Perhekuntoutus tänään – tutustumispäivä ammattilaisille
"Aika: 16.5. klo 9.00–14.30 Paikka: MLL:n Lasten ja Nuorten Kuntoutussäätiön Kuntoutus- ja kehittämiskeskus Huvitus, Valasrannantie 465, 21900 Yläne
Tilaisuus on tarkoitettu lääkäreille, sosiaalityöntekijöille, psykologeille, kuntoutusohjaajille, puhe-, toiminta- ja fysioterapeuteille, sairaanhoitajille, koulukuraattoreille sekä koulun oppilashuollosta vastaaville sekä muille lasten kuntoutuksesta vastaaville.
Tilaisuus on maksuton ja sisältää kahvit, lounaan sekä teoksen Voimaannuttavat suhteet perhekuntoutuksessa.
Ilmoittautuminen 10.5.2012 mennessä Virpi Talvitie (02) 2777 402 tai [email protected]."
"2000-luvun ilmiö on erilaiset perhekuntoutusta tarjoavat yksiköt, joihin lastensuojelun työntekijä saattaa velvoittaa perheen muuttamaan saamaan ”kuntoutusta”. Kyseessä ei siis ole esimerkiksi päihdehoitoa tarjoava yksikkö, vaan tavallisesti vain erilaisin menetelmin perhe-elämään kajoava yksikkö. Perhe siirtyy tällaista palvelua tarjoavaan paikkaan, saa sieltä usein vain oman huoneen käyttöönsä tai oman huoneiston. Työtapoina käytetään erilaisia keskusteluja, osallistumista ryhmiin, retkiä ym. Asiakkaille ja usein myös kuntoutuksesta maksavalle lastensuojelulle on usein epäselvää, mitä pitäisi kuntouttaa ja mitkä ovat tavoitteet.
Työssä käyville vanhemmille saattaa olla vaikeata järjestää tällaista ”perhekuntoutusjaksoa”, kun sellaiseen osallistuminen merkitsisi pois jäämistä työelämästä tai työn laiminlyöntiä. Päivähoito- ja kouluikäisille lapsille ”kuntoutuksesta” saattaa aiheutua paljon hankaluutta, kun he joutuvat joko kokonaan lopettamaan tutussa päivähoitoryhmässä käynnit ja koululaiset jopa vaihtamaan kouluaan.
Tämä taasen voi johtaa perheen todelliseen syrjäytymiseen ja ”kuntoutuksen” jälkeen tuen tarve voi olla jopa suurempi perheen palautuessa normaaliin arkeen.
Päihdehoidon kärsiessä niukoista resursseista tällainen tavallisten päihteettömien perheiden ”kuntouttaminen” on vähintäänkin kyseenalaista. Kun tällaista toimintaa harjoitetaan verovaroilla, pitäisi maksavan tahon olla kiinnostunut työn tuloksellisuudesta. Näyttää siltä, että usein näiden ”kuntouttajien” ja ”arvioijien” päätarkoitus ei olekaan auttaa ja vahvistaa perhettä selviytymään omillaan, vaan tehdä lastensuojelulle sellainen lausunto, että lapsi voidaan sen perusteella saada huostaan otetuksi.
Lapsen syrjäyttäminen sijaishuollossa tapahtuu seuraavasti. Lapsi, joka on otettu huostaan esimerkiksi koulunkäyntiongelmien takia, ei saakaan laadukasta opetusta. Usein käy niin, että lapsi joutuu käymään peruskoulunsa laitoksen keittiössä kotikoulussa laitoksen lähihoitajaopiskelijan ohjauksessa. Lapsi, joka on otettu huostaan psykiatrisin perustein, ei saakaan psykiatrista hoitoa. Voi käydä niin, että laitoksen hoitajana oleva sosionomi tai lähihoitajaopiskelija toimivat hänen ”terapeutteinaan”.
Lapsiin kohdistetaan sijaishuollossa pakkoa, eristämistä ja epäasiallisia kasvatuskeinoja, simputusta, jotka aikaansaavat uhmaa, vihaa ja epäluottamusta viranomaisia kohtaan. Lapset sairastuvat, kun heidät erotetaan vanhemmistaan ja läheisistään. Kun lapsi ahdistuu koti-ikävässään, hänen sanotaan oireilevan ja hänelle syötetään psyykenlääkkeitä. Kelan tutkimusten mukaan vain murto-osa nuorista selviää lastensuojelun toimista. Tutkimuksen mukaan teini-iässä sijoitetuista pojista 80 % oli vielä 23-24 -vuotiaina ilman peruskoulun jälkeistä koulutusta.
Lapsen sijoittaminen kodin ulkopuolelle aikaansaa suuren riskin syrjäytymiselle. Tästä huolimatta maassamme on päädytty sijoittamaan noin 17 000 lasta kodin ulkopuolelle. Sijoitustoimintaan liittyy erityinen piirre; kunnat ovat valmiit maksamaan huomattavia summia (jopa yli 20 000 euroa kuukaudessa) siitä, että lapsi syrjäytetään. Valtio suostuu jopa maksamaan valtionosuuksina tukea kunnille tästä toiminnasta.
