Sinäkö se oot, näin monen vuoden jälkeen muistatko mua......

Minäpä arvailen vaan,kuki se sinä oot...

En etsi ketään. Kuvittelin ehkä vain eilen nähneeni erään menneisyydestä.

Kysyin itseltäni, olinko kenties harhainen kuvitellessani nähneeni hänet eilen.

Oletko aina noin monisanainen? Melkein nukahdin viestiä lukiessani.

Omaan pohdiskeluuni ei liity mitään kovin monimutkaista. Kunhan mietiskelen, näinkö hänet vai iskikö minuun yllättävä yhtäkkinen ikäväkohtaus ja vain kuvittelin nähneeni.

Har-Hai Nenko kirjoitti:

Kysyin itseltäni, olinko kenties harhainen kuvitellessani nähneeni hänet eilen.

Oletko aina noin monisanainen? Melkein nukahdin viestiä lukiessani.

Omaan pohdiskeluuni ei liity mitään kovin monimutkaista. Kunhan mietiskelen, näinkö hänet vai iskikö minuun yllättävä yhtäkkinen ikäväkohtaus ja vain kuvittelin nähneeni.

Lue lisää

Huomenta

Ei kaikki kuvitelmat, mitkä on vaan johtopäätöksiä jostakin, kuin faktatietoa ilman pohjaa, ole harhaa, vaan kyllä ihminen pystyy tekemään havainnoistaan ihan järkiperäisiä ratkaisuja, mutta se että niihin aivojen tekemiin havaintoihin sekoittuu tunteet mukaan aikaansaa sen, että ihminen alkaa hyvin nopeasti epäröimään omia havaintojaan ja sitä kautta monesti miettii, että se on vain omaa harhaa, eihän asia voi mitenkään olla noin.

Joo olen aika monisanainen ja huomaatko hyvin järkiperäisesti asioita käsittelevä vai pitäisikö sanoa pohtiva ja ajatuksia herättävä. Mut sinuun se ei ilmeisesti vaikuttanut herättävästi, koska meinasit nukahtaa. Vai oliko kyseessä turvallisuudentunteen aikaansaama raukeus lukiessa sanomaani? Siinäpä vasta kysymys, mutta ehkä retorinen sellainen kuitenkin. Turvallisuudentunne on hyvin paljon tekemisissä levon ja unen kanssa ja ihminen, jonka seurassa/lähellä ja paikka, jossa ihminen tuntee olonsa turvalliseksi. Liekö sitten jos kyseessä oli nyt tuo turvallisuudentunteen aikaansaama raukeus, niin jos oltais me mentäis yhteen niin menisköhän ensialkuun aika nukkumiseen vai ehdittäisikö puhumisen lisäksi tekemään jotain muutakin. Monisanaisuuteni ei nimittäin tule esille vain kirjoittaessa vaan sama ilmiö toistuu myös puhuessa. Mut osaan kyllä olla tarvittaessa ja joskus ilman tarvettakin olla hiljaa ja vähäsanainen.

Ikävä on siitä kaksisuuntainen tunnetila, että samanaikaisesti kun se saa tai voi saada aikaiseksi niin kaihoisia, haikeita ja jos nyt ei negatiivisia niin ainakin jollakin tavalla surullisia mietteitä kuin iloisia ja onnellisia olotiloja. Jo se, että haikailee jonkun ihmisen perään saa aikaiseksi niitä muistoja ja haaveita, joita liittyy tuohon ihmiseen sekä mielikuvia yhdistettävissä vastaavuuksiin tai omiin mielikuviin ja se tila, joka aivoissa pyörii ikävöidessä niinkuin unelmoidessa ja haaveillessa varmaan toimii jollakin tavalla ihan samalla mekanismilla kuin mitä mielikuvarentoutuksessa tapahtuu. Mielikuvarentoutuksessa nimittäin ihmisessä käynnistyy ne fysiologiset toiminnot, joita elimistössä käynnistyy mielikuvatilanteessa (jotenkin tuollatavalla se menee) ja jos ymmärrän tuon oikein niin periaatteessa ihminenhän huumaa itsensä kaikenmaailman rakkaushormooneilla sun muilla aina niissä tilanteissa kun kaipaan ja uneksii ja ikävöi positiivisella tavalla sellaista ihmistä, johon liittyy ihastuksen ja/tai rakastumisen tunnetta. En tiedä onko tuolla jos tuo pitää paikkansa tekemistä sitten sen kanssa kun ihmiset kokevat monesti ihastumisten ja rakastumisten tunteen katoavan nopeasti jos nuo omat huumaavan tunteen aikaansaadut tunteet olikin peräisin vain aivojen yhteenlaskutuloksesta kohde mielikuvat ja jos mielikuvat loppuu pelkkä kohde ei enää yllättäen antaisikaan samanlaista vastetta aivoille yksinään.

Toi meni kyllä taas varmaan liian monimutkaiseksi keskusteluksi, mut tollaiset on ihan oikeasti mielenkiintoisia asioita. Ja elimistö oikeasti toimii noin kuin mietin tuossa niin tää palsta on ihan oikeasti viimesen päälle huono paikka jälleennäkemiselle, koska kaikki se täällä sivuilla aukeavien unelmakanavien ja ahaailmiöiden aikaansama huuma saattaa puuttua reaalielämässä kohdatessa ja saa aikaan taas sen harhan, että ei se sittenkään ollut sitä mitä aikaisemmin ajattelin. Ihmine on niin monimutkainen koneisto, että sekin voi joskus mennä sekaisin ihan noinkin yksinkertaisissa jutuissa. Monesti tulee miettittyä ihan oikeasti, että kuinka sitä ihminen, vai pitäisikö sanoa ne ihmisen aivot voikaan ymmärtää toista ihmistä oikein kun ei aina voi ymmärtää itseäänkään.

kiitti, kuulostinko ihan pöpiltä?