähtökin on niin vaikeeta? No isossa kaupungissa vois ehkä lähteekin, mutta kun asun surkeessa tuppukylässä. Ei täällä edes pysty kuin muutaman metrin käveleen ja heti tulee valtatie vastaan, toisella puolella järvi.
Tuntuu vähän idiootilta kiertää aina sitä samaa lenkkiä yksikseen, niiden samojen talojen ja toimistojen edestä. Varsinkin kun ei ole mitään kunnon lenkkeilyvaatteita, pitäisikö hommata semmoset ja vähän hölktä, niin ei näytä niin taunolta?
Vai pitäiskö sieltä tuppukylästä muuttaa jonnekin isompaan kaupunkiin tai peräti ulkomaille? Pahenisiko se yksinäisyys siellä? Mikä muuttuisi jos ottaisit ja lähtisit?
Liikunta ja ulkoilu kannattaa aina vaikka olisi miten yksin. Kävely ja lenkkeily ovat kivoja liikuntamuotoja, joissa tulee samalla ulkoiltua. Niitä siis kannattaa tehdä vaikka olisit totaalisen yksin. Kokonaan toinen asia on sitten voitko samalla tutustua muihin ihmisiin.
Vaikeeta se on ulkona noin vain jutella. Parempi jos kokeilet netissä. Saattaa olla myös ulkona palaute tylympää. Epätoivoa ei ainakaan sopisi näyttää, koska sen pystyy aistimaan.
Voithan tietenkin myös harjoitella tuollaista ulkojuttelua. Ei kannata silti odottaa mitään erikoisempaa vastausta. Eli etukäteen jo varaudu siihen, joten se ei haittaa vaikka ei tulisikaan mitään vastausta.
itse teen lenkkejä päivittäin,joskus pidempiä ja joskus lyhyempiä.Se on minun omaa laatuaikaani jossa voin mietiskellä asioita kaikessa rauhassa.Lievittää ahdistusta todella hyvin.Pulmiin saan yleensä uusia näkökulmia juuri kävellessäni raikkaassa ilmassa.Kannattaa kokeilla ja ottaa tavaksi.
Oman terveyden ja mielenterveyden kannalta pitää ehdottomasti käydä päivittäin edes puolen tunnin kävelylenkillä! Ja miksi ei näin lämpimään vuodenaikaan tunnin mittaisellakin. Eikä sen pidä mitenkään liittyä ihmisiin vaan siihen, että oma vointi on parempi. Miksi te HALUATTE voida huonosti? Yleensä ihminen pyrkii aina mukauttamaan elämänsä sellaiseksi, että kokisi mielihyvää, mutta tällä palstalla ihmiset tuntuvat oikein hakevan pahaa oloa. Ei kukaan muu itsesäälistänne kärsi kuin te itse. Ette te koulukiusaajille tai vanhemmille tai muille kosta sillä, että kidutatte itseänne.
Yksinäiselle ihmiselle puhuminen vieraille ihmisille ulkona on luultavasti aivan liian iso askel. Aluksi voisi ottaa tavoitteeksi sen, että LÄHTISI sinne ulos, tekisi lenkin ja pitäisi katseen eteenpäin suunnattuna, EI MAASSA. Katsekontaktin ottaminen muihin ihmisiin olisi jo iso asia, mutta aluksi pitää oppia pitämään katse eteenpäin eikä laahustaa maahan tuijottaen.
Kun muutaman peräkkäisen päivän ajan käy suunnilleen samaan aikaan kävelyllä niin hetken kuluttua kroppa jo vaatii sitä ja lähteminen on helppoa.
Mutta jos haluaa voida pahoin niin turhaanhan tätä silloin kirjoitan.