Lastensuojelun toimintatapoihin kuuluu edelleen lapsen vieroittaminen vanhemmistaan ja suvustaan, vaikka laki velvoittaa tukemaan lapsen ja hänen läheistensä yhteydenpitoa. Mistä johtuu, että lastensuojelulakiin kirjattu perheen jälleenyhdistämisen velvoite ei toteudu, vaan lastensuojelun työntekijät pitävät väkisin lapsia huostaanotettuina lapsen täysi-ikäisyyteen saakka? Syrjäyttämisen lopullinen niitti tapahtuu, kun 18 -vuotias huostaanotettu lähtee maailmalle ja läheisin ihminen löytyy kunnan sosiaalitoimistosta."
http://www.knuutilaki.net/node/42
"Aika: 16.5. klo 9.00–14.30 Paikka: MLL:n Lasten ja Nuorten Kuntoutussäätiön Kuntoutus- ja kehittämiskeskus Huvitus, Valasrannantie 465, 21900 Yläne
Tilaisuus on tarkoitettu lääkäreille, sosiaalityöntekijöille, psykologeille, kuntoutusohjaajille, puhe-, toiminta- ja fysioterapeuteille, sairaanhoitajille, koulukuraattoreille sekä koulun oppilashuollosta vastaaville sekä muille lasten kuntoutuksesta vastaaville.
Tilaisuus on maksuton ja sisältää kahvit, lounaan sekä teoksen Voimaannuttavat suhteet perhekuntoutuksessa.
Ilmoittautuminen 10.5.2012 mennessä Virpi Talvitie (02) 2777 402 tai [email protected]."
"2000-luvun ilmiö on erilaiset perhekuntoutusta tarjoavat yksiköt, joihin lastensuojelun työntekijä saattaa velvoittaa perheen muuttamaan saamaan ”kuntoutusta”. Kyseessä ei siis ole esimerkiksi päihdehoitoa tarjoava yksikkö, vaan tavallisesti vain erilaisin menetelmin perhe-elämään kajoava yksikkö. Perhe siirtyy tällaista palvelua tarjoavaan paikkaan, saa sieltä usein vain oman huoneen käyttöönsä tai oman huoneiston. Työtapoina käytetään erilaisia keskusteluja, osallistumista ryhmiin, retkiä ym. Asiakkaille ja usein myös kuntoutuksesta maksavalle lastensuojelulle on usein epäselvää, mitä pitäisi kuntouttaa ja mitkä ovat tavoitteet.
Työssä käyville vanhemmille saattaa olla vaikeata järjestää tällaista ”perhekuntoutusjaksoa”, kun sellaiseen osallistuminen merkitsisi pois jäämistä työelämästä tai työn laiminlyöntiä. Päivähoito- ja kouluikäisille lapsille ”kuntoutuksesta” saattaa aiheutua paljon hankaluutta, kun he joutuvat joko kokonaan lopettamaan tutussa päivähoitoryhmässä käynnit ja koululaiset jopa vaihtamaan kouluaan.
Tämä taasen voi johtaa perheen todelliseen syrjäytymiseen ja ”kuntoutuksen” jälkeen tuen tarve voi olla jopa suurempi perheen palautuessa normaaliin arkeen.
Päihdehoidon kärsiessä niukoista resursseista tällainen tavallisten päihteettömien perheiden ”kuntouttaminen” on vähintäänkin kyseenalaista. Kun tällaista toimintaa harjoitetaan verovaroilla, pitäisi maksavan tahon olla kiinnostunut työn tuloksellisuudesta. Näyttää siltä, että usein näiden ”kuntouttajien” ja ”arvioijien” päätarkoitus ei olekaan auttaa ja vahvistaa perhettä selviytymään omillaan, vaan tehdä lastensuojelulle sellainen lausunto, että lapsi voidaan sen perusteella saada huostaan otetuksi.
Lapsen syrjäyttäminen sijaishuollossa tapahtuu seuraavasti. Lapsi, joka on otettu huostaan esimerkiksi koulunkäyntiongelmien takia, ei saakaan laadukasta opetusta. Usein käy niin, että lapsi joutuu käymään peruskoulunsa laitoksen keittiössä kotikoulussa laitoksen lähihoitajaopiskelijan ohjauksessa. Lapsi, joka on otettu huostaan psykiatrisin perustein, ei saakaan psykiatrista hoitoa. Voi käydä niin, että laitoksen hoitajana oleva sosionomi tai lähihoitajaopiskelija toimivat hänen ”terapeutteinaan”.
Lapsiin kohdistetaan sijaishuollossa pakkoa, eristämistä ja epäasiallisia kasvatuskeinoja, simputusta, jotka aikaansaavat uhmaa, vihaa ja epäluottamusta viranomaisia kohtaan. Lapset sairastuvat, kun heidät erotetaan vanhemmistaan ja läheisistään. Kun lapsi ahdistuu koti-ikävässään, hänen sanotaan oireilevan ja hänelle syötetään psyykenlääkkeitä. Kelan tutkimusten mukaan vain murto-osa nuorista selviää lastensuojelun toimista. Tutkimuksen mukaan teini-iässä sijoitetuista pojista 80 % oli vielä 23-24 -vuotiaina ilman peruskoulun jälkeistä koulutusta.
