Joidenkin mielestä tämä saattaa olla typerä kysymys, mutta minua kiinnostaisi tietää, kuinka hyvällä tasolla kirjoitus-, luku- ja laskentaitojen on oltava, jotta olisi pienintäkään toivoa menestyä yliopisto-opinnoissa. Eräs vaikuttava tekijä on luonnollisesti se, mitä opiskelet. Esimerkiksi fysiikan opiskelussa matemaattinen osaaminen korostuu, mutta kielitieteilijän on - yllätys, yllätys - oltava hyvä kielissä. On kuitenkin varmasti jotain ns. yleisiä suuntaviivoja, joiden pohjalta voi luoda käsityksen siitä, onko ihmisestä korkeakouluopiskelijaksi vai ei. Otetaan esimerkiksi vaikkapa sosiologia. Oletetaan, että äidinkielen numerosi on kahdeksikkoa ja lyhyen matematiikan numerosi seiskaa. Onko sinusta silloin sosiologian opiskelijaksi?
PS Minua pelottaa julkisesti kirjoittaminen. Jotenkin minusta tuntuu, että tämä, hyvin lyhyt tekstinpätkä on kirjoitettu niin epäselväksi, että kukaan ei saa siitä selvää - toivottavasti olen väärässä.
PS Minua pelottaa julkisesti kirjoittaminen. Jotenkin minusta tuntuu, että tämä, hyvin lyhyt tekstinpätkä on kirjoitettu niin epäselväksi, että kukaan ei saa siitä selvää - toivottavasti olen väärässä.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Kaupallisella puolella olen. Minulla on lukihäiriö, enkä saa aina edes omasta käsialastani selvää. Silti olen pärjännyt ihan kohtuu hyvin yliopistossa. Pääaineen keskiarvo taitaa olla jotain 3:n pintaan ja gradua pitäisi jo kesällä varmaan aloitella. Osa kursseista ei nyt tietenkään ole mennyt aina ihan ensimmäisellä yrittämällä läpi, mutta niin kai sitä käy varmaan suurimmalle osalle opiskelijoista.
On mukavaa kuulla, että lukiohäiriöinenkin ihminen voi opiskella yliopistossa ja vielä kaiken lisäksi pärjätä ihan kohtuullisesti. Tuo ei kuitenkaan vielä poista pelkojani sen suhteen, että kirjoitus-, luku- sekä laskentaitoni ovat, ainakin omasta mielestäni, aivan ala-arvoisella tasolla. Tämän takia olisi hyvin mukavaa, jos joku - ihan kuka tahansa - viitsisi kertoa omasta lukioaikaisesta koulumenestyksestään. Eli: mitä luokkaa esim. äidinkielen ja matematiikan numerosi olivat ja oliko sinulla pitkä vai lyhyt matematiikka? En toki halua udella liiaksi, mutta minulla on epämieluisa ja -varma olo oman tulevaisuuteni suhteen, ja haluaisin siihen jonkinlaisen ratkaisun. (Valitettavasti en keksinyt parempaa ratkaisua kuin tälle foorumille kirjoittamisen.) Noh, tällaista tämä elämä valitettavasti aina silloin tällöin tuppaa olemaan. Kenties on vain parasta, jos yritän unohtaa koko jutun ja sopeutua.
YO-kirjoituksista sain ädinkielestä B ja pitkästä matematiikasta C:n. Kurssien keskiarvot äidinkielessä oli 7 ja pitkässä matematiikassa 6.5, eli en minä mikään kovin hyvä oppilas ollut...
Musta lukion numeroilla ei ole MITÄÄN merkitystä yliopistossa. Ja sehän riippuu paljon siitä, mitä lähtee lukemaan. Toki jos matikka on huono ja matematiikkaa alat lukemaan, niin on varmaan vähän vaikea päästä ees sisälle, mutta muuten sillä ei ole merkitystä. Ei myöskään äidinkielellä.
Itsekään en panisi hirveästi painoa lukion kurssiarvosanoille "yleisten opiskeluvalmiuksien" mittaajana, nyt akateemisesta maailmasta katsottuna lukiossa tuntui paljon olevan väliä sillä, miten paljon aikaa käytti suoritusten tekemiseen - asiat eivät olleet vaikeita mutta vaativat systemaattista opettelua. Toki kielellisestä tai matemaattisesta lahjakkuudesta on kenelle tahansa apua korkeimpien numeroiden saavuttamisessa. En myöskään usko, että ilman tiettyjä kiinnostus-lahjakkuus-kombinaatioita kannattaa suuntautua esim. systeemianalyysiin tai heprean kääntäjäksi.
Sosiologiassa uskoakseni pärjää ihan hyvin noilla mainituilla arvosanoilla, matikkaa on tietääkseni edelleen pääsykokeessa ja opiskeluissa jonkin verran. Sen sijaan jotkut muut yhteiskuntatieteet voivat olla vähemmän kvantitatiivista analyysiä painottavia. Eroja lienee myös yliopistojen välillä. Ei valtsika-matikka käsittääkseni kuitenkaan mitenkään erityisen haastavaa ole, vaikka ei laskupäätä olisikaan.
