Synnyin vuonna 1951 Mikkelin maalaiskunnassa sekatyömies-perheeseen. Vanhempani olivat jo kolmannen sukupolven tuhnuja ja työttömyys piinasi jo tuolloin.
Isäni valutti korpikuusen kyyneleitä ja joutui sitten tiilenpäitä lukemaan. Tästäkös perhe joutui vielä pahempaan ahdinkoon ja muutimme äidin mukana ensin Helsinkiin, aluksi Etelä-Haagaan, sieltä sitten vuosien jälkeen Jakomäen ja Pyllymuron kautta Meri-Rastilaan. Vaan ei sielläkään kauaa saatu asua, tätä nykyä asun vanhan äitini kanssa peräkammarin poikana Aurinkolahdessa, vuokralla tietenkin, ei elämä tässä läävässä herkkua ole ja työttömänähän tässä ollaan kuten niin moni muukin Vuosaaressa.
Mutta minä asun kuitenkin Helsingissä, olen Tsadin kundi ja ylpeä siitä, joskus mietin olisinko voinut jotain tehdä toisin. Kallioon haaveilen, mutta täällä perähikiällä asustelen, en saa itsestäni irti muuta kuin roikun netissä ja vastailen itselleni.
Tsempatkaa te minua paremmin!
Isäni valutti korpikuusen kyyneleitä ja joutui sitten tiilenpäitä lukemaan. Tästäkös perhe joutui vielä pahempaan ahdinkoon ja muutimme äidin mukana ensin Helsinkiin, aluksi Etelä-Haagaan, sieltä sitten vuosien jälkeen Jakomäen ja Pyllymuron kautta Meri-Rastilaan. Vaan ei sielläkään kauaa saatu asua, tätä nykyä asun vanhan äitini kanssa peräkammarin poikana Aurinkolahdessa, vuokralla tietenkin, ei elämä tässä läävässä herkkua ole ja työttömänähän tässä ollaan kuten niin moni muukin Vuosaaressa.
Mutta minä asun kuitenkin Helsingissä, olen Tsadin kundi ja ylpeä siitä, joskus mietin olisinko voinut jotain tehdä toisin. Kallioon haaveilen, mutta täällä perähikiällä asustelen, en saa itsestäni irti muuta kuin roikun netissä ja vastailen itselleni.
Tsempatkaa te minua paremmin!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Joo joo ja tarinata riittää, joo ja tarinata riittää, tästä jo puhki kalutusta jutusta
Hilda-Ranella kallion avohoitopotilalallla riittää tarinaa. Taitaa harmittta siellä kalliossa asuminne, kun joka jutusa vuosaari mielessä tälää kallion prvolla,