Ikävässä suru nostaa päätään kun mikään ei tunnu auttavan, kaikella tunteella on oma merkityksensä, rämmit polvillaan kaikilla voimillasi eteenpäin, yrität selvitä, alla on juoksuhiekkaa joka vetää välillä todella syvälle, se käy voimille kun taas ihmeenkaupalla uudestaan pääset pinnalle, jatkat kulkuasi etkä edelleenkään tiedä minne olet menossa; ei ole suuntaa, ei ole tienviittaa jotta voisit nähdä ja tietää minne pitäisi suunnistaa ja liikahtaa. Se jatkuu ja jatkuu ylitse ja alitse esteiden....
Milloin olet perillä?
http://www.youtube.com/watch?v=gNmKhQ-68ng
Milloin olet perillä?
http://www.youtube.com/watch?v=gNmKhQ-68ng
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sama tunne, en koskaan ole perillä.
Rämmittävä se vaan on. Rämmittävä niin kauan kun tulee sinne Tuonelan joelle..... Sitten saa rauhan.
Mulla on ehdotus joka on auttanut minuakin:
Heitä vapaalle ja tee sitä mikä tuntuu oikealle. Yhteiskunta määrittelee olemassaolomme ja sille meidän pitää tehdä työtä ja tuoda verotuloja. Tee työstä sinulle se, joka tuo tyydytystä.
Jos joku on ihana ihminen, niin kerro se, mutta muista mitkä normit täällä vallitsee. Älä käyttäydy kyseenalaisesti jollet halua selittää käytöstäsi.
Tee uusi kukkapenkki. Minäkin olen tekemässä. AI että siitä tulee kiva. Ostin tuoksuruudan, yllätyksekseni se karkoittaa muurahaisia. Se onkin hyväksi, sillä Pionin juuristoon on pesiytynyt muurahaisia ja ne ovat ainainen kiusa joka kesä sen kukinnoissa. Tosin viime kesän kukinnot jäivät niukaksi, koska 6- vuotias rakkaani oli nyppinyt suurimman osan nupuillaan olevista kukista pois!! Apua! en voinut olla hänelle vihainen, sillä hän otti minusta esimerkkiä koska olin tehnyt samaa orvokeille :-).
Aurinkoista kesää ja sinua muistellen kaikella hyvällä.
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=hpa00045