Sinänsä olisi kyllä hauska tietää, ennustaako menestys jossain tietyssä lukioaineessa muita paremmin "yleistä opintomenestystä" vaikkapa yhteiskuntatieteissä. Henkilön matikan numero varmaan korreloi teknisillä aloilla kurssikeskiarvon kanssa... Mutta viitseliäisyyttä painotan silti enemmän.
Olen kuullut joitakin vuosia sitten että äikän arvosana (taisi olla nimenoman ylioppilaskokeen eikä lukion) ennustaa tarkimmin menestystä opinnoissa. Ihan kaikilla aloilla.
Kuulostaa järkeenkäyvälle sillä en tunne ketään joka olisi hyvä kaikessa muussa mutta ei sitten osaisi kirjoittaa aineita... Sen sijaan heitähän on, joilta ei suju vieraat kielet tai matikka mutta muut menee kuin vettä vaan.
Sehän riippuu täysin mitä alaa oikein opiskelet, ei historiaa opiskelevan tarvitse osata ratkaista edes 1. asteen yhtälöä. Mutta jos lukion selvittää kohtuullisilla arvosanoilla niin korkeakouluopinnot pitäisi onnistua myös, poislukien sellaiset missä vaaditaan erityistä taitoa jossakin, kuten kielet tai matematiikka.
Kirjoitustaito paranee kirjoittamalla, vaikka olisi lukihäiriö.
Älä turhia höpötä. Ei kielten tai matematiikan opiskelu vaadi mitään erityislahjakkuutta, jos ei nyt halua alan tutkijaksi. Yliopiston perustutkinnon pystyy suorittamaan kuka tahansa opiskeluun motivoitunut, joka on saanut lukiokursseista tyydyttävät tai jopa välttävät arvosanat. Lahjakkaat saavat kylläkin tutkinnon vähemmällä työllä ja siitä huolimatta korkeammilla arvosanoilla.
Eipä se nyt ihan noinkaan ole. Joka vuosi matemaattisluonnontieteellisissä tiedekunnissa on ylivoimaisesti suurimmat keskeytysprosentit. Koska yleensä sisään on helppo päästä mutta sitten iskee todellisuus millaista työmäärää ja laskennallisia valmiuksia opinnoissa pärjääminen vaatii....
Varmaan myös huokuttelevammat opinnot vie osan.
Kyllä se vain on. Keskeyttäjät ovat niitä, jotka ovat tulleet tuonne, kun eivät ole muualle päässeet, eikä heidän motivaationsa ole ollut täten riittävä. Osa pitää vielä matemaattis-luonnontieteellistä lääkiksen preppauskurssina. Yliopiston perusopinnot on mitoitettu aivan normaaleille, keskitason ihmisille, mutta lievää harrastuneisuutta opiskeltavaan asiaan tietysti kaivataan.
Voin kyllä taata, että yliopistossa jokainen pääsee tekemään tosissaankin töitä, kun vain jatkaa opintojaan riittävän pitkälle eikä tyydy jatkuviin rima väpättäen -suorituksiin.
Ei yliopistossa niuhoteta oikeinkirjoituksesta verrattuna lukioon. Teksti on "tieteellistä" eikä mitään taidetta... (tän saa karvaasti kokea jos on ollut hauskaksi kehuttu ainekirjoittelija aikanaan!!!)
Vittumaisinta siellä on se, että eka vuosi ja enemmänkin menee kaikenlaisessa yleisessä opiskelussa eli just matikkaa ja kieliä. just kun luuli ettei niitä tartte enää koskaan erikseen lukea, korkeintaan soveltaa taitojaan opinnoissa ja saa VIHDOIN alkaa syventymään siihen mikä kiinnostaa. ja vitut.
jos haluat saada maistiaisia niin lue jotain yhteiskuntapolitiikka tms. tieteellistä lehteä. kirjastosta kyllä löytyy. ja tosiaan, kirjoittajat on alansa huippuja... opiskelijat ei.
Et ole ilmeisestikään opinnoissasi riittävän pitkällä. Yliopiston opinnäytteiltä vaaditaan myös esitystavallista selkeyttä ja kielen virheettömyyttä, mihin viimeistään törmäät kandityötäsi kirjoittaessasi. Mitenhän luulet tähän pääseväsi, jos et asiaa siihen mennessä opetellut.
Lisäykseksi vielä, ettei esittämäni ole lainkaan luuloa, vaan kylmää faktaa, jonka tarkastamieni opinnäytteiden tekijät kohtaavat.
Kysymykseesi minulla ei ole mitään edes puolijärkevää vastausta, mutta ainakin huolesi aloitusviestin selkeydestä on täysin turha. Kyseessä on ehkä selkein aloitusviesti, jonka olen nähnyt tällä palstalla.