Lapsen sijoittaminen kodin ulkopuolelle aikaansaa suuren riskin syrjäytymiselle. Tästä huolimatta maassamme on päädytty sijoittamaan noin 17 000 lasta kodin ulkopuolelle. Sijoitustoimintaan liittyy erityinen piirre; kunnat ovat valmiit maksamaan huomattavia summia (jopa yli 20 000 euroa kuukaudessa) siitä, että lapsi syrjäytetään. Valtio suostuu jopa maksamaan valtionosuuksina tukea kunnille tästä toiminnasta.
Lastensuojelun toimintatapoihin kuuluu edelleen lapsen vieroittaminen vanhemmistaan ja suvustaan, vaikka laki velvoittaa tukemaan lapsen ja hänen läheistensä yhteydenpitoa. Mistä johtuu, että lastensuojelulakiin kirjattu perheen jälleenyhdistämisen velvoite ei toteudu, vaan lastensuojelun työntekijät pitävät väkisin lapsia huostaanotettuina lapsen täysi-ikäisyyteen saakka? Syrjäyttämisen lopullinen niitti tapahtuu, kun 18 -vuotias huostaanotettu lähtee maailmalle ja läheisin ihminen löytyy kunnan sosiaalitoimistosta."
http://www.knuutilaki.net/node/42
Vastaukset 3
Vanhimmat
Intensiivihoito on valheellista rahastusta
"Kuulin ls:n sosiaalityöntekijöiltä, että silloin kun läheisessä lastenkodissa avattiin intensiivihoidon osastot, kävi laitoksen edustaja markkinoimassa hoitoa läheisissä sosiaalitoimistoissa. Siis kaupallisin periaattein toimivan yrityksen edustaja mainosti hoitoa sossuille, että sossut lähettäisivät mahdollisimman paljon lapsia heille. Varmasti samaa markkinointimainontaa on suunnattu myös lähisairaaloiden lastenpsykiatreille.
Menee kylmät väreet selkää pitkin kun muistelen sitä, miten pyysin lasta ko. hoitoon lähettäneitä lääkäreitä tarkentamaan, mitä he tarkoitti tarkkaan ottaen sillä, että heillä oli siitä hoidosta niin myönteinen käsitys. Pyysin, että antavat konkreettisia esimerkkejä. Vastaus oli ensin hiljaista mietintää ja lopulta vain olan kohautuksia, kun "en minä siellä ole käynyt, enkä osaa esimerkkejä antaa, mutta se nyt vaikuttaa vain niin hyvälle".
Kun lopulta varmistui, että siellä antoivat psykiatrista hoitoa sosiaalialan ammattilaiset, lapsi ei saanut useaan kuukauteen tavata psykiatreja, eikä koko intensiivihoidon periaatteita noudatettu, muista laitoksen itse myöntämistä hoitovirheistä puhumattakaan, purkivat tyrmistyneet sosiaalityöntekijät lopulta koko huostaanoton ja lapsi kotiutettiin.
Monestakin syystä ahdistun aina kun näen työpaikkailmoituksissa jonkun lastensuojelulaitoksen hakevan markkinointityöntekijää itselleen.
Markkinoitu tuote pitäisi olla tietty hoitopaketti ja hoito olisi toteutettava tiukasti valvotuissa oloissa ammattitaitoisen ja koulutetun henkilökunnan toimesta. Mutta koska niin ei ole, tulee pakostakin mielikuva, että lapset ovat voittoa tuottavan yrityksen raaka-ainetta kuin tehtaassa tai vaikka puunjalostusteollisuudessa konsanaan.
Mielikuvamarkkinoinnin keinoin oli sossuille ja psykiatreille myyty kuvaa intensiivihoidosta, joka tuottaa hyvin voivia lapsia. Todellisuuspohja osoittautui pelkiksi mielikuviksi. Jopa markkinointilainsäädännön suhteen valheellinen mainonta on tuomittavaa, mutta entäpä sitten vielä se, että kohteena ja kärsijöinä ovat lapset? "
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9339040
Rehellisyyden nimissä on kuitenkin kerrottava, että ainakin joillakin perheillä on hyviä kokemuksia juuri tästä yksiköstä, jonka virallinen nimi on siis kuntoutus- ja kehittämiskeskus Huvitus.
http://perheklubi.net/viewtopic.php?f=59&t=69873
Kertokaa kokemuksenne paikasta, palstalaiset!
Sosiaaliviranomaisten väärä vallankäyttö Suomessa.
Suomen hallintovalta kieltäytyy katsomasta peiliin todetakseen valla väärinkäytön vääristyneet kasvot sen heijastuksessa.
Media yleensä tukee tätä kieltämistä kiinnittämällä huomionsa muualle tapahtuviin vallankäytöksiin oman maamme sijasta.
Lue lisääå Pirkko Turpeinen Saaren blogissa, jossa hän ottaa kantaa myös muihin epäkohtiin.
http://turpeinen-saari.net/blogi/2012/04/18/260
------