Kolmekymppiä lähestyy mittarissa ja ajatus vauvasta ei ole mahdoton. Poden kai jonkinlaista "vauvakuumetta" vaika en suinkaan ole muuttunut vain vauvoista puhuvaksi aivottomaksi äityliiniksi? ;) Siis suhtautuuko kukaan muu asiaan viileän neutraalisti, vai onko pakko menettää järkensä ja ryhtyä käyttäytymään vastoin omaa perusluonnettaan vain ja ainoastaan sen takia että vauva-asia laitetaan eteenpäin? Muutunko mahdollisen raskauden myötä pelkästään vaippatuotoksia analysoivaksi ja kaiken muun elämän unohtavaksi superäidiksi, unohtuuko maalaisjärki ja tilalle tulevat vaaleanpunaiset/siniset vauvalasit? Miten muilla on käynyt, onko muutos väistämätön?
kuumeeton kuume ?
Morris
1306
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kuumetta voi varmaan olla montaa sorttia. Omalla kohdallani kuume ainakin on ilmeisesti melko neutraalia, sillä tiedän haluavani lasta, ajattelen vauvoja ja tulevaisuutta perheen äitinä, mutta en jaa näitä tunteita kovinkaan monen kanssa. Lähinnä mieheni. Ainoa konkreettinen tekoni kuumeisena on se, että olen eksynyt tänne palstalle vaihtamaan ajatuksia. Mahdollisen raskauden aikaisista muutoksista en valitettavasti vielä osaa kertoa omalta kohdaltani, mutta toivon, että kaikki muistasivat muun elämän ja etenkin sen maalaisjärjen käytön. Superäithän voi silti olla, tai erityisesti silloin, kun selviää pienistä päivittäisistä vastoinkäymisistä ilman nelosen chattiä. =¤)