Minkälaista roolia seksi pelaa teidän parisuhteissanne? Kuinka tärkeää tai ei-tärkeää osa-aluetta se teillä edustaa? Kuinka käsitätte seksin toimivuuden vaikutuksen parisuhteessa?
Itse olen reilu 30-v mies ja olen muutoin erinomaisessa parisuhteessa, mutta seksin suhteen olemme aika eri planeetoilta. Itselleni seksi on tärkeää, mutta ei kuitenkaan dominoiva elementti suhteessa. Puolisolleni seksi ei ole tärkeää ja seksi on hyvin pieni, lähes merkityksetön osa-alue suhteessa. Olen sinut itseni kanssa ja melko mielikuvituksellinen sekä kokeilunhaluinen seksissä. Puolisoni on taas hyvin epävarma itsestään ja seksiksi hänelle riittää se yksi asento.
Mistään asentojen määrästä ei ole kysymys jos homma toimii, mutta meillä seksi tapahtuu lähes poikkeuksetta minun aloitteestani eikä asiasta puhuta koskaan. Olen yrittänyt keskustella asiasta, mutta aihe on puolisolle erittäin vaivaannuttava ja olen saanut ihmettelyjä osakseni, että seksistäkö tässä on nyt vain kysymys. Se oikeastaan kiteyttää kaiken. Seksi on jotain merkityksetöntä. Olen miettinyt, että olenko jotenkin seksimaanikko, mutta koen itseni kyllä perin normaaliksi. Olen vain huomannut, että asia on alkanut itselläni vaikuttamaan muuallakin suhteessa. Kun puoliso ei osaa huomioida minua ollenkaan päästä alaspäin, niin kyllä se vuosien jälkeen alkaa oikeasti harmittamaan. Pahinta tässä on se, että koen olevani syyllinen ja perverssi.
Itse olen reilu 30-v mies ja olen muutoin erinomaisessa parisuhteessa, mutta seksin suhteen olemme aika eri planeetoilta. Itselleni seksi on tärkeää, mutta ei kuitenkaan dominoiva elementti suhteessa. Puolisolleni seksi ei ole tärkeää ja seksi on hyvin pieni, lähes merkityksetön osa-alue suhteessa. Olen sinut itseni kanssa ja melko mielikuvituksellinen sekä kokeilunhaluinen seksissä. Puolisoni on taas hyvin epävarma itsestään ja seksiksi hänelle riittää se yksi asento.
Mistään asentojen määrästä ei ole kysymys jos homma toimii, mutta meillä seksi tapahtuu lähes poikkeuksetta minun aloitteestani eikä asiasta puhuta koskaan. Olen yrittänyt keskustella asiasta, mutta aihe on puolisolle erittäin vaivaannuttava ja olen saanut ihmettelyjä osakseni, että seksistäkö tässä on nyt vain kysymys. Se oikeastaan kiteyttää kaiken. Seksi on jotain merkityksetöntä. Olen miettinyt, että olenko jotenkin seksimaanikko, mutta koen itseni kyllä perin normaaliksi. Olen vain huomannut, että asia on alkanut itselläni vaikuttamaan muuallakin suhteessa. Kun puoliso ei osaa huomioida minua ollenkaan päästä alaspäin, niin kyllä se vuosien jälkeen alkaa oikeasti harmittamaan. Pahinta tässä on se, että koen olevani syyllinen ja perverssi.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sama laulu aina....On siis tullut mentyä yhteen vastoin parempaa tietoa ja asiat on nyt, niinkuin on.
Usein ajatellaan ja oletetaan että vastapuoli on samanlainen kaikenlaisissa asioissa, kuin itsekkin on ja asiahan on yleensä päinvastoin.
Siitä seksistä puheenollen, mikään ei voi asioita muuksi muuttaa, ainoastaan voi etsiä ja etsiä, joillekkin sopiva voi löytyä, useimmille ei milloinkaan.
Kyllä. Tämä on nimenomaan se sama laulu ja yhteen tosiaankin mennään ilman parempaa tietoa, koska ei siinä muutaman vuoden seurustelussa voi kuitenkaan aavistaa mitä kymmenen vuoden avioliitto tuo mukanaan. Paitsi jos jo silloin kokee jotain epätasapainoa asioissa.
Tässäkin tapauksessa homma lähti liikkeellä hirveän hienosti ja rinkuloita soviteltiin sormiin ilman huolen häivää. Ne häivät ovatkin tulleet sitten vuosien myötä. Jos muutoin on kuitenkin hommat hyvin, niin saa kai näistä aina puhua vaikka olisi kuinka sama laulu?
Niin se menee, jos itse olisi tyytyväinen, niin sitten nainen ei olekaan syystä, tai toisesta.
Omassa suhteessani seksi päättyi siihen, kun lääkäri ilmoitti naiselle, että lapsen saanti voi olla hyvin epävarmaa, itselläni tosin lapsia on edellisestä avioliitosta, mutta silloin vasta tajusin, että täälle naiselle se oli ainoa pointti seksiin.
Toisaalta ikääntyminen aiheuttaa naiselle (ei kaikille) luonnollisen luopumisen kaikesta seksuaalisesta toiminnasta parhaimmillaan jo 40 V jälkeen, se on asia, joka pitäisi miehille selvittää vaikkapa vihkipallilla, niin vältyttäisiin monelta turhalta erolta.
Itse otin rakastajattaren ja vaimon kanssa kävin keskustelun, että yhtä hyvin voisin nyt kuolla, jos en voi olla naisen kanssa, asia on sovittu OK ja olemme yhdessä hautaan asti.
Kuullostaa hyvälle diilille.
Kai sillä voisi selitellä vain vieraan naisen halua, mutta olen ruvennut ajattelemaan, että on melko hulluutta että voisi kuvitella omistavansa toisen ihmisen koko elämän ajan. En tarkoita tällä puolisoni suhdetta itseeni vain myös päinvastoin. Joskus se tapahtuu luonnostaan ja on hienoa. Tuolla Discoveryn tavalla voisi kuitenkin helposti pelastaa parisuhteita ja saada niihin jopa uutta kipinää ellei suurin osa olisi vain niin fakkiutuneita tiettyihin jaloihin arvoihin.